Valita sarjasta etukäteen, vältä myöhempi vaiva

Dengeki G's Magazine julkaisi viime joulukuussa jotain, mitä oli jo pitkään odotettu. Tarkemmin sanottuna jotain, mitä olin jo pitkään kauhulla odottanut. Lehti meni ja julkisti tiedon animeadaptaatiosta Spriten erogelle Koi to Senkyo to Chocolate, jonnekin päin vuotta 2012.
Pelin animesovitus tuli tuskin kellekään yllätyksenä: ilmestyessään (10/2010) peli myi kuin häkä ja pitkin vuotta 2011 alkoi markkinoille ilmaantua erinäisiä mangasovituksia sekä oheistuotteita pelistä. Ilmeisesti juuri KoiChocon menestyksen voimin Sprite loi itselleen tytäryhtiön Fairysin, joka ensi töikseen alkoi tuottaa KoiChocolle työturvallista spin-offia Ima Sugu Onii-chan ni Imouto datte Iitai! Peli pärjäsi siis vähintään Spriten odotusten mukaan, todennäköisesti jopa paremmin.

"Ei peli voi olla huono, jos se on menestynyt noin hyvin! Miksi kauhistelet animeversiota jo nyt?"

Ei peli ollutkaan huono. Pidin pelistä oikein paljon, sen verran mitä siihen asepalveluksen ohessa ehdin paneutua. Se ei silti tarkoita, että tämä toimisi animena. Ei todellakaan.

Tämä on tärkeää! Tutkimme kakkujen makuja!

KoiChokon tapahtumat sijoittuvat yksityiseen, yli 6000 oppilaan Takafujin oppilaitokseen. Tarina lähtee käyntiin, kun lähestyvät oppilaskunnan vaalit uhkaavat Oojima Yuukin ja tämän ystävien kakunsyöntikerhon tulevaisuutta: puheenjohtajaehdokkaista suosituin nimittäin julkaisee ensi töikseen vaalimanifestin, jossa lupaa karsia koulun kerhoista turhimmat kokonaan pois ja ottaa näiden budetit parempaan käyttöön. Kerhon rahojen käyttö yhteiseen hyvään ei tietenkään Yuukille ja kumppaneille sovi, joten nämä päättävät asettua vastarintaan, asettaen Yuukin ehdolle vaaleihin. Vaalien voittaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä mukaan mahtuu kiristystä, vaalibudjettien kanssa sekoilua, panttivankitilanteita ja ties mitä Vakavaa Liiketoimintaa.

Asetelmaltansa puolestahan KoiChocosta saisi animenakin irti jos jonkinmoista. Ongelmaksi muodostuu lähinnä se, että asetelman hyödyntäminen kustiin jo pelissä melko tehokkaasti ja pääpaino lyötiin johonkin sellaiseen, mitä hyödynnetään erogeanimeissa todella harvoin. Sellaiseen, mikä jää todennäköisesti tämänkin animaatioversiossa vähemmälle painoarvolle. Ikävä kyllä.

CG-laatuun.

Jos pelistä jotain jää mieleen, se on graafikkona toimineen Akinashi Yuun tuoma panos. Pelin yleisilme on lämpimän vesiväri-valokuvauksellinen ja persoonallisella tavalla kaunis, event-CG:istä puhumattakaan! Missään vaiheessa ei tullut myötähäpeän tunnetta awkwardin qualitynaaman pamahtaessa näytölle, joka ikistä pelin freimiä oli suorastaan ilo katsoa. Enkä edes liioittele.
Akinashi toi tarinaan mukaan myös ihastuttavat hahmodesignit, joita tähdittämään löydettiin vieläpä enemmän tai vähemmän tunnettuja ja osaavia nimiä. Selviten tämä näkyi Asami Imain roolittamassa Morishita Michirussa, vaikka ääni olikin aivan eri maailmasta kuin esimerkiksi Makise Kurisun roolissa:

Ihana Michiru on ihana. Jos joku ei nyt tajunnut, niin ensin puhui Michiru ja vasta tämän jälkeen Kurisu.
Hahmoista yksikään ei ollut oikeastaan "rasittavan rasittavaa", mikä osaltaan avitti lukukokemuksesta nauttimista. Osa vaati ehkä hieman totuttelua, mutta kaikkiin ehti tykästyä jo ensimmäisen reitin aikana.


Ongelmaksi pelissä muodostuu lähinnä juoniasetelman kömpelö hyödyntäminen. Tarina nappaa käsiteltäväkseen melkoisen raskaita aiheita ja teemoja - esimerkkeinä mainittakoon suurten yritysten asema politiikassa sekä maahanmuutto ja rasismi - mutta unohtaa ne jonnekin matkan varrelle. Hyvät juonivaltit käytetään lähinnä romanssin saattamiseen kohti ruusuista lopetusta, vaikka niistä saisi irti paljon enemmän.
"Love, Election & Chocolaten" nimi tuokin ilmi tarinaelementtien arvojärjestyksen: pääpainona romanssi, pelikenttänä vaalikamppailu ja palopuheiden välissä haukataan suklaalevystä. Eipä siinä, romanssi kun oli enimmäkseen varsin onnistununutta, mutta mielenkiintoisen asetelman sivuuttaminen on silti sääli. Edes pörröinen kuhertelu ja tylsäksi kuluneet tai muuten vain huonot vitsit eivät lohduttaneet siinä vaiheessa.


Animeversiossa ongelmia syntynee lähinnä samoista syistä kuin erogeadaptaatioissa yleensäkin: sarjan kestäessä 12 jaksoa ei pelin tarinasta käytännössä ehditä kertoa kuin "se yleinen osa", eikä kenenkään reittiin päästä pureutumaan riittävissä määrin. Romanssissa tämä kostautuu helposti kahta kauheammin, kuhertelupuolen joko puuttuessa kokonaan (mitäänsanomaton muka-haaremilopetus) tai sen tullessa kuvioihin aivan liian myöhään (rakkaudentunnustus viimeisissä jaksoissa-vaihtoehto).
Tämän kuseminen toisaalta johtuu lähinnä julkaisuformaattien yhteensopivuusongelmista, eikä ongelmalle tunnu olevan fiksuja ratkaisuja.

Ethän näytä animessa pahalta? Ethän? ;_;

Suurempi pulma tulee kuitenkin paljon puhutusta piirtojäljestä. Anime ei yksinkertaisesti voi tuoda pelin upeutta television ruudulle, erogeiden sovittamisbudjetit kun ovat mitä ovat. Graafisen laadun ollessa pelin parasta antia, muodostuu tästä jo kohtuullinen ongelma. Todennäköisesti studio pyrkii säilyttämään visuaalisen tunnelman edes jossain määrin, mutta ei - se ei silti tule näyttämään läheskään samalta. En mielelläni katselisi outoa quarity-kloonia Michirusta.
Onneksi edes onnistuneet hahmodesignit tulevat säilymään animoidussakin versiossa, todennäköisesti jopa alkuperäisten ääninäyttelijöiden kera.


Toisaalta animaatiostudiota tai jaksomäärää ei ole vielä julkistettu, joten kaikki saattaa mennä paremmin kuin odotin. Käytännössä tämä tarkottaisi pelissä pakollisen pääsankarittaren Chisaton tarinan sovittamista riittävän yhtenäiseksi tarinaksi, ilman että sekaan edes yritetään sotkea muiden reittien tapahtumia. Kaikki tämä silmiä hivelevällä graafisella jäljellä toteutettuna. Silti mieltä jäisi kalvamaan Michirun jääminen sivuhenkilöksi, mutta sen hinnan olisin vielä valmis maksamaan.
Valmistaudun kuitenkin mielessäni vaihtoehdoista pahimpaan - huonolla komedialla varustettuun kouluhengausanimeen, jossa kaikki huonosti piirretyt tytöt ovat retkallaan kakkuja leipovaan, persoonattomaan päähenkilöön..


Väliäkö tuolla – tiedän jo nyt katsovani sarjan alusta loppuun, laadusta riippumatta. Teki se kuinka pahaa tahansa, tätä en voi jättää välistä.
Toisaalta animeversion tuottamisesta koituu hyviäkin asioita, riippumatta toteutuksen tasosta! Animen mukana markkinoille tulee todennäköisesti yhtä sun toista mieluisaa oheiskrääsää: figuureita, doujinsheja, fanarttia ja vaikka mitä muuta kivaa!
Niitä odotellessa.