Kevätkauden 2012 päätös

Kas, mitä kävikään! Kevätkausi loppuikin jo aikoja sitten ja kesäkausi on jo täydessä vauhdissa. Eikä kyllä tunnu siltä niin yhtään. Johtunee lähinnä siitä, että ihmeen moni kevätkauden sarja joko
1) Jatkuukin useamman kauden yli, vaikkei sarjaa välttämättä haluaisi katsoa sitä yhtäkään kautta tai
2) Sarja loppui kuin seinään. Tönks ja pam.
Kevätkautta oli kuitenkin ihan kiva seurata, näin yleisesti ottaen. Ei nyt huisia tai mahtavaa, mutta ihan kivaa ja monipuolista.
Kuoppaan siis tämän kauden ihan hyvillä mielin:

Fate/Zero

Who's awesome?

Fate/Zero on awesome. Ufotablella riitti resurssit sarjan laadun ylläpitämiseen loppuun asti ja se näkyi. Erityisesti tämä tuli esiin (jälleen kerran? edelleen?) graafisessa toteutuksessa ja ykköskaudesta tutuissa taustamusiikeissa. Näin hyvää musiikkia on syytäkin kierrättää, etenkin kun kyseessä ei oikeastaan ole kahta erillistä kautta vaan yksi kausi kahdessa osassa. Olisihan se ollut jokseenkin outoa, jos taustalla olisi soinut jotain aivan muuta toisella puoliskolla.
Eipä Fate/Zerossa loppujen lopuksi kauheasti mitään tapahtunut, tai ainakin yllättävän vähän ja tavallaan hienovaraisesti. Hirveä määrä puhetta siinä oli ja välillä joku ehkä kuoli johonkin. Mutta kuten sanoin ensimmäisen puoliskon alussa: nämä molemmat on sentään toteutettu hyvin ja keskustelujakin seuraa ihan mielenkiinnolla. Kuten sarjaa muutenkin, viikosta toiseen.

Sakamichi no Apollon

Tällaisten sarjojen varalta kurkkaan kunkin kauden alkavista teoksista vähintään jakson-pari, joka sarjaa vähän. Normaalisti en olisi harkinnutkaan Apollonin aloittamista, kausitaulukossakin taisi lukea vain jotain "Nuoria soittamassa jazzia 60-luvulla."-tyylistä. Itse sarja kuitenkin oli yllättävän mukaansatempaava ja sympaattinen, kahteentoista jaksoon saatiin mahtumaan ihmeen paljon herkullisia ihmissuhdekoukeroita ja hahmokehitystä. Hahmot tulivat tutuiksi jo parissa ensimmäisessä jaksossa ja näiden kommelluksia oli ilo seurata loput kymmenenkin jaksoa. Missään vaiheessa kerronta ei edes tuntunut hoputetulta, vaikka hirmuisesti draamaa olikin koko ajan meneillään. Korkeintaan lopetuksen aikahyppy tuntui hieman oudolta, muttei sarjaa olisi oikein paremminkaan saanut loppuun: tapahtumat puskivat eteenpäin tasaisella vauhdilla ja vakaasti, eikä tätä olisi saatu enää millään jaksomäärällä pysäytettyä fiksusti. Annan siis anteeksi, oli sen verran antoisaa seurattavaa ne muut yksitoista+ jaksoa.

Nazo no Kanojo X

Pari jaksoa meni totutella syljen kanssa leikkimiseen, ennen kuin sai kunnolla keskityttyä olennaiseen. Totuttautuminen osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi, sillä se olennainen olikin mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin odotin. NazoKano onnistui nimittäin tarjoamaan omaan makuun sopivan, söpön ja hauskan romanssitarinan. Teemat eivät olleet turhan keveitä tai raskaita ja uuvuttavia, vaan juuri sopivan tasoisia näkemyksiä hukassa olemisesta ja romanttisesta epävarmuudesta ja sen sellaisesta.
Myös sarjan asetelma oli hyvä ja toimiva: aivan liian vähän tehdään romanssisarjoja parisuhteessa olemisesta, kaikki tuntuu kertovan pelkästään yhteen menemisestä. Lisää tällaisia!
Hahmokehityskin oli varsin miellyttävää seurattavaa, vaikka ilmenikin lähinnä punastelun yleistymisenä loppua kohden. Katsoisin toisenkin kaudellisen.

Acchi Kocchi

Joka jakso oli samaa kuin edellinen, saman kaavan toistoa alusta loppuun.
Joka viikko siis sulin koneen ääreen, samoihin kikkoihin kuin edellisellä viikolla.
Eipä Acchi Kocchissa mitään tuntunut tapahtuvan, eikä mistään juonikaaren tapaisesta tuntunut olevan tietoakaan. Lopussa Ion ja Tsumikin välillä meinasi tapahtua jotain, mutta ei. Ei sittenkään. Nyanka nyanka.
Toisaalta Acchi Kocchi yritti selvästi olla enemmän komediasarja, kuin vakavasti otettava tarina Rakkaudesta. Nimenomaan yritti, sillä eihän se mitenkään erityisen hauska ollut. Onneksi söpöilypuolella onnistuttiin senkin edestä varsin kiitettävästi, punastelua on aina ilo seurata. Lopputekstien figuureja ja toista kautta odotellessa.

Tsuritama

Kevyt, hauska ja ennen kaikkea värikäs kokemus. Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä hieman turhankin kevyt, ihan oikeaa sisältöä olisi saanut olla enemmänkin. Koko 12 jakson sarja kun tuntui kertovan miltei pelkästään ystävyydestä, eikä siitäkään esittänyt kovin tuoreita ajatuksia tai näkemyksiä. Kyllä, rinnalla pyöri Keiton sairastelu ja Natsukin perhesotkut, mutta ainakin minusta ne tuntuivat jokseenkin irrallisilta eivätkä jaksaneet juurikaan kiinnostaa.
Omaan makuun parasta sarjassa oli värien käyttö, erityisesti taustat oli toteutettu todella komeasti. En ihan väitä, että olisin Tsuritamaa katsonut yksinomaan näiden takia, mutta lähelle menee. Toinen asia mikä miellytti oli uppoutuminen Yukin näkökulmaan, joka oli toteutettu toimivasti. Käytetyistä kikoista tulee ensimmäisenä mieleen nousevat vedenpinnat ja iltaisin kelatut filmit päivän tapahtumista. Pieniä kikkoja, mutta juuri ne toimivat parhaiten.

Sankarea

Sanokaa mitä sanotte, mutta minä en Sankareasta erityisemmin tykännyt. Ei se varsinaisesti huono ollut, mutta maistui lähinnä maustetulta pahvilta.
Ensinnäkään hahmot eivät tuntuneet kiinnostavilta, ei edes Rea traagisine lapsuuksineen ja minä kaikkineen. Rean taustatarina itsessään oli edes jossain määrin mielenkiintoinen, mutta ei silläkään pitkälle pötkitä.
Toisekseen en tykännyt visuaalisesta ilmeestä, lähinnä niistä paksuista ääriviivoista yhdistettynä isoihin ja tasaisiin väripintoihin, enkä kyllä yleensä rajauksista ja kuvako'oilla leikittelystäkään. "En vain tykännyt" on muuten ihan käypä argumentti kuvista puhuttaessa.
12 jaksoa oli tälle ihan hyvä määrä, pidempään en olisi varmaan jaksanutkaan.

Natsuiro Kiseki

Quality-kiseki oli rehellisen huono sarja ja välillä ihmettelen itsekin, miksi oikein katsoin sen loppuun. Ehkä se on jokin ihmisen perustarve päästä välillä nauramaan epätoivoisesti? En tiedä.
Natsukisehän ei pelkästään näyttänyt mahdollisimman typerältä, vaan herätti muutenkin myötähäpeää. Esimerkiksi härskin typerällä aikaparadoksilla ja ihan vain yleisellä kaoottisella tunnelmallaan. Tapahtumissa eikä hahmojen toiminnoissa tuntunut olevan oikein mitään tolkkua missään jaksossa, päällimmäisenä sarjasta jäi mieleen kevyt päänsärky ja kämmenen tunne naamalla.
Hetkeen en ole vastaavaa nähnyt, ainakaan loppuun asti. Onneksi.



Kuten sanottu, kesäkausi on tosiaan jo hyvässä vauhdissa, tiedän. Kirjaan siitä ajatukseni "tässä piakkoin", kunhan otan ensin itse tolkkun mitä kaikkea edes seuraan.