Syyskausi 2013, ajatukset alkupuoliskosta

Kesäkausi tuli ja meni, ja olen lopultakin saanut syyskauden sarjavalinnat lyötyä lukkoon. Viime kausi tosiaan meni aikataulutuskämmien vuoksi omalla kohdalla vähän plörinäksi, joten ajattelin ottaa tällä kaudella hieman rauhallisemmin ja aloittaa tavallista vähemmän sarjoja. Kauden vaihteessa katsottavien lista valahti melkein kokonaan tyhjäksi, joten nyt on oiva hetki iisisti ottamiselle. Ehkä ehdin jopa katsoa joitakin viime kausilta jääneitä sarjoja pois kummittelemasta.
Tai sitten käytän tämä vapautuneen ajan KanColleen, mikä tuntuu todennäköisemmältä vaihtoehdolta.

Ylipäätään tuntuu, että tämä kausi on hyvä kausi rauhoittumiseen: ainakaan minuun kolahtavia sarjoja ei tunnu pyörivän mahdottoman montaa, vaan kausi tuntuu paria poikkeusta lukuunottamatta melko tasapaksulta ja yhdentekevältä hötöltä.
Tästä johtuen poikkean hieman yleisestä läpikäymiskäytännöstäni, ja painotan pidemmissä pätkissä katsausta jonkin verran niihin kauden "kinostaviin sarjoihin"^(?) omien lemppareideni lisäksi.
Mutta muutoin tutulla formaatilla:

Kesäkausi 2013, fiilikset koko paketista (2/2)

Tässäpä se aiemmin luvattu kakkososa kesäfiiliksille. Ykköspätkässä höpisinkin jo aivan tarpeeksi yleisistä syistä vetkuttelulle, eivätkä nämä syyt ole siitä mihinkään muuttuneet. Sanotaan vaikka niin, että lippulaivani Murakumo on nyt lv. 66, kun se viime kirjoituksen kohdalla oli 58.
Kuten aiemmin totesin, tällä kertaa vuorossa Free!, C³-kerho ja WataMote, sekä lyhyesti muutama sananen kaudella pyörineistä jatkokausista:

Kesäkausi 2013, fiilikset koko paketista (1/2)

Ilmeeni, kun yllättäen onkin taas aikaa piirretyille

Kesäkausi ei tänä vuonna mennyt omalta osaltani ihan sataprosenttisen putkeen, mikä näkyy muun muassa siinä, etten kirjoittanut siitä lainkaan alkupuolen postausta. Ikävää, mutta nyt kävi näin.
Syynä tähän oli yksinkertaisesti se, että pääsin hyppäämään kauteen mukaan todella myöhään ja todella verkkaiseen tahtiin: muistaakseni ainoat sarjat, joita seurasin alusta asti viikottaisina olivat Free! sekä Fantasista Doll. Loppuihin tartuin vasta jossain jaksoissa 5-9, sarjasta riippuen. Tästä johtuen muutama alun perin katsomislistalle suunniteltu sarja ehti kokonaan loppua, ennen kuin olin katsonut niistä jaksoakaan. Esimerkeiksi näistä heitettäköön vaikkapa Fate/kaleid liner Prisma☆Illya, Gen'ei wo Kakeru Taiyou sekä Brothers Conflict.
Onneksi RSS-laturi kuitenkin puski näistä kaikista joka viikko jakson kovalevylle, joten saan ne helposti maratoonattua. Tai helposti ja helposti, aikaa kun ei ikinä ole käytettävissä ihan rajattomasti.

Syy kauden kämmimiseen oli melko yksinkertainen: tehtaaseen sijoittuvat kesätyöt veivät kaiken ajan ja energian, eikä kahdeksan ja puolen aivonnollaustunnin jälkeen riittänyt jaksaminen piirrettyjen katsomiseen tahi mihinkään muuhunkaan ajattelua vaativaan. Onneksi pääsin takaisin opintojen pariin, joten vaikka aikaa on vähemmän kuin töissä käydessä, on päivän päätteeksi yleensä huomattavasti virkeämpi ja elinvoimaisempi.

Jos vain kaikki pikkusiskohahmot olisivat kuten Sakura ja tämän luokkalaiset

Silloin katsoisin varmasti enemmän pikkusiskosarjoja.

Kyllä, nyt eletään 2010-lukua eikä suinkaan ysäriä tai niin sanottua nollakymmentälukua.
Ei, en ollut tähän mennessä saanut Cardcaptor Sakuraa katsottua. Vaan nyt olen.
Päätin tosiaan painottaa tämän vuoden animeohjelmaani mahdollisuuksien mukaan jo tulleisiin taikatyttösarjoihin, ja päädyin Heartcatch Precuren jälkeen toiseen yleisesti ikiklassikoksi myönnettyyn teokseen, Cardcaptor Sakuraan. (myöhemmin tekstissä CCS tai CC-Sakura)
Etukäteen tiesin sarjasta suunnilleen vain sen maineen ja muutaman OP/ED-biisin videoineen Stepmanian kautta. Joitakin fanart-kuvia joskus nähnyt ja kenties pari MAD-pätkää, mutta mitään sen tarkempaa mielikuvaa teoksesta ei etukäteen ollut.
Jos nyt sarjan aikana yhtään viisastuin, niin ainakin sen verran, että tajusin CC-Sakuran todellakin ansaitsevan sen maineen, jolla siitä edelleen puhutaan. Yksittäisiä screenshotteja katselemalla tai kyynel silmäkulmassa intoilevan kirjoittajan fiilistelyjä lukemalla sitä ei välttämättä ihan hahmota, mutta sarja on myös nykymittakaavassa varsin katsomisen arvoinen teos ja ansaitsee paikkansa yleissivistys- ja klassikkolistoilla.

Sarjaa on varmastikin kehuttu jo sen esitysajoista (1998-2000) lähtien, mutta kehutaan nyt vielä vähän lisää. Nyt kun kerran voin sen tehdä ja sarja on minulla vielä tuoreessa muistissa.
Teksti saattaa analyyttisen burgerointitarkastelun sijaan painottua henkilökohtaiseen fiilistelyyn ja riemuun sarjan olemassaolosta, mutta niinhän suurin osa kaikista muistakin blogini teksteistä tekee joten ei mitään uutta sillä saralla.
Mukana lienee myös jokunen spoilerinpoikanen, mutta niillä nyt ei ole väliä sillä kaikkihan me olemme jo nähneet kyseisen sarjan, emmekös olekin? Jos emme ole, katsokaamme. Jos ei huvita, kelatkaamme muutama rivi ylöspäin ja päättäkäämme katsoa. Sillä se jos mikä kannattaa, vaikka 70 jakson pituus aluksi kauhistuttaneekin. Niitä kaikkia ei ole pakko katsoa kerralla.

Kevätkausi 2013, loppufiilikset (?)

Yleisfiilikseni koko kaudesta olivat suunnilleen tätä tasoa

Kevätkausi... Se oli. Se oli jonkin aikaa, ja nyt se ei enää ole.
Kaiken kaikkiaan kausi oli perin erikoisella tapaa jakautunut, ainakin omasta näkövinkkelistäni kurkittuna. Tutkiskelin tuossa taannoin kauden sarjalistaani, ja tajusin että koin noin puolet katsomistani sarjoista lähinnä mitäänsanomattomiksi ja toisen puolen varsin miellyttäviksi teoksiksi. Hämmentävää, yleensä on kuitenkin prosentuaalisesti huomattavasti enemmän sarjoja, jotka herättävät edes jonkinlaisia tuntemuksia.
Asian voi toki nähdä siltäkin kannalta, että kausi oli keskimäärin varsin hyvä, sillä suoranaisten do not want -tasoisten teosten osuus katsotuista sarjoista jäi marginaaliseksi sivuhuomioksi.
Tai ehkä kaikki vain oli liian DIIPPIÄ kaltaiselleni kasuaalikatsojalle, mistäs sitä tietää!
Alkufiilikset kirjoitin silloin taannoin tänne näin.

Kevätkausi 2013, fiilikset alkupuoliskosta (+talven päättyneet)

Uusi kausi hyrrää jo hyvää tahtia ja suurin osa sarjoista alkaa olla jo melkeinpä puolessavälissä.
Taitaa siis olla aika minunkin avata hieman omaa katselulistaani!
Tälläkin kertaa teen tämän tuttuun tapaan, tutulla formaatilla:

Yuyushiki

Tästä on parhaat sarjat tehty.

Kauden annos söpöjä tyttöjä tekemässä söpöjä asioita, tällä kertaa söpöinä asioina googlen ja wikipedian selailu ja knoppitiedon kaivelu netistä. Sarja toisaalta kehtaa käyttää tätä lähinnä sivuelementtinä ja suurin osa jaksoista menee siihen, että hahmot heittävät läppää ihan muuten vain luokkahuoneissa tai kotona tai milloin missäkin. Varsin hyvä ratkaisu, turha vääntää väkisin vitsiainesta googlekerhon aktiviteeteista. Saattaisi äkkiä loppua ideat kesken.
Jos totta puhutaan, sanoisin että Yuyushiki on Shingekin ohella kauden lempisarjani. Molemmat henkilökohtaisella asteikollani kauden parhaimmistoa, omissa kategorioissaan.
Idealtaan Yuyushiki on juuri sitä iänikuista boke-tsukkomihuumoria, mutta onnistuu sen toteuttamisessa harvinaisen hyvin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sarjan vitsit kolahtavat minuun varsin hyvin ja joka jakso on yhtä hauskanpitoa. Viikottainen hymyannokseni ja huvittuneiden tuhahdusten lähde!
Huumorisarjojen avaaminen ulkopuoliselle tekstin kautta on aina yhtä kamalaa puuhaa, eikä siten saa yleensä välitettyä minkäänlaista kuvaa itse sarjasta. Siksi voinkin jälleen kerran vain suositella, että itse kukin antaa sarjalle edes mahdollisuuden ja kurkkaa siitä ensimmäisestä jaksosta edes osan, ja harkitsee sitten maistuuko sarja vai ei. Kannustinvinkkinä voin heittää korkeintaan jotain "huumoriltaan vähän kuin Yuru Yuri +LS +jokin_muu_mikä, muttei kuitenkaan ihan"-tasoista. Kokeile itse!
Korjaan: kurkkaa ensimmäisen jakson. Sen alkupuoli kun on tuttuun tapaan pelkkää hahmojen esittelyä katsojalle.

Reittiteorian jatkoa: vektorianalyysiä ja animesovituksia

Jos uskomme ns. Belts-kunin lauseen todeksi, voimme olettaa että sama pätee myös toiseen suuntaan.
Ja miksi emme uskoisi Belts-kunia?

Olen jo jonkin aikaa haudutellut ideaa alkuperäisen Reittiteorian perusteiden jatkolle, jossa lähestyisin kevyesti reittien keskenäistä vuorovaikutusta teoksissa. Ja joka kerta, kun edes harkitsin aiheen aloittamista, kohautin vain olkapäitäni ja tokaisin itselleni: "eiköhän se yksi hokema itsestäänselvyyksistä riitä jo vähäksi aikaa" tai "tämähän on vielä ilmeisempää kuin se aiempi höpinä."

Tässä sitä sitten ollaan, ei se näköjään riittänyt saati ollut ilmeistä!
Törmäsin nimittäin netissä vääriin lausumiin, aiheesta VN:ien sovittaminen animeksi. Voitteko kuvitella? MINUN Internetissäni! Eihän sellainen vetele, jonkun tämä asia täytyy oikaista! Eikä oikaisu tapahdu alkuperäiselle lausujalle kommentoimalla, vaan omaan blogiin ulisemalla. Tietenkin.

Alkuperäiset Väärät Lausumat löytyvät That Guy With The Glasses -sivuston videobloggauksesta

JO Anime Reviews: Anime Derby Winter Season 2013 - Round 2, Part 1

Kohdassa Amnesia, suunnilleen kohdasta 16:30 alkaen.