Visual novellien isä, poika ja paha henki

Tuossa jokunen tovi sitten huomasin twitterini aikalinjassa kahden herrasmiehen keskustelevan SAO:n pahamaineisesta seksikohtauksesta ja sen merkityksestä animeversiota tuijotellessa.
Tai merkityksettömyydestä tai jostain, jos totta puhutaan niin en ihan jokaista keskustelun viestiä lukenut ajatuksella läpi.
Jossain vaiheessa keskustelua toinen osapuoli kuitenkin toi esiin sen, kuinka VN-adaptaatioiden kohdalla kyseiset kohtaukset sivuutetaan varsin tyynesti, eivätkä ne vaikuta katselukokemukseen lainkaan. Olivat ne kuinka huonoja hyvänsä. Ja näinhän se tosiaan menee ja on todennäköisesti aina mennyt.
Kävi kuitenkin niin, että unohdin itseni ajattelemaan asiaa tarkemmin, ihan vain koska ajattelu ja ennen kaikkea määritelmien haeskelu on oikeastaan ihan hauskaa puuhaa. Sekä SAO että keskiverto VN ovat nimittäin molemmat ensisijaisesti kirjallisia teoksia, toinen nyt vain sattuu olemaan julkaisultaan ja "käyttöliittymältään" lähempänä perinteistä käsitystä kirjasta. Miksi siis H-kohtaus ranobessa olisi yhtään sen kummallisempi asia kuin missään muussakaan kirjassa? Tai oikeastaan muussakaan taiteellisessa tuotoksessa?

Kesäkausi 2012

Kevätkausi blaa blaa blöö ja kesäkausi lorem ipsum dolor sit amet. Asiaan.

Kevätkauden 2012 päätös

Kas, mitä kävikään! Kevätkausi loppuikin jo aikoja sitten ja kesäkausi on jo täydessä vauhdissa. Eikä kyllä tunnu siltä niin yhtään. Johtunee lähinnä siitä, että ihmeen moni kevätkauden sarja joko
1) Jatkuukin useamman kauden yli, vaikkei sarjaa välttämättä haluaisi katsoa sitä yhtäkään kautta tai
2) Sarja loppui kuin seinään. Tönks ja pam.
Kevätkautta oli kuitenkin ihan kiva seurata, näin yleisesti ottaen. Ei nyt huisia tai mahtavaa, mutta ihan kivaa ja monipuolista.
Kuoppaan siis tämän kauden ihan hyvillä mielin:

Eroge oli oma keksimä t.Unisonshift: Blossom

Bränditietoisuus on upea asia.
Brändit tarjoavat tutun ja turvallisen tarttumapinnan uusiin tuotteisiin, palveluihin ja teoksiin, visual novellit mukaanlukien. Ei tarvitse ruveta pelokkaana arvailemaan onko VN-lukukokemus sittenkin jotain NTR-lonkeroraiskausta. Eikä edes tarvitse kaivaa internetin spoilerikasoista, mitä elementtejä teoksesta mahdollisesti löytyy ja mitä ei.
Brändeihin voi luottaa.

Jälleen kerran pääsin todistamaan kyseistä fiilistä, tarttuessani Unisonshift: Blossomin kuudennen projektin, Tokeijikake no Ley Linen (時計仕掛けのレイライン ～黄昏時の境界線～) demoversioon. Kuuden tunnin lukukokemus oli vähintäänkin niin Blossomimainen, kuin odotinkin. Enkä ole aiemmin lukenut kuin yhtä Blossomin teosta, Flyable Hearttia, ja siitäkin vain osan.
Ley Linen parissa työskentelee huomattavan monta FH:n tekijätiimiläistä. Peusasetelmasta vastaa Ichikawa Tamaki ja kirjoitustiimistä löytyy mm. Kazama Bananza, jotka molemmat toimivat FH:n kirjoittajina. Musiikeista taas vastaa Mizutsuki Ryou, jota saamme kiittää Flyable Heartin lisäksi muun muassa Little Bustersin ja Rewriten musiikeista.
Ei siis ole mikään ihme, että Ley Linestä paistaa Flyable Heartista tuttu tyyli ja samat painotukset. Samat tekijät kun kummasti tuntuvat tekevän teoksesta toiseen samansuuntaista jälkeä ja painottavan samoja asioita.

Enkelimoea ja piruja keittiössä

––Ja he sanoivat: »Tulkaa, tehkäämme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan».
Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet.
Ja Herra sanoi: »Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.
Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.»
Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta.
Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan ja kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.

Kutakuinkin näillä sanoilla kuvataan Vanhassa Testamentissa (1.Moos. 11:4-9) tarina Baabelin tornista ja sen tuhosta. Tarinaa pidetään yleisesti paitsi kömpelönä selityksenä kielten synnystä, myös kuvauksena kristillisen jumalan suvaitsemattomuudesta "lastensa" saavutuksia kohtaan.

–– Ja niin tuhoutuivat ihmisen maailmat yksi toisensa jälkeen.
Ja Herra lausui enkeleistään lähimmille: »Sulkekaamme taivaan portit, niin ettei niistä yksikään ihmissielu, piru, tai edes enkeli sisään pääse. Ja jääköön taivaaseen vain ne sielut, jotka sitä jo asuttavat, tai jotka sinne olen erikseen kutsunut.»
Ja hukkui Manala tulvan alle, ja katosi itse pääpiru joukkojensa keskeltä.
Silloin yhdistivät voimansa Manalan pirut, ja nuo enkelit, jotka oli Herra hylännyt.
Ja he sanoivat toisilleen: »Rakentakaamme itsellemme uusi kaupunki ja uusi torni, joka ylettää taivaaseen, ja kootkaamme sinne kaikista ihmisten maailmoista sieluista jaloimmat Herran portteja kolkuttamaan.»
Ja niin he nimesivät kaupungin Baabeliksi, kuten oli ennen ollut ihmisten kaupungilla nimenä, ja sinne he kokosivat kansan, jonka oli Herra kerran sekoittanut eri maailmoja asuttamaan.

Ja kutakuinkin näin tarinaa jatkaa Propellerin uutuusteoksen Tokyo Babelin yhdeksäntuntinen demoversio, kyseisen firman kahdeksas tuotos. Pelin kokoversiota on lupailtu elokuun lopulle, ikäsuosituksella E-15.
Propeller nappaisi tälläkin kertaa käsiteltäväkseen vähintään mittavan juoniasetelman ja aihepiirin: Raamattu itsessään on jo massiivinen teos, saati sitten kun mukaan ympätään rinnakkaistodellisuuksia, oma_keksimää ja myyttejä, joita kirjasta on suosiolla jätetty pois.
Vaan eipä tämä ole ennenkään Propellerin menoa estänyt, olihan Evolimitkin lähtöasetelmaltaan melko massiivinen  marsilaisine yhteiskuntarakenteineen ja planeetan ympärisöoloihin pureutumisineen. Ja hyvähän siitä saatiin, miksei siis nytkin!
Käsikirjoittajan puikoissa on tälläkin kertaa firman vakiokirjailija Higashide Yuuichirou, mies jonka käsiälaa ovat mm. paljon hehkuttamani Evolimit sekä monien muiden hehkuttama Ayakashibito.

Yhdistä Carnival Phantasm ja Civilization, mitä saat?

Saat kuningas Arthurin leikkimässä rannalla bikineissä keisarinna Himikon ja Kristoffer Kolumbuksen kanssa.

Tai ainakin tällaisen tulkinnan Tencon uutuusteos Eiyuu*Senki (英雄*戦姫, 3/2012) tarjoaa pelaajalleen, kaiken muun hassuttelun ohessa.
Eiyuu*Senki on niin sanotusti viime aikojen kuuminta hottia: nimen löytää getchu.comin "myydyimmät top20"-listalta kahden eri kuukauden kohdalta, mikä on jo melko hyvä saavutus. Lisäksi teos on tähän mennessä polkaissut kylkeensä ainakin kaksi eri mangasovitusta ja vahvahkon fandomin, mikä ilmenee muun muassa pelin omana wikinä sekä moniosaisina lankoina laudoilla.
Tuntuu vähän siltä, että Eiyuu*Senki olisi lyönyt itsensä läpi jo reilusti ennen julkaisupäiväänsä, tai vähintään Tencolla on ollut sekä rahaa että pokkaa lyödä pelille hillittömän kokoinen mainoskampanja. Viimeisen puolen vuoden (12/2011-5/2012) joka ikisessä Comtique-lehdessä on ollut vähintään sivun-parin juttu Eiyuu*Senkistä, eli mainostus on ollut aktiivista jo huomattavan pitkän aikaa. Tätä siis on osattu odottaa etukäteen.
Eiyuu*Senkin formaatti on jotain suuntaan "Nukigehtava SLG-versio Civilizationista." Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Kevätkausi 2012

Viime kauden kanssa kävi hupsusti. Katsoin vahingossa turhankin montaa eri sarjaa, tai tarkemmin ilmaistuna turhan montaa huonoa sarjaa. Papakikiä ja Area no Kishiä ja sen sellaista.
No, päätin ottaa tästä opikseni ja dropata tämän kauden tarjonnasta suoraan kaikki vähänkään ei-kiinnostavat sarjat. Kurkkaan vain ekat pari jaksoa ja jos ei innosta, en jatka!
Turha se on itseään kiduttaa.
Ongelmana tässä kuitenkin on se, että suuri osa sarjoista innostaa eikä niitä haluakaan dropata... Katsotaan sitten, saatana.
Tällä hetkellä kauden uutuuksista saldona on 15 katsottavaa+12 dropattua +pari viime kaudelta jatkuvaa, mutta kirjaan näistä tähän vain mielestäni olennaisimmat. Fate/Zeronkin lasken nyt jatkuviin sarjoihin enkä turise siitä sen kummemmin.
Anteeksi, kun olen niin laiska.