22.7.2014

Kevätkausi 2014, karsittu loppupää


Kesätyöt peltitölkkitehtaalla loppuivat, käteen jäi kohtalainen tukku muovituskelpoista rahaa ja iso kasa vapaa-aikaa. Niin iso kasa aikaa, että se riittää sekä piirretyille että laivastovelvollisuuksien hoitamiseen.
Sain siis lopultakin tämän vuoden kevätkauden pakettiin, tuttuun tapaan pari viikkoa myöhässä.
Alkupään postauksen löydät täältä, loppupään postaus on tämä tässä ↓↓




Nisekoi

Ei, Marika ei ollut paras Nisekoi mutta se sattui olemaan shafteimmässä löytämässäni screenshotissa.

Nisekoi
starttasi jo talvikaudella ja pyöri hämärän pyöreät 20 jaksoa.
Ja 20 jaksoa tuntui juuri sopivalta määrältä. Juonta saatiin rullattua verkkaisen hiljaiseen tahtiin läpi, eikä mikään tuntunut turhan hoputetulta. Hahmot esiteltiin kaikessa rauhassa ja istutettua mukaan poppooseen ja tarinan virtaus tuntui miellyttävän tasaiselta. Tämä on oiva ja toimiva ratkaisu tällaisessa näennäisen tapahtumaköyhässä sarjassa: hahmosuhteet pysyivät muutaman jakson skaalalla käytännössä samoina, mutta sarjan mittaan päästiin jo pitkälle ja hahmot saatiin varsin lähelle toisiaan.
Hahmotan tämän kunnolla vasta näin sarjan jälkeen mangaversiota aloitellessa, ja mielestäni se on ihan hyvä merkki. Huomaamaton ja hidas tarinankerronta kun on parasta tarinankerrontaa, etenkin tällaisissa ihmissuhdetarinoissa. Olkoonkin kevyempää sohnenromanssia oikeidenTM draamajuttujen sijaan.

Kokonaisuutena Nisekoi pysyi hyvin kasassa. Se tuntui tasajännitteiseltä ja -laatuiselta, ja siihen oli helppo tarttua viikosta toiseen. Shaftilainen kuvitustyyli pysyi tasokkaana ja ilmeikkäänä, säihkekuplia oli tarpeeksi ja päät olivat riittävän usein riittävän vinossa.
Toisaalta välillä heräsi ajatuksenpoikanen siitä, että sarja olisi kenties vähän liiankin tasapaksua tavaraa ja toistaisi itseään turhan paljon. Onneksi näitä hetkiä oli melko harvoin ja kykenin ohittamaan ne olankohautuksella tai parilla.
Kivaa oli, katsoisin toisenkin kauden pienen hengähdystauon jälkeen.
Ruri on paras Nisekoi.



Gochuumon wa usagi desuka?

Omatkin kahvihetkeni näyttävät suunnilleen tältä.

GochiUsa
ylitti korkeat odotukseni sitä kohtaan. Odotin sarjalta kivaa ja söpöä, mutta sainkin paljon enemmän. Sain tosi kivaa ja tosi söpöä. Paljon tosi kivaa ja tosi söpöä. Ja bonuksena tuli vielä iso kasa mukavaa.

Tunnelmaltaan ja mukavuustyyliltään GochiUsa oli kovin samantuntuinen kuin viime vuoden kesäkauden KinMosa, mutta se oli toteutettu kaikin puolin paremmin. GochiUsan vitsit olivat hauskempia, tytöt kivempia, vaatevalikoima miellyttävämpi, taustamusiikit, miljöö, kaikki oli askeleen verran KinMosaa korkeammalla. Eikä tuokaan teos erityisen huono ollut tällä sarjakentän tämän puolen mittareilla tarkasteltuna.
GochiUsa vain sattui olemaan parempi.

Eniten tykkäsin GochiUsassa juuri sitä puolesta, johon KinMosa pahiten kaatui: neliruutupohjaisuutta oltiin saatu häivytettyä verkkaisella kerrontatahdilla tehokkaasti. Ei nyt Yuyushiki-tasoisen tehokkaasti, mutta kuitenkin kohtalaisella menestyksellä.
Jatkossa tästä puolesta tarvitsee huolehtia vähän vähemmän, Kirarasovituspainon siirtyessä hieman enemmän Forwardin ei-neliruutumangojen puolelle. Nyt kesäkaudella pyörii manganakin varsin bueno Hanayamata, ja "hieman erihenkinen" Gakkougurashi! pärähtää ruutuun joskus lähitulevaisuudessa.

Söpöä. Kivaa. Maittoi.



Isshuukan friends

Hymy jolla voisi vaikka pelastaa maailman.



Viikkoystävät
oli kauden ehdoton suosikkini, ainakin uutuussarjojen puolella. Se oli sitä jo kauden alkukolmanneksen perusteella ja piti sijoituksestaan kunniakkaasti kiinni. Ei ehkä parantunut niin paljoa kuin olisin toivonut, mutta pysyi loppuun asti tasokkaana.

Romanssisarjana viikkoystävät oli juuri sellainen kuin romanssisarjojeni toivonkin olevan: se oli lämminhenkinen ja viaton, eikä siinä ollut yhtään vihaisia anorektikkoja tai koulukiusaajia tai muitakaan vastaavantyylisen ikäviä juttuja. Loppupäässä Kujou vähän yritti, mutta pysyi onneksi aisoissa. Tämäntyyliset sarjat ovat aiemminkin maittaneet minulle, ja vähemmän yllättäen maittoi nytkin.

Etenkin kun sarjan tekninen toteutus oli saatu näin hyvälle tasolle. Erityisen mieltynyt olin valon ja värin käytöstä taustoissa sekä siitä, miten paljon sarjassa käytettiin erilaisia tuntuvia kuvituksia. Ympäristössä oli leikitelty paljon karheiden ja sileiden pintojen kontrasteilla ja hahmoissa muun muassa kankaiden paksuuksilla. Aistikeskukseni suorastaan itki onnesta aina OP:ta katsellessa, Kaorin kävellessä paljain jaloin erilaisissa maastoissa ohut, liehuva mekko päällään samalla kun kaikkialta tulvii milloin minkäkinlaista valoa. Tällaisten kokemusten takia tykkään kuvien katsomisesta, niin fanarttina kuin kaupallisesti liikkuvanakin.

Tarinankerronnallisestikin sarjassa tehtiin ihan siistejä juttuja. Alun "pääparin suljetusta pikku maailmasta" päästiin tietyssä vaiheessa pois, vaikka olisin viihtynyt siellä huomattavasti pidempäänkin.
Kuten selvästi Hasekin, ulinoista päätellen
Sarjan tarinallisesti kivoin puoli olikin juuri se, että se yritti muuttaa asioita mahdollisimman vähän ja vain pakon edessä. Tutuksi tulleista asioista irtautuminen tuntui olevan etenkin Haselle aina vaivaannuttavaa, mikä loi hauskan sävyn tarinan edistämiselle:
"Onko pakko edetä juonessa jos ei halua? Minä en ainakaan halua."

Oikein toimiva paketti, tykkäsin kovin.
Tekee taas mieli katsoa Kimi ni Todoken maata järisyttänyt kakkoskausi loppuun, mutten varmaan saa sitä vieläkään tehtyä. Ehkä vielä joskus.



Selector infected WIXOSS

BATORU menee joka peltoon.



 
Sarjan alussa olin jokseenkin epäileväinen WIXOSSin kaksikautisuusratkaisun toimivuudesta. Alkuneljännes ei ollut vakuuttanut minua oikein millään saralla, enkä äkkiseltään uskonut että tässä olisi tarinallisesti tarpeeksi paukkuja kahteen vuosineljännekseen.

Näin ensimmäisen puoliskon jälkeen voin kuitenkin todeta kuluneen alku-WIXOSSin olleen huomattavasti toimivampi paketti kuin odotin.
Ensimmäisen neljän jakson aikana olin ehtinyt nauttia lähinnä niittinaamaisten hahmojen ylidramaattisesta ja pöhköstä käyttäytymisestä, ja tällä saralla meno vain parani loppua kohden. Mukaan tuli huvittavan epätasapainoinen Aki-rakki, insestijutut olivat yhä vain huvittavampia ja dynamiikka BATORUa hokevan Taman ja siihen "Ei kyl varmaan pitäis, mutta jos sitä nyt yhden matsin ottaisi"-tyylisesti reagoivan Ruukon välillä oli aina mieluisaa seurattavaa.
Muutamassa kohtaa kässäripuoli pääsi jopa ihan aidosti yllättämään, mikä on paljon enemmän kuin sarjalta odotin. Erityisesti pidin siitä_Hitoen_ja_Yuzukin_hommasta sekä lopetusjakson Iona_jutuista. Oivia suorituksia molemmat.

Ei, WIXOSS ei silti yleisesti ottaen ollut erityisen säkenöivä tai hohdokas teos.
Itse löin tälle MAL:in puolella 6/10, joka sekin on näköjään huomattavasti enemmän kuin suurimmalla osalla sen puolen tuttujani.
Suurimman osan ajasta WIXOSS oli erityisesti hahmokäyttäytymisen puolella melko pöhkön kömpelöä seurattavaa, eikä se taustojaan lukuunottamatta näyttänyt erityisen hyvältä. Peleissäkin olisi voinut olla enemmän katsojalle asti näkyvää taktikointia.
Silti sarjan seuraaminen oli viikosta toiseen yllättävän viihdyttävää puuhaa ja sai minut jopa ostamaan laatikollisen kyseisiä pelikortteja. En tiedä itsekään kuinka fiksu veto tämä oli, mutta tulipahan ostettua.
Kakkoskauden Iona-Tama-???-juttuja innolla odotellessa.






Bokura wa minna kawaisou ajoi tarkoituksensa ja pehmensi mielikuvaani asuntolasarjoista. Pääsin lopultakin pois Sakurasoun virittämästä sikiöasennosta, mikä olikin pääasiallinen tarkoitukseni sarjan listalla roikottamisessa. Se ei suoriutunut haasteesta mitenkään loistavan erinomaisesti, mutta suoriutui edes jotenkin.
Kawaisoun ongelmat pysyivät loppuun asti mukana, suunnilleen samanvoimakkuuksisina. Visuaalinen perusilme oli rumahko, hahmoista juuri kukaan ei erityisemmin säväyttänyt ja huumori pysyi mälsänä. Erityisesti ahdistuin niistä leijuvista tekstipätkistä, jotka tuntuvat liikkuvaan kuvaan kuulumattomilta.
Onneksi oli Ricchan. Ja aina välillä niitä kivan näköisiä valoisia kuvia.

Kamigami no asobi jaksoi toimittaa loppuun asti. Jumalpojut olivat miellyttävän ei-kusipäisiä, graafinen laatu pysyi kohtalaisena ja jaksot olivat riittävän hassuttelupitoisia. Oikein mukavaa vaihtelua vaimonhakkaajavampyyreille ja häkkiintelkeäjille ja ties mille viime aikojen villityksille animen tällä puolen.
Hades on paras Kamiaso. Hades on kingi.

Soredemo sekai wa utsukushii jätti vielä kylmemmäksi kuin aluksi odotin. Yleensä perusjepoina startanneista sarjoista jää loppujen lopuksi vähän perusjepa-tasoa enemmän käteen, mutta SoreSeka vain oli ja meni 12:sta täyspitkästä jaksostaan huolimatta. Tuntuu että hirmu paljon jännää politiikkakieroilua ja muuta maailman sallimaa kivaa jätettiin käyttämättä, mikä on vähintään sääli. Asetelmasta olisi saanut paljon enemmän irti ja kuvista paljon nätimpiä.
Mieleen painui lähinnä sarjan nk. pedoshitteys ja se, että sain tämän myötä lopulta vahvistettua epäilykseni shotapoikien maittamattomuudesta. Eivät ole oikein minun juttuni.

Lyhäreistä tällä erää päättyivät talvikaudella startannut Tonari no Seki-kun ja Inugami-san to Nekoyama-san, Double Circlestä en ole täysin varma koska siitä ei ole kuulunut mitään sitten kolmannen jakson.
Seki-kun ylsi vitseiltään parhaimmillaankin myhähdystasolle ja näytti melko karulta, mutta siinä oli HanaKana monologihöpisemässä. Sen voimin voin antaa paljon anteeksi.
Nekoyama-san taasen näytti huomattavasti viehättävämmältä ja oli paljon Seki-kunia hauskempi, joskaan se ei ole ihan hirveän paljoa vaadittu. Commien subit ja peruskivat hahmodesignit auttoivat paljon.

Mushishin jatkokausi oli kaiken kaikkiaan parantava ja rentouttava katselukokemus. Joka jakso tuli katsottua kokonaan, OP:ta ja ED:tä myöten. Enkä tee tätä kovin usein ei-pikkutyttöjensarjoissa.
Miinuspisteitä kuitenkin kauden hajauttamisesta kahteen lyhyeen settiin. Hidas kerronta pelittää parhaiten yhdessä pitkän, yhtenäisen esityskauden kanssa. Nykyinen ratkaisu luo sarjan skaalalla tunnelman hopusta ja kiireestä, mikä ei ole yhtään hyvä juttu. Loppui ennen kuin alkoikaan.



Näinikkään.
Nyt voisin vähitellen aloitella kesäkautta ihan tosissaan, tällä hetkellä mukaan on tarttunut vain pari hassua sarjaa. Olkoonkin kauden parhaat sarjat, kuten Hanayamata ja Yama no Susumen kakkoskausi. Kivaa tulee olemaan jo näiden kahden ja aiempaa jatkuvien voimin.



Ottakaa tästä vielä yksi Chaika, koska aloitin Chaikan kevätkauden jo loputtua. Tähän mennessä olen tykännyt kovasti, paljon kivaa hahmodynamiikkaa ja kulmakarvoja. Kansha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti