Gakkougurashi ja animesovittamisen vihaaminen

Lapio on muuten paras koulueläjä.

Se on tehty. Sain pitkän vitkuttelun jälkeen Gakkougurashin animesovituksen katsottua loppuun.
Katselukokemus oli sen verran melkoinen ja maailmaa avartava, ettei Twitterin merkkirajasysteemi sovellu ajatusteni esittämiseen. Onneksi minulla on tämä eloisa ja aktiivinen blogi.

Varoitettakoon, että luonnollisista syistä teksti tulee katkaisupätkän jälkeen sisältämään spoilereita.
Mahdollisimman vähän, mahdollisimman kevyesti, ja painopisteenä lähinnä animepuolen tapahtumat. Jonkin verran kuitenkin myös vertaan mangan vastaaviin kohtiin, eivätkä nämä kaksi mene aina ihan yksi yhteen. Ikävä kyllä.

Spoilerittomana TL;DR:nä: kelpo manga, lue pois vaan.

Käännös: Dokidoki! Precuren sarjakäsikirjoittajan Yamaguchi Ryoutan haastattelu

Koska suurin osa alan haastatteluista on tässä muodossa.

 
Japanin kielitasotesti JLPT N1 lähestyy uhkaavasti, joten osittain treeninä siihen päätin kääntää käsikirjoittaja Yamaguchi Ryoutan haastattelun Dokidoki! Precuresta. Puhui itse asiassa paikoin ihan jänniä, suosittelen lukaisemaan jos sarja maittoi/ei maittanut/jotain siltä väliltä.
Yritin olla ottamatta liikaa vapauksia käännöksessä, mutta parissa kohtaa piti vähän oikoa ja ekstrapoloida. Mukana Tärkeitä kääntäjän huomautuksia ja oma_valitsemia kuvia, jottei mene liian tekstiseinäksi.
Lähteenä Gakken Mook-kirjanen aiheesta.

Omavaraisia hahmoekosysteemejä

Eli miksi KanColle söi Touhoun.

Kuinka moni muistaa, kun vuosi oli nolkytä-jotain, Imperishable Night oli uusin Touhou-peli ja netti oli täynnä hauskoja IOSYS-flasheja kivan oloisilla musiikeilla ja hahmoilla?
Minä ainakin muistan.
Silloin ruoho oli vihreää, aurinko paistoi talvellakin ja joka päivä oli oma pieni seikkailunsa. Voi pojat, se vasta oli aikaa! Kävin jopa ulkona vapaa-ajallanikin, ainakin silloin tällöin.

Ja siitä se alamäki sitten suunnilleen lähtikin. Ei onneksi minulla, mutta näin Touhou-ilmiön osalta.
IN:n jälkeen tuli MoF ja SA, jotka eivät enää olleetkaan niin hyviä kuin pari edeltäjäänsä. Menettelivät, mutteivat yltäneet läheskään samalle tasolle.

Sitten tuli UFO ja Oh Desires, jotka maistuivat jo lähinnä puulta eivätkä innostaneet niin sanotusti lainkaan. Niissä ei ollut enää niin paljoa kivoja uusia hahmoja ja pelimekaniikat oli väännetty ihan millaisiksi sattuu.
Ilmeisesti nyt on tulossa/tullut sarjan 14. osa, mutta joo ei. Ei kyllä. Ei kinosta, minun töhökyytini taisi olla tässä.
On minulla parempaakin tekemistä. Esim.. opiskel-... katsoa piir-...
Pelata KanCollea ja etsiä siitä fanitaidetta netistä, eli tehdä tismalleen samaa mitä tein aiemmin töhöllä.

Tuntuukin vahvasti siltä, että tänä vuonna startannut Kantai Collection löi Touhou-saagalle viimeisen naulan arkkuun ja nousi tämän valtaistuimelle, kalifiksi kalifin paikalle. Tässä tapauksessa toimi oli tosin oikeutettu, sillä kansa oli tyytymätön oloihinsa ja vaati vallankumousta.
Tämän myötä rupesin miettimään tapahtunutta ja yleisemminkin harrastuskenttiä, joissa pyörin. Aika jossa elämme, on nimittäin jokseenkin mielenkiintoinen, myös viihteen kannalta.
Ja koska minulla kerran on blogi, miksen jakaisi näitä tuumauksiani muillekin?