時計仕掛けのレイライン ～黄昏時の境界線～
Unisonshift: Blossom 7/2012
Ley Linen alku- ja yleisfiiliksistä kirjoitin tuossa jokunen kuukausi sitten demoversion pohjalta, kyseinen pätkä on luettavissa täältä.
Kokonaisuutena peli kuitenkin tarjosi ainakin allekirjoittaneelle paljon muutakin, kuin mitä alkupostauksessa toin esille. Peli toki oli yhtä nätti ja Unisonshiftmainen alusta loppuun, mutta osa teknisemmistä ratkaisuista oli vähintäänkin omaperäisiä. Niin hyvässä kuin pahassakin, sekä tavalla joka ei ole oikein kumpaakaan.
Tiivistettynä peli kertoo päähenkilöpojasta Koga Michirusta, joka saa kutsun erikoislaatuiseen kouluun, jossa tämä sitten hengaa erilaisten nättien tyttöjen kanssa ja ratkoo taikuuteen liittyviä ongelmia. Vähän kuin ottaisi Flyable Heartin ja vaihtaisi kokkausleikit taikuuteen. All the same shit ja niin edelleen.
Mainitsemistani "omaperäisistä ratkaisuista" oikeastaan kaikki liittyvät tavalla tai toisella pelin pituuteen.
Ley Line on yllättävän lyhyt teos, omalla lukutahdillani koko hommaan kului vain noin 28h. Tämä on kolmenkin reitin peliksi melkoisen lyhyt aika, varsinkin kun ottaa huomioon ettei lukutahtini ole mitään maailmanmestaruusluokkaa. Tästä noin 30h pätkästä vieläpä kului noin yhdeksän tuntia johdatus- ja hahmoinesittelyarkkeihin, joten tarinan varsinainen asia jäi ajallisesti melko lyhyeksi pätkäksi.
Ei lyhyissä visual novelleissa tietenkään ilmiönä ole mitään ihmeellistä, vaikka brändi olisikin tuottanut aiemmin minkä pituisia teoksia hyvänsä. Olennainen ja erikoinen huomio tässä on juuri tuo mainittu aikamääre 9h, joka nyt sattuu olemaan hyvinkin tarkasti demoversion kesto. Kyllä, ne ovat sama asia, demoversio kattoi johdatusarkin oikeastaan kokonaan.
Jokseenkin omalaatuinen ratkaisu lätkäistä alle 30h pelille ilmainen, yhdeksän tunnin pituinen demo. Sehän on jo noin kolmasosa pelin kokonaiskestosta!
Tämä sai ennestään lyhyen pelin tuntumaan vielä lyhyemmältä, sillä enhän minä nyt uudestaan jaksa demossa käytyjä asioita lukea. Herran jestas.
Itse pelin tarina alkoi siis melkeinpä suoraan tärkeistä juonenkäänteistä, mikä tuntui vähän erikoiselta. Suotavaa olisi ollut antaa demon lukeneille edes hetki hengähdysaikaa.
Tavallaanhan idea pitkistä demoversioista on varsin fiksu, sillä yhdeksän lukutunnin aikana teos kuin teos kykenee antamaan jo melko tarkan yleiskuvan itsestään. Täten myös potentiaalinen ostaja saadaan paremmin miljöön, tarinan tai hahmojen pauloihin ja ostokynnys laskee. Tai warekynnys, ihan miten vain. Jos peli taas ei kiinnosta, demon pelaaja todennäköisesti droppaa teoksen tiettyyn minuuttimäärään mennessä. Kesti demo sitten vartin, tunnin tai n tuntia. Mutta harva kuitenkaan lähtee arpomalla ostamaan 70-100 euron peliä, joten on ihan hyvä idea antaa asiakkaalle mahdollisimman tarkka kuva tuotteesta. Ainakin näin äkkiseltään ajateltuna.
 |
| *Nuolten pituudet eivät kuvaa lukutunteja |
Periaatteessa pelissä on siis tarinan jälkeen tuleva "päätytön" Ushion reitti, sekä kaksi muuta reittiä jotka pätkäisevät tarinan ennen kuin se ehtii alkaakaan.
Nekon ja Tsubakin reitit voi siis tavallaan ajatella romanttisen onnellisiksi bad endeiksi.
Ushionkin varsinainen reitti tulee tosiaan vasta tarinan ja lopputekstien jälkeen, eikä liity juoniarkkeihin missään määrin. Eikä oikeastaan mihinkään muuhunkaan.
Jos Ley Line olisi anime, Ushion loppuarkki olisi DVD/BD:n kylkiäisenä tuleva rantajakso.
Kullakin loppuarkilla on pituutta vain pari-kolme tuntia, eli pelin pituudesta kuluu (mustilla nuolilla merkittyihin) tarinan kannalta olennaisiin arkkeihin 2/3 ja 1/3 tyttöjen kanssa pariutumiseen ja flirttailuun. Jako muuten näkyy teoksessa juurikin näin selkeästi, en vain vedä näitä hatusta. Ainakaan toivottavasti.
Onneksi juoniarkki loppuineen on yhtenäinen ja parsii kaikki aiemmat palaset toimivaksi kokonaisuudeksi. Olisikin huolestuttavaa, jos näin ei olisi. Helppohan se on saada yhtenäinen tarina kasaan, kun Nekon ja Tsubakin omissa reiteissä ei ole mitään ideaa vaan ne ovat ihan omia kokonaisuuksiaan. Tällöin voidaan keskittyä vain yhteen tarinaan, eikä tarvitse miettiä sellaisia vaikeita asioita kuten "mitä lukija tietää minkäkin reitin pohjalta."
Kääntöpuolena tässä toisaalta on se, että kyseisten reittien lukeminen tuntuu täysin turhalta, kun niillä ei ole osaa eikä arpaa itse tarinaan. VN-formaatiksi tavallaan laiska rimanalitus, mutta toimiipahan edes osittain.
 |
| Ley Linestä oppii muuten tsekkiä. Na shledanou esimerkiksi on "näkemiin" |
Lyhyet, irralliset hahmoarkit saattavat toisaalta liittyä siihen, että Tokeijikake no Ley Line on alun perinkin suunniteltu saagaksi. Tasogaredoki no Kyoukaisenille on jo luvattu jatko-osa "Zan'ei no Yoru ga Akeru Toki" sekä taustatarinaa valottava spinoff-ranobe "Unmei no Meguru Mori".
Pelissä jätettiinkin lukuisia juonielementtejä kokonaan auki, mikä on jatko-osien kannalta varsin suotavaa. Auki jättäminen osattiin jopa tehdä tyylillä, eli se näkyi ainakin minulla suunniteltuna ja tarkoin harkittuna. Ei nimittäin tarvinnut jäädä itsekseen miettimään, miksei jotain asiaa käsitelty loppuun, vaan hahmot harmittelivat ihan samaa ja asialle lyötiin "eiköhän se aikanaan selviä"-leima.
Jännää on myös se, että yksi auki jätetyistä juonikaarista oli Ushion ja MC:n välinen suhde. Eihän näin voi tehdä, galge ei toimi näin! Parhaimmillaan Ushio ilmaisi Michirulle voivansa työskennellä tämän kanssaan, ja siihenkin meni se parikymmentä tuntia.
Ei se mitään, itse tykkään enemmän juuri näistä hitaista hahmokehityksistä. Arkeeni kuuluu muutenkin ihan riittävästi kiirettä.
Pituisekseen peliksi Tokeijikake no Ley Line oli siis varsin kelvollinen suoritus: sisällön määrä suhteessa teokseen kuluvaan aikaan oli ihan kohdillaan ja huumorikin maistui ainakin välillä. Ääninäyttelykin oli varsin tasokasta korvakarkkia.
Päätarina pysyi ylempänä mainituista syistä hyvin kasassa, eteni loogisesti ja ylläpiti mielenkiinnon vielä jatko-osiinkin asti.
Ja näyttäähän tämä nyt tosi kauniilta. Kiitos, urabi.
Teoksesta muutalla:
VNDB
VADB
Reittikartat laiskoille
Erogamescape
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti