Yleisön toiveesta jätin hashtagit omaan rauhaansa, yhden kerran kokeiluksi. Mistähän sekin idea tuli.
Ykkösosa on täällä näin.
Shinsekai Yori
Post-apokalyptisyys maistuu aina. Etenkin teokset, jotka sijoittuvat riittävän kauas tulevaisuuteen. Aikaan, jolloin uudet yhteiskuntarakenteet on jo saatu vakiinnutettua ja homma alkaa olla uudella ihmiskunnalla jo hanskassa. Viime kauden Jintai oli tällainen, kuten tämän kauden Shinsekai Yori. Genreltään ja tunnelmaltaan toki melkoisen erilaisia teoksia, mutta miljöön kannalta löytyy selviä yhteneväisyyksiä.
Shinsekai pelaa miljöönsä todella hyvin: maailma on rakennettu uskottavaksi, kiinnostavaksi ja juuri sopivan yksityiskohtaiseksi. Etenkin uuden maailman biodiversiteettiin on selvästi panostettu: peltojen liepeiltä ja metsistä löytyy jos jonkinlaisia vipeltäjiä ja kasvilajeja, mistä sarja ei kuitenkaan jää burgeroimaan mitenkään tarpeettoman pitkäksi aikaa. Luonnolliset asiat onnistutaan kuvaamaan nimenomaan luonnollisina, eivätkä esimerkiksi sarjan hahmot tunnu kiinnittävän erikoisiin eläinlajeihin sen enempää huomiota kuin vaikkapa stadilainen puluun.
Onkin riemastuttavaa seurata, kuinka sarjassa kaikki on niin erilaista, mutta silti niin arkista. Arkiset asiat ovat aina olleet arkisia ja tulevat myös aina olemaan arkisia. Vain nämä asiat itsessään muuttuvat ajan myötä.
Tässä mielessä sarja tuo jossain määrin mieleen Dennou Coilin, jonka virtuaalimaailma oli hahmoille yhtä itsestäänselvyys kuin telekineettisyys tuntuu olevan Shinsekain lapsille. Kumpikaan sarja ei myöskään pelaa turhan paljoa hahmojensa varaan, vaan lähes kaikki tuntuvat animeskaalalla todella taviksilta ja keskenään samanlaisilta persoonilta. Eikä se minusta väärin ole, sillä kun saa hahmoista helposti uskottavampia ja helpommin samaistuttavia. Lapset kun tunnetusti on kaikki ihan yhtä pöhköjä. Eiku-
Ehkä kovimmat miinukset Shinsekai Yorille tulee graafisesta laadusta. Ultratasaiset, harmaat väripinnat kun eivät yleensä oikein miellytä hienostunutta värisilmääni. Tätä on jonkin verran onnistuttu paikkaamaan väliin lyötävillä, filtterispämmityillä tarinakohtauksilla, mutta ne eivät tunnu oikein riittävän.
Mutta onneksi sarja tarjoaa niin paljon muuta kivaa, mikä paikkaa puutteita. Esimerkiksi se alun kuoromölinä on aina yhtä siistiä kuunneltavaa. Kuten se ihana ED:kin.
Psycho-Pass
Eli kuinka Urobuchi Gen vihaa maailmaa ja kaikkea siihen liittyvää.
Kuulostanee jenkkiläisen vanhahomon Akira-pölinältä, mutta minua PP:n cyberpunkahtava dystopia-asetelma kutkuttaa jo melkoisesti. Yhteiskunta, jonka lähtökohtana on kansalaisten henkinen hyvinvointi, on jo itsessään varsin mielenkiintoinen idea. Yhtenä osasyynä tähän on lähiaikoina yleistyneet "en päässyt hoitoon, vaikka hain"-perustelut kouluammuskeluissa ja vastaavissa rähinöissä. Entä jos kaikki terapiaan joutavat pääsisivät terapiaan, kokivat sitä tarvitsevansa tai eivät? Tällä on puolensa ja puolensa.
Viimeistään siinä vaiheessa ideasta tulee riemastuttava, kun asetelman hahmottelusta ja toteutuksesta laitetaan vastaamaan vanha kunnon Urobuchi. Parantava, hyvän mielen tarina on taattu!
Urobuchilla tuntuu välillä vain olevan se ongelma, että tämä on ensisijaisesti kirjailija eikä TV-käsikirjoittaja. Myös erogen kirjoittaminen laskettakoon tässä kirjailijan työkuvaksi. PP:hen tuntuukin vähät väliä lipsahtavan irrallisia ja kömpelöitä infodumppauskohtauksia, joissa hahmot kertaavat toisilleen miljöön kannalta itsestäänselviä asioita. "Me kaikki tiedämme tämän jo, mutta kerrataan nyt kuitenkin!"
Nämä dialogit eivät tietenkään toimisi yhtään sen paremmin kirjallisinakaan, mutta paperi- ja softaformaatissa on reilusti enemmän tilaa vaihtoehtoisille selitysreiteille ja asiaa valottavien tilanteiden toteutuksille. 22*25min on todella lyhyt aika tarinankerrontaan.
Hahmopuolella PP toimittaa kylmyyttä ja kyynisyyttä miellyttävän onnistuneesti. Niin sarjan latenttikriminaalit kuin kokeneet poliisitkin tuntuvat aivan yhtä paatuneilta ja sydämettömän konemaisilta. Muuten hyvä, mutta hahmoihin ei saa oikein otetta kun nämä eivät avaa sydäntään toisilleen. Ja koska hahmot eivät avaa sydäntä toisilleen, ei sydän aukene katsojallekaan. Hahmoista kun ei tiedetä oikeastaan mitään, mistä nämä eivät keskenään suostu puhumaan. Kaikkien ollessa tuppisuita jää katsojalle helposti vaikutelma, ettei kukaan tule sarjassa yhtään vastaan. Ruudun takaa ei kuulu vastauksia, vaikka sille kuinka huutelisi.
Tämä toisaalta tehostaa vaikutelmaa päähenkilön Akanen kuplastamaailmasta. Tämä selvästi odotti pääsevänsä vahvan yhteishengen omaavaan, motivoituneeseen ja järjestäytyneeseen työyhteisöön, mutta vastassa odottikin lauma kylmäverisiä tappajia. Yritä siinä sitten sulautua positiivisen asenteen voimin joukkoon. Jossain määrin odotan sitä hetkeä, kun Akane murtuu ja siirtyy tiiminsä kanssa samoille kyynisille aallonpituuksille.
Tämän kirjoittajan kohdalla se ei todellakaan tunnu mahdottomalta ajatukselta.
Zetsuen no Tempest (ja BTOOOM!)
Rakastan Zetsuen no Tempestiä ja BTOOOM!:ia. Ne ovat niin övereitä, tuovat ihan mieleen rakkaita muistoja Muv-Luvin alkupuoliskolta. Niiltä vanhoilta hauskoilta ajoilta, kun Yuuya vielä raivostui suunnattomasti jok'ikisestä asiasta. Good times.
Todennäköisesti katsoisin kummankin sarjan alusta loppuun, jos minulla olisi käytettävissäni rajaton määrä vapaa-aikaa koko kauden ajan. Valitettavasti kuitenkin omaan myös piirrettyjen ulkopuolisen elämän, joten ainakin toinen näistä saa luvan väistyä. Näillä näkymin se toinen on BTOOOM!, se ei vain yllä samalle tasolle kuin Tempest.
Tempestissä on selvästi sitä jotain. Jotain...upeaa. Ainakin siinä on:
-tumman harmaa värimaailma
-tiukkoja taikataisteluita salaisten velhojärjestöjen kesken
-maailmanloppu tai vähintään Pahoja Suunnitelmia
-paljon DIIPPEJÄ Shakespeare-lainauksia
-taustamusiikkina eurooppalaisen klassisen sävyistä viulunvengutusta
-hahmoja, jotka näyttävät aina joko vihaisilta tai alakuloisilta
-Koyama Rikiya
Toisin sanoen suosin Zetsuen no Tempestiä BTOOOM!:in yli lähinnä, koska se on näistä kahdesta chuunimpi vaihtoehto. Mieluummin seuraan tahattoman koomista tummaa taikateemaista animea, kuin vastaavaa väkivalta- ja sufferointimässäilyä.
Chuunibyou demo Koi ga Shitai!
Se sarja, joka selventää hyvin eron chuunin ja chuunibyoun välillä. Olen kuullut villejä huhuja, että jotkut tosissaan odottivat PV:iden pohjalta saavansa menevän chuunisarjan, mutta joutuivat tyytymään koulukomediaan chuunibyou-hahmoilla. Niin käy joskus, kyllähän Hyoukankin odotettiin esittelevän ennen pitkää tarinan päämysteerin, jota sitten pyöritettäisiin lopun sarjaa. Kaikki ne "Onhan tämä kieltämättä lähtenyt melko verkkaisesti käyntiin, mutta onneksi näitä jaksojakin on vielä vaikka kuinka!"-kommentit, ah!
Eikä ainakaan minua haittaisi yhtään, vaikka romanssipuoli unohdettaisiinkin teoksesta lähes kokonaan. Sarja jaksaa viihdyttää minua jo tällaisenaan mitä mainioimmin, lähinnä vahvoilla hahmoillaan, huumorillaan sekä KyoAnin hurmaavilla kuvituksilla. Niillä pääsee jo pitkälle.
*
Näiden sarjojen ohella listallani pyörii Robotics;Notes sekä Sakurasou no Petto na Kanojo, sekä ainakin miljoona aiemmilta kausilta jatkunutta sarjaa.
Näistä Robonon uskon toimittavan jotain mielenkiintoista, kunhan sille vain antaa aikaa. Olihan saman saagan Steins;Gatessakin melko hidas startti, jonka jälkeen joka jakso oli täyttä voittoa. Tai hidas ja hidas, mitä nyt yksi päähenkilöistä kuoli jo ensimmäisessä jaksossa.
Tähän mennessä Robotiikan;Muistiinpanot on kuitenkin tuntunut melko tylsältä ja näyttänyt turhan pelkistetyltä. Mutta vielä jossain jaksossa tämä sarja pyöräyttää tapahtumat kunnolla käyntiin. Vielä jossain...
Sakurasousta fiilikseni voi tiivistää melko hyvin yhteen screenshottiin:
 | |
| Voi MC:tä |
Joka jaksosta tuntuu jäävän päällimäisenä mieleen se, kuinka muut asuntolalaiset rääkkäävät päähenkilöä. Ilmeisesti ihan vain koska voivat niin tehdä. Tilanteet on ilmeisesti yritetty kasata hauskoiksi, mutta ainakin minulle niistä tulee lähinnä paha mieli. Ei ole kiva seurata vierestä, kun pahaatahtomatonta hahmoa höykytetään täysin perusteetta. Eikö pelkkä MC:n alemmuuskompleksi kämppiksiään kohtaan olisi riittänyt myötätunnon lähteeksi? Täytyikö näistä muista hahmoista muka oikeasti tehdä tällaisia kusipäitä? En ymmärrä logiikkaa tämän takana.
Kidutan itseäni, mutta katson tätä silti viikottain.
Lisäksi odottelen yhä taikatyttösarjaa Haitai Nanafaa sekä uutta Initial D:tä. Enköhän kuitenkin keksi jotain, mitä katson näitä kahta odottaessa. Tarjontaa ainakin löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti