19.7.2012

Kesäkausi 2012

Kevätkausi blaa blaa blöö ja kesäkausi lorem ipsum dolor sit amet. Asiaan.



Jinrui wa Suitaishimashita



Kaikki nämä värit, kaikki tämä :D
Jos Jintai ei ole kauden paras sarja, on se vähintään mielenkiintoisin. On se kyllä näin kolmen ensimmäisen jakson perusteella myös kauden paras, että ei sen puoleen.
Jintain kaltaisia "puhtaita" yhteiskunnallisia satiirianimeita tehdään aivan liian harvoin. Itse asiassa todella harvoin, viime aikaisista ei tule ainakaan äkkiseltään mieleen kuin Sayonara Zetsubou-sensei, NHK ni youkoso! ja..siinähän ne taitavat ollakin. Tai sitten olen vain missannut yhtä sun toista.
Tietenkin on myös kevyempiä, Haganai-tasoisia satiirianimeita, joissa pääpaino on jossain aivan muualla kuin satiirissa itsessään. Jätettäköön ne kuitenkin omaan rauhaansa.
Satiirianimen puute on toisaalta täysin ymmärrettävää, sillä eihän televisiossa mitä tahansa voi näyttää. Varsinkaan mitään sellaista, mistä nuoriso voisi saada yhteiskunnan toimivuuden kannalta Vääriä Ajatuksia päähänsä. Kukkahattutädit jyräisivät TV-kanavan ja animaatiostudion kumoon alta aikayksikön eikä kellään olisi kivaa enää ikinä.
Toisaalta tällä tuntuu olevan kääntöpuolena se, että seulasta läpi päässeet satiirianimet tuntuvat olevan poikkeuksetta erityisen hyviä. Muutenkin kuin satiirin napakkuuden osalta, esimerkiksi olemalla teknisesti hyvin toteutettuja tai vaikkapa niin hauskoja että se harmaa konservatiivikin herkeää hymyilemään ääneen.
Jinrui wa suitaishimashita on hauska, näyttää hauskalta ja iskee satiirinaulaa juuri sinne kantaan.
Näillä näkymin vaikuttaa oikein lupaavalta ja hauskalta kyhäelmältä.
BTW nuo pienet :D-hassuttelijat eivät ole mitään keijuja vaan tonttuja, käännettiin japaninkielinen sana yleensä miksi hyvänsä. Näkeehän sen jo paitsi hattujen designeista, myös esitetystä suhteesta ihmiseen: suomalaisessa mytologiassa keijut kun hengaavat vain keskenään metsässä ja tontut elävät vahvassa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Oikein kohdeltuina auttavat ihmisiä ja tuovat hyvää onnea ja niin edelleen, ihan kuten sarjassa on "youseit :D" esitetty: kun näille antaa karkkia tai hauskuuttaa, nämä antavat erinäisiä vastapalveluksia. En edes lue folkloristiikkaa.
Eksakti kääntäminen suomen kieleen ei ehkä ole sarjan itsensä kannalta se olennaisin asia, mutta kyllä, TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ ja häiritsee.


Koi to Senkyo to Chocolate


Suklaaseisokista kirjoitinkin jo aiemmin, lähinnä siitä miksei se toimi animena. En nyt sanatarkkaan muista mitä sanoin, mutta sovitaan että pidän sanastani kiinni. Pääpointtina taisi kuitenkin olla, ettei TV-versio pääse lähellekään sitä piirroslaatua mitä peli tarjosi, eikä peli oikeastaan muuta tarjonnutkaan. Lisäksi mukana tulee väkisin samat ongelmat kuin visual novellien sovittamisessa yleensäkin: pelissä reitit täydentävät toisiaan, eikä näitä saa fiksusti parsittua yhtenäiseksi paketiksi TV-versioon. Tietenkin on myös pelejä, joissa voitaisiin tehdä ns.Mashifoni-ratkaisu ja suosiolla valita tytöistä vain sen yhden reitti lopulliseen toteutukseen.
Ikävä kyllä KoiChocossa näin ei voida tehdä, joten se siitä.
Tähän asti sarja on kuitenkin ollut miellyttävän uskollinen alkuperäiselle: yhteisreitin tapahtumia on skipattu tai muuteltu todella vähän, ääninäyttelijäkaarti on tismalleen sama kuin pelissä, osa taustamelodioista on samoja ja niin edelleen. Herättää muistoja sieltä vuoden takaa.
Uskollisuus alkuteokselle ei kuitenkaan meinaa sitä, että koichoco olisi mitenkään erityisen hyvä. Sarja on todella selvästi tehty mainokseksi alkuteokselle ja sarjan muille osille, kuten marraskuussa julkaistavalle ImaImolle, jonka hahmoja animessa onkin vilahdellut satunnaisesti. Kärjistetysti voikin siis sanoa, ettei Fairysille oikeastaan ole mitään väliä millainen sarja telkkarista tulee, kunhan se vain tulee. 12 jakson TV-mainos.
Katsonkin koichocoa lähinnä mielenkiinnolla siihen, miten mikäkin alkuteoksen asia tuodaan animessa esiin ja mitä ei tuoda. Esimerkiksi juonen kannalta olennaiset seksiskandaalit saattavat mennä vaikeiksi, ellei Oojima valitse tytöistä jotakuta. Mikä puolestaan estäisi jonkun toisen tytön reitillä esiin tulevan asian X käsittelyn, tai vähintäänkin tekisi siitä vaikeaa. Saas nähdä, mihin ratkaisuihin päätyvät.


Tari Connect


Tari Tari ja Kokoro Connect, samaahan ne molemmat on. Hengausta kolmen tytön ja kahden pojan kerhoporukalla, eikä oikeastaan mitään sen kummempaa. Tari Tari painottaa hitusen verran enemmän siihen kerhopuoleen ja laulamiseen, siinä missä kokorocon kerho ei lähtökohtaisesti tee yhtään mitään ja sarja kertoo pelkästään hahmojen kanssakäymisistä ja hassuttelusta.
Sarjojen samankaltaisuus ei kuitenkaan synny koulu- ja kerhoasetelmasta. Ei tietenkään. Jos sille linjalle lähtisin, voisin yhtä hyvin väittää kaikkia kouluun sijoittuvia sarjoja keskenään samanlaisiksi.
Sameshit-tunnelma nousee hahmokaartista, eikä pelkästään sen rakenteesta tai sukupuolijakaumasta.
Hahmot vain ovat keskenään ihan samanlaisia. Jos nämä nyt eivät persooniltaan ole ihan yksi yhteen, niin ainakin ovat yhtä mitäänsanomattomia ja viimeistään näiden sarjojen myötä loppuunkuluneita. En yleensäkään muista sarjoissa nimiä mitenkään erityisen hyvin, mutta tästä kymmeniköstä ei mieleen ole jäänyt ketään. Ainakaan oikealla nimellään. Jommassakummassa oli vissiin joku Sawa, mutten sitäkään saa tarkennettua oikein kehenkään.
Aika turhilta sarjat kyllä tuntuvat muutenkin. Juuri sellaisilta epämääräisiltä hassutteluilta, jotka eivät kerro oikein mistään mitään uutta. Molemmat sarjat kyllä yrittävät edes vähän, Tari Tari byrokratiatappeluineen ja Kokoro Connect kevyine pohdintoineen persoonan olemuksesta ja sen tulkitsemisesta ja sen sellaisesta.
Ei epämääräisissä hassutteluissa sinänsä mitään vikaa ole, molempia sarjoja katson oikein mielelläni ja kumpikin saa aina välillä hymyn huulille asti. Mutta ei niitä kahta olisi tarvinnut tunkea samalle kaudelle, saati sitten samalle viikonpäivälle. Sekaisinhan siinä menee.
Jos joku ei nyt hoksannut, niin kuvista ylempi on Tari Tarista ja alempi Kokoro Connectista. Ikään kuin sillä mitään väliä olisi.


Joshiraku


Tämä anime sisältää juuri sopivan määrän tavanomaista dialogia, jotta katsoja saisi nautittua tyttöjen söpöydestä mahdollisimman paljon.
Dialogivetoinen komedia on jalointa komediaa, arkisia aiheita käsittelevät dialogit ovat parhaita dialogeja. Joshiraku on siis automaattisesti kauden paras komedia. Piste.
Joshirakun dialogi käsittelee kiitettävän arkisia ja "turhia" aiheita: rokotteiden ottamista, kutsuille pukeutumista, ruokavälineiden käyttöä ja sen sellaista. Aiheita kuitenkin lähestytään yllättävillä ja hauskoilla tavoilla ja keskustelut hyppivät aiheesta toiseen miten sattuu, kuitenkin suistamatta tilannetta kaaokseen. Katsoja siis pysyy edelleen kärryillä, muttei osaa ennakoida mitä tuleman pitää. Näinhän sen pitäisikin mennä!
Hahmojen roolijako on toimiva ja hauska, eikä rajoitu pelkkään boke-tsukkomiasetelmaan, vaan tarjoaa muun muassa ilahduttavan kyynisen Kukurun ja mukamas puhtaan viattoman Kigurumin. Miellyttävää on myös se, ettei komediarooleja ole hakattu kiveen vaan jokainen tuntuu olevan vähän kaikkea, tilanteesta riippuen. Jokaisella hahmolla on jonkin sortin yleinen linja jota noudattaa, mutta siitä tunnutaan joustavan yllättävänkin paljon ja jokainen tekee vähän mitä lystää.
Suosittelen vahvasti, en kuitenkaan syyllistä jos ei nappaa.


Natsuyuki Rendezvous


Atsushi, mene kotiin.
Natsuyuki vaikuttaa tähän mennessä oikein lupaavalta. Se on samaan aikaan ihana, katkera ja kyyninen romanssisufferointi. Se vaikuttaa noitaminAlta, juuri tätä halusinkin. Etenkin nyt, kun viime kauden Sakamichi no Apollon loppui ja ohjelmistooni ilmestyi draamasarjan mentävä aukko. Ilman Natsuyukia olisin varmasti hukassa ja elämä tuntuisi tyhjältä ja tarkoituksettomalta.
Natsuyukilla tuntuu olevan samat vahvat puolet kuin Apollonillakin, näistä ehkä vahvimpana valttina oikea etenemistahti. Sarja ei etene liian nopeasti, eikä kyllä jää matelemaankaan. Tämän ansiosta hahmojen ajatukset kustakin tapahtumasta saadaan tuotua ilmi selvinä ja ne keretään myös käydä läpi kaikessa rauhassa, yhdessä katsojan kanssa. Näin saadaan rutistettua hahmojen turhautumisesta, ilosta ja mistä tahansa muustakin tunteesta viimeisetkin fiilistipat irti ja juotettua ne kyynelvesiteenä katsojalle. "Pikkuisen se maistuu suolaiselta."



Ohessa pyörii kyllä miljoona muutakin sarjaa, mutta yllä mainitut viisi kuusi ovat omalla listallani kauden huomionarvoisimmat. Eivät välttämättä parhaat, mutta huomionarvoisimmat.
Kuitatattakoon kuitenkin samaan syssyyn ne muutkin sarjat, laiskahkon lyhyesti.

Kaikki hyvät sarjat, joita en vielä ole listannut, ovat lähinnä jatkokausia:
Yuru Yuri♪♪ vaikuttaa ihan samalta söpöstelyltä ja hauskalta mukavalta kuin ensimmäinenkin kausi.
Rinne no Lagrange 2 tuntuu lähinnä siltä, että se yrittää huijata itselleen oikeutetusti halvan ulkonäön väittämällä itseään vain ensimmäisen jakson jatkopuoliskoksi, samaan tapaan kuin Fate/Zero. Samojen kuvamateriaalien käyttö OP:ssa ja ED:ssä on siis ihan OK! Paitsi että ei se kyllä ole. Toivottavasti sarja muuten on yhtä hyvä kuin ensimmäinenkin kausi. Ja miksei olisi?
Moyashimon Returnsia on ihan hauska katsoa, kun ei ensimmäisestä kaudesta muista muuta kuin sen, että siitä tykkäsi. Tykkään siis tästäkin, vaikka jotkut ovatkin valittaneet uudesta ulkonäöstä. En muista miltä ensimmäinen kausi näytti, en siis välitä. Mikrobibilsa on kuitenkin aina ollut lähellä sydäntä ja animea aiheesta seuraa ihan mielenkiinnolla.

Sitten on sarjoja, jotka ovat ihan katsottavia, tai muuten vain tuijaan loppuun asti:
Sword Art Online on asetelmansa puolesta ihan jees, kyllä hengenvaarallisessa MMO:ssa on oma viehätyksensä, eikä sarja mitenkään erityisen pahalta näytä. "Kahden vuoden spermat"-juttu on kieltämättä jäänyt päähän kummittelemaan, mutta yritän aktiivisesti pitää sen poissa mielestä tätä katsoessa. Aina voi yrittää. Eniten tässä huolestuttaa päähenkilö ja tämän mahdolliset kehitysvaiheet. Kaikki menee joko pahasti pieleen tai menee paremmin kuin odotin. En vielä tiedä miten käy, mutta huoli on kova. PS: Oma veikkaukseni IRL-puolen tarpeet -väittelyyn on se, että omaiset ja viranomaiset hoitaa pelaajat, pistää kotona tiputukseen tai jotain. Jos suurin osa 10k:sta kopiosta myytiin ennakkoon, ei loppujen ostajien yhteystietojen talteenotto mitenkään erityisen haastava prosessi ole. Jos ei ole omaisia tai ketään ei kiinnosta kohtalosi: voi voi.
Kono Naka ni Hitori, Imouto ga Iru! on vain niin pöhkö, että pakko se on katsoa. Imoutohaaremi on jo asetelmana itsenään niin pahasti överin puolella, saati sitten kaikkine näine kermavaahtotissijuttuineen. Kuten eräs herrasmies internetissä tokaisikin: "Saikohan tälle animelle edes nauraa näin kovaa."
La storia della Arcana Famiglia on pakattu sen verran täyteen kuumia miesääninäyttelijöitä, että katson tämän ihan niiden takia loppuun. Enkä kyllä hetkeen ole muutenkaan käänteishaaremia tuijottanut, sen aika alkoikin jo olla. Debito on muuten pojista paras, ei äänensä puolesta vaan ihan vain koska BAMBINA.
Chitose Get You! Lyhyet jaksot. Jaksaa helpommin.


Sitten on sarjoja, jotka aina luulen dropanneeni jo viime viikolla:
Muv-Luv Alternative: Total Eclipse, eli tissejä, mechoja ja Slim Fit Aire™. Veristä scifisotamättöä olisi tavallaan ihan hauska katsoa pitkästä aikaa, mutta muv-luv ei tunnu oikein toimittavan. Toisinaan kyllä, mutta sitten tytöillä onkin kiire pukea ja riisua plugsuitteja ja olla kuvattuina taktisista kuvakulmista.
Oda Nobuna no Yabou tuntuu kovin pakotetulta sengokutyttöhaaremilta hyllyvine rintapanssareineen ja lolininjoineen. En välttämättä olisi tarvinnut Sengoku Collectionin rinnalle toista sarjaa sengoku-kenraalien tyttöversioista. En välttämättä.
Dakara Boku ha, H ga dekinai enkö muka oikeasti dropannut tätä vielä? En näköjään. Siis enkö muka oikeasti? Kyllä sen aika vielä koittaa, droppasinhan DxD:nkin eikä tämä ainakaan paremmalta näyttänyt.
Campione! Erican vaatteet muuttuvat säädyllisemmiksi ja taisteluun sopivimmiksi tämän tehdessä henshinit. En oikein muuta selitystä keksi sille, miksi tätä vielä katson.

Droppilistalle on päätynyt vain pari nimeä:
Tanken Driland näytti liian derpiltä ja siinä oli RPG-asetelma. Katson jo SAO:a.
Hagure Yuusha no Estetica oli samaa tissitappelua pervolla päähenkilöllä kuin BokuH. Eri juonirakennelmalla kylläkin, mutten silti jaksaisi juuri nyt. Se yksikin tällainen on jo liikaa.
Binbou-gami ga! on ensimmäisen jakson perusteella komedia, joka ei naurata edes viittauksillaan muihin sarjoihin. Ei kiitos.
Uta Koi oli muuten ihan hyvä, mutta se oli tylsä ja näytti liian erilaiselta. Vaikka lomalla olenkin, ei minulla tähän ole aikaa.

Kesäkausi ei siis vielä vaikuta erityisen hyvältä ja superhienolta, enemmänkin runsaalta. Muutama "ihan hyvä" seassa ja näille vastapainona jokunen huono ja keskiverto. Annan perusjees 6/10.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti