 |
| Voit halutessasi lopettaa lukemisen tähän |
Uusi vuosi, uusi animekausi, uudet kujeet.
Talvikautta on pyörinyt ruudussa jo kolmisen viikkoa, joten on jo aika minunkin sanoa sanottavani tästä.
Omasta mielestäni talvikausi 2012 näyttäisi olevan varsin katselukelpoinen! Ei välttämättä mitään erityisen mullistavia Madoka/Steins;Gate/mitä_dekonstruktioita_ikinä-sarjoja, mutta paljon näppärän viihdyttävää materiaalia. Mitä tarttuikaan omalle katselulistalleni ja millä tunnelmilla?
Another
Another on kauden ainoa uutuustuote, jota osasin odottaa innolla jo etukäteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, etten muista vaivautunut katsomaan promovideoita vaan tyydyin pelkkään ennakkocharttien tutkiskeluun.
Tähän mennessä Another on vähintäänkin täyttänyt odotukset, sarjan vedellessä ainakin minussa niitä oikeita naruja. Kauhu kun on mielestäni parhaimmillaan juuri silloin, kun mitään ei oikeastaan tapahdu. Sarjan äänimaisema menee paikoin jo älyttömänkin dramaattiseksi täysin arkipäiväisissäkin kohtauksissa, esimerkkinä hissin nousu hissikuilussa. Eikä se oikeastaan ole huono asia.
Etenkään, kun sarjan pääpointti tuntuu olevan yksityiskohtien yliyhdisteleminen toisiinsa. Nimenomaan tämä osui minuun vahviten ensimmäisiä jaksoja katsoessa. Selviten tämä näkyy päähenkilön kauhunörttiydessä: Kouichi takertuu päällisin puolin täysin yhdentekeviin pikkuseikkoihin, kytkien niitä toisiinsa kauhu- ja mysteeritarinoista tutuilla tavoilla – yhdessä katsojan kanssa. Jos luokalla olisi vaitonainen tyttö, jolle muut luokkalaiset eivät puhu, ei ainakaan minulla tulisi selityksistä ensimmäisenä mieleen mikään SYNKKÄ MYSTEERI, ehkä koulukiusaaminen tai vastaava ennemmin. Monet muutkin teoriat vielä menisivät, mutta kauhumysteeri olisi jo kaukaa haettua.
Ja tätähän kauhu- ja mysteerigenre käytännössä on – yksityiskohtien kärjistettyä ylitulkintaa ja -yhdistelyä. Another vain sattuu onnistumaan tämän seikan alleviivaamisessa ja esilletuomisessa hyvin. Niin kuvallisella ilmaisullaan kuin äänimaisemallaankin.
Vaikka tätä kikkaa todennäköisesti käytetään vain muutamassa ensimmäisessä jaksossa juonen lykkäämiseen liikkeelle, on se sarjassa suurena plussana. Ainakin omalla kohdallani. Odotan innolla mitä kikkoja sarja tuo jatkossa peliin, vahva alku oli kuitenkin vahva.
*
Inu x Boku SS
Tämä taistelee listallani kauden ihanimman sarjan tittelistä yhdessä Natsumachin kanssa. Eikä vähiten Ririchiyon tsunshunin (onko tämä nyt sitä post-tsunderea?) ja vaatevalikoiman ansiosta. On tässä toki paljon muutakin hyvää, esimerkiksi leppoisaa chibi-komediaa ja leppoisaa kämpässä hengailua ja leppoisaa-
Ymmärrät idean.
Samaten youkait tuovat plussaa aina ja kaikkialla. Youkait on siistejä. Youkait hengaa kirsikankukkien keskellä ja ampuu lasereita ja värikkäitä palleroita eikä pelkää mitään. Youkait on kühl.
Ei tästä todennäköisesti mitään mullistavaa teosta kehkeydy, juonellinen anti kun vaikuttaa lähinnä keskittyvän Ririchiyon sisäiseen_kasvuun ja blah blah blah.
Mutta mikäs siinä? Kunhan sarjaa on mukava seurata, siitä irtoaa ihanuusviboja ja sen parissa viihtyy niin ei kai siltä sen enempää tarvitsekaan vaatia. Mukavuus on paras : D ja leppoisuus : DD
*
Ano Natsu de Matteru
AnoNatsu/NatsuMachi/Onegai Natsu on...noh, jännä teos. Hyvässä mielessä jännä.
Tykättävät hahmot, joiden välillä toimivat jännitteet, graafisesti miellyttävä ja ohjauskin tuntuu toimivan! Näiden tekijöiden loistaessa pääroolissa sarjaan muodostuu mielenkiintoinen kuva juoniasetelman yhdentekevyydestä. Ai niin tässä oli vissiin jotain avaruusjuttujakin tai jotain?
Eikä se edes haittaa henkilökemioiden todellakin toimiessa niin hyvin! Juonellista lähtöasetelmaa voi ja saa käyttää yksinomaan hahmokehitysten sysäämiseen liikkeelle. Osittain juuri siksi tykkäänkin tästä niin paljon: Avaruusolious tuntuu alleviivaavan tätä sarjan juoniasetelman ja pääannin valtasuhdetta erityisen tehokkaasti.
Odotan tältä mahtavaa ihmissuhdedraamaa ja romanttista hömppäpömppää, sekä uskon tämän vastaavan odotuksiini. Sama ohjaaja ja studio kuin Toradorassa ja niin edelleen.
*
Danshi Koukousei no Nichijou
Sarjan huumori on todella osuvaa ja liikkuu sopivan kaukana arkipäiväisestä, pysytellen kuitenkin uskottavuuden rajoissa. Ei siis ihan Nichijouta tai Cromartieta, vaan hyvin pitkälti Minami-ken tasoa.
Danshikou osoittaa, että (niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin) arkipäiväiset lukiokomediat toimivat myös pojilla toteutettuina. Mind=blown etc. Bonuksena kolmannessa jaksossa oli sketsikin aiheesta! Meta on aina hauskaa, aivan kuten Danshikoukin.
*
Recorder to Randoseru
"Se toinen hauska sarja tällä kaudella." Vanhaa kunnon irtosketsihuumoria, samaa kuin Danshikoussa. Joskin täysin eri asetelmalla ja uskottavuuden asteella. Vaikka vitsit haetaankin täysin eri aihepiireistä kuin Danshikoussa, nautin molemmista sarjoista yhtä lailla.
Oikeastaan sarjan ainoa huono puoli on jaksojen lyhyys, minkä vuoksi Randoserusta on vaikea sanoa mitään kovin kattavaa. Kuitenkin katsoisin tätä oikein mielelläni enemmän kuin kolme minuuttia per viikko, sillä tähän asti jokainen kolmeminuuttinen on ollut viihdyttävä ja hauska!
*
Poyopoyo Kansatsu Nikki
Pörröistä, pyöreää ja leppoisaa. Oikein mallikas turvatyyny Tamayura ~Hitotosen~ loppumiselle!
Siinä missä InuBoku ja NatsuMachi taistelevat ihanuuden ykkössijasta, vie Poyopoyo mukavuuspalkinnon sen kummemmin muilta kyselemättä. Huumorisarjaksi tämä ilmeisesti on tarkoitettu, mutta vitsit hukkuvat helposti kaiken pyöreyden ja pehmoisuuden alle. Eivät ne vitsit siitä kuitenkaan hajoa, joten kyllä nekin tähän oman lisänsä tuovat!
Älkää kysykö, mitä eroa mukavuudella ja ihanuudella tarkalleen ottaen on, en ole itsekään täysin varma missä näiden kahden raja menee. Mukavat asiat nyt vain ovat mukavia, ihanat ihania.
*
Rinne no Lagrange
Being mecha-pilot is suffering, onneksi Madokaa ei tunnu kinostavan angsti.
En ollut uskoa silmiäni, kun luin tämän olevan XEBECin tuotos. Lähinnä koska noh, >viimeaikaiset XEBEC-animet. Ilmeisesti kuitenkin Production I.G on huomattavassa asemassa tämän toteutuksessa, muutenkin kuin tarinan puolella? Ei kai tämä muuten voisi olla näin hyvä?
Plussapojot Rinne tienaa positiivisella asenteellaan, reippaudellaan sekä kiiltävillä 3DCG:illään. Pääpaino reippaudella ja positiivisella asenteella. Näiden kautta joka jaksossa on ollut hilpeä puuhafiilis, mitä on ilmeisesti pyritty tuomaan sarjassa ihan tietoisesti ilmi esimerkiksi Madokan luonteen ja harrastusten kautta.
En edes muista milloin olisin viimeksi katsonut näin menevää ja energisen pirteää mechasarjaa, taitaa Star Driver olla viimeisin. Sikäli mikäli sen voi laskea meneväksi saati energisen pirteäksi. Ja sikäli mikäli muutenkaan katson mechasarjoja ikinä.
Toivon mukaan Rinne ei käänny jatkossakaan liian vakavaksi, vaan Madoka jaksaa pitää reippaan ja hauskan asenteensa Maailman Kohtaloon.™
*
Noin. Erityisesti nämä sarjat piristävät viikkoani, näitä sarjoja odotan innolla viime kaudelta jatkuvien rinnalla. Nämä sarjat ovat henkirakoni laskarimonisteiden välissä.
Ja koska tykkään puhua vain kivoista & mukavista asioista, olen tyly ja listaan "ne muut uudet sarjat" yhdeksi klöntiksi. Miksen ole vielä dropannut näitä:
→Area no Kishi: Jalkapallosarjani ei voi olla näin masentava.
→Senki Zesshou Symphogear: Edes laulava Yuuki Aoin hahmo kömpelöine servicekohtauksineen ei ylitä tätä qualityn määrää. Toisaalta tämän laatumäärän seuraaminen itsessään on jo omalla tapaansa hauskaa!
→Kill me baby: Puolestani tämä voisi vaihtaa pituuksia Randoserun kanssa, niin saattaisi vielä menetellä. Tylsä komedia on tylsää. Katson tätä lähinnä alkupuoliskon juontajan takia. Vielä.
→Papa no Iukoto wo Kikinasai!: Kömpelö. Ei. Ihan vaan ei. Pitäisikö tämän olla jotenkin dramaattinen tai jotain? Tähän mennessä se on nimittäin ollut lähinnä huono.
→Aquarion EVOL: Onhan tässä ihan siistit GATTAI TYTÖILLÄ JA POJILLA-hetket, mutta Rinne taitaa täyttää kauden mechakiintiöni jo tarpeeksi hyvin. Katsotaan jaksanko loppuun.
→Busou Chuugakusei Basketarmy: ??? (paha sanoa yhden viisiminuuttisen jakson perusteella, meno aika intti eiku-)
Alkaneista uusista droppasin vain Mouretsu Piratesin ja Highschool DxD:n, koska ensimmäinen on lähinnä tylsä ja jälkimmäinen >jotain tissejä.
Jatkokausista seuraan vain upeaa Nisemonogataria (\o/) ja pakollista Zero no Tsukaima F:ää, jonka poimin Shana Finalin tilalle. Jos edes tämän kestäisi loppuun, tämä on VAIN 12 jaksoa Shanan ollessa 24. Muut jatkokaudet jätin omaan rauhaansa, ihan vain koska en ole katsonut aiempia osia loppuun. Ehkä nekin tulee joskus tuijattua.
Nähtäväksi jää, kuinka paljon opintojen jatkuminen vaikuttaa animen katsomiseen varattavan ajan määrään, pitäisi keretä laskemaan laskuja ja sen sellaista. Ei se mitään, jos seurattavia sarjoja pitää ruveta karsimaan, tiedän kyllä mistä teoksista lähden liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti