tag:blogger.com,1999:blog-17224104136247401302024-03-05T16:34:17.976+02:00Maissimies PilperöiKatsauksia ajankohtaisiin ja vähemmän ajankohtaisiin VN:iin ja animeen. Joskus välillä ehkä.Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.comBlogger39125tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-30210368995294737682019-12-30T08:00:00.000+02:002019-12-30T08:00:52.227+02:00Piirrettykokemuksia 2010-luvun varrelta<span style="font-size: large;"><span style="font-size: small;">Vuosikymmen on vaihtumaisillaan, ja on hyvä kelata taakse päin ja kerrata mitä kaikkea on kuluneen kymmenen vuoden aikana kerennyt tapahtua ja mitä on tullut nähtyä. <a href="https://twitter.com/Laorlan/status/1210570988259303424">Laorlanin #vuosi10animu-töötti</a> antoi inspiraation käydä vuosikymmen läpi kausi kerrallaan, kiitos tästä. Kausi kerrallaan -lähestymistavassa on kuitenkin se iänikuinen ongelma, että miltä <i>kannalta</i> sarjoja kannattaisi tarkastella? Monella kaudella arvosanojen ja muistikuvien perusteella parhaita sarjoja ovat olleet joidenkin merkkiteosten jatkokaudet (läh. Mushishi, Tamayura, Keijot), mikä sotkee kuvioita ja hankaloittaa graafin tuottamista. Ei haluaisi pistää käytännössä samaa sarjaa moneen kertaan yhteen graafiin.</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-size: small;">Siksi päätinkin ottaa listausperusteluksi sen, <b>mitkä sarjat ovat muovanneet piirrettyharrastustani eniten kuluneen vuosikymmenen aikana</b>, tai muuten vain jättäneet kaudelta vahvimman jäljen. Listani ei siis ole mallia <i>"parhaat sarjat per kausi"</i> vaan jotain hienovaraisemman henkilökohtaista, joten en kokenut yksittäiseen kuvaan tiivistämistä sopivaksi esitysformaatiksi. Onneksi minulla on tämä aktiivinen blogini, johon voin latoa kunkin sarjan yhteyteen, mitä muistoja tai muuta merkittävää kyseiseen teokseen kohdallani kuuluu.<br /><br />Joten, järjestyksessä wanhasta uuteen päin:</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: large;">2010</span><br />
<div style="padding: 20px;">
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2010/winter" target="_blank"><b>Talvi 2010</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/7645/Heartcatch_Precure" target="_blank">Heartcatch Precure!</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsdK1uRgv73eD2hVzQ2hmJvLTchpIW_m52IiHi6e68CyRPMOZKtLsam8FrScMfjIPeeU6MdBm653vlX4VCv4uw3X1XAV0TybZKQtL_fo8TRLnElpuv6vKOi-px8rJVwiA9oInvuVBRAkHj/s1600/2010-01_HC.jpg" imageanchor="1"><img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsdK1uRgv73eD2hVzQ2hmJvLTchpIW_m52IiHi6e68CyRPMOZKtLsam8FrScMfjIPeeU6MdBm653vlX4VCv4uw3X1XAV0TybZKQtL_fo8TRLnElpuv6vKOi-px8rJVwiA9oInvuVBRAkHj/s1600/2010-01_HC.jpg" /></a>
<br />
Heartcatchia en katsonut sen pyöriessä, vaan vasta ensimmäisen Precure-sarjani, Smilen, loppupuolella.
Heartcatch näytti minulle sen toisen puolen Precure-tuoteperheestä, eli että mukana voi olla myös astetta vakavampiakin hahmotarinoita. Smile kun oli nimensä mukaisesti lähinnä hauskaa hassuttelua. Viimeistään tämä sarja sinetöi kohtaloni Precurein isona ystävänä.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2010/spring" target="_blank"><b>Kevät 2010</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/6956/Working" target="_blank">Working!!</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW0Cv5C-sFhjkzNQbGnNN7rtw7XLXcnMhiHa1cAlaDX8HWOwefkrAKfxv8zNf11aUGcULQ88H0cSyV6wkpFqhsTiY5G0AGlgIP6If5u9gV_deOo7u5s-Hv2VeKOudedk_Ytf2pQAs1SXLE/s1600/2010-02_working.jpg" imageanchor="1"><img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW0Cv5C-sFhjkzNQbGnNN7rtw7XLXcnMhiHa1cAlaDX8HWOwefkrAKfxv8zNf11aUGcULQ88H0cSyV6wkpFqhsTiY5G0AGlgIP6If5u9gV_deOo7u5s-Hv2VeKOudedk_Ytf2pQAs1SXLE/s1600/2010-02_working.jpg" /></a>
<br />
Kevätkaudella 2010 ei ollut erityisemmin maailmaani mullistavia teoksia. Working!! ei myöskään ole erityisen erityinen sarja, mutta Innami haastoi ja koetteli tuolloista kestokykyäni sen suhteen, kuinka suoran väkivaltaisista piirretyistä tytöistä pystyn tykkäämään. (pystyin<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2010/summer" target="_blank"><b>Kesä 2010</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/8676/Amagami_SS" target="_blank">Amagami SS</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMjqoPvtlNwmJ_HzXRVyX1oaq78Wtsuf-o5Uasd6ukCA0cIaOh9Rkk5ilxBhXWgl7Kp9KFPqEK3Y0EtQbk1bUEPo1s8qv2gT5lQsFmT5luL0OqlBNFmn_CebGdED0YHgZq_xFyIpvtyPvw/s1600/2010-03_amagami.jpg" imageanchor="1"><img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMjqoPvtlNwmJ_HzXRVyX1oaq78Wtsuf-o5Uasd6ukCA0cIaOh9Rkk5ilxBhXWgl7Kp9KFPqEK3Y0EtQbk1bUEPo1s8qv2gT5lQsFmT5luL0OqlBNFmn_CebGdED0YHgZq_xFyIpvtyPvw/s1600/2010-03_amagami.jpg" /></a>
<br />
Löysin Ayatsuji Tsukasan. On se muutenkin hyvä ja hyvin rakennettu teos, näytti että VN-romanssisarjan voi toteuttaa toimivasti myös tällaisella rakenteella.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2010/fall" target="_blank"><b>Syksy 2010</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/8557/Shinryaku_Ika_Musume" target="_blank">Shinryaku! Ika Musume</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4Xx9O30qedQEZgfbPWnoDTbcIssMQY_-8oSuexk9_vaJU4PC9B1aUbIFTkkwi33CmNPVv25Sj9X0oQXNmfnRgZStBCZh2_CRHm0LAbk-FQYiWNBm8wyKBX1_BQDJL3ajOB-zGjOMdpWGt/s1600/2010-04_ikamusume.jpg" imageanchor="1"><img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4Xx9O30qedQEZgfbPWnoDTbcIssMQY_-8oSuexk9_vaJU4PC9B1aUbIFTkkwi33CmNPVv25Sj9X0oQXNmfnRgZStBCZh2_CRHm0LAbk-FQYiWNBm8wyKBX1_BQDJL3ajOB-zGjOMdpWGt/s1600/2010-04_ikamusume.jpg" /></a>
<br />
Ika Musumen myötä havahduin kunnolla käsitteeseen <i>"myöhäisyön koko perheen piirretyt"</i>: sarjassa ei sinänsä ole oikein mitään miksei sitä voisi näyttää mihin aikaan tahansa päivästä, mutta koska aktiivisin kuluttajakunta on mitä on, sama laittaa pyörimään yöaikaan. Myös: jos en vielä tähän mennessä ollut täysin <a href="https://myanimelist.net/people/8555/Hisako_Kanemoto" target="_blank">Kanemoto</a>-leirissä, viimeistään Ika Musumen myötä todellakin olin.<br />
<br />
<br /></div>
<span style="font-size: large;">2011</span><br />
<div style="padding: 20px;">
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2011/winter" target="_blank"><b>Talvi 2011</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/9756/Mahou_Shoujo_Madoka%E2%98%85Magica" target="_blank">Mahou Shoujo Madoka★Magica</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilEDCLd9CjDEZSZ-FrbMFUYm88wYdaxZ30Etmn8Spk7xFx0qKjXNqpUpVhEWoDKDWIVjmRD43lFFxi_ykHGBPyNkA__9HQ2Zq1VmNX5GK4yyFTV5-aP7lpU9a_fFfoQmMgpiY08mWsQaQz/s1600/2011-01_madoka.jpg" imageanchor="1"><span id="goog_628197344"></span><img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilEDCLd9CjDEZSZ-FrbMFUYm88wYdaxZ30Etmn8Spk7xFx0qKjXNqpUpVhEWoDKDWIVjmRD43lFFxi_ykHGBPyNkA__9HQ2Zq1VmNX5GK4yyFTV5-aP7lpU9a_fFfoQmMgpiY08mWsQaQz/s1600/2011-01_madoka.jpg" /><span id="goog_628197345"></span></a>
<br />
Madokan myötä hahmotin lopulta kunnolla, millainen tyyppi Urobutchi oikein on. Nimi oli siellä täällä pyörinyt, mutten ollut koskaan mitään tämän tekeleitä kuluttanut. Madokan myötä <b>ymmärsin</b>.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2011/spring" target="_blank"><b>Kevät 2011</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/9253/Steins_Gate" target="_blank">Steins;Gate</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBifloLKLeaV0HGuJ1Qrve0lFDqoiidnbsjiF5TyZMeN3P5DxosNhcg3MaLaAx-m2899JZQ3zFEeVa2GhEKAXYD3zEAUbNggEfbmwGo-lWj38Jce3cd6_sKTDCa5rai2DsVb6WszOBpAsl/s1600/2011-02_steins.jpg" imageanchor="1"><span id="goog_628197344"></span><img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBifloLKLeaV0HGuJ1Qrve0lFDqoiidnbsjiF5TyZMeN3P5DxosNhcg3MaLaAx-m2899JZQ3zFEeVa2GhEKAXYD3zEAUbNggEfbmwGo-lWj38Jce3cd6_sKTDCa5rai2DsVb6WszOBpAsl/s1600/2011-02_steins.jpg" /><span id="goog_628197345"></span></a>
<br />
Steins;Gate taisi olla ensimmäisiä (juonivetoisia) sarjoja joita katsoin niin että ennalta tiedostin sen pohjaavan VN:ään. Se toimi myös päräyttävänä sisäänheittäjänä tämän_tyyppiseen scifiin ja Tiyomarun musiikkeihin.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2011/summer" target="_blank"><b>Kesä 2011</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/10495/Yuru_Yuri" target="_blank">Yuru yuri</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglR4tNw7odFFCUX8-rfwDii2Tk7kck7aiP9_e7h85yfNUQcnHHE7R58_pzrnPYcsYqqy7UvG7Cyjf-AOOgCgeQn61Zv0i6NIHileOnFENUQFRbqz-2Ev8PaPZkYtgrPPWFXJI8SKdStki6/s1600/2011-03_yryr.jpg" imageanchor="1"><span id="goog_628197344"></span><img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglR4tNw7odFFCUX8-rfwDii2Tk7kck7aiP9_e7h85yfNUQcnHHE7R58_pzrnPYcsYqqy7UvG7Cyjf-AOOgCgeQn61Zv0i6NIHileOnFENUQFRbqz-2Ev8PaPZkYtgrPPWFXJI8SKdStki6/s1600/2011-03_yryr.jpg" /><span id="goog_628197345"></span></a>
<br />
Jöröjyrän ensimmäinen kausi on jäänyt vahvana mieleen lähinnä sen takia että sen myötä rupesin <i>aktiivisesti</i> katsomaan kausipiirrettyjä ns. raakana: olin tuolloin intissä, eikä miniläppärini jaksanut oikein pyörittää pehmeäsubattuja sarjoja, joten raakiletiedostot tuntuivat helpolta vaihtoehdolta. Kyouko x Yui saattaa myös olla merkittävä alkutekijä liljaisan meitsin kehityksessä.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2011/fall" target="_blank"><b>Syksy 2011</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/10087/Fate_Zero" target="_blank">Fate/Zero</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9qndB05o8Va-vf0xiMZ5RNPjrEuaTunT2EmkCd_TWeFel0Pw-QpaYP2CdiMpp6Dy0-QwwFG9GM7owAqtNoxn68e1_fDwJ77kMfikfdNMqJ7VFOPrXEUF3UG3yMoiWtVv16ZGhOXqoK9-W/s1600/2011-04_fz.jpg" imageanchor="1"><span id="goog_628197344"></span><img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9qndB05o8Va-vf0xiMZ5RNPjrEuaTunT2EmkCd_TWeFel0Pw-QpaYP2CdiMpp6Dy0-QwwFG9GM7owAqtNoxn68e1_fDwJ77kMfikfdNMqJ7VFOPrXEUF3UG3yMoiWtVv16ZGhOXqoK9-W/s1600/2011-04_fz.jpg" /><span id="goog_628197345"></span></a>
<br />
Ensimmäinen ässältä tuntunut Fate/Juttu. Deenin animen katsoin taannoin enkä Zeronkaan kohdalla enää muistanut siitä mitään muuta kuin tunnarit, ja VN:stä olin kuullut vain kaukaisia huhuja. Pärisi kovaa ja aloin hahmottaa minkä tyyppisiä hyviä juttuja VN:n puolelta saattaisi löytyä (vaikka Zeron alkuteos onkin spin-offi<br />
<br /></div>
<span style="font-size: large;">2012</span><br />
<div style="padding: 20px;">
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2012/winter" target="_blank"><b>Talvi 2012</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/12191/Smile_Precure" target="_blank">Smile Precure</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCGb_HMcVqH4m6_rvQurusuhIqvBZhXf7xgAEKvsixQNONzJ544AzS-W_kP9CJh07DgMyEb-cTyCM5RD04qTuyyVFhSOA8Jd8KWXXDGLDWrx9Lzn0Sd5DYVDtXos-7X5j1FRlGWADPGUQW/s1600/2012-01_smile.jpg" imageanchor="1"><span id="goog_628197344"></span><img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCGb_HMcVqH4m6_rvQurusuhIqvBZhXf7xgAEKvsixQNONzJ544AzS-W_kP9CJh07DgMyEb-cTyCM5RD04qTuyyVFhSOA8Jd8KWXXDGLDWrx9Lzn0Sd5DYVDtXos-7X5j1FRlGWADPGUQW/s1600/2012-01_smile.jpg" /><span id="goog_628197345"></span></a>
<br />
Smile Precure! on ensimmäinen Precure-tuoteperheen teos johon kajosin, kaverin suositusten myötä. Tätä ennen olin kyllä katsonut joitain taikatyttöilyjä sieltä täältä (läh. Shugo Charan), mutta Precuret olivat jääneet kokonaan väliin. Onneksi kurkkasin, olen viihtynyt Precure-leirissä oikein hyvin!<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2012/spring" target="_blank"><b>Kevät 2012</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/12431/Uchuu_Kyoudai" target="_blank">Uchuu kyoudai</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTTkh1FueDtAMJhDRVnALVVk3yU5U_BdiRgqBLHHxTl1_nuSvQzF3VXpB6ZVI6fNT0nV_UJRFQf1KBMo3NwZ7HMl3p8aQxGWcIQ-Rw9IZ9WBB5vLWiyUKh4kE3Hbn29UxmLvVS0vSFWtHW/s1600/2012-02_avaruushessut.jpg" imageanchor="1"><span id="goog_628197344"></span><img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTTkh1FueDtAMJhDRVnALVVk3yU5U_BdiRgqBLHHxTl1_nuSvQzF3VXpB6ZVI6fNT0nV_UJRFQf1KBMo3NwZ7HMl3p8aQxGWcIQ-Rw9IZ9WBB5vLWiyUKh4kE3Hbn29UxmLvVS0vSFWtHW/s1600/2012-02_avaruushessut.jpg" /><span id="goog_628197345"></span></a>
<br />
Avaruushessut oli matka, jota en odottanut: olin valmistautunut yhden tai kahden vuosineljänneksen sarjaan, sainkin kahdeksan. Hyvä matka oli, muistelen edelleen lämmöllä pätkiä sieltä täältä.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2012/summer" target="_blank"><b>Kesä 2012
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/13367/Kono_Naka_ni_Hitori_Imouto_ga_Iru" target="_blank">
Kono Naka ni Hitori, Imouto ga Iru!
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4lC88717_LQZKDsud5pgS_tFDV9rTCtZ762PeTDuc38MnP-CwQHDD7orZAb2bNr_QpDAXxbh6ExGBg34pwKk3bNmuod7Yqn-O3qUW7SvZJb-oj2-vsTwDE-mePXMVeHO4YO-QQxUnDRhq/s1600/2012-03_nakaimo.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4lC88717_LQZKDsud5pgS_tFDV9rTCtZ762PeTDuc38MnP-CwQHDD7orZAb2bNr_QpDAXxbh6ExGBg34pwKk3bNmuod7Yqn-O3qUW7SvZJb-oj2-vsTwDE-mePXMVeHO4YO-QQxUnDRhq/s1600/2012-03_nakaimo.jpg" />
</a>
<br />
NakaImo, tuttujen kesken "imoutoruletti", on silmissäni vuosikymmenen taitteessa jyllänneen pikkusiskoanimebuumin kulminaatio ja kruununjalokivi. Olin koko buumin suhteen vähän empivin mielin, mutta NakaImo oli jo niin railakkaan hömelö että oli pakko pehmetä ja tykätä.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2012/fall" target="_blank"><b>Syksy 2012
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/15061/Aikatsu" target="_blank">
Aikatsu!
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLhhPxWj8YYgE156YTfBCQvRLBZCS5bd08Z-lLrHATIkFpIZlUqhyphenhyphenxGGxfWmpHmYE9-i9DOy0vs1MP26IdCkBw-w4eAzZXF7mW4xHE7D4cWpTmYSoGTAadWuRdrhuwikIOIjdRx5vlcMRf/s1600/2012-04_aikatsu.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLhhPxWj8YYgE156YTfBCQvRLBZCS5bd08Z-lLrHATIkFpIZlUqhyphenhyphenxGGxfWmpHmYE9-i9DOy0vs1MP26IdCkBw-w4eAzZXF7mW4xHE7D4cWpTmYSoGTAadWuRdrhuwikIOIjdRx5vlcMRf/s1600/2012-04_aikatsu.jpg" />
</a>
<br />
Mielestäni vuosikymmenen paras yksittäinen animekausi, täpötäynnä teoksia jotka ovat jääneet hyvin voimakkaasti mieleen ja joita edelleen maiskuttelen aika ajoin. Aikatsun painoarvo elämässäni on kuitenkin niin mittava, ettei muita teoksia tarvitse edes harkita.
Aikatsu on Precuren ohella ylivoimaisesti suurin tuoteperhe, johon olen kajonnut: jaksoja 178+100+126+8(atm)+spessut, ja alkukankeuden (~12 jaksoa) jälkeen jok'ikisen jakson on pistänyt pyörimään enemmän kuin mielellään. Erittäin oleellinen osa elämääni.</div>
<span style="font-size: large;">2013</span><br />
<div style="padding: 20px;">
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2013/winter" target="_blank"><b>Talvi 2013</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/14355/Yama_no_Susume" target="_blank">Yama no susume</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4mEfItG2go3mVIOSAdeggOpU8d4i2HzQMuruxAI3jbAqK80AHZIuCtc_3Nn4zmOI0NA1KbF-KR77KamoqnepYoPSPjPN692Z-rSS-6RRX5l74NFaApCYRwdlCksQQxShV8hiUfYXJbpwl/s1600/2013-01_yamasusu.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4mEfItG2go3mVIOSAdeggOpU8d4i2HzQMuruxAI3jbAqK80AHZIuCtc_3Nn4zmOI0NA1KbF-KR77KamoqnepYoPSPjPN692Z-rSS-6RRX5l74NFaApCYRwdlCksQQxShV8hiUfYXJbpwl/s1600/2013-01_yamasusu.jpg" />
</a>
<br />
YamaSusussa on jotain erikoista. Jo ennen sitä minut tunnettiin kaveripiirissäni ns. "mukavista sarjoista", eli söpöistä tytöistä tekemässä söpöjä asioita (keijot ynnä muut kirarasarjat), sekä muutenkin hitaista teoksista (Mushishi, Tamayura).
Käy siis kaikin puolin järkeen, että myös YamaSusu maittaa, mutta muistan että jo ensimmäisen kauden 3 min jaksoissa meno tuntui jotenkin hassulla tapaa erilaiselta. Luonnon helmassa patikoimisessa on jotain eri tavalla rentouttavaa kuin kakun syömisessä koulun luokkahuoneessa tai mystiikkaötöjen kanssa leikkimisessä.
YamaSusu yhdistää luonnossa mukavoinnin tuttuihin ihmisahdistustuntemusten purkamiseen ja muihin arjen pieniin asioihin, ja menee siten sydämmessäni hyvin spesifiin omaan lokeroonsa, joka on jotain <a href="https://myanimelist.net/anime/34798/Yuru_Camp%E2%96%B3">Jurukamppiin</a> päin, mutta silti jotain kovin erilaista.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2013/spring" target="_blank"><b>Kevät 2013</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/16668/Kakumeiki_Valvrave" target="_blank">Kakumeiki Valvrave</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwIaLgsONYusYIWG-UdreoYiaALLd1mS3WWj44PIVNeZ5MENYmoawd6K9Nx6duKXwcewKyI56GbOIPKpqoUbThKoEuAdrJSMAScpLjOE6TEA8ZargWBPQd02sVcUNzZdIgxmoFspZN3FTj/s1600/2013-02_valvrape.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwIaLgsONYusYIWG-UdreoYiaALLd1mS3WWj44PIVNeZ5MENYmoawd6K9Nx6duKXwcewKyI56GbOIPKpqoUbThKoEuAdrJSMAScpLjOE6TEA8ZargWBPQd02sVcUNzZdIgxmoFspZN3FTj/s1600/2013-02_valvrape.jpg" />
</a>
<br />
Valvrape on minulle siitä tärkeä teos, että se oli ainakin tuolloin selvä rajapyykki sille missä kohtaa vielä voin käkättää hahmojen sufferoinnille ja nauttia olostani, ja missä kohtaa alkaa vaan tuntua pahalta ja harmittaa. Valvrave liikkui rajalla ja oli sen verran paljon jälkimmäistä, etten halunnut katsoa kakkoskautta.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2013/summer" target="_blank"><b>Kesä 2013
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/16742/Watashi_ga_Motenai_no_wa_Dou_Kangaetemo_Omaera_ga_Warui" target="_blank">
WataMote
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjou2ny8UtvdbUhRnU12Hf_IE8HudZL4hbujJS_DxLbVdeoWsP51e8EEukbIoeBPHVlZchaG-rPnZW_2Xh3nR_rKHwxIrtBn3plHl1_pk9WFInBhD7CVHUn4MjDHwMFmk5em7ovU-LXgrEk/s1600/2013-03_watamote.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjou2ny8UtvdbUhRnU12Hf_IE8HudZL4hbujJS_DxLbVdeoWsP51e8EEukbIoeBPHVlZchaG-rPnZW_2Xh3nR_rKHwxIrtBn3plHl1_pk9WFInBhD7CVHUn4MjDHwMFmk5em7ovU-LXgrEk/s1600/2013-03_watamote.jpg" />
</a>
<br />
Todella tiukka valinta <a href="https://myanimelist.net/anime/16742/Watashi_ga_Motenai_no_wa_Dou_Kangaetemo_Omaera_ga_Warui" target="_blank">
WataMoten</a>, <a href="https://myanimelist.net/anime/17821/Stella_Jogakuin_Koutou-ka_C%C2%B3-bu" target="_blank">Stella C3:n</a> ja <a href="https://myanimelist.net/anime/15883/Fantasista_Doll" target="_blank">Fantasista Dollin</a> välillä. Päädyin lopulta WataMoteen, koska siinä missä kaksi jälkimmäistä olivat itsessään täysiä (hyviä) tarinoita, WataMotesta seurasi pidempi matka. Tälläkin hetkellä ainoa teos josta katsoin ensin piirrossarjan ja sen jälkeen ostin mangaa.
Ylipäätään luen tosi vähän mangaa, ja useimmiten tuntuu siltä ettei samoja juttuja jaksaisi animen jälkeen kuluttaa uusiksi ilman liikkuvaa kuvaa ja ääniä. WataMote oli kuitenkin niin vaikuttavan tuntuinen (monella tapaa) että olin valmis tekemään poikkeuksen. En ole katunut päätöstäni.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2013/fall" target="_blank"><b>Syksy 2013
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/17513/Diabolik_Lovers" target="_blank">
Diabolik Lovers
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgO0W2e_iDVlOpoGorSIf0cgb6i1al-5JXxiW1tTuz8NOpwufzvHR7zHkInRP5f369zwyB2qYbuE8R25RRZdEfXZbn0Yb1L2v5v-4AzNlR6W8BhbCnxgpeeNd-yllIFR5HkZGiu4f131yyz/s1600/2013-04_diabooliset.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgO0W2e_iDVlOpoGorSIf0cgb6i1al-5JXxiW1tTuz8NOpwufzvHR7zHkInRP5f369zwyB2qYbuE8R25RRZdEfXZbn0Yb1L2v5v-4AzNlR6W8BhbCnxgpeeNd-yllIFR5HkZGiu4f131yyz/s1600/2013-04_diabooliset.jpg" />
</a>
<br />
Siinä missä NakaImo oli pikkusiskosarjojen kruununjalokivi, on Diabooliset Vaimonhakkaajat vuosikymmenen alkupään "otomesarja jossa pojat on kamalia"-kategorian vastaava teos (vert. esim. Amnesia). Sarjalla on listallani harvinainen arvosana 2/10, mutta se on tältä kaudelta se sarja joka on jättänyt lähtemättömimmän vaikutelman. Teos on ns. omaa luokkaansa, ja nykyään muistelen sitä lähinnä lämmöllä(?) koska sarjan jäbät olivat niin kamalia että menivät tavallaan jo koomisen puolelle.</div>
<span style="font-size: large;">2014</span><br />
<div style="padding: 20px;">
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2014/winter" target="_blank"><b>Talvi 2014</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/19855/Nobunagun" target="_blank">
Nobunagun
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtL6KuSXq-etE1pkzjF6FLezCp0Y8Ad56iDhhbZJKtHnm-ltofdEsfvrkQbPbiZsyrLskLYj7Zdefj8Cuw828leDu4KKUDsIeb1VBEyw_FVs80k94G96pLu4vbLUzqxDC84SsKAD-X7n-3/s1600/2014-01_nobunagun.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtL6KuSXq-etE1pkzjF6FLezCp0Y8Ad56iDhhbZJKtHnm-ltofdEsfvrkQbPbiZsyrLskLYj7Zdefj8Cuw828leDu4KKUDsIeb1VBEyw_FVs80k94G96pLu4vbLUzqxDC84SsKAD-X7n-3/s1600/2014-01_nobunagun.jpg" />
</a>
<br />
Nobunagun on tärkeä ja varhainen edustaja "armon kasvot"-sarjakategoriassani, muina edustajina mm. <a href="https://myanimelist.net/anime/17821/Stella_Jogakuin_Koutou-ka_C%C2%B3-bu" target="_blank">Stella C3</a> ja <a href="https://myanimelist.net/anime/30205/Aoharu_x_Kikanjuu?q=aoharu%20x%20" target="_blank">Aoharu x kikanjuu</a>. Tykkään päähenkilöistä jotka tuikkaavat hymysuin maailman liekkeihin, tavalla tai toisella. Nobunagun on tässä kategoriassa vähän kummallinen teos, koska tuntuu nuorten poikain supervoima_sohnenilta mutta sen päähenkilönä onkin tyttö joka on noin...tuollainen (hyvä<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2014/spring" target="_blank"><b>Kevät 2014</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/22273/Selector_Infected_WIXOSS" target="_blank">
Selector Infected WIXOSS
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNr-qxaKBqjZPPV7F_m35c3bo-gTSXey1eZuaPanAxCEtnRK8ZiEVR_KgEhQgkO2WwwlR0xS0-k9Gr9V523WSxS_DfA1xwB56pXRrU7OwqdFdbMLr0XHUjBz7tm80Kkoz9HccZlPgLbwMQ/s1600/2014-02_WIXOSS.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNr-qxaKBqjZPPV7F_m35c3bo-gTSXey1eZuaPanAxCEtnRK8ZiEVR_KgEhQgkO2WwwlR0xS0-k9Gr9V523WSxS_DfA1xwB56pXRrU7OwqdFdbMLr0XHUjBz7tm80Kkoz9HccZlPgLbwMQ/s1600/2014-02_WIXOSS.jpg" />
</a>
<br />
WIXOSS on kirjoissani ns. käkätysteosten aatelistoa, ehkä jopa kategoriansa paras (muita vahvoja vertailukohteita esim. <a href="https://myanimelist.net/anime/25519/Yuuki_Yuuna_wa_Yuusha_de_Aru" target="_blank">Yuyuyu</a> ja <a href="https://myanimelist.net/anime/33003/Mahou_Shoujo_Ikusei_Keikaku" target="_blank">MahoIku</a>). Sarjan täydeltä suolaisen herkullista inhimillistä sufferointia, jännittävän kamalia käänteitä ja hyviä hahmoja. Tämän parissa minä viihdyn, tästä minä nautin.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2014/summer" target="_blank"><b>Kesä 2014
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/21681/Hanayamata" target="_blank">
Hanayamata
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj21zbtlx4g1ce8vqMidTs2iViUztE2gC1P7EjwHU7gREW8FlwoehdJ-8Ont-PRJznvoum4pIAWEi6Qcwk3SasZiiTgkMHpD3WixXgzT_gIAJdgUVSZVC_xKyk9WT3JbsjvV2YHFA6GPEE-/s1600/2014-03_hanayamata.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj21zbtlx4g1ce8vqMidTs2iViUztE2gC1P7EjwHU7gREW8FlwoehdJ-8Ont-PRJznvoum4pIAWEi6Qcwk3SasZiiTgkMHpD3WixXgzT_gIAJdgUVSZVC_xKyk9WT3JbsjvV2YHFA6GPEE-/s1600/2014-03_hanayamata.jpg" />
</a>
<br />
Hanaymata on ensimmäinen teos josta olin lukenut alkuperäistä mangaa ennen animea. Sarja on monella tapaa söpö, täynnä sopivan tasoista elämän hankaluusdraamaa ja animesovitus teki muunnoksen liikkuvan kuvan muotoon minua tyydyttävällä tavalla.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2014/fall" target="_blank"><b>Syksy 2014
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/25731/Cross_Ange__Tenshi_to_Ryuu_no_Rondo" target="_blank">
Cross Ange
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVT2PENA87cV6FNpMKDlrsCrvo5buAdTz0Bw_MYwwaJSIno1csTNOsVosuQsZXuh_YtJVzVB9D0km1Yx_amARb-PxBgaKgwOeD3f1C1jD9VYZCLCv4aW0ihYy5cOOjL-fKxjryplhg73Ip/s1600/2014-04_crossange.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVT2PENA87cV6FNpMKDlrsCrvo5buAdTz0Bw_MYwwaJSIno1csTNOsVosuQsZXuh_YtJVzVB9D0km1Yx_amARb-PxBgaKgwOeD3f1C1jD9VYZCLCv4aW0ihYy5cOOjL-fKxjryplhg73Ip/s1600/2014-04_crossange.jpg" />
</a>
<br />
Cross Ange oli minun osuuteni nk. "diilisarjasta", jossa kumpikin osapuoli päättää toiselle sarjan katsottavaksi. Laitoin toisen osapuolen tuijaamaan aikamme merkkiteoksen <a href="https://myanimelist.net/anime/5342/Asura_Cryin" target="_blank">Asura </a><a href="https://myanimelist.net/anime/6676/Asura_Cryin_2" target="_blank">Cryin'</a> ja koen että diili oli molemmille osapuolille mitä antoisin. Cross Ange lievensi viimeisetkin rippeet pois ennakkoluuloistani tietyn tyyppisiä robopiirrettyjä kohtaan, ja tarina oli muutenkin mieleiseni.</div>
<span style="font-size: large;">2015</span><br />
<div style="padding: 20px;">
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2015/winter" target="_blank"><b>Talvi 2015</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/25397/Absolute_Duo" target="_blank">
Absolute Duo
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMJNwhyUo2ziIrtb8xo5B6yT15XEVYVVKB58vjWwTdXT7DsJmtl_OS7FXyPpXC222QtKZrO-0WhI8bZYnqItwAtc1IFSW_EkIdKHuhmHFSxu7Lut6Cn_I3h1I75Qo841Qp2Vi45mlUd2yB/s1600/2015-01_absoduo.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMJNwhyUo2ziIrtb8xo5B6yT15XEVYVVKB58vjWwTdXT7DsJmtl_OS7FXyPpXC222QtKZrO-0WhI8bZYnqItwAtc1IFSW_EkIdKHuhmHFSxu7Lut6Cn_I3h1I75Qo841Qp2Vi45mlUd2yB/s1600/2015-01_absoduo.jpg" />
</a>
<br />
Absolute Duo ei varsinaisesti ole millään tapaa erityisen hyvä sarja (muuten kuin animaatioltaan timangisen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=1CBctbw3c0s" target="_blank">Ebata-OP:nsa</a> puolesta), ja samalla kaudella tuli mm. listallani 10/10 oleva <a href="https://myanimelist.net/anime/28669/Go_Princess_Precure" target="_blank">GoPri</a> (siinä missä AbsoDuolla on 6/10). Sarjalla on kuitenkin erityinen paikkansa sydämessäni, sillä muistan elävästi kuinka se oli omalla kohdalla ensimmäinen taikamiekkakouluranobeanime joka oli millään tapaa hyvä. 6/10 tuntuu isolta saavutukselta kun vertailukohteet ovat tasoa <a href="https://myanimelist.net/anime/19769/Mahou_Sensou" target="_blank">Mahou Sensou</a> ja <a href="https://myanimelist.net/anime/24873/Juuou_Mujin_no_Fafnir" target="_blank">Fafnir</a>, olin aidosti yllättynyt sarjan tasosta.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2015/spring" target="_blank"><b>Kevät 2015</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/28617/Punch_Line" target="_blank">
Punchline
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzrJrXPSvDe9pi8ZmfG7sjobIyi-QDH5L8cpXkFsWg2haIl6II9bf0zFMiPHVHq_4w8aHp0uH0WS7NdiGU1s6CiQbpdkZ7UsNvEteHb7KQQnXySpTvEwrXF3jFlsZO8273uXTm6fRfoRcL/s1600/2015-02_punchline.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzrJrXPSvDe9pi8ZmfG7sjobIyi-QDH5L8cpXkFsWg2haIl6II9bf0zFMiPHVHq_4w8aHp0uH0WS7NdiGU1s6CiQbpdkZ7UsNvEteHb7KQQnXySpTvEwrXF3jFlsZO8273uXTm6fRfoRcL/s1600/2015-02_punchline.jpg" />
</a>
<br />
Punchline oli ensikosketukseni (ja afaik tähän mennessä ainoa kosketukseni) pelipuolelta tunnetun Uchikoshin tuotantoon. Tykkäsin todella kovasti, timangisesti rakennettu aikalinja on timanginen.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2015/summer" target="_blank"><b>Kesä 2015
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/30205/Aoharu_x_Kikanjuu" target="_blank">
Aoharu x Kikanjuu
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1SC_fHfo3gRsx68hHdkKUyaZxvH1wEgin0YSFeX2TTqKbcoaQx_7uaALXbXwjtvu7TgMBsAaxV0hFLY6Akvw5zQdkHs5Z0oHXMbh7V0jN83brgc2yjcbTbTrxRgM5bCbLWm5KHkuEdsRg/s1600/2015-03_kikanjuu.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1SC_fHfo3gRsx68hHdkKUyaZxvH1wEgin0YSFeX2TTqKbcoaQx_7uaALXbXwjtvu7TgMBsAaxV0hFLY6Akvw5zQdkHs5Z0oHXMbh7V0jN83brgc2yjcbTbTrxRgM5bCbLWm5KHkuEdsRg/s1600/2015-03_kikanjuu.jpg" />
</a>
<br />
Tästä puhuinkin aiemmin, armon kasvot naamalle ja ase laulamaan pum pum. Sarja meni myös osaksi jännittävää jatkumoa, kun ainoat kuulapyssysarjat jotka olen nähnyt ovat tämä + <a href="https://myanimelist.net/anime/20709/Sabage-bu" target="_blank">Sabagebu</a> + <a href="https://myanimelist.net/anime/17821/Stella_Jogakuin_Koutou-ka_C%C2%B3-bu" target="_blank">Stella</a> C3, ja kaikki ovat olleet vähän omituisia ja omilla tavoillaan panderoivan hyviä. Lähinnä kauheilla hahmoillaan panderoivia, toki, mutta kukin vähän omalla tavallaan.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2015/fall" target="_blank"><b>Syksy 2015
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/24011/Lance_N_Masques" target="_blank">
Lance N' Masques
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNynLviCSvvaY1JP8k-ekhYBbrsPxqCMlXJ1pe7hNnU6R0DN3tRSeT_rL75crpF_kLFdTKiDPCRfuCAhTaPr97VVbih4UcYcLXsjn-Q0hWSSdWO9MtODtUemW0TLSiAWQ4934S5f5RLrib/s1600/2015-04_ransumaski.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNynLviCSvvaY1JP8k-ekhYBbrsPxqCMlXJ1pe7hNnU6R0DN3tRSeT_rL75crpF_kLFdTKiDPCRfuCAhTaPr97VVbih4UcYcLXsjn-Q0hWSSdWO9MtODtUemW0TLSiAWQ4934S5f5RLrib/s1600/2015-04_ransumaski.jpg" />
</a>
<br />
Ahh, Ransumaski. Yksi ikonisimmista "meitsisarjoista", napakat 12 jaksoa joiden kanssa minulla oli ratkiriemukasta mutta joita on äärimmäisen vaikea suositella yhtään kellekään. Näytti aika tosi villiltä (tykkäsin), tapahtumaketjut oli monin tavoin kovin kummallisia (tykkäsin) ja hevonen esitettiin katsojalle aina välillä ihmishahmon muodossa (hämmennyin ja tykkäsin). Erikoislaatuinen teos erikoislaatuisille ihmisille.</div>
<span style="font-size: large;">2016</span><br />
<div style="padding: 20px;">
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2016/winter" target="_blank"><b>Talvi 2016
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/30806/Schwarzesmarken" target="_blank">Schwarzesmarken</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj62nkA1wOizKc1y0P8jtnolAHlJGS78c_s_diWj3PWe5pBWVbZbnxSqmcG87baSqQhIQeIfFAzxJd5gg1DFLZzUVFWdiJTMFw1FIzxhfwcqk46_2b6as8eueBqszdbDn_SSSGC5UMbMGsK/s1600/2016-01_schwarzesmarken.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj62nkA1wOizKc1y0P8jtnolAHlJGS78c_s_diWj3PWe5pBWVbZbnxSqmcG87baSqQhIQeIfFAzxJd5gg1DFLZzUVFWdiJTMFw1FIzxhfwcqk46_2b6as8eueBqszdbDn_SSSGC5UMbMGsK/s1600/2016-01_schwarzesmarken.jpg" />
</a>
<br />
Mieleenpainuva kausi, koska ainoa sarja jonka uusimman Precuren lisäksi aloitin oli Schwarzesmarken. Jäi mieleen mm. siitä että se oli selvästi parempi kuin aiempi Muv-Luv, <a href="https://myanimelist.net/anime/11021/Muv-Luv_Alternative__Total_Eclipse" target="_blank">Total Eclipse</a> koska siinä oli enemmän käkätettävää.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2016/spring" target="_blank"><b>Kevät 2016
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/31240/Re_Zero_kara_Hajimeru_Isekai_Seikatsu" target="_blank">
Re:Zero
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCGTrEaRj_YaEVHmfwOJXxY9sIwePFvlenh4E7Mc3rpjzOGANGiNabBXq4WAd3U8YroHQ-jpn8nYzyUg1YdlqS5m0fbBaFskZov10V0RtzCUv9RYfU7Tkgy1BaAToSiVDkExc8_n9wkJEZ/s1600/2016-02_rezero.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCGTrEaRj_YaEVHmfwOJXxY9sIwePFvlenh4E7Mc3rpjzOGANGiNabBXq4WAd3U8YroHQ-jpn8nYzyUg1YdlqS5m0fbBaFskZov10V0RtzCUv9RYfU7Tkgy1BaAToSiVDkExc8_n9wkJEZ/s1600/2016-02_rezero.jpg" />
</a>
<br />
Kevät 2016 oli täynnä henkilökohtaisesti tärkeitä sarjoja, joita muistelen yhä aika ajoin lämmöllä. Vaikka <a href="https://myanimelist.net/anime/33021/Ragnastrike_Angels" target="_blank">Ragnastrike</a>, <a href="https://myanimelist.net/anime/32105/Sousei_no_Onmyouji" target="_blank">Jonnemyoujit</a> ja <a href="https://myanimelist.net/anime/32438/Mayoiga" target="_blank">Mayoiga</a> ovatkin muovanneet minua voimakkaasti ihmisenä, ehkä nettosummana sain kuitenkin eniten Re:Zerosta. Osittain siksi että siitä pääsi puhumaan ihmisten kanssa enemmän kuin edellämainituista... Olen heikko aikalooppijutuille ja sufferoinnille, ja Re:Zerossa oli molempia kiitettävästi. Ässää.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2016/summer" target="_blank"><b>Kesä 2016
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/33341/Time_Travel_Shoujo__Mari_Waka_to_8-nin_no_Kagakusha-tachi" target="_blank">
MariWaka
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEia6DqXGETDR85GLOibsHb3uhXGOzBKU3Lo8QDQwsKraNw7wvPVZG2W6nCyhB5veuQsHII0qHQIUBo4H5cuXCc_5or3Umq7GiFgSHB8YjoiRmNHRAJS5uAfugsXQYKPRwMbFntazLi8gGqo/s1600/2016-02_mariwaka.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEia6DqXGETDR85GLOibsHb3uhXGOzBKU3Lo8QDQwsKraNw7wvPVZG2W6nCyhB5veuQsHII0qHQIUBo4H5cuXCc_5or3Umq7GiFgSHB8YjoiRmNHRAJS5uAfugsXQYKPRwMbFntazLi8gGqo/s1600/2016-02_mariwaka.jpg" />
</a>
<br />
Harvoin saa aikamatkustusanimea, jossa keskitytään sähkömagnetismin tieteelliseen historiaan.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2016/fall" target="_blank"><b>Syksy 2016
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/33003/Mahou_Shoujo_Ikusei_Keikaku" target="_blank">
MahoIku
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3ZpRMpd8bZRtPIlUgOOQeCURIgWitQCaUSeMlU7CIh1uLuZCQ9yxl4TlWo10NOCZqRO5iQLGf2dsMmDC7IV4P__UVJRU9b0g9oenejqlmHgdXB4xufgpVhkt_0-HeTNV_khp6CjkyoXHg/s1600/2016-03_mahoiku.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3ZpRMpd8bZRtPIlUgOOQeCURIgWitQCaUSeMlU7CIh1uLuZCQ9yxl4TlWo10NOCZqRO5iQLGf2dsMmDC7IV4P__UVJRU9b0g9oenejqlmHgdXB4xufgpVhkt_0-HeTNV_khp6CjkyoXHg/s1600/2016-03_mahoiku.jpg" />
</a>
<br />
Mahoikua haukuttiin(?) jossain joskus Madoka-tusinaklooniksi, mutta minulle se maittoi tosi kovaa, sillä olin ottanut tämän Madokan tuoman buumin avosylin vastaan. Kiitos Meguka, pelastajamme. Mahoikuun liittyy paljon rakkaita muistoja, koska katsoin sitä ollessani Japanissa vaihdossa ja fiilisteltiin sitä paikallisen labratoverin kanssa. Käkätin monille juonenkäänteille, kaikki oli kamalaa ja lempparini kuoli ja siitä tuli tosi paha mieli. Hyviä aikoja.</div>
<span style="font-size: large;">2017</span><br />
<div style="padding: 20px;">
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2017/winter" target="_blank"><b>Talvi 2017
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/32615/Youjo_Senki" target="_blank">
Youjo Senki
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit4A9N5m5sUcWWYezqBr_F39iSERcCf3zirH7eoiWY8ApkWTe8znCTw0yk1dPGnF7Nv39oxGOf8AgKiqKyxYGC6MImvM35YTXunEtk8ohEcnXDoKOA-3cjzFpS1GuCHtM5d0p5fpP6uUX7/s1600/2017-04_youjosenki.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit4A9N5m5sUcWWYezqBr_F39iSERcCf3zirH7eoiWY8ApkWTe8znCTw0yk1dPGnF7Nv39oxGOf8AgKiqKyxYGC6MImvM35YTXunEtk8ohEcnXDoKOA-3cjzFpS1GuCHtM5d0p5fpP6uUX7/s1600/2017-04_youjosenki.jpg" />
</a>
<br />
Yuuki Aoin lolihahmo olemassa kerta kaikkiaan kamala ihminen joka nauraa levein hymysuin ja polttaa maailmaa aikalailla kirjaimellisesti. Tuntui siltä että entä jos Japani joskus silloin tällöin tekeekin myös minulle jotain..?<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2017/spring" target="_blank"><b>Kevät 2017
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/34799/PriPri_Chii-chan" target="_blank">
Puripuri Chii-chan!!
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgusBVEqtf_DmSKlDQOCe5peFYtMMZGVZNuMKmSK7bwfOgnmq26m3Ie2wLki0nlpUVgd5mBfVzhwAiCA1LUlp4wL4UI07MQRz9sBI_PCJiTDhTBNzfjm-I9FBYMQ22c3jfZ43naE4KfMStK/s1600/2017-02_chiichan.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgusBVEqtf_DmSKlDQOCe5peFYtMMZGVZNuMKmSK7bwfOgnmq26m3Ie2wLki0nlpUVgd5mBfVzhwAiCA1LUlp4wL4UI07MQRz9sBI_PCJiTDhTBNzfjm-I9FBYMQ22c3jfZ43naE4KfMStK/s1600/2017-02_chiichan.jpg" />
</a>
<br />
Kokeilin sukeltaa vähän syvempään päähän(?) isoystäväin allasta. Chii-chan näytti hyvin, miltä vähän pienempien lastensarjat näyttävät. Oli ihan mukava kokemus, viihdyin sarjan parissa ja siinä oli ihan hyviä <a href="https://www.youtube.com/watch?v=cAe-oi2_7Xc" target="_blank">tunnareitakin.</a><br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2017/summer" target="_blank"><b>Kesä 2017
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/34368/Vatican_Kiseki_Chousakan" target="_blank">
Vatican kiseki chousakan
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglEHrnQa3pp0tBRsIMnt4lPvVmXRlwL6BIX5WO2VFPPpRAGN7BSF1f9EqJqh5RkqbF87UKpqcTiyA4XBXe-x0w_44P7iawcR7hbNwxPHTvYo8pNKoDuRUAqjXpINneMKeNdqDlO91Pk1wV/s1600/2017-03_vatikaani.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglEHrnQa3pp0tBRsIMnt4lPvVmXRlwL6BIX5WO2VFPPpRAGN7BSF1f9EqJqh5RkqbF87UKpqcTiyA4XBXe-x0w_44P7iawcR7hbNwxPHTvYo8pNKoDuRUAqjXpINneMKeNdqDlO91Pk1wV/s1600/2017-03_vatikaani.jpg" />
</a>
<br />
Minut irlissä tuntevat tietävät, että Herran nimeen lausuttu huumori on lähellä sieluani, kuten myös tahattoman koomiset sarjat. Vatikaanipiirretty oli jossain määrin molempia, ja kerta kaikkiaan voimaannuttava teos. Nauroin makeasti ja nautin olostani läpi koko teoksen, halleluja tälle Luojan ihmeelle.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2017/fall" target="_blank"><b>Syksy 2017
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/32271/Dies_Irae" target="_blank">
Dies Irae
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ2wXPArV5-b-5O6Gjoj-DRfU_ThH3zIZJj7jQmfnN6H0wwj0ESH18craqJoc2Ckc07Mypq_uifdPzZ_407LnH6GDVAMW9cQRxpaXxTiOBGwtJygwAWaKQK9IJKjUP2oT3jSDA-EU5kcPe/s1600/2017-04_diesirae.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ2wXPArV5-b-5O6Gjoj-DRfU_ThH3zIZJj7jQmfnN6H0wwj0ESH18craqJoc2Ckc07Mypq_uifdPzZ_407LnH6GDVAMW9cQRxpaXxTiOBGwtJygwAWaKQK9IJKjUP2oT3jSDA-EU5kcPe/s1600/2017-04_diesirae.jpg" />
</a>
<br />
Olen jo pidemmän aikaa harmitellut sitä, ettei nykyään enää tehdä rehtejä chuuniteoksia. Tuntuu että vähintään <a href="https://myanimelist.net/anime/14741/Chuunibyou_demo_Koi_ga_Shitai" target="_blank">ChuuniKoin</a> jälkeen aikalailla kaikki on ollut pelkkää sitä että on sarjoja joissa chuunihahmo tai pari, mutta itse asetelmassa tästä ei ole häivääkään. Isekai-voimafantasiat voi ehkä tällaisena nähdä, mutta ne eivät ole ihan sitä mitä haluan. Haluan <a href="https://myanimelist.net/anime/6682/11eyes" target="_blank">11eyesin</a> tyylistä _rehtiä_ silmähohkailua ja käteen teljettyjä taikamiekkoja. Dies Irae täytti tätä kaipuutani hetkellisesti oikein nätisti, arvostin elettä kovin.</div>
<span style="font-size: large;">2018
</span><br />
<div style="padding: 20px;">
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2018/winter" target="_blank"><b>Talvi 2018
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/35589/Toji_no_Miko" target="_blank">
Toji no miko
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjanD7Qek8bpCbS3M1Ik3heWAbajvyPbo3eXnJwKgKVl0i_C_6uPsRw4Zq5ptpjofpFTYixPDPKqjhol7VsV_7hTSDkE-RTjWOY7ICFDiZjYYh7aLfOYM2lhwEaaRiiuN25xw87P7Tn7EwU/s1600/2018-01_tojinomiko.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjanD7Qek8bpCbS3M1Ik3heWAbajvyPbo3eXnJwKgKVl0i_C_6uPsRw4Zq5ptpjofpFTYixPDPKqjhol7VsV_7hTSDkE-RTjWOY7ICFDiZjYYh7aLfOYM2lhwEaaRiiuN25xw87P7Tn7EwU/s1600/2018-01_tojinomiko.jpg" />
</a>
<br />
Toji no miko oli hyvä muistutus minulle itselleni siitä, miksi haluan antaa niin monenlaisille sarjoille mahdollisuuden ja pyrin kynsin hampain katsomaan kaiken aloittamani loppuun asti. Etenkin sarjan aloitusjakso on mitä hämmentävin, mutta hyvinkin pian sarjan maailmasta ja hahmoista punoutuu kiitettävän monisyinen ja kiinnostava kattaus. Piilotettu timangi kaikkien niiden epäonnistuneiden mahdollisuudenantamisteni seassa, en voi kylliksi suositella.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2018/spring" target="_blank"><b>Kevät 2018
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/35249/Uma_Musume__Pretty_Derby_TV" target="_blank">Uma musume</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigwTvIYejnByAMDruaPLBumM9YvFA7CblNnZDe2cS-JBDF_fR2vPD1SfC1-mOhRfd3Gb-EE2KVsKxiTf80BPGVqBH-B4Lhyphenhyphenrkp2ZUDrVThLH-qxyYED6yTK6Q__ocbDh2uH8iTjIUVm4RJ/s1600/2018-02_umamusume.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigwTvIYejnByAMDruaPLBumM9YvFA7CblNnZDe2cS-JBDF_fR2vPD1SfC1-mOhRfd3Gb-EE2KVsKxiTf80BPGVqBH-B4Lhyphenhyphenrkp2ZUDrVThLH-qxyYED6yTK6Q__ocbDh2uH8iTjIUVm4RJ/s1600/2018-02_umamusume.jpg" />
</a>
<br />
Jos Toji no miko on ylipäätään epäonnistuneiden kokeilusarjojen palkintotimangi, on Uma Musume mobagepiirrettyjen vastaava. Toki Toji no mikokin on mobagepiirretty, mutta koska sen maailma oli niin laaja ja rakennettu, ei se tuntunut siltä missään vaiheessa joten sitä ei lasketa. Uma Musume sen sijaan on selvästi sellainen, vaikkei siitä vieläkään ole itse peliä... Kivoja hahmoja on ja hauskaa menoa on monessa mobagepiirretyssä, mutta Uma Musumessa oli tämän lisäksi vielä hyvää teknistä toteutusta ja, herran jestas, hahmonkehitystä. Hyvin pelattu.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/37171/Asobi_Asobase" target="_blank"><b>Kesä 2018
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/37171/Asobi_Asobase" target="_blank">
Asobi asobase
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHpIGdn1DwFLrJT4URHZzE4C4f5qyXxKPH42HXObSAXSuJ3lAUmx4PgVuArM4M1tsktX5wksCNWYd7F4Umy9f5cVTKmwZJ73ACLtzZHQCF4WPSPRII_rN_XwOgtc4dmKiJXTX8Y47EtaHu/s1600/2018-03_asobiasobase.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHpIGdn1DwFLrJT4URHZzE4C4f5qyXxKPH42HXObSAXSuJ3lAUmx4PgVuArM4M1tsktX5wksCNWYd7F4Umy9f5cVTKmwZJ73ACLtzZHQCF4WPSPRII_rN_XwOgtc4dmKiJXTX8Y47EtaHu/s1600/2018-03_asobiasobase.jpg" />
</a>
<br />
Asobi Asobase on minuun kolahtavimman tyyppistä huumoria. Absurdeja käänteitä, oudon groteskisti piirrettyjä ilmeitä, huutamista ja kamalia ihmisiä. Lihaskoppakuoriainen stronk<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2018/fall" target="_blank"><b>Syksy 2018
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/37450/Seishun_Buta_Yarou_wa_Bunny_Girl_Senpai_no_Yume_wo_Minai" target="_blank">
Seishun butayarou
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioG8BbLd0TqGoiMhHfcsXQ6oe0u8JAIqsrNRAEg3r1hQHej9e_e6WQ6M7UYJIBoN07MuK1lOULlCjJINtC2WFAyF-Uql9GCs48a1f-lEmnd2cAgGvZ-60dROI9Pqe3wEcZ4PSwuUmMbzAd/s1600/2018-04_aobuta.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioG8BbLd0TqGoiMhHfcsXQ6oe0u8JAIqsrNRAEg3r1hQHej9e_e6WQ6M7UYJIBoN07MuK1lOULlCjJINtC2WFAyF-Uql9GCs48a1f-lEmnd2cAgGvZ-60dROI9Pqe3wEcZ4PSwuUmMbzAd/s1600/2018-04_aobuta.jpg" />
</a>
<br />
Olen animeharrastajana ns. Haruhi-sukupolvea. Olin kyllä ennen tätä katsonut jo n+1 sarjaa, mutta Haruhi oli ensimmäinen sarja joka kolahti tosi kovaa ja pärisi täydellä teholla, ja katsoin sen heti ensimmäisen katselukerran jälkeen saman tien muutaman kerran uusiksi. AoButa kutkuttelee näitä samoja viboja dialogillaan, aiheellaan ja tietyssä mielessä hahmokemiaseteilläänkin. Tiedän millä kikoilla minua panderoidaan ja nautin olostani.</div>
<span style="font-size: large;">2019
</span><br />
<div style="padding: 20px;">
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2019/winter" target="_blank"><b>Talvi 2019
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/38062/Endro" target="_blank">
Endoro~!
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilffxMRLuorbySPJhfWm2oDF_EhoVUmqT7Rlwyaz8pAfcnXvUElJFaSYFmU7poeDqDfBR_QmtncurbYk0RpqkCXf_asotp308vqUe3htd9G0VfNNoV6o5Ex1O-4HiwdVBvg5VQ39QIeQKe/s1600/2019-01_endoro.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilffxMRLuorbySPJhfWm2oDF_EhoVUmqT7Rlwyaz8pAfcnXvUElJFaSYFmU7poeDqDfBR_QmtncurbYk0RpqkCXf_asotp308vqUe3htd9G0VfNNoV6o5Ex1O-4HiwdVBvg5VQ39QIeQKe/s1600/2019-01_endoro.jpg" />
</a>
<br />
Endoro on yksi niistä teoksista joiden tunnen kuvaavan 2010-luvun loppupään vaivihkaista kehitystä ns. söptyttösarjoissa: minusta alkaa tuntua että ne alkavat vähitellen olla ihan oikeasti hauskoja eivätkä vain "mukavia." Pitkään kuvailin ystävilleni sekä tuttavilleni sitä, miten etenkin Kirara-sarjojen kohdalla vitsien tarkoitus ei niinkään olisi saada katsoja nauramaan, vaan lähinnä saada tämä tuntemaan olonsa mukavaksi. Viime aikoina on kuitenkin alkanut tuntua siltä että yhä useampi ja useampi "söpöt tytöt tekevät söpöjä asioita"-sarja onkin aktiivisesti hauska, mikä tuntuu mullistavalta.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2019/spring" target="_blank"><b>Kevät 2019
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/37614/Hitoribocchi_no_Marumaru_Seikatsu" target="_blank">
Hitoribocchi no marumaru seikatsu
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDkYx9gVkRx9xcbwIjMKMftH3-qsun8I2o0JEs4dm8TcS6hVrn6WryahIxqaxjIuVgcIAm1sCh4diSGscsP8q2luoOQjShyphenhyphenF1Cz2bxW60X4SDBOnsJoGXU1660VIBKY_CwzOwR86vb1F5I/s1600/2019-02_bocchi.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDkYx9gVkRx9xcbwIjMKMftH3-qsun8I2o0JEs4dm8TcS6hVrn6WryahIxqaxjIuVgcIAm1sCh4diSGscsP8q2luoOQjShyphenhyphenF1Cz2bxW60X4SDBOnsJoGXU1660VIBKY_CwzOwR86vb1F5I/s1600/2019-02_bocchi.jpg" />
</a>
<br />
Entry level WataMote: eniten ahdistaa kaikki ja kaikki, mutta suunta on valoisa ja meno hauskaa. Bocchia oli hauska peilata saman mangakan aiempaan sarjaan, <a href="https://myanimelist.net/anime/35078/Mitsuboshi_Colors" target="_blank">Mitsuboshi Colorsiin</a>. Molemmissa oli aika saman tyylistä neliruutumaista huumoria, mutta sitäkin enemmän huomion nappasi se miten hauskasti sivuhahmoja on käytetty. Sekä Bocchissa että Mitubosissa näennäiset sivuhahmot kirjoitetaan tosi pitkälle ja "ihan oikeiksi ihmisiksi" asti, mikä luo sarjojen maailmaan tosi kivan ja uniikin tunnelman. Kaikilla on väliä, ja kaikille annetaan sarjoissa tilaa.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2019/summer" target="_blank"><b>Kesä 2019
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/39417/Granbelm" target="_blank">
Granbelm
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm0nqC_cIP3nexViKtCNmnA3RTvw6je2qtSYkM-jc3xSvQ3Ahmos_gR9T71gD4Bv4G_KmoSILQukzOp-RtCwaaAwsXAsVKI9YALzYg3bu4kqsqAKbuW2b_mFQI3N3Nb1gaswGj3xGiIn0o/s1600/2019-02_granbelm.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm0nqC_cIP3nexViKtCNmnA3RTvw6je2qtSYkM-jc3xSvQ3Ahmos_gR9T71gD4Bv4G_KmoSILQukzOp-RtCwaaAwsXAsVKI9YALzYg3bu4kqsqAKbuW2b_mFQI3N3Nb1gaswGj3xGiIn0o/s1600/2019-02_granbelm.jpg" />
</a>
<br />
Vaikea valinta <a href="https://myanimelist.net/anime/39071/Machikado_Mazoku" target="_blank">Machikado Mazokun</a>, <a href="https://myanimelist.net/anime/38619/Joshikousei_no_Mudazukai" target="_blank">Joshikousei no mudadukain</a>, ja <a href="https://myanimelist.net/anime/39417/Granbelm" target="_blank">Granbelmin</a> välillä. Kaikki kun osuvat johonkin jo aiemmin mainituista lokeroista: Machikado hauskuuntuvaan Kirara-kenttään, mudadukai Asobi Asobase -henkiseen absurdiin perseestäolohuumoriin ja Granbelm post-Madokaan käkätykseen. Sanon nyt näistä Granbelmin, koska se on siitä erikoinen että sen käkätysvibat ovat lähempänä WIXOSSin omintakeisia taajuuksia kuin muita sarjoja. Ja se on kiva taajuus se.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/season/2019/fall" target="_blank"><b>Syksy 2019
</b></a></span><br />
<span style="font-size: small;"><a href="https://myanimelist.net/anime/38659/Shinchou_Yuusha__Kono_Yuusha_ga_Ore_Tueee_Kuse_ni_Shinchou_Sugiru" target="_blank">
Kono yuusha ga ore TUEEE kuse ni shinchou sugiru
</a></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMmZIP9cdk2SlyBUgk1S6iAKepDML0AvlQITAJa9aM-HMz-oXO4QsGf1pqSP_7hSKL9Xtg_97E-WN4JfPWqbC1191S6NM6wrKhVLfou00OYL3vAMbiMwEqkvNueIbtafv3MqfwTorzd1ox/s1600/2019-04_tueee.jpg" imageanchor="1">
<img border="0" data-original-height="315" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMmZIP9cdk2SlyBUgk1S6iAKepDML0AvlQITAJa9aM-HMz-oXO4QsGf1pqSP_7hSKL9Xtg_97E-WN4JfPWqbC1191S6NM6wrKhVLfou00OYL3vAMbiMwEqkvNueIbtafv3MqfwTorzd1ox/s1600/2019-04_tueee.jpg" />
</a>
<br />
Tahtoisin sanoa tähän <a href="https://myanimelist.net/anime/39195/Beastars" target="_blank">Beastarsin</a> koska se on kauden paras, mutta se on sitä hyvin pitkälti jo tutuilla tavoilla. Sen sijaan TUEEE kutkuttaa kulttuurievoluutiotutkijani herkkiä kohtia, sillä se on selvä ja konkreettinen merkki siitä että isekai-buumi on päässyt jo selvästi ironisen parodioinnin asteelle. Nämä hetket herättävät aina kiinnostukseni, ja TUEEE tekee sen jännillä tavoilla. Sarjan jutut tuntuvat lähinnä perinteisten JRPG-videopelien jutuilta (rahojen repiminen kyläläisiltä ymv), mikä on hauska looppaus ajassa taakse päin (ja siksi juuri niin jäns veto isekai-parodiasarjalle). Kiinnostava tuotos, odotan innolla mihin suuntaan tämä buumi kehittyy 2020-luvun puolella.<br /></div>Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-44407879005102915322015-10-28T00:29:00.000+02:002015-10-28T01:38:43.350+02:00Gakkougurashi ja animesovittamisen vihaaminen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYtL2GoGV3bAXLtlWEnOnuGu-p0NnIpZTVbvzWoqnf_rj-rayt7IH6REo4EAcAXxA8ODC0gKZbZjZY1r3Eu3nKozFGL5jgBWBty57w7H5HtvmIGUUar-DzVwWNlwkFN0i2xh0xWkYWwl1v/s1600/%255BVivid%255D+Gakkou+Gurashi%2521+-+07+%255BC0E47029%255D.mkv_snapshot_02.57_%255B2015.09.06_21.39.44%255D.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYtL2GoGV3bAXLtlWEnOnuGu-p0NnIpZTVbvzWoqnf_rj-rayt7IH6REo4EAcAXxA8ODC0gKZbZjZY1r3Eu3nKozFGL5jgBWBty57w7H5HtvmIGUUar-DzVwWNlwkFN0i2xh0xWkYWwl1v/s1600/%255BVivid%255D+Gakkou+Gurashi%2521+-+07+%255BC0E47029%255D.mkv_snapshot_02.57_%255B2015.09.06_21.39.44%255D.png" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Lapio on muuten paras koulueläjä.</i></div>
<br />
Se on tehty. Sain pitkän vitkuttelun jälkeen <b><a href="http://myanimelist.net/manga/55163/Gakkougurashi!/" target="_blank">Gakkougurashin</a></b> animesovituksen katsottua loppuun.<br />
Katselukokemus oli sen verran melkoinen ja maailmaa avartava, ettei Twitterin merkkirajasysteemi sovellu ajatusteni esittämiseen. Onneksi minulla on tämä eloisa ja aktiivinen blogi.<br />
<br />
Varoitettakoon, että luonnollisista syistä teksti tulee katkaisupätkän jälkeen sisältämään <span style="font-size: large;"><b>spoilereita</b></span>.<br />
Mahdollisimman vähän, mahdollisimman kevyesti, ja painopisteenä lähinnä animepuolen tapahtumat. Jonkin verran kuitenkin myös vertaan mangan vastaaviin kohtiin, eivätkä nämä kaksi mene aina ihan yksi yhteen. Ikävä kyllä.<br />
<br />
Spoilerittomana TL;DR:nä: <i>kelpo <b><u>manga</u></b>, lue pois vaan.</i><br />
<br />
<a name='more'></a><br />
Hyvä ystäväni <i>Fisherment</i> on siitä erikoinen tapaus, ettei tämä mielellään haluaisi katsoa animesovitusta mistään, mitä on jo mangana lukenut. Olemme keskustelleet aiheesta varmasti moneenkin otteeseen, mutten koskaan oikein ymmärtänyt tätä mentaliteettia. Itse en juurikaan mangaa lue, yksinkertaisesti siksi että sillä on formaattinsa vuoksi niin älyttömän paljon vähemmän valttikortteja kuin animeversioilla. Se ei liiku, siinä ei ole ääniä eikä yleensä värejäkään ja tarina on kuitenkin enemmän tai vähemmän sama.<br />
Itse asiassa kaikki animesovitukset, joiden lähdematskuun olin jo ennalta tutustunut, ovat olleet tasoltaan vähintään ihan jeessejä. Aina ei päästä ihan samalle nautittavuuden tasolle, kun vitsit on jo kerran kuluttanut, mutta mainitut formaattiedut auttavat yleensä ihan kivasti. Materiaalin karsimiselle ja uudelleenjärjestelyllekin olen yleensä vain nyökytellyt ymmärtäväisesti, etenkin VN-sovitusten tapauksessa. Ymmärtäähän sen ettei kaikkea saa mahtumaan töllöversioon ja jotkut pätkät jäsentyvät paremmaksi jatkumoksi hieman eri järjestyksessä 12 x 24 min viikottaisessa sarjassa kuin sarjakuvassa jota tulee 24-sivua per kuukausi.<br />
Esim. <a href="http://myanimelist.net/anime/21681/Hanayamata" target="_blank"><b>Hanayamatan</b></a> animesovitukseen olin äärimmäisen tyytyväinen, sillä se sai katkaistua animepuolen tarinan järkevään kohtaan sovittamalla mangassa myöhempänä olevat kylpyläfillerit luontevaksi hahmokehitysarkiksi keskelle sarjaa. Oikein bueno.<br />
<br />
Sitten katsoin <i>Gakkougurashin</i> ja ymmärsin mitä ystäväni oikein tarkoitti.<br />
Ei ole kiva katsoa lempimangastaan sarjaa, jonka joka jaksossa tuntuu siltä kuin se yrittäisi aktiivisesti haastaa riitaa.<br />
Tästä ei tietenkään ole kyse, sillä eihän kukaan tahallaan tee huonoa animea tai pyri suututtamaan teoksen alkuperäistä fanikuntaa. Mukana on ollut myös mangatiimi ja heitä on varmasti kuultu: esimerkiksi mangan käsikirjoittaja <b>Norimitsu Kaihou</b> toimi myös animesovituksen sarjakässäröijänä ja paiski hommia viralleen tyypillisissä jaksoissa.<br />
Mutta silti sarja tuntui sotivan sekä itseään että minua vastaan. Miksikö? Mitenkö?<br />
<br />
Suurimpana yksittäisenä isona ongelmakokonaisuutena oli sarjan <b>yleisilmapiiri ja luonne.</b><br />
Animeversiossa oli ihan liikaa hauskaa ja kivaa, eikä läheskään tarpeeksi herkullista sufferointia. Osittain tämä saattaa johtua juurikin animeformaatin "valttikorteista", sillä hahmojen pirtsakat väriskaalat ja <b>MOSAIC.WAV</b>:in hilpeät taustamusiikit boostaavat iloisen tunnelman varsin helposti kattoon. Mangassa kaikki on värittömän harmaata ja hiljaisuudet piinaavia.<br />
<br />
Kivat jaksot on toki kivoja ja tykkään kyllä kivasta, mutta<i> kiva ei ole sitä mitä odotan Gakkougurashilta</i>. Kun mangan pääpainona on se miten kaikki menee koko ajan kamalammaksi ja kamalammaksi, Rii hajoaa yhä enemmän ja enemmän jne jne, ei se oikein toimi että animessa jahdataan söpöjä hauvoja ja muuten vaan mukavoidaan jaksotolkulla. Haluan määrällisesti enemmän kärsimystä ja ikävää kuin kivaa!<br />
<br />
Osittain kyse voi olla myös siitä, että lukukulmani saattaa olla ihan vain erilainen kuin animen tekijöillä. Mangan puolella niiden "iloisten" arkisuuspätkienkin taustalla tuntui kummittelevan painostava ajatus siitä paikoin jopa sairaalloisesta todellisuudenpakoilusta. Kärsimyspuolta on kuitenkin sen verran reilusti suhteessa söpötyttö_hauskanpitoon, että se puoli jää väkisinkin kummittelemaan myös kivapuolelle, tuoden siihen jännittävän absurdiuden sävyn.<br />
<br />
Selviten homma näkyy <i>Mii-kunissa. </i>Sarja alkaa suunnilleen sillä kun Mii-kun ja Yuki jahtaa Taroumarua ja sen jälkeenkin aina takaumajaksoon asti meno on sitä että Mii-kun pitää hauskaa muun kerhon kanssa.<br />
Mangassa tämä kuitenkin tulee mukaan vasta melko myöhään, ja tällöin yksi ensireaktioista hahmoon on se että <i>sen puolesta</i> kuumotti jonkin verran. Se nyt kuitenkin joutui yht'äkkiä suljettuun, lähes kulttimaiseen yhteisöön täynnä henkisesti epävakaan oloisia tyyppejä: yksi selvästi seonnut tapaus ja kaksi jotka elää ainakin osittain tämän yhden ihme haavemaailmoissa. Ja vastaan hankaamalla voi pahimmillaan joutua ryhmän ulkopuolelle yksin. Ei kiva.<br />
Animen puolella taas Mii-kun on alusta asti mukana ja selvästi hyvää pataa kaikkien kanssa, jolloin jälkeenpäin esitettävä muistelu hahmon mukaantulosta jää äärimmäisen jännitteettömäksi.<br />
Nyt Mii-kunin rooli on se että se lähinnä leikkii Yukin ja Taroumarun kanssa ja mitä kaikkea, sen sijaan että se olisi tasapainottava järjen ääni näiden hulluuden kommuunissa.<br />
<br />
Mistä päästäänkin toiseen isoon ongelmakohtaan: <b>sarjan sisällönhallintaan</b>. Eli Taroumaru_juttuihin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://i.imgur.com/gyQULKv.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://i.imgur.com/gyQULKv.png" height="1804" width="640" /></a></div>
<br />
Ja sitten Taroumaru oli Taroumaru.<br />
Kuten aiemmin sanoin, niin ymmärrän kyllä että usein matskua joudutaan karsimaan ja muokkaamaan, mutta sen voi tehdä joko perustellusti ja hyvin tai mielivaltaisesti ja pöhkösti. Ja <i>Gakkougurashi</i> sisälsi ihan liikaa jälkimmäistä.<br />
Toteutunut karsintasysteemi tuntui täysin käsittämättömältä, etenkin sen valossa mitä poisjätetyn tavaran tilalle sitten lopulta laitettiin. Osa poisjätöistä johti "vain" lievennettyyn sufferointiin (esim. Rii ei hajonnut animessa aivan niin totaalisesti, kun Kurumijuttu ja zombi-invaasio ympättiin samaan settiin), mutta osa vielä sen lisäksi soti alkuperäisteoksen henkeä vastaan.<br />
<br />
Erityisen tuohtunut olin siitä, miten ostoskeskuspätkä toteutettiin. Ostoskeskus oli hyvin selvä nyökkäys ainakin alkuperäisteoksessa kovaa paistavien zombileffaperinteiden suuntaan, ja ostoskeskusten viehätys on juurikin siinä että ne tarjoavat suojaa suurelle määrälle ihmisiä. Mangassa ostarissa olikin suurehko kommuuni, jolle kuitenkin kävi vähän köpelösti ja jäljelle jäi vain Mii-kun ja Kei. Ja se puoli asiasta päätettiin dropata sitten kokonaan pois. Miksi ihmeessä kukaan jättäisi zombiklassikoihin kovaa nojaavasta sarjasta pois zombiklassikkopiirteet? <b>Minä en edes.</b><br />
Ostariyhteisöarkin poisjätöllä myös Kein poislähdön olemus muuttui aika radikaalisti. Äärimasentuneesta <i>"ei enää kiinnosta, kaikki on jo menetetty"</i>-sanomasta joksikin ihmeen vapaudentavoitteluksi. Taas sufferoinnista askeleen verran kivempaan suuntaan, pöh ja möh.<br />
<br />
Nämä ja monet muutkin väännökset olisin hampaita kiristelemällä joten kuten hyväksynyt, jos tilalle olisi saatu jotain muuta sitten paremmin esitettynä. Esimerkiksi Kurumin purema ja (pois jätetty) helikopterin putoamisen aiheuttama tulipalo kunnolla ajan kanssa käsiteltynä tai jotain.<br />
Mutta ei. Sain alunperin <b>puolen chapterin</b> verran mukana olleen Taroumarun ylidramatisoidun version, venytettynä surkuhupaisasti koko sarjan pituiseksi. Ja anime-originaalia uima-altaan siivoamista. Ja vähän lisää Taroumarua.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR7tcU3bc5_7P5TmSzacJs161zBlmnaWrOVaSfntDC9Myr7y2Xe8GXbyD1bwS7ePYuMIozqdkGMn5wDRHQyoSrV90PoCufBxtc7EnZKR6xj5YoWOEH0VYU-0Yn3NuY6mZQ6AnmIjDwpEn7/s1600/%255BVivid%255D+Gakkou+Gurashi%2521+-+12+%255B44DCDE77%255D.mkv_snapshot_15.54_%255B2015.10.27_18.15.36%255D.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR7tcU3bc5_7P5TmSzacJs161zBlmnaWrOVaSfntDC9Myr7y2Xe8GXbyD1bwS7ePYuMIozqdkGMn5wDRHQyoSrV90PoCufBxtc7EnZKR6xj5YoWOEH0VYU-0Yn3NuY6mZQ6AnmIjDwpEn7/s1600/%255BVivid%255D+Gakkou+Gurashi%2521+-+12+%255B44DCDE77%255D.mkv_snapshot_15.54_%255B2015.10.27_18.15.36%255D.png" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Haistakaa nyt jo</i></div>
<br />
<br />
Toisaalta fiilikseni animeversiota kohtaan olivat alun perinkin vähintään skeptiset, ihan vain koska<br />
<span style="color: #93c47d;">>kauhuanime</span><br />
Ylipäätään vierastan melko kovaa täysin ei-interaktiivisia kauhu-/trilleri-/miksiniitähaluaakaankutsua-formaatteja. Jännitysfiilis kun syntyy enimmäkseen juurikin siitä, että <i>teosta pitää uskaltaa itse jatkaa eteenpäin</i>, eikä se vain etene elokuvan tai animejakson tavoin itsestään. Siksi ainoa oikea formaattiranking kauhulle on<br />
pelit > kirjallisuus > liikkuva kuva.<br />
<br />
Mutta ei Gakkougurashikaan ihan täysin toivoton tapaus ollut. Kuitenkin aina lämmittää sydäntä, kun tuttu teos pääsee animeksi asti ja lisää alkuperäisteoksen suosiota. Netti täyttyy fanartista, joku saattaa jopa kiinnostua alkuperäisestä ja markkinoille tihkuu figuureita ynnä muuta kivaa krääsää ostettavaksi. Ei näitä olisi ilman animeversiota.<br />
Ja olihan jokunen pätkä toteutettu animessa alkuperäistä paremmin, omana lempparina se kun Mii-kun, Yuki ja Megu-nee ovat musiikkihuoneessa mankan kanssa. Se oli varsin kelpo pätkä.<br />
Enkä nyt syytä jos joku mangaa lukematon nautti animesta. Oli siinä paljon samoja hyviä puolia, jotka on vähän heikommin toteutettuinakin melko hyviä. Lähinnä nyt koko Megu-nee-homma. Ehkä se on kelpo teos jos siltä ei odota samoja asioita kuin mangaversiolta, tai ainakaan samoissa mittasuhteissa.<br />
<br />
Todennäköisesti rajujen sisältömuutosten takanakin oli vain viaton halu tarjota jotain uutta meille mangaa jo lukeneille, mutta valitettavasti suunnitelma ei oikein palvellut ainakaan minua. Enkä usko että kovin montaa muutakaan alkuperäisteoksen ystävää. Sääli, mutta pääsinpähän lopulta kurkkaamaan Fishermentin ihmeelliseen näkemysmaailmaan.<br />
Pysyn silti jatkossakin luottavaisena lukemieni mangojen animesovituksia kohtaan. Pidän väreistä ja äänistä. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdzJV6_tYCTCgm39l7IMyl82DCD2E1DMwgoC3k-w_uNq50R11fHE2k__V_25QokGUyzWIGWCq9TUMdNP14LJXnkqqa00Tt29o74H1eo8UJXdYeN1TusPoxbQkIHy0a1l8uAIzCKl4ce1yh/s1600/vituntaroumaru.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdzJV6_tYCTCgm39l7IMyl82DCD2E1DMwgoC3k-w_uNq50R11fHE2k__V_25QokGUyzWIGWCq9TUMdNP14LJXnkqqa00Tt29o74H1eo8UJXdYeN1TusPoxbQkIHy0a1l8uAIzCKl4ce1yh/s1600/vituntaroumaru.png" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Loppuun vielä yksi Kurumi ja avautuminen Taroumarusta. Menis kotiinsa koko koira.</i></div>
<br />
<br />
<b>EDIT</b> 28.10.2015 01:29: Avasin muutaman pätkän ydinajatusta vähän enemmän, pureskeltuani aihetta vähän tarkemmin IRCitse.
Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-62466389327931648952014-11-26T08:27:00.001+02:002014-11-26T08:46:58.432+02:00Käännös: Dokidoki! Precuren sarjakäsikirjoittajan Yamaguchi Ryoutan haastattelu<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzMY-KDqKSyM6m0I9fFg29ZGqNvaagJKW7psK6lDJV4QMidKc3-6pQi_eKmdHpYZaW13DfQlZz1UuBvwT0pwDcvTw7mcmdBDlfhyo5X8iWicWzrJzcE_KPxloZlEi4p0DjvEvHFTpn4Kb5/s1600/kanji_yomenai.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzMY-KDqKSyM6m0I9fFg29ZGqNvaagJKW7psK6lDJV4QMidKc3-6pQi_eKmdHpYZaW13DfQlZz1UuBvwT0pwDcvTw7mcmdBDlfhyo5X8iWicWzrJzcE_KPxloZlEi4p0DjvEvHFTpn4Kb5/s1600/kanji_yomenai.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Koska suurin osa alan haastatteluista on tässä muodossa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Japanin kielitasotesti JLPT N1 lähestyy uhkaavasti, joten osittain treeninä siihen päätin kääntää käsikirjoittaja <a href="http://myanimelist.net/people/5165/"><i>Yamaguchi Ryoutan</i></a> haastattelun <a href="http://myanimelist.net/anime/16419/"><b>Dokidoki! Precuresta</b></a>. Puhui itse asiassa paikoin ihan jänniä, suosittelen lukaisemaan jos sarja maittoi/ei maittanut/jotain siltä väliltä.<br />
Yritin olla ottamatta liikaa vapauksia käännöksessä, mutta parissa kohtaa piti vähän oikoa ja ekstrapoloida. Mukana Tärkeitä kääntäjän huomautuksia ja oma_valitsemia kuvia, jottei mene liian tekstiseinäksi.<br />
Lähteenä Gakken Mook-kirjanen aiheesta.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Kirjoitusmääränpäänä maailma, jossa 「Rakkaus」 leviää vapaasti</b></h3>
<br />
<br />
<h4>
-Kertoisitteko, kuinka oikein päädyitte <b>Dokidoki! Precuren</b> käsikirjoittajaksi?</h4>
<br />
Tutustuin sarjan tuottajaan <a href="http://myanimelist.net/people.php?id=18593"><i>Shibata Hiroakiin</i></a> (myöh. ShibataP) tehdessäni tämän kanssa töitä <b>Digimon Saversin</b> parissa,
ja tämä otti minuun sitten yhteyttä.<br />
Siinä vaiheessa oli jo päätetty, että sarjan teemana olisi 「Rakkaus」 ja että viholliset olisivat Itsekkyyksiä.<br />
Rakkaus on kuitenkin hirmu laaja käsite, joten palaveerasimme tekijätiimin kanssa ja mietimme millaisesta Rakkaudesta oikein pitäisi kirjoittaa.<br />
Yksi palaverituloksista taisi olla mm. se, että Manan ja ystävien <i>"Love Link!"</i>-henshinhuudosta tuli sarjan eräänlainen avainsana. Mielikuvana oli Manan Rakkaus, joka linkittymällä ympäröi koko maailman.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Mananhan nimen voi kirjoittaa myös rakkauden kanjilla 愛.</h4>
<br />
Niinpä. Koko viisikon nimeäminen jätettiin kokonaan minun harteilleni. Alunperin tarkoituksenani oli kirjoittaa Mana kokonaan kanjeilla "相田愛", mutta se olisi kuulemma ollut lapsille liian vaikea luettava joten päädyin katakanaversioon.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Aiemmissa sarjoissa on toisinaan ollut hahmoja joiden nimet kirjoitetaan kyllä oikeasti kanjeilla, mutta näytetään katsojalle hiraganalla. Dokidokissa kuitenkin on paljon hahmoja, joiden nimet näytetään koko ajan pelkillä kanjeilla. Esimerkiksi Rikka (六花) ja Makoto (真琴).</h4>
<br />
En erityisemmin ajatellut sarjan aiempia osia kirjoitusasuja miettiessäni. <i>Makoton</i> kohdalla yksinkertaisesti pidin tämän nimen kanjien fiiliksestä. Tämä kuitenkin on idoli, joten halusin pitää musikaalisen <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Koto_%28soitin%29">琴</a>-kanjin mukana nimessä.<br />
<i>Rikkan</i> nimi taas juontaa Cure Diamondin nimestä: Diamond tuo mieleen jääneulaset (eng. diamond dust), jääneulaset taas lumikiteet eli 六花:n.<br />
<i>Aguri</i> on anagrammi Reginasta. Kirjaimia vaihtamalla tästä saadaan "Enagri", joka taas voidaan kirjoittaa kanjeilla 円亜久里 (En+Aguri, En→Madoka). Regina on latinaa ja tarkoittaa kuningatarta, joten ehkäpä jotkut älysivät hahmojen väliset suhteet jo hyvinkin aikaisin?
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Entä Alice? Juontaako tämänkin nimi jostakin?</h4>
<br />
DD:n sekaan on ujutettu paljon lastensatuihin viittaavia pätkiä, kuten Manan vertaaminen <b>Onnelliseen prinssiin</b> ja Agurin löytyminen bambumetsiköstä <b>Kaguya-himen</b> tapaan. Tämän lisäksi sarjan yhtenä motiivina toimi korttipakan kortisto, joten poimin Alicelle nimen <b>Liisa ihmemaassa</b>-kirjasta.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Päähahmokaarti koostuu oppilaskunnan puheenjohtajasta, ylhäisöneidistä ynnä muista erityisen menestyvistä oppilaista.</h4>
<br />
Muistaakseni homma meni niin, että <a href="http://myanimelist.net/people/17045/Takahashi_Akira"><i>Takahashi (Akira)</i></a> työsti hahmodesignejaan samoihin aikoihin muun hahmosuunnittelun kanssa. Kun näin tämän piirtämät hahmot, ei niistä yksikään tuntunut yhtään tyhjäpäiseltä tai itkupilliltä tai vastaavalta. Enemmänkin ajattelin, että sellaisten hahmojen asettaminen vihollispuolelle voisi olla hauska idea. Katsojien kannustusvaiston herättäminen hahmoilla on toki yksi vaihtoehto, mutta halusin tällä kertaa kirjoittaa mielummin hahmoja joita pienet tyttökatsojat voisivat ihailla.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9JETMc7oS_2Apy82lJpiKQn6z4fwRzAj2ThuYQ7Oaar4SIM_1o-YDOAwDF2J23jyyD9VjtYM8lB21_UXxLllMUko2xfWk8rlGOi2fnbcITxCUgwsFt6bljisyUsoniq-Id-3QWiY5dtnt/s1600/alice01.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9JETMc7oS_2Apy82lJpiKQn6z4fwRzAj2ThuYQ7Oaar4SIM_1o-YDOAwDF2J23jyyD9VjtYM8lB21_UXxLllMUko2xfWk8rlGOi2fnbcITxCUgwsFt6bljisyUsoniq-Id-3QWiY5dtnt/s1600/alice01.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Mana päätyi puheenjohtajaksi Alicen veljen vaikutuksesta?!</b></h3>
<br />
<br />
<h4>
-Manan Precure-identiteetin paljastuminen jo toisessa jaksossa oli melkoinen yllätys</h4>
<br />
Sen tein ihan sen takia että halusin teoksella selventää, miksi sankareiden ylipäätään täytyy piilotella henkilöllisyyttään. Yksi syistä on se, että arkielämästä tulee hankalaa ulkopuolisten tunkiessa neniään joka paikkaan (lol), mutta ainakin omalta kannaltani selvin syy on se ettei perhettä ja ystäviä haluta sotkea mukaan taisteluihin. Lopputaistelussa tietenkin koko maailma on sotkettu mukaan, joten siinä vaiheessa sekään argumentti ei enää päde (lol).
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Manan "Olen Oogain 1.yläasteen oppilaskunnan puheenjohtaja, Aida Mana!"-esittäytyminen jakossa 48 oli siis tavallaan alusta asti selvillä.<br />
Miksi muuten Mana ylipäätään ryhtyi puheenjohtajaksi?</h4>
<br />
Alicen isoveli Hiromichi suositteli tätä tälle.<br />
(käänt.huom. ...oliko Alicella isoveli?)<br />
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Täh, Alicen isovelikö?!</h4>
<br />
Hän on vähän sellainen reissumies, ympäri vuoden matkoilla. Kuten nelosjaksossa nähtiin, Mana yritti aikoinaan liian kovaa olla ihmisten avuksi eikä kaikki mennyt aina ihan putkeen. Hiromichi katseli Manan touhuja aikansa ja antoi tälle sitten entisenä Oogain 1.yläasteen OKPJ:nä neuvon: <i>"Jos haluaa auttaa mahdollisimman montaa ihmistä, tarvitsee komean tittelin."</i><br />
Manan Precureuran aloittaminen on oikeastaan suoraa jatkoa tälle ajatukselle. Hän tarvitsi <i>Voimaa</i> eli Precuren tittelin pelastaakseen Cure Swordin, joka joutui pinteeseen hänen takiaan.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Vai että taustalla oli tuollainen tarina, melko yllättävää.<br />
Mikä muuten on Alicen äidin nimi?</h4>
<br />
Yotsuba Shouko. (四葉祥子)
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Manan, Rikkan ja Alicen lapsuudenystävyyssuhde on kyllä kaunista katsottavaa.</h4>
<br />
Mana on kyllä etevä kaikessa mitä vain yrittää, mutta tarvitsee maalaisjärjellä ajattelevan Rikkan pitelemään ohjaksia. Molemmat ovat Alicelle rakkaita ja tämä katselee näitä sivummalta.<br />
(Käänt.huom. ;_;)
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFw8kKbAzWukDt_DefdPu_RW2xvlrchxpFlt6VULzu2LxmQzvkr6P3trHjQ50XLksC9aXPO0C2TuPZo1x7_lqDejhyCYrw80jzjMpyAMgidvSEetCwx6WRfU8uNJan5wZewkNW2XosMAlG/s1600/keijut.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFw8kKbAzWukDt_DefdPu_RW2xvlrchxpFlt6VULzu2LxmQzvkr6P3trHjQ50XLksC9aXPO0C2TuPZo1x7_lqDejhyCYrw80jzjMpyAMgidvSEetCwx6WRfU8uNJan5wZewkNW2XosMAlG/s1600/keijut.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<h4>
-Manalla ystävineen on kullakin oma keijunsa.</h4>
<br />
Keijujen kirjoittaminen oli hauskaa, kullekin tuli omanlaisensa persoona. Kuulemma erityisesti ihmisiksimuuttumisjakson 29 äänityksissä oli railakas tunnelma, kun sarjaan ikään kuin tupsahti lauma pikkusiskoja ja -veljiä.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Lancella on sarjassa melko terävä kieli (lol)</h4>
<br />
Alun perin tarkoituksena oli kirjoittaa Alicesta perinteinen höpsö hienostoneiti, juuri sellainen joka sanoo ihan pokkana <i>"syökööt kakkua jos ei kerran ole leipää."</i> Nämä piirteet kuitenkin siirtyivät Lancen puolelle, jossa ne tämän lapsenomaisuuden takia korostuvat erityisen tehokkaasti.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Raquelillakin oli oma pieni rakkaustarinansa (ep.36), ja keijut saivat muutenkin paljon huomiota</h4>
<br />
Alun perin halusin itse käsikirjoittaa jakson 36 ja olin jo miettinytkin sen valmiiksi, mutta ShibataP tuli ja sanoi: <i>"keijujakso oli ihan hauska, tehdään näitä lisää"</i> (lol). Teimme sitten toisenkin keijujakson.<br />
(käänt.huom. Jakson 36 käsikirjoitti siis Takahashi Natsuko, joka oli vastuussa myös aiemmasta keijujaksosta 29.)
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Ja olihan Rikkalla itselläänkin vähän meininkiä Iran kanssa</h4>
<br />
Laitoin näiden välisen jutun käyntiin jo jaksossa neljä mutta kun näiden välillä ei sitten sen koommin tapahtunut mitään, annoin niille oman valokeilajakson 26. Ja tällä kertaa reaktio oli jopa suurempi kuin osasin odottaakaan (lol).<br />
Aluksi mietin jopa jotain sellaista, että Reginan ja muiden välille saisi enemmän kontrastia jos Ira kuolisi suojatessaan Rikkaa. Mutta sitten mietin että vaikka se hetkellisesti toisikin sarjaan impaktia, ei katsojista kukaan siitä nauttisi. Se jäisi mieleen tragediana, mikä ei suoranaisesti ole huono asia, mutta se tuntuisi todella epäreilulta niitä kohtaan jotka tosissaan tykkäävät hahmoista. Siksi päädyin viimeisen jakson erotapaan.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Keijuihin palatakseni: Davie on todella skarppi muihin keijuihin verrattuna.</h4>
<br />
Näin aikuisia ja luotettavia keijuja ei taida ylipäätään olla kovin montaa. Davie tekee ihmismuodossakin ihan oikeita töitä Makoton managerina. Ja elokuvassa <a href="http://myanimelist.net/anime/17357/"><b>"Eiga Dokidoki! Precure: Mana kekkon!!? Mirai ni tsunagu kibou no dress!"</b></a> tämä osallistuu taisteluunkin ihmismuodossaan. Mutta silti tämä kinastelee keijumuodossaan lapsellisesti Sharurun kanssa.<br />
Ilmeisesti kun kuutosjaksossa Makoton Precure-henkilöllisyys paljastuu ja samalla DB muuttuu keijuksi, suurempi osa katsojista yllättyi enemmän DB:stä kuin Makotosta. Vähän hävettää, se ei mennyt ihan nappiin...
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Puhuit aiemmin Rikkan rakkauskuvioista. Itse ainakin aluksi odotin, että Manan ja Joe Okadan välille tulisi jotain vastaavaa.</h4>
<br />
Joen nimi juontaa korttipakan jokerista, eli hän on sarjassa vähän sellainen mystinen avainhahmo. Jaksossa 11 tämä loukkaa itsensä suojatessaan Manaa, ja ajattelin kirjoittaa siitä eteenpäin jonkinlaisen romanssin näiden välille. Mutta sitten naispuoliset tuottajat tyrmäsivät ajatuksen (lol).<br />
Mutta itse asiassa näin on ihan hyvä. Jos hän ei olisi niin yksinäinen susi, sarjan loppupuoliskosta olisi tullut temaattisesti paljon raskaampi ja ikävämpi.
<br />
<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Iskujen huudot napakoiksi ja tarttuviksi</b></h3>
<br />
<br />
<h4>
-Precure-tuoteperheen yksi ominaispiirteistä on sen henshinien esittäytymisosuuden ja erikoisiskuhuutojen tyyli.<br />
Tällä kertaa nimiosuudet tuntuivat lyhyiltä ja iskeviltä.</h4>
<br />
Sarjaperheen kasvaessa nimihuutelupätkien pituus on venynyt venymistään, ja nyt oli ajatuksena tavallaan nollata tilanne. Lähtökohtana oli se, että lausahdusten pitäisi olla niin helpposanaisia ja yksinkertaisia että lapsetkin ymmärtäisivät ne ja osaisivat toistaa kuulemansa.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Oliko erikoisiskuissa sama ajatus?</h4>
<br />
Nniiin. Jos katsoo Precure All Stars-elokuvia, näkee selvästi kuinka tuhottomasti aikaa kuluu siihen kun Precuret huutavat hyökkäystensä nimiä (lol). Siksi yritin pitää ne mahdollisimman napakoina ja mieleenpainuvina.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Erityisesti Cure Acen <i>Bakyuun♥</i> on mieleenpainuva.</h4>
<br />
Tämä saattaa tulla vähän yllätyksenä, mutta tuo <i>Bakyuun♥</i> on peräisin <a href="http://ja.wikipedia.org/wiki/%E5%8D%97%E6%B5%B7%E3%82%AD%E3%83%A3%E3%83%B3%E3%83%87%E3%82%A3%E3%83%BC%E3%82%BA"><b>koomikkoduo Nankai Candysin</b></a> <i>Shizu-chanilta</i>.<br />
Mietin että olisi hauska laittaa muuten niin vakava Cure Ace poseeraamaan tuossa <i>Baan♥</i>-ampuma-asennossa. <a href="http://myanimelist.net/people/8"><i>Kugimiya Rien</i></a> söpö ääninäyttely vieläpä sopii tähän mitä mainioimmin, ja ainakin minusta lopputulos on todella hellyyttävä.
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS2-ljNV7MX5CSSifxMEjwkO-VMyvGt9MYGV8vqWSj2oxL-L6I9e8Ij4fyAmjLjhVp-roffksIEgUO54owGKduhSernci8BwgXv5BlYrP9OZeqUhjr2HTakLcqiWFzLaHD-bJ0A-RhoSr-/s1600/Precuret_ja_Regina.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS2-ljNV7MX5CSSifxMEjwkO-VMyvGt9MYGV8vqWSj2oxL-L6I9e8Ij4fyAmjLjhVp-roffksIEgUO54owGKduhSernci8BwgXv5BlYrP9OZeqUhjr2HTakLcqiWFzLaHD-bJ0A-RhoSr-/s1600/Precuret_ja_Regina.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Kaikki viholliset ja Precuret eivät päässeet ruudulle asti!?</b></h3>
<br />
<br />
<h4>
-Myös Regina ja Itsekkyys-trio koostuu melkoisista persoonista.</h4>
<br />
Reginan hahmon taustalla oli tekijätiimin ajatus siitä, että olisi kiva jos tarinassa vihollispuolella olisi sellainen hieman kiusoitteleva tyttö. Toisaalta taas osa olisi halunnut tarinaan viidennen Precuren. Ongelman yksinkertaisin ratkaisu olisi ollut se, että Reginasta tulee Precure. Mutta koska tämä kuvio käytiin jo edellisvuoden sarjassa läpi, haluttiin nyt toimia toisin ja päädyttiin tähän ratkaisuun mihin päädyttiin.<br />
<span id="Reginahommat">Reginan</span> kirjoittaminen aiheutti minulle aluksi suunnattomasti päänvaivaa. Se että vastapuolella on tyttö joka taistelee Precureja vastaan on vielä ihan OK, mutta tällä kertaa Precurejen seassa on Cure Sword joka on jo entuudestaan uhrin asemassa. Toisin sanottuna tematiikka menisi vaikeisiin <i>"saako suurrikollisen tytär anteeksi vai ei"</i>-aihepiireihin. Mutta ei, siitä tässä ei ole kyse. Suoraan sanottuna olin todella helpottunut kun oivalsin että tämähän on tarina kuningatar Anin ja Korttikuningaskunnan kuninkaan suhteesta ja konfliktista.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Reginahan oli melko suosittu lasten keskuudessa.</h4>
<br />
Hän tekee mitä lystää, saa aina tahtonsa läpi ja puhuu asiansa suoraan ja kaunistelematta, eikä kuitenkaan ole missään määrin vihattava. Kyllähän sellaista ihannoi.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Ja kun Regina tekee ihan mitä lystää, tämä päätti lähestyä Manaa, mitä Rikka ei arvostanut.</h4>
<br />
Niin, lapsilla on tapana kinastella kavereistaan.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Lisäksi kun Manan lausahdukset ovat sellaisia suorasukaisia "rakastan sinua"-heittoja, väärinkäsityksiä syntyy.</h4>
<br />
Mi-, miten niin väärinkäsityksiä? (hikeä)<br />
Sitä paitsi, Manan <i>"rakastan sinua"</i>-lausahdukset ovat samanhenkisiä kuin painija <a href="http://ja.wikipedia.org/wiki/%E6%A3%9A%E6%A9%8B%E5%BC%98%E8%87%B3"><i>Tanahashi Hiroshin</i></a> kehähuudot! Platonisia ja globaaleja rakkaudentunnustuksia!!
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie4rGo7ZBeiu-b5FYdWfBHIgfQvn3YBinPY7vUWc4hP9U-kC7Vvc6hdy8gM68RBhZR6HfWr-mwHhT6-Y201sTVpZoX90I6kCuIYi1w3IdL2JuSySCFLiDsyRzDpkDCuk6iDRXoigF1CoAs/s1600/lewd.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie4rGo7ZBeiu-b5FYdWfBHIgfQvn3YBinPY7vUWc4hP9U-kC7Vvc6hdy8gM68RBhZR6HfWr-mwHhT6-Y201sTVpZoX90I6kCuIYi1w3IdL2JuSySCFLiDsyRzDpkDCuk6iDRXoigF1CoAs/s1600/lewd.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<h4>
-Joopa joo (lol)<br />
Myös Itsekkyys-trio on kokoonpanoltaan mielenkiintoinen.</h4>
<br />
Sarjan ohjaaja <i>Koga Gou</i> sanoi haluavansa sarjaan <a href="https://www.blogger.com/myanimelist.net/anime/3915/"><b>Time Bokanin</b></a> pahistrion tapaisia ei-vihattavia vastustajahahmoja.<br />
Aluksi ajattelin kirjoittaa pahiksiksi kolmikon keski-ikäisiä miehiä, esikuvina <b>CSI: Miamin Horatio Caine</b>, <b>24:n Jack Bauer</b> ja <b>Aiboun Sugishita Ukyou</b>, mutta minulle sanottiin etteivät lapset tykkäisi siitä (lol). Siksi sarjassa on piruversiot pojasta, aikuisesta naisesta ja keski-ikäisestä miehestä.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Voisitko kertoa Levan ja Guvan syntyprosessista?</h4>
<br />
Cure Acen ilmaantuessa tajusin, että myös vastapuolen täytyy power-upata ja heitin heidät kiireellä tarinaan mukaan (lol). Itsekkyydet perustuvat seitsemään kuolemansyntiin, eli itse asiassa näitä olisi vielä kaksi jäljellä. Näistä näkyi vain siluetit jaksossa 46.<br />
<i>Viha</i> on Ira, <i>ahneus</i> Mammo, <i>laiskuus</i> Bel, <i>kateus</i> Leva ja <i>ylensyönti</i> Gula. Käyttämättä jätetyt olivat <i>himo</i> Lust ja <i>ylpeys</i> Goma.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-...pelkästään Goma on japaniksi?</h4>
<br />
Onko siinä jokin ongelma?
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Äläs nyt imitoi Ukyouta.<br />
Mutta niin, mihin Lust ja Goma sitten oikein katosivat?</h4>
<br />
Taustatarinana on, että kun Korttikuningaskunnan valloitusoperaation aikoihin nämä taistelivat kuningaskuntaa suojelevia Precureja (Cure Swordin senpaita) vastaan ja teloivat siinä samalla itsensä. (käänt.huom. <i>刺し違える</i>, sashigaeru, tehdä hyökkäys jossa tekee lämää tarkoituksella sekä itselleen että vastustajalle.)
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Aikamoista.</h4>
<br />
Makotosta tuli Cure Sword noin kuukausi ennen kuningaskunnan romahtamista. Tämä ja vanhemmat Precuret eivät olleet juuri lainkaan tekemisissä toistensa kanssa, joten jätin ne kokonaan pois.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Entäs nämä 10k vuotta vanhat Precuret?</h4>
<br />
Heidän nimet mietin Tarot-korttien pohjalta. Peilinkäyttäjä on Cure Empress, keihäänkäyttäjä Cure Magician ja kruununkäyttäjä Cure Priestess.
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDjk320fDAmrojiLp0I238zFyajD4KYkMe5o2VaXImfmnRf0jUdkmx4r4oXY78Hkle5e1q2bPea8Vq-9pcXePcVRc6fpJTxMQYxV81VSdkg-XhV-NztvEeXFYBV6FebfDQFYQIrzaIhKp9/s1600/makopi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDjk320fDAmrojiLp0I238zFyajD4KYkMe5o2VaXImfmnRf0jUdkmx4r4oXY78Hkle5e1q2bPea8Vq-9pcXePcVRc6fpJTxMQYxV81VSdkg-XhV-NztvEeXFYBV6FebfDQFYQIrzaIhKp9/s1600/makopi.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Ääninäyttelijöiden ja Precurejen välillä paljon linkkejä!</b></h3>
<br />
<br />
<h4>
-Viimeisessä jaksossa kuningatar An ei tulekaan takaisin. Mikä mahtaa olla Makoton reaktio tähän?</h4>
<br />
Makotolla oli päällimmäisenä mielessään kuningattaren toive siitä, että rauha palaisi Korttikuningaskuntaan. Lopussa tämä toive toteutuu, joten varmasti myös Makoto on jossain määrin onnellinen. Ei tämä nyt tietenkään surua poista, mutta uskoisin että Makoto vähitellen oppii hyväksymään asian. Ja ennen kaikkea tällä kertaa hänellä on tukenaan hyvä joukko ystäviä, Mana, Rikka, Alice ja Aguri.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Makoton lopun repliikki "Miksiköhän tämän maailman asukkaat yrittävät laulaa mukana?" jäi vahvasti mieleen.</h4>
<br />
Se repliikki oli itse asiassa valmiina jo koe-esiintymisvaiheessa. Ajattelin että se olisi sellainen repliikki, jonka Makoto takuuvarmasti sanoisi muistellessaan viimeisen vuoden aikaisia tapahtumia. Muistaakseni juuri <a href="https://www.blogger.com/myanimelist.net/people/11699/"><i>Miyamoto (Kanako)</i></a> sanoi sen kaikista luontevimmin.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Olitteko itse paikalla koe-esiintymisissä?</h4>
<br />
Olin. Tällä kertaa valintakriteereiden painopiste tuntui olevan siinä, kuinka hyvin näyttelijöiden äänet sopivat toisiinsa. Kun keskiöön laitettiin Manan <a href="https://www.blogger.com/myanimelist.net/people/184/"><i>Nabatame Hitomi</i></a>, tasapaino oli parhaimmillaan. Mielestäni roolitukset menivät todella nappiin.
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Mukana oli myös syntymäpäiväjakso.</h4>
<br />
Precure-sarjoissa ei ilmeisesti ole ollut tapana määrittää hahmojen syntymäpäiviä tarkasti ihan vain siitä syystä, että on kivaa jos on sama syntymäpäivä kuin Precurella ja mälsää jos ei ole. Ja niitä joilla ei ole, on selvästi enemmän.
Tällä kertaa kuitenkin tarinallisista syistä ne oli pakko päättää. Mana on johtajaluonne ja joukon vetovoima, joten määritin syntymäpäivän siten että tämän horoskooppi on leijona. Ja kas vain, myös Nabatame on leijona.<br />
Mako-pi taas on ulkoisesti coolin rauhallinen, mutta tällä on sisällään tunteen paloa joten tuumin että tämän on oltava skorpioni. Ja kas vain, myös Miyamoto on skorpioni. Mietin että mitä ihmeen linkittymistä tässä nyt on meneillään (lol).
<br />
<br />
<br />
<h4>
-Vielä näin loppuun: miltä nyt tuntuu, kun vuoden pituinen tarinaprojekti on ohi?</h4>
<br />
Precure on kymmenen vuotta jatkunut sarja, joten on todella hienoa että olen päässyt mukaan tekemään jotain mikä yhdistyy vielä tuleviin osiin.<br />
Itse teoksen puolesta tuntuu, että Mana piti minua liikkeessä eikä toisin päin. Haluaisin kiittää tätä ja muita sarjan Cureja.<br />
Sarjan edellisessä osassa, <b>Smile Precuressa</b>, loppujakso oli täynnä itkua ja kyyneleitä joten ajattelin että eikö sarjan voisi lopettaa jollain muulla tapaa. Aikani asiaa mietittyäni päädyin tähän lopputulokseen, että entä jos yhteys Korttikuningaskunnan ja meidän maailmamme välillä ei missään vaiheessa katkeakaan.<br />
Sanoisin, että teoksella onnistuin luomaan mielikuvan siitä rakkauden ympäröimästä maailmasta, josta aluksi oli puhetta. Oli ilo kirjoittaa yhteisymmärryksestä ja rakkaudesta, joka ei ylety vain ystäviin ja sukulaisiin, vaan jopa vihollisiinkin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwqG1MRrC_gLTBe-RVWg8N4J-8OmmqilAwXLh86yfx1gF3TzX06mLazU_cbqq1YcKIHihrgqOhB5SmA2Xkhk-9XLSjjPTIFFskUAFsgJLD_M6N-vVCsUs5jS_BcHA4YOc0gw9xbeRQf4hs/s1600/muistoissa_parempi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwqG1MRrC_gLTBe-RVWg8N4J-8OmmqilAwXLh86yfx1gF3TzX06mLazU_cbqq1YcKIHihrgqOhB5SmA2Xkhk-9XLSjjPTIFFskUAFsgJLD_M6N-vVCsUs5jS_BcHA4YOc0gw9xbeRQf4hs/s1600/muistoissa_parempi.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
*
</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<i>Kääntäjän post scriptum:</i><br />
<br />
Sellainen setti. Ainakin muutama kohta pisti omaan silmään erityisesti:<br />
<b>1)</b> Ai-chanista ei puhuttu sanaakaan, mikä on vähän outoa. Ehkä se sitten oli mukana ihan oikeasti vain jotta kirjoittajilla olisi käytössään härskisti hyödynnettävä deus ex machina? Tai sitten mukaan haluttiin änkeä rakkauksista myös äidinrakkaus, mutta ideat loppui hyvin äkkiä kesken? Vrt. summonointihirviöt, joissa jossain vaiheessa sarjaa jää teema pois ja ne ovat vain...hirviöitä.<br />
<br />
<b>2)</b> Vähän jäi sellainen maku, ettei sarjassa oikein tiedetty mitä halutaan tehdä joten tehtiin vähän kaikkea. Mikä kyllä näkyy itse teoksessakin. Paljon outoja sekaratkaisuja, esim. motiiviskaalan pelikortit + vähän satujuttuja + kuolemansynnit, mitkä nyt ei ihan hirmu vahvasti liity toisiinsa. Kaikki jäi vähän puolitiehen.<br />
<br />
<b>3)</b> Reginahommat. Lähinnä <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2014/11/kaannos-dokidoki-precuren.html#Reginahommat">tämä kohta</a>, jossa puhutaan tematiikasta. Oisko tämä se syy, miksi Regina oli yhdessä kohtaa sen kymmenisen jaksoa poissa kuvioista? Käsikirjoittaja ei ihan oikeasti <i>tiennyt</i>, mitä hahmolla oikein tekisi?<br />
<br />
<b>4)</b> Kaikki nämä <i>"menee oikeasti näin, mutta itse sarjassa tästä ei puhuttu mitään"</i>-hommat. Senpai-Precuret ja Alicen isoveljet ja mitkälie. Tulee mieleen <a href="http://myanimelist.net/anime/25835" target="_blank"><b>Shirobako</b></a> ja ohjaajan salaiset Arupin-taustatarinat jotka muuttavat tarinaa olennaisesti.<br />
<br />
<b>5)</b> Voi Alice ;_;Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-67962687491368680392014-08-09T20:30:00.000+03:002014-08-09T20:30:34.425+03:00Kesäkausi 2014, alkupuolisko<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3SgceXW-8qtco5VCj_74AOgFAk52FkZ5b10buCmcxejPXjw7oHS1XmS7CuVEQT9qHUR79I0VVUsM3IivkX72wXZ7wDRu6ilXErucZ4o7AiBQGU4hyphenhyphenja4HuCj8dsmjITGuDNsUIliTZWar/s1600/lomakatsu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3SgceXW-8qtco5VCj_74AOgFAk52FkZ5b10buCmcxejPXjw7oHS1XmS7CuVEQT9qHUR79I0VVUsM3IivkX72wXZ7wDRu6ilXErucZ4o7AiBQGU4hyphenhyphenja4HuCj8dsmjITGuDNsUIliTZWar/s1600/lomakatsu.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olen varma että kesälomalla oleminen on suunnilleen tällaista.
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />Loman alkaessa tuumin, että voisin helposti aloittaa <i>kaikki</i> kauden kiinnostavan oloiset sarjat ja siihen päälle vielä muutaman ei-kiinnostavan <u>ihan vain koska voin</u>. Aikaa kuitenkin löytyy joka päivä koko päivän edestä ja niin edelleen.
<br />Viime lomastani oli selvästi liian kauan aikaa, koska eihän se nyt tietenkään niin toimi.
<br />
<br />Ensinnäkin <i><b>laivani tarvitsevat minua</b></i>, etenkin nyt kun kesäeventti starttasi ja sitä täytyisi paukutella seuraavat parikytä päivää niin paljon kuin suinkin vain mahdollista. Velvollisuudet ennen huvittelua ja niin edelleen.
<br />Toisekseen mökkeilyt ynnä muut sukuloinnit. Tänäkin kesänä havainnollistuin siitä, että viikon AFKaaminen tosiaan meinaa yllättävän montaa rästiin kasautuvaa jaksoa piirrettyjä. Yhteensä noin lyhyehkön sarjan verran. Kyllähän ne pois saa katsottua vaikka koko ajan pukkaakin lisää, mutta on se silti viikottaiseen katsomiseen nähden raskasta.
<br />
<br />Tässä kuitenkin jokunen miete niistä sarjoista, jotka sain listalleni mahdutettua edes joten kuten. Tutulla formaatilla:
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b><a href="https://www.blogger.com/null" id="Puripara"></a>
Puri Para</b></h3>
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1vA9UvZe0V6HeEKtkbgKh17eEw071Djkcrxmx0ifRGuB96VFZgts74auvTsK-_vDElUq-TqQ97UGN4-tI63p0UVIWPa_UGsX2lgJLWLKbQu-5pGx8Mi3BvBYhZQtNNQ-0SQFf_6tJXAPR/s1600/puripara_kashikoma.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1vA9UvZe0V6HeEKtkbgKh17eEw071Djkcrxmx0ifRGuB96VFZgts74auvTsK-_vDElUq-TqQ97UGN4-tI63p0UVIWPa_UGsX2lgJLWLKbQu-5pGx8Mi3BvBYhZQtNNQ-0SQFf_6tJXAPR/s1600/puripara_kashikoma.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">
<i>Kashikoma!</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />Jos en väärin muistele, on pyörivä kausi lyhyen animenkatsomisurani pikkutyttöpiirrettypitoisin. Vanhasta takaa listalta löytyy <b>Aikatsu</b>, iänikuinen <b>Precure</b> ja <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2014/05/kevatkausi-2014-karsittu-alkupaa.html#Jewelpet" target="_blank">viime kaudella</a> startannut <b>Lady Jewelpet</b>, joiden lisäksi katselen ei-pyörivistä sarjoista <b>Ojamajo Doremia</b> sekä <b>Pretty Rhythm: Aurora Dreamia</b>. Kivaa piisaa ja totta kai sekaan mahtuu hyvin yksi kappale <b>Puri Paroja</b>.
<br />
<br />Etenkin kun Puri Para on <b>Aurora Dreamin</b> kanssa samaa nättirytmi-tuoteperhettä, joskin kytkös näkyykin lähinnä OP:n ja ED:n tekstityksissä. Hengeltään Puripara kuitenkin on täysin erilainen kuin revontuliunelma: <i>"tavallisten"</i> yläasteidolihommien <span style="font-size: x-small;">(kilpatovereita, treenausta, peiteasuissa kaupungilla hengausta ym ym)</span> sijaan pääpaino onkin salaa virtuaali-idoliyhteisössä pyörivissä ala-astelaisissa.
<br />Ilmeisesti tarkoitus oli alun pitäenkin irtautua aiemmista animetuotoksista, mutta kulttuurishokki iski minuun kuitenkin hieman kovempaa kuin olisin halunnut.
<br />
<br />Muiltakin osin Puri Para on jokseenkin erilainen, ihan yleisanimetasolla mitattuna. Alku- ja lopputeksteistä paistaa läpi korealaisten huomattava osuus kaikilla tuotantoasteilla (tuotanto, hahmodesign, animaatio) sekä vähintään hämärät päällekkäistittelit. Esimerkiksi sarjan "Chief director" on <b>An Jai Ho</b> ja 監督 <b>Moriwaki Makoto</b>, nelosjakson "storyboardista" vastasi <b>Sung Won Yong</b> ja 絵コンテ:sta <b>Tamagawa Masato</b> ja niin edelleen.
<br />Jos joku tietää tarkemmin mitä Puri Paran tuotannossa oikein puuhastellaan, saa kertoa. Minä en nimittäin edes
<br />
<br />Kuitenkaan sarja ei ole mitään ns. quarityjuhlaa, vaan näyttää 3D-tanssimalleja myöten varsin mukiinmenevän perus-OK:lta. Ainakin näin lauantaiaamun pikkutyttöpiirrettyjen mittareilla mitattuna. Läpänheittokin on varsin mukiinmenevää ja osuu napakasti sisäiseen viitosluokkalainen-pikkutyttö-alueeseeni. Ja rallatettavat biisitkin on ihan kivoja.
<br />
<br />Sieltä täältä kuitenkin löytyy astetta suurempia ei-maittavia osasia, jotka nappaavat turhan suuren osan katselunautinnosta. Näistä huomionarvoisimpina mainittakoon liian tökerö ja suoraviivainen tuotesijoittelu, karmeat värivalinnat <a href="http://www.nicovideo.jp/watch/sm24040834" target="_blank">keikoilla</a> ja erikoisliikkeiden ynnä henshineiden kömpelö jaottelu.
<br />Tämä on sääli, koska ilman näitä lukuisia pikkuseikkoja sarja olisi varsin maittava. Kaiken nöyhdän seasta kuitenkin <i>on</i> selvästi erotettavissa vankka ja toimiva runko kivoine tanssikoreografioineen ja jaksokässäröinteineen. Enköhän tämän parissa kuitenkin vietä täyden vuoden(?), saatiin nämä puolet korjattua tai ei.
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b><a href="https://www.blogger.com/null" id="Hanayamata"></a>
Hanayamata</b></h3>
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib9ymFwvgp0yAf6IYTP1M8UxLqsOKxmg4u1oMJ-HL9lhWjSdgbA2XMHZmlFOnM3ypu96ULBfjqloCjLdnhyphenhyphenEaVvwe3ijJqp79XUP-KFJ5JhkhsN3pJ1kO69LIUgHZWieBRtSmJ-IHfHHvk/s1600/hanayamata.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib9ymFwvgp0yAf6IYTP1M8UxLqsOKxmg4u1oMJ-HL9lhWjSdgbA2XMHZmlFOnM3ypu96ULBfjqloCjLdnhyphenhyphenEaVvwe3ijJqp79XUP-KFJ5JhkhsN3pJ1kO69LIUgHZWieBRtSmJ-IHfHHvk/s1600/hanayamata.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">
<i>Viisi tyttöä ja kerho. IVJ</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />Kauden lempparini <b>Hanayamata</b> on sarja, joka sai minut <i>lopultakin</i> tajuamaan miten kivaa onkaan kun oma mielimanga sovitetaan animeksi. Vieläpä kelvollisella laadulla.
<br />En nimittäin lue mangaa erityisen paljoa, joten luonnollisesti myös jo lukemiini mangoihin pohjaavat animesovitukset ovat minulle harvinaista herkkua. Hanayamataa olen kuitenkin lukenut sen ykköspokkarista asti, eli kohta kolmen vuoden ajan. Ja on kyllä maittanut, totta tosiaan!
<br />Kuten suunnilleen kaikki muutkin seuraamani mangat, myös Hanayamata ilmestyy kuukausittaisena <span style="font-size: x-small;">(Manga Time Kirara Forwardissa)</span>. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen uuden pokkarin tullessa luen vähintään pari aiempaa osaa uusiksi, koska eihän sitä millään voi muistaa mihin sarja silloin puoli vuotta sitten jäi. Lehden tilaaminenkin olisi toki vaihtoehto, mutta se maksaisi turhan monta rahaa vuodessa ja pokkareita nyt on muutenkin paljon kivempi lukea.
<br />
<br />Tähän mennessä olen siis lukenut ykköspokkarin vähintään viidesti, ja sitä myöhemmin ilmestyneet osat portaittain alenevan määrän verran. Harvan muun mangan kohdalla jaksan näin tehdä, mutta <b>Hanayamata</b> on niin söpö ja kiva että tämän tekee melkein vahingossa. Se on joka ikinen kerta ihan yhtä kivaa.
<br />Kääntöpuolena tässä on se, että nyt animeversiota katsellessa sen juonellinen anti romahtaa käytännössä nollaan kun tapahtumat osaa melkein ulkoa. Toisaalta jos mangaversiota jaksaa lueskella uudestaan ja uudestaan, niin jaksaa tarinaa animenakin kertailla.
<br />
<br />Etenkin kun animeversio on kaikin puolin niin kelvollinen tekele. Paikoin jopa niin kelvollinen, että katkeroidun kun manga meinaa jäädä sen varjoon eikä kukaan halua enää paneutua siihen kun animeversio on jo niin jepa.
<br />Animeversiossa on saatu säilytettyä mangapuolen tunnelmat ja lämpimät ilmapiirit mitä mainioimmin, ja lisäksi sekaan on heitetty värejä ja ääniä ja liikettä ja paljon muuta kivaa, jota mangassa nyt ei formaatin rajoitteiden vuoksi yksinkertaisesti voida tehdä. Erityisesti tykkään sarjan valonkäytöstä sekä niistä toistuvista öisistä kohtauksista violetin sinisine värimaailmoineen. Toimivat ja maittavat.
<br />
<br />Tässä vaiheessa vaikuttaisi siltä, että sarjasta on tulossa ihan yhtä jepa kuin ennakkoon toivoinkin. Tahdituskin on helppoa ja toimivaa, kiitos alkuperäisteoksen pokkaripainotteisuuden <span style="font-size: x-small;">(...jota lehden kuukausittaiset lukijat ovat toisaalta kironneet)</span>.
<br />Jaksomääräkin näyttäisi näin äkkiseltään laskettuna menevän julkaisun kanssa yksiin, joten sarjaa ei tarvitse erityisemmin venyttää eikä karsia.
<br />
<br />Kaikin puolin kiva ja maittava teos. Kiva nähdä vaihteeksi ei-neliruutupohjaista Kirara-animea, kiva nähdä animea omasta mielimangasta.
<br />Ainoa erityisen maittamaton piirre taitaa olla se, miten hahmojen kulmikkaat silmät ja ripset taipuivat <b>Watanabe Atsukon</b> kautta animeen. Eikä se ei ole kovin iso miinus se.
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b><a href="https://www.blogger.com/null" id="Nozakikun"></a>
Gekkan Shoujo Nozaki-kun</b></h3>
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKic40hG5_JH3g9me5ZTHvDgztiAIfmU1u3SSj4pi2TmWf5gVCPO9bthUi5fiKjW3pxUy6-VvZ6HdsNcbxlyNwfWnvHfdEBBCFN0tPmFY7E3pcUV8xQC72yXrusM9cs0lOBuELlaAIWbdw/s1600/nozakikun.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKic40hG5_JH3g9me5ZTHvDgztiAIfmU1u3SSj4pi2TmWf5gVCPO9bthUi5fiKjW3pxUy6-VvZ6HdsNcbxlyNwfWnvHfdEBBCFN0tPmFY7E3pcUV8xQC72yXrusM9cs0lOBuELlaAIWbdw/s1600/nozakikun.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
</tbody></table>
<br /><b>Nozaki-kun</b> on kauden <i>helppo kiva sarja</i>. Sen katsominen on viikosta toiseen oikein hauskaa puuhaa, mutta koko ajan takaraivossa kutisee sen kertakäyttöisyys. Viimeksi taisin tuntea samaa <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2014/02/talvikausi-2014-alkupaan-tilannekatsaus.html">talvikaudella</a> <b>D-Fragin</b> kohdalla, joskin vähemmällä määrällä hauskaa.
<br />
<br />Huumoriltaan Nozaki-kun on varsin maittavaa katseltavaa. Itse kliseet ovat jopa näin sohjomangaa lukemattoman näkökulmasta nk.<i>peruskauraa</i>, mutta vitsit on toteutettu onnistuneesti. Niissä on niin kuvakerronnallisesti kuin ajoituksellisestikin hyvä rytmi ja läpät ovat aina välillä absurdiudessaan oivaltavia. Erityisen mieltynyt olin alun tandemipyörästä ja nyt viime jaksojen norsuista ja tanukeista. Joissakin jaksoissa olen naureskellut ääneenkin, jopa ihan ilman lisäaineita.
<br />Etäisesti toki muistelen joidenkin kironneen netissä, kuinka sarja uhraa liikaa aikaa kullekin sketsille ja kuinka Nichijou teki <i>saman virheen</i>.
<br />Aika vääriä mielipiteitä. Molemmissa on ihan sopivan pituiset sketsit. Hpfh.
<br />
<br />Tykkään myös erityisesti sarjan värivalinnoista, mistä kuulunee kiittää <b>GJ-busta</b> tuttua värisuunnittelijaa <b>Itou Yukaa</b>. Siinäkin sarjassa kenties parasta oli juuri värinkäyttö. On aina yhtä riemastuttavaa löytää muutoin harmaahkosta kuvasta juuri sopivan kirkkaanhiuksinen Sakura oikein punaisine rusetteineen ja violetteine silmineen. Ei-harmaissakin kohtauksissa väritasapaino on siten riittävän tasapainoinen, että värien välillä on jännitteitä ja ne pysyvät täyteläisinä.
<br />Tiedän, miellyn joskus näennäisen pienistä asioista melkoisen paljon. Kuitenkin tämä <b>Nozaki-kunin</b> kontrastikikkailu jaksaa säväyttää kerta toisensa jälkeen.
<br />Itou saisi tehdä jatkossakin töitä vastaavissa tehtävissä. Löysin tämän ansioluettelosta vain GJ:tä ja Nozakia.
<br />
<br />Rattoisan kevyttä ja helppoa katsottavaa, maittaa vaikkei pitkällä aikavälillä mieleen jäisikään. Aion nauttia tästä niin kauan kuin tätä riittää.
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b><a href="https://www.blogger.com/null" id="Terror"></a>
Zankyou no Terror</b></h3>
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirc00GGDvM-egUemEYUP1O2P3Ch49AUHc1j85PBp3pUD5EXeywxYOipJyfheS94e-_7spbOCzQLZg50RyjPVZeZ2MetUaAUuCFspfxiNtGpuIXMX7n6CRaf__zupCZCoJpWY5itEFYT3EB/s1600/zankyou.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirc00GGDvM-egUemEYUP1O2P3Ch49AUHc1j85PBp3pUD5EXeywxYOipJyfheS94e-_7spbOCzQLZg50RyjPVZeZ2MetUaAUuCFspfxiNtGpuIXMX7n6CRaf__zupCZCoJpWY5itEFYT3EB/s1600/zankyou.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">
<i>Kyllä, se näyttää keskimäärin suunnilleen tältä.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br /><b>Zankyou</b> tuntuu noitaminA-maisimmalta sarjalta pitkiin aikoihin. Siinä on synkkä ja <i>Aikuinen<span style="font-size: x-small;">(笑)</span></i> aihe ja se näyttää kuvakässäröinneiltään, hahmodesigneiltaan ja yleisesti graafiselta ilmeeltään suunnilleen niin ei-animelta kuin piirrossarja vain voi näyttää.
<br />Eikä se välttämättä ole huono asia.
<br />
<br />Enimmäkseen olenkin tykännyt <b>Zankyoun</b> tyylistä. Hauska välillä huljutella silmiään tällaisessa elokuvamaisen realistisessa katselukokemuksessa, kaiken maailman hassujen hiustenvärien ja suurien silmien jälkeen.
<br />Erityisen nautin siitä, miten virtuaalista <i>"kameraa"</i> on käytetty sarjan kuvakässäröinneissä. Paljon on käytetty muun muassa tavaroiden jättämistä <i>"kameran"</i> ja hahmojen väliin, <i>"tarkennuspisteen"</i> vaihtelua sekä käsivaraista kuvaamista imitoivaa huojumista. Näistä jälkimmäistä ehkä vähän liikaakin, itse ainakin häiriinnyn tämän ylikäytöstä vähän väliä.
<br />Hahmotkin tuntuvat designeiltaan, motoriikaltaan ja eleiltään olevan kovin lähellä oikean maailman ihmisiä, mikä on omalla tavallaan ihan kivaa katsottavaa.
<br />
<br />Ainakin näin <i>vaihteluna</i>. En varmastikaan jaksaisi katsoa useampaa tällaista sarjaa putkeen tai muutenkaan kovin tiheään tahtiin. Kerran parissa vuodessa saattaisi vielä olla inhimilliseltä tuntuva tahti.
<br />Kuitenkin virkistinkatsottavana varsin toimivan oloinen paketti, tykkään. Asetelma ainakin on mielenkiintoinen nykyaikaisine terrorismikuvioineen ja informaatiosodankäynteineen. Vielä kun juonesta saataisiin kiinni.
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /><b>Aldnoah.Zero</b> tuntuu kanssa jepalta. Siinä on <b>Sawanon</b> musiikit ja <b>A-1</b>:n piirrosjälkistä toimintasettiä ja asetelmakin on perusjepan oloinen.
<br />Oikeastaan ainoa erityisen häiritsevä asia on se, miten radikaalin <u><b>pahoina</b></u> marssilaiset isoherrat esitetään. Rakastavat tappamista ja tuhoamista ja niin edelleen. Överipahikset eivät ole kovin lähellä omaa sydäntä.
<br />
<br /><b>Rail Wars</b> täyttää omalla listallani kauden ranobehömppäslotin. Tsunderointia, tissiperseilyä ja sensuroituja alusvaatteita.
<br />Junaotakuinti on sarjan parasta antia, eikä sitä ole mitenkään mahdottoman paljoa. Katson silti.
<br />
<br /><b>Sabagebu!</b> on taas yksi näistä sarjoista, joita katson lähinnä jotta saisin vertailukohteita muille sarjoille. Tässä tapauksessa <i>sille toiselle kuulapyssysarjalle</i> <b>C<sup><span style="font-size: x-small;">3</span></sup>-kerholle</b>.
<br />Vertailukohteena tämä on ihan hauska, koska tässä ei esim. softata käytännössä lainkaan. Silloinkin harvoin kun niin tehdään, se on lähinnä epämääräistä perseilyä eikä se liity oikean maailman softausjuttuihin mitenkään.
<br />Jossain määrin kuitenkin viihdyn Sabagebun parissa, vaikken yleensä sen huumorin tapaisesta slapsticistä välitäkään. <i>Momo</i> kuitenkin on riittävän <i>räikeän kusipäinen ja ilkeä</i> hahmo, että mittari yltää viihdyttävän puolelle.
<br />
<br /><b>Majimoji Rurumo</b> tuntuu yhtä väärän ajan teokselta ja J.C.Staffilta kuin studion edellinenkin noitatyttösarja <b>Witch Craft Works</b>. Ei, se ei ole hyvä asia.
<br />Sarjan meininki on paljon edellistä urpompaa ja tuo mieleen ne ajat kun sanaa <i>ecchi</i> vielä käytettiin vakavissaan animen genreluokkana. Toisaalta taas <i>Rurumo</i> on huomattavasti WCW:n <i>Kagaria</i> söpömpi. Summaltaan siis suunnilleen yhtä turha sarja.
<br />
<br /><b>Momo Kyun Sword</b> on kauden, tai ainakin oman kausilistani pohjanoteeraus. Jos minulta kysytään, niin tällaista animea ei saisi tulla enää näin vuonna 2014. En halua elaboroida, katsokaa itse jos kiinnostaa.
<br />On tässä sentään Imai Asami <span style="font-size: x-small;">(joskin jonain ihme lintuhahmona)</span> ja Taketatsu Ayana päätyttönä, ehkä selviän niiden voimin. Huonoja syitä huonolle sarjalle, mutta pakko ottaa.
<br />
<br /><b>Sailor Moon Crystal</b> herättää vähän ristiriitaisia fiiliksiä, lähinnä koska en kuulu sarjan nostalgiahuuruilevaan kohderyhmään. Onhan se ihan kiva lopultakin tarttua tähänkin tuoteperheeseen, mutta moni asia häiritsee ja huolettaa.
<br />Eniten ehkä se, ettei uudessa sovituksessa todennäköisesti tule olemaan tarpeeksi hauskoja fillerijaksoja. Juuri nämä ovat mielestäni hyvin olennainen ja kiva puoli taikatyttösarjoissa.
<br />Muuten kaiketi ihan kelvollinen. Naamat ja 3D vähän hassuja, mutta hyvä henki ja puhuvia kissoja.
<br />
<br />
<br />
<br /><b>Jatkokausista</b> seuraan tällä hetkellä vain iki-ihanaa <b>Yama no Susumea</b> joka on samaa mukavuutta kuin ensimmäinenkin kausi, mutta reilusti pidemmillä jaksoilla toteutettuna. Ai että.
<br /><b>Free! ES</b> odottaa vielä hetken korkkaamista, mutta enköhän senkin kimppuun ennen pitkää käy. Se kuitenkin on todennäköisesti yhtä kiva kuin edellinenkin osa. Söpöjä poikia tekemässä söpöjä asioita ja animoitua vettä ja sen sellaista.
<br /><b>SAO</b>:n kakkoskauden jätän suosiolla väliin, ykköskausikaan kun ei ollut ihan minun juttuni.
<br /><b>Ai Mai Miin</b> jatko-osan katson kyllä, mutten todellakaan viikottaisena. Ykköskausi oli puolen tunnin kertarykäisynäkin aivan järseä kokemus, enkä halua tuskailla tämän parissa joka viikko. Hyi.
<br />
<br /><b>Väliin jääneistä</b> sarjoista eniten olisi houkuttanut <b>Barakamon</b>, <b>Ao Haru Ride</b> ja <b>Love Stage</b>, joista olen kuullut ihan hyvää.
<br />Ehkä kurkkaan ne läpi joskus kauden jälkeen tai löydän KanCollen kesäeventin jälkeen maagisesti ison kasan luppoaikaa. Tai jotain.
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Yleisesti ottaen olen kauteen ihan perusmieltynyt. Listalle löytyi monta kivaa sarjaa ja sitten muutama <b>Momo Kyun Sword</b> ja edelliseltä kaudelta jatkuva <b>M3 SonoKuro</b> joka kääntyi jo hyvän aikaa sitten karmeaksi kuraksi.
<br />Ehkä selviten <i>poikkeavasti</i> silmään nappaava piirre kaudessa on se, miten subbaajat tuntuvat temppuilevan tavallista enemmän. Horriblen julkaisuihin haluaisin kajota mahdollisimman vähän koska
<br /><span style="color: #6aa84f;">>hardsubattuja .mkv:ita</span> ja muita ihmeellisyyksiä, mutta välillä on pakko kun oikeilta tyypeiltä ei vain kuulu jaksoja.
<br />Montaa sarjaa kykenen toki katsomaan raakilemuodossakin vaivatta, mutta on se silti vähän sääli.Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-85095808186242968472014-07-22T20:04:00.000+03:002014-08-05T17:37:16.542+03:00Kevätkausi 2014, karsittu loppupää<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEha943y6kIXCWQrh4IQwmJ8t-PMboRV67oytQMbDhTUP_etZrT2cHDUdCakAdhAKdCnDp7D5wxsLolAGT7fQNNkkl1miALRVMJt0RPd5QvIlMw65Io5r9xVjbd5ektlphisJQSZC6yFAnKz/s1600/miettivat_ojamajot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEha943y6kIXCWQrh4IQwmJ8t-PMboRV67oytQMbDhTUP_etZrT2cHDUdCakAdhAKdCnDp7D5wxsLolAGT7fQNNkkl1miALRVMJt0RPd5QvIlMw65Io5r9xVjbd5ektlphisJQSZC6yFAnKz/s1600/miettivat_ojamajot.jpg" height="480" width="640" /></a></div>
<br />
Kesätyöt peltitölkkitehtaalla loppuivat, käteen jäi kohtalainen tukku muovituskelpoista rahaa ja iso kasa vapaa-aikaa. Niin iso kasa aikaa, että se riittää sekä piirretyille että laivastovelvollisuuksien hoitamiseen.<br />
Sain siis lopultakin tämän vuoden kevätkauden pakettiin, tuttuun tapaan pari viikkoa myöhässä.<br />
Alkupään postauksen löydät <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2014/05/kevatkausi-2014-karsittu-alkupaa.html" target="_blank">täältä</a>, loppupään postaus on tämä tässä ↓↓<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b><a href="https://www.blogger.com/null" id="Nisekoi"></a>Nisekoi</b></h3>
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibMPs_ntXuQQWCsdBNMJsCFOPFNBQw1oP9a0SUwWpCQ4fRlaQUjtd7t7CnQjo4n_bFhdI6Zskd-ICI5KZN3p3KmlNR_Ku7CTO1FihWZbmkwaoQzRYII9zfifXgexS5_6NicRXedvIxPOoM/s1600/nisekoi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibMPs_ntXuQQWCsdBNMJsCFOPFNBQw1oP9a0SUwWpCQ4fRlaQUjtd7t7CnQjo4n_bFhdI6Zskd-ICI5KZN3p3KmlNR_Ku7CTO1FihWZbmkwaoQzRYII9zfifXgexS5_6NicRXedvIxPOoM/s1600/nisekoi.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ei, Marika ei ollut paras Nisekoi mutta se sattui olemaan shafteimmässä löytämässäni screenshotissa.</i></td></tr>
</tbody></table>
<b><br />Nisekoi</b> starttasi jo <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2014/02/talvikausi-2014-alkupaan-tilannekatsaus.html" target="_blank">talvikaudella</a> ja pyöri hämärän pyöreät 20 jaksoa.<br />
Ja 20 jaksoa tuntui juuri sopivalta määrältä. Juonta saatiin rullattua verkkaisen hiljaiseen tahtiin läpi, eikä mikään tuntunut turhan hoputetulta. Hahmot esiteltiin kaikessa rauhassa ja istutettua mukaan poppooseen ja tarinan virtaus tuntui miellyttävän tasaiselta. Tämä on oiva ja toimiva ratkaisu tällaisessa näennäisen tapahtumaköyhässä sarjassa: hahmosuhteet pysyivät muutaman jakson skaalalla käytännössä samoina, mutta sarjan mittaan päästiin jo pitkälle ja hahmot saatiin varsin lähelle toisiaan.<br />
Hahmotan tämän kunnolla vasta näin sarjan jälkeen mangaversiota aloitellessa, ja mielestäni se on ihan hyvä merkki. Huomaamaton ja hidas tarinankerronta kun on parasta tarinankerrontaa, etenkin tällaisissa ihmissuhdetarinoissa. Olkoonkin kevyempää sohnenromanssia <i>oikeiden</i><span style="font-size: x-small;"><sup>TM</sup></span> draamajuttujen sijaan.<br />
<br />
Kokonaisuutena <b>Nisekoi</b> pysyi hyvin kasassa. Se tuntui tasajännitteiseltä ja -laatuiselta, ja siihen oli helppo tarttua viikosta toiseen. Shaftilainen kuvitustyyli pysyi tasokkaana ja ilmeikkäänä, säihkekuplia oli tarpeeksi ja päät olivat riittävän usein riittävän vinossa.<br />
Toisaalta välillä heräsi ajatuksenpoikanen siitä, että sarja olisi kenties vähän <i>liiankin</i> tasapaksua tavaraa ja toistaisi itseään turhan paljon. Onneksi näitä hetkiä oli melko harvoin ja kykenin ohittamaan ne olankohautuksella tai parilla.<br />
Kivaa oli, katsoisin toisenkin kauden pienen hengähdystauon jälkeen.<br />
<b>Ruri</b> on paras Nisekoi.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b><a id="Gochiusa"></a>Gochuumon wa usagi desuka?</b></h3>
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAfl0eqXM6EM-1yCo8lwQPzyqQi6I2EhOXdE4yKjJTXQ3cGSk5sOo6nc29HxDWEGSSojWCTg1KTzZpnKa6Sm7jOGQ7YB8MSKlKmfQCyXOaOBtw8EYIeSswgnFaF_vdtrZZTUH-BknDJ6uT/s1600/gochiusa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAfl0eqXM6EM-1yCo8lwQPzyqQi6I2EhOXdE4yKjJTXQ3cGSk5sOo6nc29HxDWEGSSojWCTg1KTzZpnKa6Sm7jOGQ7YB8MSKlKmfQCyXOaOBtw8EYIeSswgnFaF_vdtrZZTUH-BknDJ6uT/s1600/gochiusa.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Omatkin kahvihetkeni näyttävät suunnilleen tältä.</i></td></tr>
</tbody></table>
<b><br />GochiUsa</b> ylitti korkeat odotukseni sitä kohtaan. Odotin sarjalta kivaa ja söpöä, mutta sainkin paljon enemmän. Sain <i>tosi</i> kivaa ja<i> tosi</i> söpöä. <i>Paljon</i> tosi kivaa ja tosi söpöä. Ja bonuksena tuli vielä iso kasa <i>mukavaa</i>.<br />
<br />
Tunnelmaltaan ja mukavuustyyliltään GochiUsa oli kovin samantuntuinen kuin viime vuoden <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2013/10/kesakausi-2013-fiilikset-koko-paketista.html" target="_blank">kesäkauden</a> <b>KinMosa</b>, mutta se oli toteutettu kaikin puolin paremmin. GochiUsan vitsit olivat hauskempia, tytöt kivempia, vaatevalikoima miellyttävämpi, taustamusiikit, miljöö, <b>kaikki</b> oli askeleen verran KinMosaa korkeammalla. Eikä tuokaan teos erityisen <i>huono</i> ollut tällä sarjakentän tämän puolen mittareilla tarkasteltuna.<br />
GochiUsa vain sattui olemaan parempi.<br />
<br />
Eniten tykkäsin GochiUsassa juuri sitä puolesta, johon KinMosa pahiten kaatui: neliruutupohjaisuutta oltiin saatu häivytettyä verkkaisella kerrontatahdilla tehokkaasti. Ei nyt <b>Yuyushiki</b>-tasoisen tehokkaasti, mutta kuitenkin kohtalaisella menestyksellä.<br />
Jatkossa tästä puolesta tarvitsee huolehtia vähän vähemmän, Kirarasovituspainon siirtyessä hieman enemmän <i>Forwardin</i> ei-neliruutumangojen puolelle. Nyt kesäkaudella pyörii manganakin varsin bueno <b>Hanayamata</b>, ja <i>"hieman erihenkinen"</i> <b>Gakkougurashi!</b> pärähtää ruutuun joskus lähitulevaisuudessa.<br />
<br />
Söpöä. Kivaa. Maittoi.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b><a href="https://www.blogger.com/null" id="Viikkofrendit"></a>
Isshuukan friends</b></h3>
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn-WYNwcPANQXPRub7_6BtOHWitQ33F3ci-jXTjCBn2KYfxga53y2h08hFbOnAXr90TYiTi_mfPZV1j33nUlIJkHwebAW4GhJwB0LgJYsZk8WFwGuIT023KYT68jbJqGPMSeqiljZRnSiG/s1600/viikkofrendit.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn-WYNwcPANQXPRub7_6BtOHWitQ33F3ci-jXTjCBn2KYfxga53y2h08hFbOnAXr90TYiTi_mfPZV1j33nUlIJkHwebAW4GhJwB0LgJYsZk8WFwGuIT023KYT68jbJqGPMSeqiljZRnSiG/s1600/viikkofrendit.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hymy jolla voisi vaikka pelastaa maailman.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<b><br />Viikkoystävät</b> oli kauden ehdoton suosikkini, ainakin uutuussarjojen puolella. Se oli sitä jo kauden alkukolmanneksen perusteella ja piti sijoituksestaan kunniakkaasti kiinni. Ei ehkä parantunut niin paljoa kuin olisin toivonut, mutta pysyi loppuun asti tasokkaana.<br />
<br />
Romanssisarjana viikkoystävät oli juuri sellainen kuin romanssisarjojeni toivonkin olevan: se oli lämminhenkinen ja viaton, eikä siinä ollut yhtään vihaisia anorektikkoja tai koulukiusaajia tai muitakaan vastaavantyylisen ikäviä juttuja. Loppupäässä <b>Kujou</b> vähän yritti, mutta pysyi onneksi aisoissa. Tämäntyyliset sarjat ovat aiemminkin maittaneet minulle, ja vähemmän yllättäen maittoi nytkin.<br />
<br />
Etenkin kun sarjan tekninen toteutus oli saatu näin hyvälle tasolle. Erityisen mieltynyt olin valon ja värin käytöstä taustoissa sekä siitä, miten paljon sarjassa käytettiin erilaisia <i>tuntuvia</i> kuvituksia. Ympäristössä oli leikitelty paljon karheiden ja sileiden pintojen kontrasteilla ja hahmoissa muun muassa kankaiden paksuuksilla. Aistikeskukseni suorastaan itki onnesta aina <a href="https://www.youtube.com/watch?v=D4JXy4kYfIY" target="_blank">OP:ta</a> katsellessa, <b>Kaorin</b> kävellessä paljain jaloin erilaisissa maastoissa ohut, liehuva mekko päällään samalla kun kaikkialta tulvii milloin minkäkinlaista valoa. Tällaisten kokemusten takia tykkään kuvien katsomisesta, niin fanarttina kuin kaupallisesti liikkuvanakin.<br />
<br />
Tarinankerronnallisestikin sarjassa tehtiin ihan siistejä juttuja. Alun <i>"pääparin suljetusta pikku maailmasta"</i> päästiin tietyssä vaiheessa pois, vaikka olisin viihtynyt siellä huomattavasti pidempäänkin.<br />
Kuten selvästi <b>Hasekin</b>, ulinoista päätellen<br />
Sarjan tarinallisesti kivoin puoli olikin juuri se, että se yritti muuttaa asioita mahdollisimman vähän ja vain pakon edessä. Tutuksi tulleista asioista irtautuminen tuntui olevan etenkin Haselle aina vaivaannuttavaa, mikä loi hauskan sävyn tarinan edistämiselle:<br />
<i>"Onko pakko edetä juonessa jos ei halua? Minä en ainakaan halua."</i><br />
<br />
Oikein toimiva paketti, tykkäsin kovin.<br />
Tekee taas mieli katsoa <b>Kimi ni Todoken</b> <i>maata järisyttänyt</i> kakkoskausi loppuun, mutten varmaan saa sitä vieläkään tehtyä. Ehkä vielä joskus.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b><a href="https://www.blogger.com/null" id="WIXOSS"></a>
Selector infected WIXOSS</b></h3>
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq8v7B0G1DDZOHfksJ9k8KN9aC5B2CAU9BaF7hbzEQzjFLwRFRYtOiqcj0bymFPxCmJb-jUXgaxuhfymWJK3yX8Sdg4pX9deivingfDTUTbAzE6fm_jYgWxYOTVwE4Row68OJquRHQLnCe/s1600/WIXOSS.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq8v7B0G1DDZOHfksJ9k8KN9aC5B2CAU9BaF7hbzEQzjFLwRFRYtOiqcj0bymFPxCmJb-jUXgaxuhfymWJK3yX8Sdg4pX9deivingfDTUTbAzE6fm_jYgWxYOTVwE4Row68OJquRHQLnCe/s1600/WIXOSS.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b>BATORU</b> menee joka peltoon.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<b> </b><br />Sarjan alussa olin jokseenkin epäileväinen <b>WIXOSS</b>in kaksikautisuusratkaisun toimivuudesta. Alkuneljännes ei ollut vakuuttanut minua oikein millään saralla, enkä äkkiseltään uskonut että tässä olisi tarinallisesti tarpeeksi paukkuja kahteen vuosineljännekseen.<br />
<br />
Näin ensimmäisen puoliskon jälkeen voin kuitenkin todeta kuluneen alku-WIXOSSin olleen huomattavasti toimivampi paketti kuin odotin.<br />
Ensimmäisen neljän jakson aikana olin ehtinyt nauttia lähinnä niittinaamaisten hahmojen ylidramaattisesta ja pöhköstä käyttäytymisestä, ja tällä saralla meno vain parani loppua kohden. Mukaan tuli huvittavan epätasapainoinen <b>Aki-rakki</b>, insestijutut olivat yhä vain huvittavampia ja dynamiikka <i>BATORU</i>a hokevan <b>Taman</b> ja siihen <i>"Ei kyl varmaan pitäis, mutta jos sitä nyt yhden matsin ottaisi"</i>-tyylisesti reagoivan <b>Ruukon</b> välillä oli aina mieluisaa seurattavaa.<br />
Muutamassa kohtaa kässäripuoli pääsi jopa ihan aidosti yllättämään, mikä on paljon enemmän kuin sarjalta odotin. Erityisesti pidin <i>siitä_Hitoen_ja_Yuzukin_hommasta</i> sekä lopetusjakson <i>Iona_jutuista</i>. Oivia suorituksia molemmat.<br />
<br />
Ei, <b>WIXOSS</b> ei silti yleisesti ottaen ollut erityisen <i>säkenöivä</i> tai <i>hohdokas</i> teos.<br />Itse löin tälle MAL:in puolella 6/10, joka sekin on näköjään huomattavasti enemmän kuin suurimmalla osalla sen puolen tuttujani.<br />
Suurimman osan ajasta WIXOSS oli erityisesti hahmokäyttäytymisen puolella melko pöhkön kömpelöä seurattavaa, eikä se taustojaan lukuunottamatta näyttänyt erityisen hyvältä. Peleissäkin olisi voinut olla enemmän katsojalle asti näkyvää taktikointia.<br />
Silti sarjan seuraaminen oli viikosta toiseen yllättävän viihdyttävää puuhaa ja sai minut jopa ostamaan laatikollisen kyseisiä pelikortteja. En tiedä itsekään kuinka fiksu veto tämä oli, mutta tulipahan ostettua.<br />
Kakkoskauden <i>Iona-Tama-???</i>-juttuja innolla odotellessa.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Bokura wa minna kawaisou</b> ajoi tarkoituksensa ja pehmensi mielikuvaani asuntolasarjoista. Pääsin lopultakin pois <b>Sakurasoun</b> virittämästä sikiöasennosta, mikä olikin pääasiallinen tarkoitukseni sarjan listalla roikottamisessa. Se ei suoriutunut haasteesta mitenkään loistavan erinomaisesti, mutta suoriutui edes jotenkin.<br />
Kawaisoun ongelmat pysyivät loppuun asti mukana, suunnilleen samanvoimakkuuksisina. Visuaalinen perusilme oli rumahko, hahmoista juuri kukaan ei erityisemmin säväyttänyt ja huumori pysyi mälsänä. Erityisesti ahdistuin niistä leijuvista tekstipätkistä, jotka tuntuvat liikkuvaan kuvaan kuulumattomilta.<br />
Onneksi oli <b>Ricchan</b>. Ja aina välillä niitä kivan näköisiä valoisia kuvia.<br />
<br />
<b>Kamigami no asobi</b> jaksoi toimittaa loppuun asti. Jumalpojut olivat miellyttävän ei-kusipäisiä, graafinen laatu pysyi kohtalaisena ja jaksot olivat riittävän hassuttelupitoisia. Oikein mukavaa vaihtelua vaimonhakkaajavampyyreille ja häkkiintelkeäjille ja ties mille viime aikojen villityksille animen tällä puolen.<br />
<b>Hades</b> on paras Kamiaso. Hades on kingi.<br />
<br />
<b>Soredemo sekai wa utsukushii</b> jätti vielä kylmemmäksi kuin aluksi odotin. Yleensä perusjepoina startanneista sarjoista jää loppujen lopuksi vähän perusjepa-tasoa enemmän käteen, mutta <i>SoreSeka</i> vain oli ja meni 12:sta täyspitkästä jaksostaan huolimatta. Tuntuu että hirmu paljon jännää politiikkakieroilua ja muuta maailman sallimaa kivaa jätettiin käyttämättä, mikä on vähintään sääli. Asetelmasta olisi saanut paljon enemmän irti ja kuvista paljon nätimpiä.<br />
Mieleen painui lähinnä sarjan nk. <i>pedoshitteys</i> ja se, että sain tämän myötä lopulta vahvistettua epäilykseni shotapoikien maittamattomuudesta. Eivät ole oikein minun juttuni.<br />
<br />
Lyhäreistä tällä erää päättyivät <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2014/02/talvikausi-2014-alkupaan-tilannekatsaus.html" target="_blank">talvikaudella</a> startannut <b>Tonari no Seki-kun</b> ja <b>Inugami-san to Nekoyama-san</b>, <b>Double Circlestä</b> en ole täysin varma koska siitä ei ole kuulunut mitään sitten kolmannen jakson.<br />
<b>Seki-kun</b> ylsi vitseiltään parhaimmillaankin myhähdystasolle ja näytti melko karulta, mutta siinä oli HanaKana monologihöpisemässä. Sen voimin voin antaa paljon anteeksi.<br />
<b>Nekoyama-san</b> taasen näytti huomattavasti viehättävämmältä ja oli paljon Seki-kunia hauskempi, joskaan se ei ole ihan hirveän paljoa vaadittu. Commien subit ja peruskivat hahmodesignit auttoivat paljon.<br />
<br />
<b>Mushishin</b> jatkokausi oli kaiken kaikkiaan parantava ja rentouttava katselukokemus. Joka jakso tuli katsottua kokonaan, OP:ta ja ED:tä myöten. Enkä tee tätä kovin usein ei-pikkutyttöjensarjoissa.<br />
Miinuspisteitä kuitenkin kauden hajauttamisesta kahteen lyhyeen settiin. Hidas kerronta pelittää parhaiten yhdessä pitkän, yhtenäisen esityskauden kanssa. Nykyinen ratkaisu luo sarjan skaalalla tunnelman hopusta ja kiireestä, mikä ei ole yhtään hyvä juttu. Loppui ennen kuin alkoikaan.<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Näinikkään.</b><br />Nyt voisin vähitellen aloitella kesäkautta ihan tosissaan, tällä hetkellä mukaan on tarttunut vain pari hassua sarjaa. Olkoonkin kauden parhaat sarjat, kuten <b>Hanayamata</b> ja <b>Yama no Susumen kakkoskausi</b>. Kivaa tulee olemaan jo näiden kahden ja aiempaa jatkuvien voimin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCZf4cCrsCnkGHY1JTsK8GWPeoW14QH2H3I5oNh-Y925xjvHlQSQ1xQ1RIa0m2aL7rcShVwWiEKFedHWvuGaZ9ME6LCwwJTEuI5RS__MIDekihlWS53O9qRQ9SP1wFS75yXKbTZKltiE5l/s1600/chaika.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCZf4cCrsCnkGHY1JTsK8GWPeoW14QH2H3I5oNh-Y925xjvHlQSQ1xQ1RIa0m2aL7rcShVwWiEKFedHWvuGaZ9ME6LCwwJTEuI5RS__MIDekihlWS53O9qRQ9SP1wFS75yXKbTZKltiE5l/s1600/chaika.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
Ottakaa tästä vielä yksi Chaika, koska aloitin Chaikan kevätkauden jo loputtua. Tähän mennessä olen tykännyt kovasti, paljon kivaa hahmodynamiikkaa ja kulmakarvoja. <i>Kansha.</i>Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-6329673079854759572014-05-03T18:43:00.002+03:002014-08-05T18:03:10.784+03:00Kevätkausi 2014, karsittu alkupää<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifDBapGh630LMAaqPCK3g5PJcRVRr-_2mOkmnpa6E9h3hI9pqcD-clUCb9R0gs6hLVwwkp3tkLdx0FbMO3xF_isiBrUWtjM-UOprk8noFMIwyXfcZgLO94IRM3IzuVD8Sh7RU5-cEpn3cP/s1600/mihinkatosiaika.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifDBapGh630LMAaqPCK3g5PJcRVRr-_2mOkmnpa6E9h3hI9pqcD-clUCb9R0gs6hLVwwkp3tkLdx0FbMO3xF_isiBrUWtjM-UOprk8noFMIwyXfcZgLO94IRM3IzuVD8Sh7RU5-cEpn3cP/s1600/mihinkatosiaika.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ilmeeni, kun aika ei taaskaan riitä mihinkään mihin haluaisin sen riittävän</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Yhden kauden ehdin katsoa normaalilla sarjamäärällä, seuraavalla ei enää riittänyt aikaresurssit.<br />
Parisen viikkoa sitten postista nimittäin tupsahti pitkään odotettu <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2012/05/yhdista-carnival-phantasm-ja.html" target="_blank"><b>Eiyuu*Senkin</b></a> jatko-osa, jota on tullut taottua sen jälkeen turvallisen tasaiseen tahtiin, keskimäärin kahdesta viiteen tuntia päivässä. Siinä vasta kelpo peli, kirjoitan siitä muutaman sanan sitten ensimmäisen läpipeluukerran jälkeen.<br />
Ja ikään kuin 'Senki ei veisi päivistä tarpeeksi suurta osaa, iski <b>KanCollen</b> syntymäpäivä ja sitä juhlistava keväteventti.<br />
<br />
Suurin osa päivästä kuluukin näiden kahden elintärkeän askareen parissa, joten piirrettyjä tulee katsottua keskimäärin vain jakso tai pari per päivä. Ehkä tilanne rauhoittuu vähitellen, mutta kouluhommillekin pitäisi uhrata jokunen tovi viikossa. Otan siis suosiolla tälläkin kaudella astetta iisimmin, ja jätän tavallista suuremman määrän piirrettyjä ns. <i>omaan rauhaansa.</i><br />
Tässä tulla formaatilla ne sarjat, jotka listalleni nappasin:<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b><a href="https://www.blogger.com/null" id="Jewelpet"></a>Lady Jewelpet</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8cBGO3pdT55qOQl1rLVwmJh9-Cpgbmjtq40xCGQDu0IjrkrSJHtpVdFsJNPTurPuSE5RlKwN8XX6-6ShRVzlm7iDiInQYZNHpFgpjC4dBjQJp74ANVbdcczaK0LeVxuiLQfWKCZcoA-hQ/s1600/ladyjewelpet.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8cBGO3pdT55qOQl1rLVwmJh9-Cpgbmjtq40xCGQDu0IjrkrSJHtpVdFsJNPTurPuSE5RlKwN8XX6-6ShRVzlm7iDiInQYZNHpFgpjC4dBjQJp74ANVbdcczaK0LeVxuiLQfWKCZcoA-hQ/s1600/ladyjewelpet.jpg" height="360" width="640" /></a></h3>
</div>
<br />
<b>Lady Jewelpet </b>on allekirjoittaneen ensikosketus jalokivilemmikkien maailmaan. Näin kauan minulla kesti hahmottaa, että tässäkin saagassa kukin kausi on oma itsenäinen teoksensa, eikä aiempien osien katsominen ole mitenkään pakollista.<br />
<br />
Tai niin ainakin kuvittelin tämän aloittaessani. Minusta tuntuu, että ne eivät välttämättä liity toisiinsa. Sarjan avausjaksossa nimittäin korostui hävyttömän tehokkaasti pikkutyttöpiirrettyjen oikeastaan ainoa huono puoli: <i>epälooginen kerronta</i>.<br />
<br />
Ensimmäinen jakso oli niin kaoottinen ja surkea, että meinasin dropata koko sarjan siihen paikkaan. Huonekalutkin meinasivat lähteä lentoon lopputekstien päätyttyä. Mitään ei pohjustettu mitenkään, enkä jaksoa katsellessa ollut enää yhtään varma pitäisikö tapahtumaketjujen olla aiemmista kausista tuttuja vai onko ne vain toteutettu todella huonosti. Osa asioista tuli kuitenkin päähenkilöllekin sen verran yllätyksenä, että veikkaan kyseessä olevan näiden kahden sekoitus. Paikoin kerrontaratkaisut olivat suorastaan <b>Mahou Sensou</b> -tasoisen käsittämättömiä, mikä on jo melkoinen saavutus.<br />
<br />
Onneksi tilanne saatiin hallintaan jo toisessa jaksossa, ja siitä lähtien sarja on ollut varsin siedettävää katsottavaa. Pikku hiljaa olen jopa tykästynyt siihen, eikä sarjassa enää häiritse kuin pari pikkuseikkaa siellä täällä. Lähinnä parhaan tytön <span style="font-size: x-small;">(Karonin)</span> ylikämäinen ääninäyttelijä ja <a href="http://www.youtube.com/watch?v=8Wf14Fvz8_M" rel="nofollow" target="_blank">ED:n 3D-hyppelyryhmän urpon näköinen tanssikoreografia</a>.<br />
<br />
Varsin mukava sarja kuitenkin kyseessä, kun vain parhaani mukaan pidän sen avausjakson poissa mielestä. Päätyttökaksikon hahmodesignit miellyttävät kovasti, värimaailma on kivan pirtsakka ja sarjan huumori kolahtaa sisäiseen 5v-pikkutyttööni tehokkaasti. Etikettiteemakin on mitä mukavin, vaikken vieläkään ole saanut luettua legendaarista <i>Käytöksen Kultaista Kirjaa</i> loppuun. Pitäisi varmaan joskus.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b> </b></h3>
<h3>
<b><a href="https://www.blogger.com/null" id="Gochiusa"></a>Gochuumon wa usagi desuka?</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipZ00dR6ogGPPof_iVRWXZ6_wg62TTNCJ3lBNYEdvYa3V76WaOu5xwJNp00jZNOC-vQzZo374JNV9d8neNd_ZqdllgCdjmv65rK2qJoeUnHrnZK-Kwvxs_0kkmK7RmbcFMn_UTVVUIg9dM/s1600/gochiusa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipZ00dR6ogGPPof_iVRWXZ6_wg62TTNCJ3lBNYEdvYa3V76WaOu5xwJNp00jZNOC-vQzZo374JNV9d8neNd_ZqdllgCdjmv65rK2qJoeUnHrnZK-Kwvxs_0kkmK7RmbcFMn_UTVVUIg9dM/s1600/gochiusa.jpg" height="360" width="640" /></a></h3>
</div>
<br />
<br />
Lyh. <i>Gochiusa</i>. Sarja, jossa kaikilla on ns. <b>uskomattoman mukavaa</b><i>.</i><br />
Gochiusa on jo perinteeksi muodostuneiden paritoistajaksoisten Kirara-söpötyttö-animesovitusten uusin edustaja. Henkilökohtaisesti olen vahvasti sitä mieltä, että tämä uusi animesovitusvillitys on mitä riemastuttavin asia. Jos joku ei tässä vaiheessa blogini elämänkaarta ole vielä asiaa huomannut, niin voin kertoa <i>siikret</i>:<br />
<i>tykkään katsoa piirrettyjä joissa söpöt tytöt tekee söpöjä asioita ja kaikilla on kivaa.</i><br />
<br />
Ja jos gochiusa jotain toimittaa, niin juuri sitä.<br />
Sarjassa kaikki on niin mukavan leppoisaa ja huoletonta ja söpöä, että joka jaksossa nousee hymy huulille ja kädet poskille. Hahmodesignitkin ovat mukavan pyöreän pehmoisia, vaatevalikoima miellyttävän suloinen ja maailma valoisan iloinen. Ja kiitos sarjan hillityn liikemäärän, screenshottailusta ja stitchailusta<sup>[<a href="http://i.imgur.com/zcyX3yt.jpg" target="_blank">1</a>][<a href="http://i.imgur.com/OvLxhjn.jpg" target="_blank">2</a>]</sup> suoriutuu ihmisvoimin ja se tuntuu hauskalta.<br />
<br />
Kuten <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2014/04/talvikausi-2014-loppupaan-tilannekatsaus.html" target="_blank">viime kauden loppupostauksessa</a> uumoilinkin, tuntuu <i>gochiusa</i> palauttavan kirara-animet tutuille raiteilleen. Yurikaaos-<i>SakuraTrickin</i> jälkeen on mukava palata taas tutun ja turvallisen söpöstelyhengailun pariin. Millään sen suuremmilla ja dramaattisemmilla juoniasetelmilla ei yritetäkään leikkiä, vaan keskitytään <i>olennaisiin</i> asioihin kuten söpöilyyn ja kivaan.<br />
<br />
<i>Gochiusa</i> onkin niin vahvaa <i>"sameshittiä"</i> <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2013/10/kesakausi-2013-fiilikset-koko-paketista.html" target="_blank">parin kauden takaisen</a> <i>Kin'iro Mosaicin</i> kanssa, etten uskoisikaan. Hetken aikaa ehdin jo kuvitella mangakat samoiksi, mutta sitten tarkistin asian internetin ihmemaasta eikä se ihan niin ollutkaan. Äkkiseltään katsottuna sarjoja näyttäisi yhdistävän ilmestymislehden lisäksi lähinnä tuotantoyhtiö ja taustamuusikko. Jännä.<br />
Söpöä. Kivaa. Maittaa.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b><a href="https://www.blogger.com/null" id="Viikkofrendit"></a>Isshuukan friends</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXC3CoQqh1zCi3SCY4uJHTplQvvdC1t7kHdgX4oVkBUHUSu2eHlpKS3nS00PyO3ndkthBHQCbLq_Bsy_9D-8QIr_aoGyiAyfOkhHmO85vGpQDsfP2RoMgulsqXWrI8TZBO_uEd8-FvHP43/s1600/viikkoystavat.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXC3CoQqh1zCi3SCY4uJHTplQvvdC1t7kHdgX4oVkBUHUSu2eHlpKS3nS00PyO3ndkthBHQCbLq_Bsy_9D-8QIr_aoGyiAyfOkhHmO85vGpQDsfP2RoMgulsqXWrI8TZBO_uEd8-FvHP43/s1600/viikkoystavat.jpg" height="360" width="640" /></a></h3>
</div>
<br />
<br />
<b>Viikkoystävät</b> on kauden uutuuksista ehdoton suosikkini. Ulkomuistista kaivelemieni pistekeskiarvojen perusteella sanoisinkin, että tykkään söpöistä romanssisarjoista jopa enemmän kuin yllämainitun <b>GochiUsan</b> kaltaisista yleissöpöstelysarjoista. Jälkimmäisiä vain tulee ilmeisesti luonnonlakien mukaisen määrä-laatutasapainon velvoittamana huomattavasti enemmän.<br />
<br />
Viikkoystävissä on lukuisia hyviä puolia, mutta erityisesti minuun iskee se miten hillitty ja <i>suppea</i> sarja se on: tapahtumapaikkana on käytännössä jok'ikisessä pätkässä se sama pieni nurkkaus koulun katolla ja ajankohtana iänikuinen ruokatauko tuntien välissä. Tämä luo mukavan tunnelman pääparin <i>"omasta pikku maailmasta"</i> ja vastaavasti tuo niihin muualle sijoittuviin <i>poikkeuksellisiin</i> kohtiin lisäpotkua ja merkityksellisyyttä. Toimiva ratkaisu on toimiva.<br />
<br />
Muutenkin sarja pyörii kivasti arkisten, <i>"pienten suurten asioiden"</i> ympärillä. Kaikki draamailu on päätytön muistinmenetysasetelmaa lukuunottamatta helposti samaistuttavaa ja inhimillisyydessään uskottavaa. Tämä saa yhdessä aistipitoisen kuvamateriaalin kanssa aikaan sen, että joka jakso suorastaan imaisee sisäänsä ja näennäisen minimaalisetkin asiat riittävät herättämään suuria tunteita.<br />
<br />
Varsinaisiin kyynelvirtoihin asti en ole vielä neljässä jaksossa päässyt, mutta muutaman kerran päästiin jo todella lähelle. Se on näin aikaisessa vaiheessa sarjaa todella hyvä merkki, ja herättää odotuksia jatkoa kohtaan. Toivottavasti sarja toimittaa, tai kykenee edes pysymään nykyisellä tasollaan.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b><a href="https://www.blogger.com/null" id="WIXOSS"></a>Selector infected WIXOSS</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHEkoLlzB51jGLf3OMQ_2_S8cKfq3O3hMjU0KCcC6EqPApnwprp_poAj4rPXxV3FkhGO8lpVWXw7HFzZRiDLrU72niHFcLAzpvJBW7ze_82N9xSt_qSlXGi2FQNZNI2uE88CXVP_CKnaHh/s1600/WIXOSS.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHEkoLlzB51jGLf3OMQ_2_S8cKfq3O3hMjU0KCcC6EqPApnwprp_poAj4rPXxV3FkhGO8lpVWXw7HFzZRiDLrU72niHFcLAzpvJBW7ze_82N9xSt_qSlXGi2FQNZNI2uE88CXVP_CKnaHh/s1600/WIXOSS.jpg" height="360" width="640" /></a></h3>
</div>
<br />
<br />
<b>WIXOSS</b> on kauden se <i>"vähän kömpelö häröpallo."</i><br />
Näin neljän ensimmäisen jakson perusteella sarja tuntuu lähinnä siltä, kuin käsikirjoittaja <i>Okada Mari</i> olisi napannut <b>BRS</b>:n TV-sovituksesta "parhaat" puolet ja tuunannut niiden voimin <b>Fantasista Dollia</b> itsensä näköisemmäksi teokseksi. Eikä se ole välttämättä kovin hyvä asia.<br />
<br />
Tähän mennessä <b>WIXOSS</b> onkin ollut täynnä tahattoman koomista melodramatiikkaa, hämäriä viittauksia tulevaan ja menneeseen ja muka-syviä hahmoja. Kyseessä ei todellakaan ole mikään modernin taiteen mestariteos. Ei edes mitatessa sillä <i>"toisenlaisten mestariteosten"</i> mittarilla, vaikka tässä onkin enemmän huonoa kuin hyvää.<br />
<br />
Jotenkin <b>WIXOSS</b> jaksaa kuitenkin kiehtoa ja viehättää. Päällimmäisiä syitä tulee äkkiseltään mieleen pari kappaletta:<br />
Ensinnäkin se toimii derppisynkkyydessään oikein hyvänä vastapainona ja vertailukohtana Fantasistalle, joka oli kaikin puolin värikäs ja pirtsakka tekele samankaltaisella juoniasetelmalla. Siinä missä Fantasistan lopputaistelut eivät tuntuneet oikeastaan missään kohtaa julmilta, lupailee WIXOSS tällaisia jo aloitusjaksossaan. <i>Niitä</i> BATORUJA innolla odotellessa.<br />
Toisekseen se on nimenomaan kömpelyytensä vuoksi hauskaa katsottavaa. Tai siitä huolimatta, suoraan sanottuna en ole vieläkään täysin varma kummin päin asia oikeasti on. Ylidramaattisten kasiluokkalaisten seuraaminen on kuitenkin loppujen lopuksi omalla tavallaan ihan rattoisaa ajanvietettä, ja se tuntuu sitä paremmalta mitä pöhkömmin hahmot käyttäytyvät. Niin herkullisia kyyneleitä ja heikkoperusteista teiniangstia. <br />
<br />
Sarjan paras tyttö on tietenkin rillipää-<b>Hitoe</b>, mutta hahmona tykkään eniten päätytöstä <b>Ruukosta</b>: tämän päähenkilöille ominainen, paperisen ohuelta vaikuttava persoonallisuus on hauskasti käännetty hahmossa <i>pelottavaksi ja arvaamattomaksi</i> piirteeksi. Mikä on suorastaan riemastuttava ratkaisu perinteisen päähenkilömallin elävöittämiseen, hyväksyn tämän tuhannen BATORUN voimalla.<br />
Saas nähdä, millainen tarina kahden kauden setillä loppujen lopuksi halutaan kertoa. Kaikki on tässä vaiheessa sarjaa vielä niin avonaista, etten uskalla edes arvailla miten onnistunut tai epäonnistunut ratkaisu pitkittäminen on. Aina voi toivoa parasta.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>
<a href="https://www.blogger.com/null" id="Haikyuu"></a>Haikyuu!!</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3CzbYYGeoK9Aq9nw2DG3mzfWaqyxZgvqRaghGLfaYe0qsr675Byb5b8L2SiZEEISI3WykMRyL7F7_9dym3wUxtmUyF21OXwAKnaEfP3612_2jDjvgYOGzzJXTNa0JhKeXNx3mhhOA82ZP/s1600/haikyuu.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3CzbYYGeoK9Aq9nw2DG3mzfWaqyxZgvqRaghGLfaYe0qsr675Byb5b8L2SiZEEISI3WykMRyL7F7_9dym3wUxtmUyF21OXwAKnaEfP3612_2jDjvgYOGzzJXTNa0JhKeXNx3mhhOA82ZP/s1600/haikyuu.jpg" height="360" width="640" /></a></h3>
</div>
<br />
<b>Haikyuu!!</b> on omalla listallani kauden siirteellisin <span style="font-size: x-small;">(eng. <i>biased</i>)</span> sarja. Lentopallo kun sattuu olemaan ainoa joukkueurheilulaji, jonka parissa vietän aikaani edes joskus jossain muodossa. Ihan mukava laji, jos sivuuttaa sellaiset pikkuseikat kuin että palloon koskeminen sattuu pelissä kerta kerralta enemmän ja matsien jälkeen kyynärvarret punoittavat ja ovat hellänä.<br />
Onkin hauska fiilistellä, miten sarja jaksaa tuoda pelin näitäkin puolia esiin ja korostaa punoittavan kipeitä käsiä vähät väliä. Saattaa toki olla niinkin, että vastaavaa on tehty kaikissa muissakin urheilusarjoissa, mutta olen vain sivuuttanut kyseiset korostukset lajin ollessa itselle vieras.<br />
<br />
Eipä siinä, kyllähän hyvin toteutetut urheilusarjat maittavat vaikkei laji itsessään olisikaan erityisen tuttu. Ja jos <i>Haikyuu!!</i> jotain on, niin hyvin toteutettu urheilusarja.<br />
Kuvakerronnalliset ratkaisut pelittävät hyvin yhteen I.G:läisen animaatiotaidon kanssa, ja iskuihin on saatu vähintäänkin tarvittava määrä impaktia. Tasapainottelu hidastusten, nopeiden iskujen ja ei-peliajan välillä on sarjassa toimivaa ja rytmi kohdallaan. Lentopallo kuitenkin on peli jossa on tarkoituksena koskea hirmu nopeasti liikkuvaan palloon vain vähän, joten itse iskujen painoarvojen kohdalleen saaminen on erittäin tärkeää. Tässä siinä on onnistuttu erinomaisesti, ja mäjähtävät lyönnit tuntuvat salamannopeilta suhteessa passarin "leppoisiin" tossailuihin.<br />
<br />
Ehdoton plussa sarjassa on myös se, että sille annetaan riittävästi aikaa: jaksoja on heti alkuun luvattu "täydet" 25 kappaletta, eivätkä päähenkilöt ole vielä neljässä ensimmäisessäkään jaksossa päässeet edes koulun tiimiin jäseniksi. Ja silti sarjasta on jo löytynyt miellyttävän paljon toimintaa ja mittelöintiä.<br />
Odotan jatkossa tulevia oikeita otteluita vähintäänkin innolla.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Bokura wa minna kawaisouta</b> katson vähän nihkein tunnelmin. Suurimman osan ajasta se näyttää rumalta, hahmot lähinnä rasittavat ja huumori on muka-hauskan mälsää. Lähinnä kulutan sitä siinä toivossa, että se pehmentäisi taannoisesta <b>Sakurasousta</b> jääneitä asuntolasarjatraumoja. Enköhän kuitenkin selviä tästä, vähintään <i>Ricchanin</i> voimin.<br />
<br />
<b>Kamigami no asobi</b> täyttää tämän kauden otomepeli-/käänteishaaremianimeslotin, viulupojat olkoon omassa rauhassaan. Tähän asti jumalapojat on maittanut suunnilleen niin paljon kuin tällaiset teokset vain voivat maittaa, etenkin nyt pitkään jatkuneen ikävien poikien sarjaputken kontekstissa. Ei enää ikinä Diaboolisia Vaimonhakkaajia.<br />
Monen olen huomannut vertaavan tätä UtaPuriin, joten täytyisi sekin varmaan katsoa tässä joskus.<br />
<br />
<b>Soredemo sekai wa utsukushii</b> on ihan hauska hyppäys keskiaikateemaiseen taikuusfantasiaan. En ainakaan muistaakseni ole katsonut mitään tällaista pitkään, pitkään aikaan. Saati sitten viikottaisena.<br />
Sinänsä siis raikas tuulahdus animerintamalla, mutta ei muuten erityisemmin iske <i>perusjepa</i>-tasoa kovemmin.<br />
<br />
<b>M3: sono kuroki haganesta</b> on paha sanoa näin aikaisessa vaiheessa mitään: sarjan hahmoja, maailmaa, tai oikeastaan <i>mitään</i> ei ole vielä saatu avattua käytännössä lainkaan. Jotain synkkää ja kamalaa ilmeisesti on kuitenkin tekeillä. Jaksoja on sentään käytössä hurjat 24 kappaletta, joten tästä voi kehkeytyä vielä vaikka mitä. Hyvällä tai pahalla tapaa.<br />
Odotan luottavaisin mielin ja synkkiksen <i>Fukuen Misato</i>-hahmon voimin.<br />
<br />
Lyhäriosastoa täydentää tällä kaudella <b>Inugami-san to Nekoyama-san</b> sekä <b>Mahou shoujo taisen</b>. Näistä ensimmäinen on paikoin jopa ihan hauska, ja jälkimmäisessä nautin sen röpelöstä graafisesta jäljestä. Lyhärisarjoiksi varsin kelvollisen oloisia tekeleitä.<br />
<br />
<br />
<br />
Ja sitten on <b>Mushishin</b> jatkokausi, joka on aivan yhtä mahtava kuin ensimmäinenkin. Jos et ole katsonut Mushishia, katso se. Jos et halua katsoa Mushishia tai et pitänyt siitä, häpeä. Se on kaunis ja parantava sarja.<br />
<br />
Ainoa sarja, jonka tältä kaudelta suoranaisesti <b>droppasin</b>, oli lasten korttipeliin pohjaava <b>Dragon Collection</b>. Lastensarjat on aina välillä ihan kivoja, mutta rajansa minunkin sietokyvylläni. Ei siinä ollut edes kivoja henshineitä ja luvattu <i>Fukuen Misaton</i> roolikin oli pelkkä epämääräisesti uliseva vauvalohari, joten hylkäsin sen lyhyistä jaksoistaan huolimatta.<br />
<br />
<br />
<br />
Enköhän minä näillä pärjää.<br />
Nyt jos suotte, palaan maailmanvalloituksen pariin.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigQH7WgkKgCsmQZVhlckevebgQ6K4UEkVJbw4YURooZyh26xKwfS3nKl678S43e5WJMP3G3J3VNEpwBh-isiDJNoEt59cxyewvCcOFC-JgETIYuICQ1zv4IWzAkAQ_PljjGtpm5qJ7GqO4/s1600/e020.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigQH7WgkKgCsmQZVhlckevebgQ6K4UEkVJbw4YURooZyh26xKwfS3nKl678S43e5WJMP3G3J3VNEpwBh-isiDJNoEt59cxyewvCcOFC-JgETIYuICQ1zv4IWzAkAQ_PljjGtpm5qJ7GqO4/s1600/e020.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Soregashi!</td></tr>
</tbody></table>
<br />Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-6230686829936924752014-04-15T11:49:00.000+03:002014-04-15T11:51:56.995+03:00Talvikausi 2014, loppupään tilannekatsaus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg696MSJTSdWzMtSwcqrcPY85H8k24ttUt-h-ikg1ZTzhxNbJeAt7CVmrKkBsVhdQ4NeFR8k4oEmJUeTQWNwQppS81ZxSZsOsrz2Q-uzseIbZGJOw0rt9kKHwPSTgjEj8sthLik7GF1HFCx/s1600/sekaiseifuku.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg696MSJTSdWzMtSwcqrcPY85H8k24ttUt-h-ikg1ZTzhxNbJeAt7CVmrKkBsVhdQ4NeFR8k4oEmJUeTQWNwQppS81ZxSZsOsrz2Q-uzseIbZGJOw0rt9kKHwPSTgjEj8sthLik7GF1HFCx/s1600/sekaiseifuku.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Aikalailla tällainenhan se talvikausi sitten loppujen lopuksi oli.</i></div>
<br />
Kuten yleensä, myös tällä kertaa kausi tuntui <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2014/02/talvikausi-2014-alkupaan-tilannekatsaus.html" target="_blank"><b>alussa</b></a> hirmu paljon siistimmältä ja hauskemmalta kuin näin jälkiviisaasti mietittynä. Vähän harmillista, mutta toisaalta rauhoittavan luonnollista ja rutiininomaista. Totta kai kaikki uusi ja tuore tuntuu kiinnostavammalta kuin wanha ja jo nähty. Lisäksi jos kauden aikana katsomislistalle ei ole osunut mitään suurenmoisia onnistujasarjoja, mieleen jää helposti päällimmäisinä ne sarjat jotka herättivät edes jotain tunteita.<br />
Eli ne ei-mieluisat yllättäjät ja muuten vain surkeat sarjat. <span style="font-size: x-small;">(<b>↑</b>kuva liittyy<b>↑</b>)</span><br />
Mutta minkäs teet, elämä on jinseitä.<br />
<br />
<a name='more'></a><div style="text-align: center;">
<h3>
<b><br /><br />Sakura Trick</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSen2V81mDc_64oSdzueCWqcvaMhNf2YkntQNiYCghBGisT9h0hZzI1KKxrs6q34X5MYNWZ2p24h4OsQ0sc6fzFc5myXFr2O4l5Fy0YhKPmp_ivh-lPhJPuAf5w7atSgXdDcZKHil3TTG8/s1600/sakuratrick.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSen2V81mDc_64oSdzueCWqcvaMhNf2YkntQNiYCghBGisT9h0hZzI1KKxrs6q34X5MYNWZ2p24h4OsQ0sc6fzFc5myXFr2O4l5Fy0YhKPmp_ivh-lPhJPuAf5w7atSgXdDcZKHil3TTG8/s1600/sakuratrick.jpg" height="360" width="640" /></a></h3>
</div>
<br />
Pusuttelujutuista ja suurista <i>ihmis_suhde_draamoistaan</i> huolimatta <b>Sakura Trick</b> oli sisällöllisesti juuri niin mitäänsanomaton tekele kuin kirarajutut yleensäkin.<br />
Mutta toisaalta, kirarajutuissa tämä ei ole vika, vaan ominaisuus.<br />
Se ei varsinaisesti ole se syy miksi tällaisista sarjoista pidän, mutta se on tavallaan sen kiiltosilmin hypistelemäni söpöstelyleppostelu-kolikon kääntöpuoli. Näin mitäänsanomattomasti sen tyyliset sarjat yleensä toimivat, joskin yashi-kein puolelta löytyy sanomapitoisia poikkeuksia. Sarjoja, joissa on sekä söpöstelyleppostelua, että tarinantynkää.<br />
<br />
Enemmänkin Sakura Trickin heikkoutena olikin juuri se, että se <i>yritti pitää jonkin sortin punaisesta langasta kiinni</i>. Aiheesta kiinni pitäminen on ihan ok ja hyväksyttävää, mutta tässä tapauksessa sitä käytettiin varsin laiskanpuoleisesti. Suukottelutilanteisiin yritettiin kyllä saada vaihtelua, mutta heikoin menestyksin. Tuloksena oli suunnilleen se sama pusu kerta toisensa jälkeen, mutta eri paikassa suoritettuna. <i>Tunnelma</i> oli kuitenkin jok'ikinen kerta identtinen, mikä alkoi käydä hyvin nopeasti puuduttavaksi ja tylsäksi.<br />
Etenkin sarjan loppupuolella löysinkin sisältäni absurdin tunteen, että pusuttelujutut olisivat enemmänkin sarjan sisäisiä filleripätkiä. Monasti tuumin:<br />
<i>"Joo joo, hoitakaas ne kielarit nyt loppuun niin päästään takaisin hengaamaan."</i><br />
mikä on tavallaan ihan jännä ilmiö, ja tuo koko sarjatyypin ytimen hyvin esiin.<br />
<br />
Tällainen kirarasetti tällä kertaa. Visuaalinen ilme oli hauska, suurin osa hahmoista ihan symppiksiä ja kivan näköisiä ja niin edelleen. Ja yleisestä laimeudesta huolimatta on kuitenkin ihan hyvä, että lopulta saatiin edes jonkinmuotoinen söpötyttö-pusuttelusarja. Moni on tällaista odottanut jo tovin jos toisenkin.<br />
Ensi kaudella sitten <i>GochiUsa, </i>joka näyttää paljon tutumman oloiselta teokselta.<br />
<span style="font-size: x-small;">(ts. tällä kaudella, sehän on jo alkanut)</span><br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>
Noragami</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBzfIZxqnoEJbqz4QV7JBHBW7hBpYn1ETpqbdDxO7gRCN5UUHiOJxcpZ7yi2tRYO_FkqG5I9vc3-K1VqHdPPj0-G5OpWjDOjxDCcyxoXt5Vep5YymkTFUPvNs52e8-_-rlVZ1wgPvfNTUQ/s1600/noragami.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBzfIZxqnoEJbqz4QV7JBHBW7hBpYn1ETpqbdDxO7gRCN5UUHiOJxcpZ7yi2tRYO_FkqG5I9vc3-K1VqHdPPj0-G5OpWjDOjxDCcyxoXt5Vep5YymkTFUPvNs52e8-_-rlVZ1wgPvfNTUQ/s1600/noragami.jpg" height="360" width="640" /></a></h3>
</div>
<br />
<b>Noragami</b> oli alusta loppuun miellyttävän tasalaatuinen teos. Sen graafinen taso pysytteli jatkuvasti ylemmässä puoliavaruudessa, <i>Iwakamin</i> musiikkeja käytettiin eri tilanteissa tehokkaasti hyväksi ja muutenkin tarinankuljetus oli luontevaa ja toimivaa. Kyllä maittoi.<br />
<br />
Erityisen mieltynyt olen siitä, miten hyvin hahmot ja hahmokemiat pelittivät sarjassa sen lyhyestä pituudesta huolimatta. Kaikki hahmot olivat niin kovin <i>inhimillisiä</i> persooniltaan, sekä hyvässä että pahassa. Nimenomaan se <i>Yukinen</i> perseestäoloarkki toi sarjaan ja hahmojen suhteisiin kivasti syvyyttä ja makua, vaikka hahmo olikin... noh, <i>perseestä</i>. Se oli vähän niin kuin se pointti koko arkissa. Ja saatiinhan siitäkin sitten pienellä pieksemisellä ja seuraamuskuumottelulla ihan siedettävä tyyppi, <i>medetashi medetashi!</i><br />
<br />
Muttta tämä kaikkihan on tuttua jo alkupuoliskosta. Kivat ja toimivat asiat pysyivät siis kivoina ja toimivina, ja oikeastaan ainoa suurempi miinuspuoli kolahti juuri siihen mitä alkupään postauksessa vähän kuumottelinkin: <i>tiukkaan aikarajaan</i>.<br />
<br />
Yllättävän hyvän ja eheän tarinan <i>Noragami</i> sai kyllä ängettyä 12:sta jaksoon, mutta etenkin viimeisissä jaksoissa kiire alkoi jo näkyä. Yukine-arkin loppuun asti kaikki tuntui pelittävän erinomaisesti, mutta Rabou-hommat jäivät sen seurauksena melko irrallisiksi ja tyngiksi. Sääli että jostain täytyi tinkiä, mutta mielummin näin päin että tarinankaarista edes toinen on hoidettu kunnolla. Paras vaihtoehto olisi toki ollut filleröidä koko tarina 24-jaksoiseksi, mutta sellaiset suuret kertainvestoinnit alkavat ilmeisesti olla jo menneisyyttä.<br />
Ehkä tällekin saadaan vielä joskus jatkoa. Kiinnostaisi kovasti, mitä kaikkea muuta <i>Yato</i> on aikojen saatossa puuhastellut ja mitä <i>Noralle</i> loppujen lopuksi käy. Hyvään kohtaan sarja osasi lopettaa, mutta paljon jäi vielä sanomatta.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>
Nobunagun</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDN7wT_39QFH9TpwC2zDY1uBIdN6f0zscO6o_uxWBj17p5dmLOUEbe6R8x-sEgYStqJyuC1rdmRv5T2hCzGtut7ziF4b3m60xLYIjxEcR6D-SAQMAYRfHakvNyr1pFIPaEbT4vFFK9Sj8W/s1600/nobunagun.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDN7wT_39QFH9TpwC2zDY1uBIdN6f0zscO6o_uxWBj17p5dmLOUEbe6R8x-sEgYStqJyuC1rdmRv5T2hCzGtut7ziF4b3m60xLYIjxEcR6D-SAQMAYRfHakvNyr1pFIPaEbT4vFFK9Sj8W/s1600/nobunagun.jpg" height="360" width="640" /></a></h3>
</div>
<br />
Söpöjä tyttöjä tekemässä söpöjä asioita. <a href="http://i.imgur.com/u1JvULT.jpg" target="_blank">Eiku-</a><br />
<b>Nobunagun</b> oli kauden aliarvostettu <i>ei-ehkä-mestariteos-mutta-silti-yllättävän-hyvä-setti</i>, ja omalla listallani se seistä töllötti <i>"kauden paras ei ehkä ihan niin hyvä sarja"</i>-kunniapaikalla.<br />
Vähän harmittaakin, että se meni <b><i>näin</i></b> monelta katsojalta ohi: Pixivissä aiheesta löytyy fanarttia vain vähän reilu 10 sivua, ja danboorun puolelle kuvia on upittu yhteensä kolme (3) kappaletta. Eikä tämä sarja nyt kuitenkaan ihan <b><i>niin</i></b> mitäänsanomaton tahi huono tekele ollut.<br />
<br />
Tavallaan toki ymmärrän, miksei <i>Nobunagun</i> napannut monille: kuten alkupostauksessakin totesin, se jää monella mittarilla mitattuna nykystandardien alapuolelle. Nuorten supervoimajengi vs. viikon hirviöt ei välttämättä ole tarinankerronnallisesti ihan se jännittävin muotti, ääninäyttelijöiden taso on vaihteleva, eikä sarja visuaalisista kikkailuistaan huolimatta ole erityisen kutsuvan näköinen. Osassa katsojista tuo psykoottinen puna-viher-sininen värimaailma jopa aiheutti hylkimisreaktioita.<br />
<br />
En siis suoraan sanottuna voi syyttää ketään sarjan pudottamisesta heti alkumetreillä. Omallakin kohdalla se pyöri hyvin pitkälti OP-pätkän sadan lisäpisteen ja päähenkilön <b>Shion</b> tuomien miljoonan lisäpisteen voimin. Tämä nimittäin toi vahvasti mieleen <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2013/10/kesakausi-2013-fiilikset-koko-paketista_29.html" target="_blank"><i>taannoisen C<sup>3</sup>-kerhon</i></a> <b>Yuran</b> <i>"raikkaan erilaisella persoonallaan."</i><br />
Persoonallaan, joka on raikas nimenomaan kauheutensa takia.<br />
Siinä missä Yuran charmi perustui hauskuuden vihaamiseen, hurmasi Shio kierolla hauskuuskäsityksellään. Jaksosta toiseen ja läpi koko sarjan tämä tuntui nauttivan teurastamisesta ja lyijyn syöttämisestä vihuille oikein erityisen paljon. <i>"Ai mitä, tämä avaruusörkki kantaa vauvoja sylissään? Tämä saa tykkini laulamaan vain entistä kovemmin! (shionaama tähän)<shionaama h="" n="" t=""><shionaama h="" n="" t="">"</shionaama></shionaama></i><br />
Viikottaisia mielipuolisesti nauravia <i>"Shionaamoja"</i> olikin aina yhtä hauska odotella, ja joistakin taisteluista löytyi lisäksi miellyttävän oivaltavaa taktikointia.<br />
<br />
Keskenhän tämäkin jäi eikä todennäköisesti tule koskaan saamaan jatkoa, mutta ainakin minulla oli hauskaa. Lopetuskin oli keskenjättämisen puitteissa varsin tyydyttävä, joten ei erityisemmin haittaa vaikka sarja jäisikin lopullisesti tähän pisteeseen.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>
Uchuu Kyoudai</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXaGvLIXcOhZgA5SFsbzAmNK4fnb4CpWgSwlNCUVMXuxpAcazfosLHZf5Hi2RzO6VD4DoNcxHTZKnFsUd3zTScYTaZdvykxWo_thQpFImLcb9XL1aqV-mT5Q5Q9uNmhW-YMAai08uVWsfp/s1600/uchuukyoudai.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXaGvLIXcOhZgA5SFsbzAmNK4fnb4CpWgSwlNCUVMXuxpAcazfosLHZf5Hi2RzO6VD4DoNcxHTZKnFsUd3zTScYTaZdvykxWo_thQpFImLcb9XL1aqV-mT5Q5Q9uNmhW-YMAai08uVWsfp/s1600/uchuukyoudai.jpg" height="360" width="640" /></a></h3>
</div>
<br />
<b>Avaruusbroidit</b> alkoi jo pieni iäisyys sitten, vähintään mielenkiintoiseksi kasautuneella <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2012/04/kevatkausi-2012.html" target="_blank">kevätkaudella 2012</a>. Sillä kaudella, jolla ihmeen moni sarja venyi uumoiltua pidemmäksi: odotetun 12 jakson sijaan <b>Sengoku Collection</b> venähti 26-jaksoiseksi, <b>Shirokuma Cafe</b> 50-jaksoiseksi ja kyseinen <b>Uchuu Kyoudai</b> <u>toistaiseksi</u> 99-jaksoiseksi.<br />
Ja minä vahingossa kaikki näistä sarjoista, tämä osittain paha.<br />
<br />
nk. <i>Avaruushessut</i> oli kuitenkin yllämainitusta kolmikosta ehdottomasti paras ja siinä venytyksestä tuntui olevan eniten hyötyä, sen selkeän tarinarakenteen vuoksi. Kaksi muuta kun olivat lähinnä epämääräistä paikallaan pyörimistä ja/tai hahmoesittelyjä. Sen sijaan avaruusveljesten matka eteni aina pienen pätkän kerrallaan, ja parissa vuodessa päästiin jo kiitettävän pitkälle.<br />
Ei, <i>Mutta</i> ei vielä ole lähelläkään avaruutta, mutta alun työttömästä autoinsinööristä on jo tullut NASA:n vakituinen työntekijä.<br />
<br />
Jos jokin <i>Uchuu Kyoudaissa </i>jäi varsinaisesti harmittamaan niin se, että se loppui niin äkillisesti. Toisiksi viimeisenkään jakson previkkaosuudessa ei aiheesta sanottu mitään, vaan huomasin lopun läheisyyden jaksoa MALiin lisäillessäni. Kehoni ei ollut valmis, sarja oli sen verran hyvin saanut kahdessa vuodessa juurrutettua itsensä viikkorutiineihini.<br />
Toivottavasti tämä tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että sarja meni vain tauolle ja jatkuu vielä joskus.<br />
<b>A-1</b>:n tööttivirrasta ja sekalaisista huhupuheista päätellen sarja kuitenkin on myös julkaisijoilleen tärkeä ja elinvoimainen pelinappula.<br />
Jatkoa odotellessa.<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
*</div>
<br />
Perinteinen lyhärinurkkaus:<br />
<br />
Syyskaudella startannut <b>Kill la Kill</b> osottautui vuoristorataisammaksi katselukokemukseksi kuin odotin. Aluksi se tuntui riemastuttavan sekopäiseltä ja hauskalta perseilysarjalta, mutta jossain puolenvälin tienoilla huomasin että sitä olikin kasautunut rästiin seitsemisen jaksoa, eikä niiden katsominen tuntunut yhtään houkuttelevalta ajatukselta. Kyllähän nekin sitten oluen kera meni ihan kepeästi ja sarja parani loppujaksojen ajaksi, mutta tunnelma oli jo latistunut. Sääli.<br />
Kivat musiikit oli kuitenkin kivoja, ja niitä varmasti kuuntelen jatkossakin ahkeraan.<br />
<br />
<b>Inari Konkon</b> ei sekään erityisemmin hohtanut tahdituksen saralla, mutta oli sentään huomattavasti lyhyempi. Onneksi minua varoiteltiin jo etukäteen painon siirtymisestä Inarijutuista Ukajuttuihin, mutta äkillinen käännös oli silti äkillinen. Oli siinä sentään säihkettä, kuplia ja ihanaa murrehöpinää, joten annan aika paljon anteeksi.<br />
<br />
<b>Sekai Seifuku</b> taisi olla kauden ikävin tapaus. <i>Kuroboshi Kouhakun</i> hamodesignit oli saatu käännettyä animen puolelle varsin onnistuneesti, ja muutenkin sarja näytti tasalaatuisen nätiltä värimaailmoineen kaikkineen. Harmi vain, ettei kässäröinti-ohjauspuoli pelittänyt oikein missään vaiheessa. Hauskoilla hahmoilla ei aluksi tehty mitään ja lopussa koko homma yritettiin kääntää parodiseksi<span style="font-size: x-small;"><sup>(?)</sup></span> sufferointitarinaksi.<br />
Parodiapuoli ei tästä tosin oikein välittynyt, vaan loppupään jaksot tuntuivat vain ankeilta ja ikävän masentavilta draamasählingeiltä.<br />
Tämä olisi voinut olla niin paljon parempi teos, joten harmittaa melkoisesti.<br />
<br />
<b>D-Frag!</b> oli hyvin varma <i>7/10 oli ihan kivaa</i> -sarja. Tsukkomoinnit toimivat, hahmot oli meneviä ja huumori hienostuneeseen makuuni sopivan absurdia. Nautin tästä, ja nauttisin varmaan toisestakin kaudesta ihan yhtä paljon.<br />
<br />
<b>Pupipo</b> oli lyhyeksi lyhärisarjaksi positiivinen yllättäjä. Pitkästä aikaa näin tiukka-aikarajainen sarja <span style="font-size: x-small;">(15x4min)</span> ehti kertoa edes jokseenkin eheän tarinan alusta loppuun sulavasti. Häviää toki oikean mittaisille sarjoille, mutta omassa lajityypissään varsin kelvollinen tuotos.<br />
Bonuspojoja kaikista niistä ryppyisistä silmänaluksista ja sahalaitahampaista.<br />
<br />
<b>Witch Craft Works</b> jäi taskulämpimäksi 5/10 -tasoiseksi <i>oli-ja-meni</i> -härpäkkeeksi. Ei todellakaan menevä setti, muttei myöskään dropattavan pitkäveteinen tai muuten vain huono. Väliinputoajasarja muutamalla siistillä pätkällä, eikä oikein muuta. En katsoisi enempää.<br />
<br />
<b>Mahou Sensou</b> oli animeteollisuuden pieni ihme. En vieläkään meinaa uskoa, että tällainen tuotos on ylipäätään päässyt televisioon asti. Sen verran käsittämätön junaturma tämä sarja oli.<br />
Ensimmäiset 11 jaksoa tuli katsottua näiden tahattomien komedia-arvojen vuoksi ilomielin ja naurusuin, mutta viimeinen jakso hyydytti hymyn ja pudotti sarjan pisteet <b>Hidan no Ariaa</b> vastaavasta 4/10:stä 3/10:een. Se <i>spontaani_aikahyppy</i> -loppuratkaisu oli jopa aiempien, katastrofaalisen kaoottisten jaksojen valossa niin käsittämättömän huono, että mietin onko se kolmonenkin vähän liikaa vai ei. Hyvä kun en alkanut itkeä.<br />
<br />
<br />
<br />
Ja <b>Sakissa</b> jäätiin taas ihan keskelle turnausta ja <b>Yakuindomot</b> olivat yhtä Yakuindomoja kuin ennenkin. En yllättynyt. Kumpainenkin tarvitsee vielä ainakin yhden lisäkauden.<br />
<br />
<br />
Kausi tuntui siis olleen loppujen lopuksi enimmäkseen ylempää peruskamaa. Sekai Seifuku ja SakuraTrick hieman latistivat tunnelmaa loppua kohden, mutta yleisesti ottaen oli kiva katsoa piirrettyjä. <b>Nisekoi</b> ja <b>HapiCha</b> jatkavat ruudullani pyörimistä ja tuovat arkeeni iloa ja riemua, mikä on sekin ihan mukavaa.<br />
Oli hirmu kiva paneutua pitkästä aikaa animen katsomiseen ja todeta sen olevan aikani arvoista viihdettä, voisin tehdä tätä jatkossakin!<br />
Nyt voin tyytyväisin mielin tarttua kevätkauteen. Tällä hetkellä jatkoon päässeiden ja dropattujen suhde on 7:1, eli ihan hyvältä näyttää tässä vaiheessa.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcBXdRneQACA3-U5r1P9oVaJY9tKbaA8UKJq6TcSsa4X5_VJBdLektpmRM-syF_or43gJLKPwpIsBKax1rgq4cGMvLX9iNDR8wRvWlRrJr5HPgIuWikEJRqeTZy00iCBmokWeb_udC6_75/s1600/%5BDoremi%5D.Happiness.Charge.Precure.06.%5B1280x720%5D.%5BDE9450B1%5D.mkv_snapshot_24.19_%5B2014.03.10_21.40.19%5D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcBXdRneQACA3-U5r1P9oVaJY9tKbaA8UKJq6TcSsa4X5_VJBdLektpmRM-syF_or43gJLKPwpIsBKax1rgq4cGMvLX9iNDR8wRvWlRrJr5HPgIuWikEJRqeTZy00iCBmokWeb_udC6_75/s1600/%5BDoremi%5D.Happiness.Charge.Precure.06.%5B1280x720%5D.%5BDE9450B1%5D.mkv_snapshot_24.19_%5B2014.03.10_21.40.19%5D.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olen aloittanut jo kahdeksan sarjaa uudesta kaudesta,<br />
eli eihän niitä voi enää montaa olla kurkattavana.<br />
...eihän?</td></tr>
</tbody></table>
Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-80268359589781617092014-02-22T18:45:00.003+02:002014-02-22T18:45:58.106+02:00Talvikausi 2014, "alkupään" tilannekatsaus<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZPT8BJy9ovaROiy0abQo10sflpSQTBGItdrBsqJmEQjE5Cnxj4ibHsbi9WOanvJ5b3_OVt7IpE-3iiZNR1yz0iHSTsoM3bVE_LrIY9p3z-Sat4RFkEQnzJEv69Hh5_-XEEc0w_7D1H7Dd/s1600/kii_sanoo_oke.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZPT8BJy9ovaROiy0abQo10sflpSQTBGItdrBsqJmEQjE5Cnxj4ibHsbi9WOanvJ5b3_OVt7IpE-3iiZNR1yz0iHSTsoM3bVE_LrIY9p3z-Sat4RFkEQnzJEv69Hh5_-XEEc0w_7D1H7Dd/s1600/kii_sanoo_oke.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suunnilleen näin.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<a href="http://desucon.fi/frostbite/" target="_blank"><b>Desucon Frostbite</b></a> tuli, Desucon Frostbite meni. Kivaa oli ja ensi vuonna uudestaan, kuten aina aiempinakin vuosina.<br />
Oma conireissuni alkoi, kun pakkasimme perjantaina <a href="http://www.wcduck.blogspot.fi/" target="_blank">WcDuckin</a> kanssa kamat autoon ja suuntasimme kohti--<br />
<br />
<b>Ei kun ei.</b><br />
En kirjoita nyt Frostbitestä, lähinnä ihan vain siksi koska en ikinä muutenkaan kirjoita mistään tapahtumista. Varsinaiset palautteet purin melko kattavasti desun omaan <a href="http://desucon.fi/frostbite/kysely" target="_blank">palautelomakkeeseen</a> ja pitkin tapahtumaa <a href="https://twitter.com/search?q=%23Desucon%20from%3Apilperi_majs%20include%3Aretweets&src=typd&f=realtime" target="_blank">tötterön puolelle</a>, eiköhän ne riitä.<br />
<br />
Sen sijaan kirjoitan meneillään olevasta talvikaudesta, tuttuun tapaan näin suunnilleen ajoissa.<br />
Minusta tämä kausi on nimittäin ihan hyvä. Katsomiskelpoisia sarjoja tuntuu olevan vähän liikaakin, ja kyynel silmäkulmassa olen joutunut heittelemään sarjoja menemään. Osaa en edes aloittanut.<br />
Omalla listallani on laskujeni mukaan yhteensä 19 sarjaa, joista suurin osa viikottaistahtisia, eli eiköhän tämä kattaus ala olla tässä. Muuten ei riitä aikaa laivojen kanssa leikkimiseen.<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Happiness Charge Precure!</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0qgIiFQyjHB3jGqvC84U7ymB-AsfE6ew04RFNlIg-UqWeZMUCJvzsCuQajEUVS4XGyoqWni-FVr1xV1nb9agFkdgVuoctadJE0vHnCUF-_SHo20w2O0qn9o34Dx_WzhFrIVHP8irtLMP_/s1600/hapicha.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0qgIiFQyjHB3jGqvC84U7ymB-AsfE6ew04RFNlIg-UqWeZMUCJvzsCuQajEUVS4XGyoqWni-FVr1xV1nb9agFkdgVuoctadJE0vHnCUF-_SHo20w2O0qn9o34Dx_WzhFrIVHP8irtLMP_/s1600/hapicha.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
Lyh. <i>Hapicha</i>.<br />
Viime aikoina takaraivoani on riivannut inha huomio siitä, etten ole kirjoittanut Precureista blogini puolelle käytännössä lainkaan. Syy tähän on melko ilmeinen: en ole seurannut saagaa kuin yhden kauden ajan viikottaisena ja alusta asti. Siitäkin kaudesta <span style="font-size: x-small;">(DD)</span> taisin tosin <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2013/02/talvi-2013-alkuosa.html" target="_blank">jonkun</a> <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2014/01/syyskausi-2013-lopputunnelmat.html" target="_blank">sanan</a> tokaista, mutta vain jonkun. Jatkossa yritän skarpata, alkoivat ne missä välissä kautta tahansa!<br />
<br />
Hapicha on tietyllä tapaa erikoisen tuntuinen tapaus. <i>Hauskalla</i> tapaa erikoisen tuntuinen.<br />
Se nimittäin viittailee yllättävänkin innokkaasti ja itsetietoisesti isosiskosarjaansa <i>Heartcatch Precureen</i>, mikä on jokseenkin jännä ratkaisu saagan juhlavuosisarjalle. Tavallaan ratkaisu on kuitenkin mitä ymmärrettävin: jos kymmenvuotiselta Precuretaipaleelta jotain on katsojille jäänyt käteen, niin nimenomaan <i>Heartcatch</i>. Siinä on teos, joka painii monella mittarilla ihan eri sarjassa kuin mikään muu näkemäni Precure.<span style="font-size: x-small;"><sup>[1]</sup></span><br />
Siksi se onkin tavallaan helpoin lähestymistapa juhlajulkaisulle, sillä uuden keksimisessä on aina omat möhläyriskinsä kun taas wanhan wankan pohjan päälle on turvallista rakentaa. Katsojistakin ainakin meillä vanhemmilla edustajilla herää samalla mukavia HC-muistoja.<br />
<br />
Varsinaista sisältöä on paha spekuloida näin varhaisessa vaiheessa, mutta puoli-itsenäisenä teoksena minulla on varsin positiiviset odotukset <i>Hapichalle</i>. En odota sarjalta mitään erityisen suurta, mutta uskon että tästä vuodesta tulee vielä hauskempi kuin edellisestä. Hime ja muutkin hahmot ovat enimmäkseen lystikkään oloisia, animaation taso tullee olemaan <span style="font-size: x-small;">(DD:stä poiketen)</span> miellyttävällä tasolla ja tarinallinen yleisilme lienee hauskan hupsutteleva. Ainakin siitä päätellen, että sarjan pääkässäröijäksi on valikoitunut <b>Narita Yoshimi</b>. Smilen puolella minulla oli juuri tämän kässäröimissä jaksoissa <span style="font-size: x-small;">(mecha-Miyuki, keijucuret, satujakso jne jne)</span> erityisen hauskaa, joten eiköhän näin käy myös tällä kertaa.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Nisekoi</b></h3>
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5XslqR9VSzDrBqi1zbpKrMspOWFND4RU_79Tm318R2AWgGwcUOYdwF5wtZ_oy7VkpVIxag1O75KQxNJdmvYGSsw2nR2-xyvO7xoTHHvOTzU-Bk1QXSrrvxeBkBnNvzyqkDuRvrV4Lu_j9/s1600/nisekoi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5XslqR9VSzDrBqi1zbpKrMspOWFND4RU_79Tm318R2AWgGwcUOYdwF5wtZ_oy7VkpVIxag1O75KQxNJdmvYGSsw2nR2-xyvO7xoTHHvOTzU-Bk1QXSrrvxeBkBnNvzyqkDuRvrV4Lu_j9/s1600/nisekoi.jpg" height="360" width="640" /></a>
<br />
Oikeastaan minun ei tarvitsisi edes kirjoittaa <i>Nisekoista</i>, vaan pelkkä kuva riittäisi ihan hyvin.<br />
Punastelu on paras, ja säihkykuplat.<br />
<br />
Ja voi juku kun Nisekoissa on paljon punastelua ja säihkykuplia!<br />
<br />
Nisekoi on monella muullakin tapaa omaan makuuni kolahtava sarja. Yleisesti ottaen tykkään juuri tällaisista ei-ranobehötöistä romanssisarjoista tosi paljon, vaikken niitä juuri koskaan pääsekään katsomaan. Niitä kun ei tunnu tulevan kovin montaa kappaletta vuodessa, ikävä kyllä.<br />
<br />
Nisekoissa pelataan juuri niillä romanssielementeillä, joista eniten tykkään. Kaikki perustuu hupsun söpöihin väärinymmärryksiin ja siihen, kuinka hahmot märehtivät näkemiään tilanteita hiljaa omassa mielessään ja vetelevät niistä omia johtopäätöksiään. Mistä tietenkin seuraa se, ettei mikään etene ikinä mihinkään vaan kaikki jumittaa käytännössä paikoillaan kun kaikki hahmot tajuavat kaiken väärin.<br />
<br />
Ja minusta juuri se on parasta, mitä romanssisarjoissa voi tehdä. Tilanne pysyy jatkuvasti mukavan jännittyneenä, mutta on kuitenkin juuri niiden kaiken maailman kämmien ja väärinymmärrysten kautta riittävän eläväinen ja koko ajan pienessä liikkeessä.<br />
Juuri ne pienen pienet muutokset hahmokemioissa tuntuvat täten ihanan merkityksellisiltä ja tärkeiltä, ja sarjan kanssa on jatkuvasti vähän varpaillaan. <i>Voi ei ihan kohta tulee Onodera paikalle ja sitten se tajuaa kaiken ihan väärin ja ai jai ja oi voi</i><br />
Kaikenlaisten nyanssien ja pienten eleiden merkitys kasvaa massiiviseksi, jolloin ne iskevät myös katsojaan huomattavasti suuremmalla volyymilla ja yhä pienemmät jutut ovat yhä hauskemman tuntuisia.<br />
Pienistä asioista nauttiminen on parasta nauttimista.<br />
<br />
Koska tällaisia sarjoja tulee aivan liian harvoin, aion ottaa <i>Nisekoista</i> kaiken irti. Screenshottaan jok'ikisen punastelu-, säihkykupla- ja hassunaamakohdan. Ja pysähdyn aina välillä kierimään lattialla onnesta.<br />
Humu.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Sakura Trick</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1QOZQnaoGaJ6v0YE9V-GzuCXFnGP8LrMoHIeR6hIcmfwtOH73SnFGRzBMtJr7LQdv-BbeQZ8yQy0cMteEETHSOXSBZzbE_YuX66iyVO5TSU_RZ228zIqJxfxkDztcpRN9FxctUEVc25VD/s1600/sakuratrick.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1QOZQnaoGaJ6v0YE9V-GzuCXFnGP8LrMoHIeR6hIcmfwtOH73SnFGRzBMtJr7LQdv-BbeQZ8yQy0cMteEETHSOXSBZzbE_YuX66iyVO5TSU_RZ228zIqJxfxkDztcpRN9FxctUEVc25VD/s1600/sakuratrick.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<b>Shaft</b> x <b>Kiraramanga</b> x <b>yurikaaos</b>. Mikä voisi mennä vikaan?<sup>[2]</sup><br />
Sakura Trick on tavallaan animeteollisuuden pelastaja. Ainakin tietyissä piireissä, tietynlaisilla mittareilla mitattuna. Maailmassa nimittäin on aivan liikaa tyyppejä, jotka ovat joutuneet hakkaamaan päätään seinään tuskallisen hitaiden <b>Marimitejen</b> ynnä muiden yurisarjojen parissä.<br />
Niitä tuskastuneita persoonia, jotka kaivoivat <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Shoujo_ai#Yuri_series" target="_blank">Wikipedian yuri-listauksesta</a> suunnilleen jokaisen sarjan koneelleen nähdäkseen tyttöjen pussaavan. ;_;<br />
<br />
Nyt he ovat lopulta vapaita, pitkä odotus on päättynyt! Tätä he ovat odottaneet!<br />
Sakura Trickissä tosiaan pusutellaan. Pusutellaan aika reilusti.<br />
Omalla listallani sarjalla onkin ennen kaikkea sosiaalinen status, sillä <a href="http://myanimelist.net/profile/Fisherment" target="_blank">ystäväni</a> yurikärsimys on kasautunut aikojen saatossa jo lähes koomisen surulliseksi. Haluan olla mukana juhlimassa tätä voiton päivää.<br />
<br />
Ja vaikkei yllä mainitun ristitulon viimeinen kohta olekaan aivan ominta omaani, katsoisin sarjaa jo niiden kahden ensimmäisen voimin. Todennäköisesti jo pelkkä keskimmäinen riittäisi.<br />
Sakura Trick on söpö, höpsö ja siinä on reilusti hauskaa visuaalista leikittelyä. Suuria, kirkkaita väripintoja, hassua sommittelua ja jännittäviä <a href="http://i.imgur.com/VL9nH5O.jpg" target="_blank">Hidamarimaisia pelkistyksiä</a>.<br />
Ei se erityisen hauska ole oikeastaan milloinkaan eikä se loppujen lopuksi kerro yhtään mistään yhtään mitään, mutta eipä tuo haittaa. Ei <b>näitä</b> sarjoja minkään komedia-arvojen tai tarinan takia katsota.<br />
Toisin sanottuna se on <i>Kiraraa</i> aidoimmillaan. Söpö ja kiva ja ehkä vähän söpökin. Olisi outoa jos <i>en </i>katsoisi tätä.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Noragami</b></h3>
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwFmw9mGcRXGuI5OXh-qWUjpgbDxEc4hv09d7BgBwdkFTSV75HOTzcRsQql6WgedwHEXzq5ZjnrWDPWFdKUV2R-2Z1psqHI6Di9LnAw2ti_YwiXhvXgv7csnQoYXL6_DC7T8u5yvUsrBqO/s1600/noragami.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwFmw9mGcRXGuI5OXh-qWUjpgbDxEc4hv09d7BgBwdkFTSV75HOTzcRsQql6WgedwHEXzq5ZjnrWDPWFdKUV2R-2Z1psqHI6Di9LnAw2ti_YwiXhvXgv7csnQoYXL6_DC7T8u5yvUsrBqO/s1600/noragami.jpg" height="360" width="640" /></a>
<br />
<i>Noragami</i> taitaa olla tämän kauden lempi ei-taikatyttösarjani. Se on juuri sen verran vakava sarja, että se pysyy vielä omalla viihtyvyysalueellani.<br />
<i>Toisin sanottuna se on riittävän usein jotain aivan muuta kuin vakava.</i><br />
<br />
Noragamin ehdottomasti vahvin puoli on se, kuinka hyvin se pallottelee eri tyylinappuloillaan: ainakin alkupuoliskolla läpänheitolle ja muulle hassuttelulle annettiin todella suuri painoarvo, mutta samaan aikaan katsojalle kuitenkin tehtiin hyvin selväksi että heti pinnan alla piilee jotain paljon vakavampaa ja synkempää.<br />
Ikäviä elementtejä vain tuodaan esiin niin pienissä erissä kaiken hassuttelun seassa, että kokonaisuus pysyy eheänä ja sulavana, eikä näiden kahden puoliskon välinen kontrasti pääse paukkumaan liian silmiinpistäväksi. Äkkiseltään ei ihan uskoisi, että kyseessä on <b>Tamura Koutaroun</b> ensimmäinen sarjatason ohjaustyö, sen verran hyvin ne nappulat tuntuvat pysyvän liikkeessä.<br />
<br />
Henkilökohtaisesti olen muutenkin melko heikkona hahmoihin, jotka osottautuvat tarinan mittaan paljon isommiksi jehuiksi kuin antavat ymmärtää. Kerrontateknillisestikin tällaiset <i>"käänteiset kasvutarinat"</i> on ihan hauskoja ilmiöitä, mutta eniten kuitenkin tykkään niistä hahmojännitteistä joita niistä sikiää.<br />
Noragamissa on aina yhtä jännittävää seurata, kun <i>Yukine</i> ja <i>Hiyori</i> saavat kuulla <i>Yaton</i> kuumottavia taustatarinoita vain murunen kerrallaan toisen käden tietoina. Tämä tukee oikein mukavissa määrin juuri sitä yleistä hassu-vakavuusdynamiikkaa, kun team Yaton pääjehu perseilee minkä kerkeää ja kaksi muuta pyörittelevät hiljaa mielessään muualta kuulemiaan ikävyyksiä ja niiden merkityksiä.<br />
Ja sitten ruutuun pamahtaa hymysuinen <i>Nora</i> ja <b>kuumotus++</b><br />
<br />
Tykkään sarjasta aika lailla kaikin puolin. Yleisidea on kiva, hahmodynamiikka pelittää ja tekninen toteutuskin on kohdallaan. Bonesin hyypät piirtää yleensä ihan hyvin ja toisinaan vielä paremmin<sup><a href="http://i.imgur.com/TpqILSI.gif" target="_blank">[3]</a>,<a href="http://i.imgur.com/jRWReXL.gif" target="_blank">[4]</a></sup>, ja <b>Iwakamin</b> musiikit sopii sarjaan mitä mainioimmin. Taitaapi olla <b>Sawanon</b> ohella yksi selvimmistä lempimusisoijistani.<br />
<br />
Jännittelen innolla, mitä kaikkea sarja ehtii 12:sta jaksossa kertoa. Oikein mielelläni katsoisin aiheesta pidemmän ja syventävämmän setin, mutta nykyaika nyt on nykyaikaa eikä sille oikein mitään mahda. Mielummin lyhyt Noragami kuin ei Noragamia lainkaan.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Nobunagun</b></h3>
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2VSFI_dMJqry1Nmp8S62H4exXRIJ7wIhGZG9G-hpEg0LXb6p-B4oB0ky5zCKousXTsyTYz4_EYtOW8uDowrV_HqCly5r-T7yEvVeyoEb4Ch00oYFdR_Us0KJRwkQl5pOhb4QygVDhYl72/s1600/nobunagun.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2VSFI_dMJqry1Nmp8S62H4exXRIJ7wIhGZG9G-hpEg0LXb6p-B4oB0ky5zCKousXTsyTYz4_EYtOW8uDowrV_HqCly5r-T7yEvVeyoEb4Ch00oYFdR_Us0KJRwkQl5pOhb4QygVDhYl72/s1600/nobunagun.jpg" height="360" width="640" /></a>
<br />
<a href="http://www.youtube.com/watch?v=sqXXWPWl6bc" target="_blank">Rispektit kuolleelle miehelle!</a><br />
Nobunagun nappaa omalla listallani nimikkeen <i>"kauden paras ei ehkä ihan niin hyvä sarja."</i><br />
Lasten aamupiirretylle ominaisesti se ei näytä hahmojen, animaation tai oikeastaan minkään muunkaan puolesta erityisen hyvältä. Vastaaavasti sarjan pääjuoni on varsin peruskauraa <span style="font-size: xx-small;">(supervoimajengi vs. avaruusoliot)</span> ja etenemistahti suorastaan esimerkillisen <i>viikon_monsteri</i>-tyylinen.<br />
<br />
Jokin <i>Nobunagunissa</i> kuitenkin jaksaa kiehtoa ja vetää puoleensa. Yllä mainitun OP-biisin ja jatkuvan sotakalustohuutelun lisäksi.<br />
Omalla pisteytykselläni suurin yksittäinen plussa tulee päähenkilön <i>Shion</i> persoonasta. Etenkin päähenkilöksi Shio on varsin hauskan tuntuinen hahmo: sotanörttiydestä tulee toki oma lisänsä, mutta erityisesti minuun vetoaa tämän henkinen tasapaino - tai enemmänkin <b>sen puute</b>. Systeemianalyysin termein ilmaistuna Shio on<i> marginaalisesti stabiili hahmo</i>, eli hyvin pienillä parametrisäädöillä tämä joko luovuttaisi ja lyhistyisi kasaan tai niittaisi jok'ikisen vastaantulijan reikäjuustoksi härskin OP:lla Nobunagatykillään.<br />
<br />
Muutkin DOGOO:n jäsenet ovat toki persoonallisia, ja jotkut jopa sadistisiakin, mutta Shio/Nobunagun pelaa silti eri asteikolla kuin nämä. Se nautinto, mitä tämän Nobunaga-puoli saa vastustajien teurastamisesta on monin kerroin <i>kieromman</i> tuntuista kuin esimerkiksi <i>viiltäjä-Jackin</i> vastaava. Sen näkee jo Shion naamasta taistelukohtauksissa.<br />
<br />
Ja on Nobunagunissa yhtä sun toista muutakin pientä kivaa ja siistiä, ripoteltuna kaiken sen ei-siistin materiaalin sekaan. Jänniä väri- ja sommitelmaratkaisuja, satunnaisia intertekstuaalisia viittauksia <span style="font-size: x-small;">(mm. The Thing)</span> ja mielenkiintoisia peppukorostuksia. 13 jaksoa on juuri sopiva pituus tällaiselle <i>"ohimenevän jännälle"</i> sarjalle.<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
*</div>
<br />
<br />
Näiden lisäksi katson "muutamaa" muutakin sarjaa, joista taas vähän lyhyemmin.<br />
<br />
<b>Inari Konkon</b> tuntuu viime kauden hopeakettuun verrattuna suorastaan nerokkaalta. Yllättäen henshinöintihommia<sup>[<a href="http://i.imgur.com/znvlYK7.gif" target="_blank">5</a>]</sup> ja hassuttelua on hurjan paljon mielenkiintoisempi seurata kuin mitäänsanomattoman epämääräistä pyhäkköhengailua. Plussaa myös säihkeestä ja kivasta sekä kivasta paikallisaksentista.<br />
<br />
<b>Sekai Seifuku</b> on oman kausilistani <i>huonoin hyvä sarja</i>. Tykkään kovasti sen pehmeän pyöreistä hahmodesigneista ja hauskasta värinkäytöstä, mutta sisällöllisesti se ei tunnu tarjoavan oikein mitään. En oikein edes tiedä, mitä sarja tarkalleen ottaen yrittää olla. Satiiria? Läpänheittoa? Jotain muuta, mitä?<br />
Oli miten oli, se ei oikein onnistu näistä missään.<br />
<br />
<b>D-Frag!</b> on tällä kaudella se sarja, jolla täytän kevyen huumorin tarpeeni. Komediasarjana se on ns. <i>perusjees</i> eli keskimäärin juuri sellainen muka-hauska, mutta saa edes välillä hymyn huulille. Tsukkomoinnissa on ääninäyttely kohdallaan ja sivuhahmojen ylipanostuksessa on onnistuttu. Tykkään erityisesti siitä <b>Nakata Joujin</b> ääninäyttelemästä herrasmiesopettajasta.<sup>[<a href="http://myanimelist.net/character/98863/Shawn_Conecone" target="_blank">6</a>]</sup><br />
<br />
Tällä kaudella ylitin itseni, ja otin seurattavaksi noin kolme lyhärisarjaa. Näiden johtajana pidän kauhusarjaa <b>Pupipoa</b>. Pelottavin teos sitten <b>Bakemonogatarin</b>.<br />
Pupipo on ihan söpö ja hassu. Yliryppyisiä silmänaluksia, sahalaitaisia hammasrivistöjä ja muuta lystikästä.<br />
<br />
<b>Tonari no Seki-kun</b> ja <b>Double Circle</b> onkin sitten vähän heikompia lyhäriedustajia. Seki-kun vielä menettelee HanaKanoineen kaikkineen, mutta Tuplaringistä en oikein itsekään tiedä miksi oikein seuraan sitä. Niin paljon rumia 3D-voima-asuja ja kömpelöä ohjausta, etten meinannut uskoa näkemääni. Näköjään se kuitenkin on yhä listallani, joten ilmeisesti sitten katson sen loppuun asti.<br />
<br />
<b>Witch Craft Works</b> tuo hyvin vahvasti mieleen kaikki ne nolkytäluvun<i> 6/10 ihan ok</i> -sarjat. Pistekurssien luontaisen muuttumisen myötä tämä vastaa nykyasteikollani suunnilleen tasoa <i>5/10 ei nyt kyllä oikein</i>. Ei se varsinaisesti <b>huono</b> ole, mutta jättää kaikin puolin kylmäksi. Huonoa läppää ja outoa draamaa ja sen sellaista.<br />
Katson silti. <br />
<br />
<b>Mahou Sensou</b> on kauden riemastuttava outolintu. Ei mielestäni ihan yllä sinne kaikkien rakastaman <b>Hidan no Arian</b> tasolle, mutta on pohjimmiltaan hyvin samanluontoinen.<br />
Modernin taiteen mestariteos, joka kaikkien tulisi nähdä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
*</div>
<br />
Jatkokausista seuraan vain <b>Sakin</b> ja <b>Seitokai Yakuindomon</b> uusimpia versioita, ja jätin <b>Gin no Sajin</b> kakkospuolikkaan ja uuden <b>Chuunikoin</b> suosiolla välistä.<br />
<br />
<b>Hopealusikan</b> tapauksessa kyse oli lähinnä siitä, että jotenkin onnistuin möhlimään sen ensimmäisen katsomisen ja päätin suosiolla luovuttaa koko homman suhteen. Ei iskenyt, joten tuskin iskee nytkään.<br />
<br />
<b>Tsuunin</b> kohdalla taasen vastaan iski aikataulutus ja lievä traumatisoituminen viime kauden <b>Kyoukai no Kanatasta</b>. Taidan pitää kauden verran taukoa KyoAnin tyhjänpäiväisistä & näyttävistä ranobesovituksista, katson sen sitten ehkä joskus myöhemmin jos jaksan.<br />
<br />
<br />
<br />
Yleisesti ottaen pidän kaudesta todella paljon. <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2014/01/syyskausi-2013-lopputunnelmat.html" target="_blank">Viime kauden</a> päänpudistelun ja voivottelun jälkeen tuntuu todella, todella hyvältä palata animen pariin ihan kunnolla ja kahmaista sarjoja listalle se tutun suuruinen määrä.<br />
Itsenäisenä kokonaisuutenakin kausi tuntuu ihan hauskalta massiivisine taikuus- ja supervoimapainotuksineen. Mikäpä siinä.<br />
<br />
Niin sanotuista <i>"aikatauludropeista"</i> eniten harmittaa <b>Wizzard Barristersin</b> ja <b>Mikakuninin</b> mäkeenheitto. Molemmat varmasti katsoisin kokonaan jos minulla vain riittäisi niihin aika, mutta tällä kertaa kummankaan <i>maistuvuusarvo-aikavaatimussuhdanne</i> ei riittänyt listaslotin virittämiseen. Sääli.<br />
Lohdutukseksi taidan katsella <b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=fcNcCe8YE2E" target="_blank">tätä</a></b> aina pari kertaa viikossa. <i>Guu-guu, yey!</i><br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
*</div>
[1] Tässä pitää tietää, etten tällä hetkellä ole katsonut kuin Smilen, Dokidokin ja Heartcatchin. Vielä joskus ne loputkin.<br />
<br />
[2] Tässä pitää tietää ettei Sakura Trick ole Shaftiltä, vaikka se siltä näyttääkin. Eikä ihmekään, kun ohjaajana on etenkin <b>Hidamarin</b> puolelta tuttu <b>Ishikura Ken'ichi</b>.Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-66582490227541673102014-01-27T19:02:00.000+02:002014-01-27T19:02:27.462+02:00Syyskausi 2013, lopputunnelmat<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_y1x2KNcBmADIC-K7Inw9WUTYDM0ZHtB76M7Sjz2AzVXasI4kKq1MuKCzZR3pAvHhqa0uNf0PjM7m7F_1d2PTZL1Re3Ezr3YWtemkzSv46TvPiTO1_es0b8h-ZiuzAt2TcQeY6yIoXT3g/s1600/suunnilleen_tallai.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_y1x2KNcBmADIC-K7Inw9WUTYDM0ZHtB76M7Sjz2AzVXasI4kKq1MuKCzZR3pAvHhqa0uNf0PjM7m7F_1d2PTZL1Re3Ezr3YWtemkzSv46TvPiTO1_es0b8h-ZiuzAt2TcQeY6yIoXT3g/s1600/suunnilleen_tallai.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mitä enemmän muistelen mennyttä kautta, sitä mutrummaksi naamani vääntyy</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Syyskausi loppui jo jokunen tovi sitten, ja tuttuun tapaan päädyin purkamaan sitä vasta nyt. Tällä kertaa sain kauden katsotsomisen kannalta pakettiin jopa melkolailla ajoissa, mutta muiden projektien vuoksi kirjoituspuoli hieman viivästyi. Olen niin kovin kiireinen mies, niin kovin kiireinen!<br />
Tai sitten syy on siinä, ettei kausi ollut alun perinkään kovin kinostavan oloinen (ks. <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2013/11/syyskausi-2013-ajatukset-alkupuoliskosta.html" target="_blank">alkupään postaus</a>), joten myös lopputunnelmien kirjaaminen tuntuu keskimääräistä vähemmän kinostavalta. Jokainen voi nyt kaivaa mielikuvituspiippunsa esiin ja pohtia, kumpi syy on todennäköisempi.<br />
Hmm, hmm ja hmm.<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Non Non Biyori</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjg0yyr3eM4oE7amArmsdE_53NklELabYSng8ZYGQRVuijavGypV_gImoiIb05aZSbjV9fjjkuQVmJlwTqg0fCoKdsVBWd0gmn3vTVW4zJlBKMuIpYous9dbKwoV-XBGzQdwbZAHLCpzqik/s1600/nanon.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjg0yyr3eM4oE7amArmsdE_53NklELabYSng8ZYGQRVuijavGypV_gImoiIb05aZSbjV9fjjkuQVmJlwTqg0fCoKdsVBWd0gmn3vTVW4zJlBKMuIpYous9dbKwoV-XBGzQdwbZAHLCpzqik/s1600/nanon.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
Ohessa keskiverto ilmeeni jokaisen <i>Nanon</i>-jakson jälkeen.<br />
Tällä kaudella kävi tosiaan niin, että päätin ottaa animen suhteen vähän iisimmin ja aloittaa suosiolla tavallista vähemmän sarjoja. Ja kuten alempaa näkyy, niistäkin harvoista joihin kajosin, suuri osa oli jokseenkin jonninjoutavaa kohinaa.<br />
Nanon oli kuitenkin asia erikseen. Se oli minulle yhdessä <b>Aikatsun</b> ja <b>Precuren</b> kanssa kauden valopilkku, joka piti minut hengissä. Sitä tuli odotettua ja siitä nautin, viikosta toiseen.<br />
<br />
Nanon oli leppoisa, hauska ja jossain määrin parantavakin katselukokemus.<br />
Tykkäsin sarjassa erityisesti sen tahdituksesta: rauhallisen leppoisissa pätkissä tosissaan otettiin rauhallisesti ja oltiin leppoisia, ja komediakohtauksissa viiletettiin juuri niille sopivalla vauhdilla, eikä näiden kahden puoliskon välille syntynyt eripuraa. Kumpikin osio sai juuri sen verran aikaa itselleen, kuin tarvitsi.<br />
<br />
Ja oli sarjassa yhtä sun muutakin ainakin omaan makuun kolahtavaa. Pirteä valaistus tuki pirteää tunnelmaa, ääninäyttelijät sopivat Rengen <i>Koiwai Kotoria</i> myöten rooleihinsa kuin nakutetut ja miltei joka jaksossa oli <b>säihkettä ja kimalletta</b>! Minä pidän säihkeestä ja kimalteesta.<br />
<br />
Harmi vain, että sarja oli lähinnä <i>kyseisen kauden</i> mittapuulla erinomainen, sillä se jäi loppujen lopuksi puolitiehen vähän kaikessa. Huumoripuoli oli tasoa perusjees, kuvitus tasoa perusjees, ja parantavuus oli lähinnä sivutuote söpöistä hahmoista ja onnistuneesta tahdituksesta. Siksi teos jää kussakin lajityypissä "aidosti hyvien" teosten varjoon, eikä siten pääse loistamaan.<br />
Kyllähän tätä lämmöllä muistelee fanarttia ja screenshotteja plärätessä, mutta tuskin tämän olemassaolo muuten putkahtaa mieleen tulevaisuudessa.<br />
Kivaa kuitenkin oli.<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Gingitsune</b></h3>
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheP4oXovdoDehnka3l-5nYf5AikHhS2wbktzFPBM-Zvxf8rrUbNTV6o8y8p1DW7-aYPs3RePA9IxX-1M-r2CC6nnbcA8_E0itNA_fXdoGLqyNrxXfAMl3N5soyzGN78KPQD_FVn1e-wRN5/s1600/gingitsune.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheP4oXovdoDehnka3l-5nYf5AikHhS2wbktzFPBM-Zvxf8rrUbNTV6o8y8p1DW7-aYPs3RePA9IxX-1M-r2CC6nnbcA8_E0itNA_fXdoGLqyNrxXfAMl3N5soyzGN78KPQD_FVn1e-wRN5/s1600/gingitsune.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hopeaketun katsominen oli kutakuinkin tällaista, viikosta toiseen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Alkupään postauksessa tilitin siitä, kuinka Hopeakettu on keskivertoa keskiverrompi sarja, joka ei kiinnosta oikein ketään. Edes meitä harvoja, jotka sarjaa kestivät katsoa.<br />
<br />
Näin jälkikäteen tarkasteltuna teos oli hyvin vankka ja tasalaatuinen. Tai siis:<br />
vankan mitäänsanomaton ja tasalaatuisen keskiverto. En ole näin selvää <i>"5/10 oli ja meni"</i>-sarjaa tainnut nähdä sitten sen legendaarisen <b>Devil Survivor 2</b>:n, joka pyöri joskus... joskus muinoin.<br />
<br />
Hopeaketun tapauksessa sarjan turhuus johtunee enimmäkseen siitä, ettei siinä edetty tarinallisesti tai hahmollisesti missään vaiheessa yhtään mihinkään, vaikka liikkumisvaraa olisi ollut vaikka kuinka. Monen monta hahmokemiakuviota kyllä esiteltiin, mutta niistä jokainen jätettiin sinne esittelyasteelle.<br />
Kyllä harmitti, kun jälkipuoliskolla ei enää kuulunut sitä koskettavaa pianohuilumitäliemusiikkia juuri yhtään. Parkumistakin oli kovin vähän.<br />
<br />
Nämä tapaukset tuntuu aina vähän hämmentäviltä.<br />
Sarjaa ei missään tapauksessa voi erityisemmin vihata, mutten kyllä ikinä koskaan suosittelisi tätä kellekään. Korkeintaan, jos haluaa perehtyä Japanin uskontokulttuurin tarkemmin, jolloin tästä ja <b>RDG</b>:stä saa kasaan oikein tuhdin paketin!<sup>(sark.)</sup><br />
<br />
Ei tule ikävä.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Aoki Hagane no Arpeggio - Ars Nova</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ7IypX5S_S1mBRqbXkomckUHF3oSdQ27pRiG95rKEKM8IGZOnJUtgjlrj2Tbc-JESsfxxiqCH8YlMShlsUgfjgicM0OxtTJdZPfZRX1Yqo6HOdlpsOROMF3dEdhKafOELwaZfJrvS0ceH/s1600/arpeggio.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ7IypX5S_S1mBRqbXkomckUHF3oSdQ27pRiG95rKEKM8IGZOnJUtgjlrj2Tbc-JESsfxxiqCH8YlMShlsUgfjgicM0OxtTJdZPfZRX1Yqo6HOdlpsOROMF3dEdhKafOELwaZfJrvS0ceH/s1600/arpeggio.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<i>Arpeggio</i> oli loppujen lopuksi vähemmän kaamea sarja, kuin alkumetreillä odotin. Tämä lienee suurimmaksi osaksi tutuksi tulleiden hahmojen ja menevien OPED-settien ansiota. Takaraivossa on jotenkin sellainen kumma kutina, että <i>Seiji Kishin</i> sarjoissa olisi useinkin kivat alku- ja/tai lopputunnarit, mutta kaikki kama niiden välillä jäisi väljäksi. Saatan toki aistia väärinkin, mutten nyt ala tarkistamaan asiaa. Ei oikein huvittaisi katsoa herran menneitä sarjoja uusiksi.<br />
<br />
Hyväksi asti Arpeggio ei kuitenkaan missään vaiheessa äitynyt, vaikka siitä saikin jaksojen mittaan yhä paremman ja paremman otteen.<br />
Oli tälläkin sarjalla toki hetkensä siinä missä millä tahansa muullakin teoksella, mutta niiden osuus jäi melko marginaaliseksi. Lähinnä osa taistelukohtauksista oli ihan siististi toteutettuja, niin taktiikoiden kuin räiskintäanimaatioidenkin osalta.<br />
<br />
Itse laivat ja niihin liittyvät pätkät tuntuivatkin sarjan siltä osalta, jossa 3D:n käyttö tuntui edes jossain määrin hyvältä. Sillä saatiin helposti toteutettua hyvännäköisiä kamera-ajoja ja erinäisiä ohjusräiskintäkohtauksia, mutta inhimillisten olentojen kuvaamiseen se ei soveltunut niin millään.<br />
Hahmojen liikkeet olivat läpi sarjan kankeita, oudon nopeuden omaavia ja muutenkin <i>luonnottomia</i>. Jos jokin asia on helppo pilata 3D:n käytöllä, niin ihmisten liikkuminen. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä se ei toimi, kuten ei nytkään.<br />
<br />
Jotenkin kummasti sarja kuitenkin on onnistut myymään lättyjä tehokkaasti, mikä on suoraan sanottuna hämmentävää. Ilmiö saattaa liittyä selväksi tehtyyn yhteistyöhön KanCollen kanssa, mutten oikein haluaisi uskoa asian olevan näin. Mielummin uskoisin ihmisyyteen ja kuluttajakunnan ei-huijattavuuteen.
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>*</b></h3>
</div>
<br />
<br />
<b>Monokromineidissä</b> sarjan koko pointti oli jo viime postauksessa lähinnä se, että se oli lyhärisarja. En siis kirjoita siitä sen enempää, koska siitä ei voi sanoa oikein mitään. Se oli lyhyt ja se oli lyhyt.
<br />
<br />
<b>Kyoukai no Kanatasta</b> ei lopulta kehkeytynyt mitään suurempaa, kuin mitä se alkupäässä antoi ymmärtää. Visuaalinen puoli oli kyllä toteutettu alusta loppuun erinomaisesti, ja erityisesti loppujaksojen rakettitulitus oli liikkeen kannalta mitä herkullisinta seurattavaa ja valaistus oli aina mieluisasti toteutettu. Etenkin yön pimeydessä hohtavat ja hohkaavat asiat maistuivat silmilleni.<br />
Kuitenkin itse tarinankaari tuntui kaikin puolin yhdentekevältä ja ei-kiinnostavalta. Hahmoihin en missään vaiheessa saanut kovin hyvää otetta, joten draamapuolikaan ei liikauttanut sydäntäni suuntaan eikä toiseen.<br />
En siis tule muistalemaan tätä sarjaa oikein millään fiiliksillä. Todennäköisesti en tule muistelemaan tätä sarjaa lainkaan.<br />
Fuyukai deshita.<br />
<br />
<b>Diabooliset Rakastajat</b> olivat myös jälkipuoliskolla diaboolisen kauheita. En halua puhua niistä yhtään enempää. Ei enää ikinä Diabolikkia.<br />
<br />
<b>Noukomen</b> suhteen olin aluksi hieman nihkeällä päällä, mutta alkupuoliskon jälkeen lämpenin sille huomattavasti. Odotin ehkä hieman liikaa sitä tyypillistä ranobe-överiyttä, enkä hahmottanut mitä oikeastaan katson. Olihan se lopulta ihan hupsun hauska teos, ja tulen varmasti kuuntelemaan sen OP-rallatusta jatkossakin.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
*</div>
<br />
Jatkokausista sain kuin sainkin aloitettua <b>Infinite Stratosin</b> kakkososan. Sarjalle kävi siinä mielessä jännästi, että ilmeisen moni ykköskauden katsonut jätti sen joko väliin tai suorastaan droppasi. Jopa ne, jotka pitivät siitä aiemmasta osasta.<br />
Mikä on ehkä hieman erikoista, sillä eihän se kakkoskausi nyt <i>niin</i> huomattavissa määrin eronnut siitä ensimmäisestä. Jonkin verran enemmän oli niitä turhaakin turhempia juonijuttuja, joo, mutta pääpaino oli kuitenkin niissä samoissa <i>"hauskoissa"</i> väärinymmärrystilanteissa ja <i>"kivoissa"</i> hahmoissa. Samalta se minusta tuntui.<br />
Katsoisin vielä kolmannenkin kaudellisen.<br />
<br />
<b>Yozakuran</b> uusintayrityksestä puolestaan ihmetyin jakso jaksolta enemmän. Ne harvat asiat, joita vuosien takaisesta ykkösversiosta muistan, oli tällä kertaa tehty aivan toisin. Paljon oli jätetty tavaraa pois ja tuotu uutta tilalle, enkä missään vaiheessa oikein edes. Jos olisin ahkera, paneutuisin alkuteokseen ja selvittäisin miten asiat on sillä puolella toteutettu. En kyllä ihan hetkeen jaksaisi olla ahkera.<br />
Moni asia oli toki tällä kertaa toteutettu paremmin ja esim. taistokohtaukset olivat huomattavasti ykköskautta intensiivisempiä. Toisaalta juonen sisällön ja sen kuljetuksen kannalta tykkäsin ykköskaudesta huomattavasti enemmän, joten loppujen lopuksi sarja jäi aika lailla samalle tasolle kuin se edellinenkin yritys.<br />
Nyt vain odotan innolla, että tästä tehdään vielä kolmas versio, jossa hommat tehdään ihan eri tavalla kuin kahdella ensimmäisellä kerralla. Se vasta olisikin jotain!<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
*</div>
<br />
Loppujen lopuksi tuntuu, että valintani syyskaudelle menivät jossain määrin ohi. Kuulemma ainakin edelleen jatkuvat <b>Nagi no Asukara</b> ja <b>Samurai Flamenco</b> olisivat kelvollisia katsottavia, joten ehkä teen jossain välissä animeaikahypyn ja kurkkaan niitä tarkemmin. Kenties, kenties.<br />
<br />
Nyt päättyneistä ehkä omalla listalla paras teos oli kuitenkin vuoden verran pyörinyt <b>Dokidoki! Precure</b>, joka toki painii pituutensa vuoksi aivan eri sarjassa kuin nämä paritoistajaksoiset kääpiösarjat.<br />
<br />
Omalla kohdalla DD:kin jäi silti hieman epämääräisen oloiseksi. Kokonaisuutena katsottuna sarja oli melko vuoristoratainen, eikä aina ollut ihan selvää mistä se haluaa milloinkin kertoa. Monta tarinaelementtiä heitettiin pian esittelyn jälkeen romukoppaan jäähylle, ihan vain jotta ne voitaisiin sitten kymmeniä jaksoja myöhemmin noukkia sieltä takaisin esille ja käyttöön. Esimerkiksi vauvankasvatusteema otettiin esille varsin mielivaltaisina ajankohtina, ja <i>Joen</i> ja <i>Reginan</i> mukanaolo tuntui lähinnä kierolta arpapeliltä.<br />
Ja <b>Alicen ruuruaika</b>. Voi Alicea.<br />
<br />
Onneksi sarjan kerronta tasaantui loppua kohden, ja viimeisissä arkeissa hahmokemioita ja taustatarinaa syvennettiin tehokkaasti ja toimivasti. Yllättävän liljaisasti, mutta kaipa sen niinkin voi tehdä. Koko loppuratkaisukin tuntui kaikin puolin raikkaalta, lämpimän pehmoiselta ja ylipäätään <i>hyvältä</i>.<br />
<br />
Monin paikoin ristiriitaisen tuntuinen tekele, joka kuitenkin jäi selvästi plussan puolelle. Sunnuntaina starttaavaa <b>Happiness Charge Precurea</b> odotellessa!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga2YAwD1y1UxLirQXL7Jq-GwS2prT2Nh9C_djBhLBtf2sXn73wIehL53W9SIP3-OC9gpLLl1ud1lguBHGOO4Oib1hIV8OPcoO3uCJRTG5MO5EIHMcvosZcOQADhlH77NS4SwBQ4iQRe9E8/s1600/prec.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH27wo-0wMzD-_59eTaHLehkna6zvjubs4FPee3mBKSOFMC3K0P0P1RmdppRWOK71v4TH8NBvxv1m10ju6Yc2Z96Va1E4Duve-fz9Vm3vp74fZiW0K0uBPqWsEAZNuQriwkfLeMg_MVShW/s1600/prec.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH27wo-0wMzD-_59eTaHLehkna6zvjubs4FPee3mBKSOFMC3K0P0P1RmdppRWOK71v4TH8NBvxv1m10ju6Yc2Z96Va1E4Duve-fz9Vm3vp74fZiW0K0uBPqWsEAZNuQriwkfLeMg_MVShW/s1600/prec.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-21797973785256592062013-12-29T23:02:00.000+02:002013-12-29T23:34:23.726+02:00Omavaraisia hahmoekosysteemejä<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.pixiv.net/member_illust.php?mode=medium&illust_id=40559965" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2UfKMnKO01jQ6pCr24qi2-2yoLEaiCEvkPiMJFyq_4Eb56Acj418i9A41AosavH3awvtKSKKPLLzJErV_7H9SApWMYN0530dsgMAPGLUm2b1-4I_u5R1FzL8Ojawu4xZkkdPT_pvOraK4/s640/kankore_touhou_crossover_a3fa00.jpg" width="485" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eli miksi KanColle söi Touhoun.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Kuinka moni muistaa, kun vuosi oli nolkytä-jotain, <b>Imperishable Night</b> oli uusin <b>Touhou</b>-peli ja netti oli täynnä hauskoja <b>IOSYS</b>-flasheja kivan oloisilla musiikeilla ja hahmoilla?<br />
Minä ainakin muistan.<br />
Silloin ruoho oli vihreää, aurinko paistoi talvellakin ja joka päivä oli oma pieni seikkailunsa. Voi pojat, se vasta oli aikaa! Kävin jopa ulkona vapaa-ajallanikin, ainakin silloin tällöin.<br />
<br />
Ja siitä se alamäki sitten suunnilleen lähtikin. Ei onneksi minulla, mutta näin Touhou-ilmiön osalta.<br />
<i>IN</i>:n jälkeen tuli <i>MoF</i> ja <i>SA</i>, jotka eivät enää olleetkaan niin hyviä kuin pari edeltäjäänsä. Menettelivät, mutteivat yltäneet läheskään samalle tasolle.<br />
<br />
Sitten tuli <i>UFO</i> ja <i>Oh Desires</i>, jotka maistuivat jo lähinnä puulta eivätkä innostaneet niin sanotusti <u>lainkaan</u>. Niissä ei ollut enää niin paljoa kivoja uusia hahmoja ja pelimekaniikat oli väännetty ihan millaisiksi sattuu.<br />
Ilmeisesti nyt on tulossa/tullut sarjan 14. osa, mutta joo ei. Ei kyllä. Ei kinosta, minun töhökyytini taisi olla tässä.<br />
On minulla parempaakin tekemistä. Esim.. opiskel-... katsoa piir-...<br />
Pelata <i>KanCollea</i> ja etsiä siitä fanitaidetta netistä, eli tehdä tismalleen samaa mitä tein aiemmin töhöllä.<br />
<br />
Tuntuukin vahvasti siltä, että tänä vuonna startannut<b> Kantai Collection</b> löi Touhou-saagalle viimeisen naulan arkkuun ja nousi tämän valtaistuimelle, kalifiksi kalifin paikalle. Tässä tapauksessa toimi oli tosin oikeutettu, sillä kansa oli tyytymätön oloihinsa ja vaati vallankumousta.<br />
Tämän myötä rupesin miettimään tapahtunutta ja yleisemminkin harrastuskenttiä, joissa pyörin. Aika jossa elämme, on nimittäin jokseenkin mielenkiintoinen, myös viihteen kannalta.<br />
Ja koska minulla kerran on blogi, miksen jakaisi näitä tuumauksiani muillekin?<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
Ja koska aihe on laaja ja sanallinen ilmaisuni jokseenkin venyvää, keskityn lähinnä <i>"suureen kolmikkoon"</i>: <b>Touhoujuttuihin, Vocaloideihin ja KanColleen,</b> sekä yleisiin periaatteisiin, ja jätän pienempien ekolokeroiden ja yksityiskohtien käsittelyn vähemmälle. <strike>Tämä on jo tällaisenaan vähintäänkin tarpeeksi pitkä.</strike><br />
<br />
<br />
Mutta mitä tarkalleen ottaen ovat <i>"omavaraiset hahmoekosysteemit </i><i><span style="font-size: x-small;">(<i>myöh. ohes</i>)</span>"</i>?<br />
Tässä yhteydessä tarkoitan tällä <i>mitä tahansa hahmopainotteista tuotosta, jonka fanikunta ns. ruokkii itse itsensä, jatkojalostamalla alkuperäistä tuotetta fanitaiteen, doujinshien tahi muiden omajulkaisujen keinoin.</i><br />
<br />
Toisin sanottuna niitä saagoja, joista löytyy Pixivistä ja booruista eniten fanitaidetta. Se kun on se näkyvin ja havainnollistavin mittari faniaktiivisuudelle.<br />
<br />
<b>Touhou</b>, <b>Vocaloidit</b>, <b>KanColle</b>, ja periaatteessa <b>Raamattukin</b> kuuluvat tähän kategoriaan. Raamatun doujin-aktiivisuus vain tuntuu kovin tylsältä näihin muihin verrattuna, sillä sen fanitaide painottuu lähes kokonaan pelkkiin päähenkilöihin, ja sen fanit tuntuvat ottavan teoksensa joskus hieman liian tosissaan. Käytännössä sekin kuitenkin on ohes, sillä alkuperäiset kirjoittajat ovat kuolleet jo aikapäivää sitten ja homma pyörii kokonaan teoksen fanien voimin, ja toiminta on vahvasti hahmopainotteista. Tiedättehän, Jesse ja sen faija jne jne.<br />
<br />
On kuitenkin huomatava että Raamatun kaltaiset, ei-internetavusteiset hittituotteet ovat erittäin harvassa. Käytännössä kaikki ohesit vaativat toimiakseen netin, jotta fanituotossysteemi kykenee tehokkaasti ruokkimaan itseään ja houkuttelemaan pariinsa uusia toimijoita. Jos piirtää kotona kuvan omasta lempihahmosta X, on sen levittäminen perinteisin keinoin melkoisen hankalaa. Myyntipisteen saaminen Comiketistäkään ei ole mikään itsestäänselvyys.<br />
Juuri tämän takia kyseisenlaisia ilmiöitä on havaittu erittäin vähän, ja vasta ensimmäinen hiipuminen on aluillaan: netti on verrattain nuori ilmiö, <b>Danboorun</b> ja <b>Pixivin</b> kaltaisista isoista kuvalevityspalveluista puhumattakaan.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWOZf7WuPYWKyDzhu9Q5OCgyzEAlcUYTegwXSleBm6moLwHXaS7IQd2b9n4cO6IxE6zZPamoAAPM_l7uxO0_1QcVke6b4ksuKr8BXO-F5MJzY6w0Y0MSAxw9UEj6G8XARdjppPC_zQ57MM/s1600/17623179.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWOZf7WuPYWKyDzhu9Q5OCgyzEAlcUYTegwXSleBm6moLwHXaS7IQd2b9n4cO6IxE6zZPamoAAPM_l7uxO0_1QcVke6b4ksuKr8BXO-F5MJzY6w0Y0MSAxw9UEj6G8XARdjppPC_zQ57MM/s1600/17623179.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja onneksi meillä on nettikulttuuri ja Pixiv.<br />
Mistä kaikesta jäisimmekään paitsi?</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Mutta edes omavaraiset systeemit eivät ole ikuisia, lähinnä siksi ettei mikään ole ikuista.<br />
Töhöyhteisö ei ole vielä kuollut, eikä varmaan tule vielä aikoihin kuolemaankaan, mutta suunta on selkeästi hiipumaan päin. Töhön tapauksessa tähän ei ole syynä <i>KanColle</i> tai mikään muukaan "kilpaileva teos", vaan lähinnä se, että kyseisen ekosysteemin omat rajoitteet tulivat vastaan.<br />
<br />
<br />
Mitä rajotteita oheseilla sitten on? Mihin se kaikki lopulta kaatuu?<br />
Yleisenä sääntönä sanoisin, että <i>jos teos ei laajene, se hiipuu</i>.<br />
Mikään systeemi ei ole aidosti omavarainen vaan tarvitsee ulkoista lisäenergiaa toimiakseen, mikä tarkoittaa hahmosysteemien tapauksessa virallista lisämateriaalia tuottajien puolelta. Mitä omavaraisempi systeemi, sitä pienempi panostus riittää pitämään kehityksen kasvun puolella.<br />
Käytännössä siis alkuperäisteoksen tuottajien tulee kyetä tuottamaan <b>aidosti uutta</b> lisämateriaalia teokseensa. Jatko-osia, uusia hahmoja, sovituksia eri medioihin. Mitä tahansa, mikä on laskettavissa samaan tuotteeseen tai tuoteperheeseen.<br />
<br />
Touhou ei kyennyt tähän. Jatko-osat olivat yhä enemmän edeltäjiensä kaltaisia, mikä on peliformaatin vuoksi varsin ymmärrettävää. Ylöspäinscrollaavia danmakuräiskintöjä <i>ei voi</i> tehdä kovin monella tapaa, ja nekin uutuudet joita <i>ZUN</i> kokeili, olivat selvästi askelia vääriin suuntiin ja huononsivat pelikokemusta entisestään.<br />
<br />
Kerrontaformaatti on kuitenkin näistä rajoittimista se kevyimmän tuntuinen, ja Töhöissäkin oltaisiin voitu pysyä PCB:n tyylissä aina näihin päiviin asti ilman sen kummempia ongelmia.<br />
Enemmänkin homma kaatui/kaatuu siihen, ettei <i>ZUN</i> oikein kykene tuottamaan peleihinsä uusia hahmoja, vaan kierrättää niitä vanhoja yhä uudestaan ja uudestaan. Reimu ja Marisa ovat olleet pelattavina hahmoina jo iät ja ajat ja se on ihan oikei, mutta kenttäpääkkyjen uusiokäyttö menee jo liian pitkälle. Eikä niissä uusissakaan hahmoissa tunnu olevan mitään uutta.<br />
Ilmeisesti Japanin mytologian tunnistettavat möröt loppuivat kesken ja homma katkesi siihen. Raja tuli vastaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidELA6kuPrG0Ugl6RjClhCSQ1Je1GlY-uc1YOAiWzbJ2ztWazFrD5OXI7oxf2AFuQWQdFhECFYiOEufzlo95FbKe0-7kijlZxo_OqtYnQsFsjhf5Zxb9_ihEXe82jwfwEXH7Bam-Sv0o4a/s1600/1331531280837.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidELA6kuPrG0Ugl6RjClhCSQ1Je1GlY-uc1YOAiWzbJ2ztWazFrD5OXI7oxf2AFuQWQdFhECFYiOEufzlo95FbKe0-7kijlZxo_OqtYnQsFsjhf5Zxb9_ihEXe82jwfwEXH7Bam-Sv0o4a/s1600/1331531280837.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<b>Kantai Collection</b> tulee kaatumaan viimeistään tähän samaiseen ongelmaan:<br />
<i>japanilaisia toisen maailmansodan sotalaivoja on tarkkaan rajattu lukumäärä, eikä niitä saa jotenkin maagisesti taiottua historiankirjoihin yhtään sen enempää.</i><br />
Aluksia on toki lukumäärällisesti melkoisen paljon ja rajaa voi venyttää jonkin verran 改二-tyyppisillä hahmopäivityksillä, mutta raja on silti olemassa ja kummittelee takaraivossani.<br />
Onneksi KanColle on aidon kaupallinen tuotos, joten sen tekijöitä todella kiinnostaa teoksen elinvoiman <span style="font-size: x-small;">(lue: myynnin)</span> hengissäpito ja elävöittäminen. Sen kehittäminen ei ole tekijöilleen mikään oluttuoppiin verrattavissa oleva <i>vaihtoehto</i>, vaan työtä josta maksetaan palkkaa.<br />
<br />
<br />
Tässä suhteessa <b>Vocaloid</b>-projekti onkin jokseenkin erityisessä etulyöntiasemassa:<br />
<i>sen kasvu on sidottu lähinnä teknologian kehitykseen, eli mitään varsinaista globaalia raja-arvoa ei ole vielä näkyvissäkään.</i><br />
Äänisyntetisointi ei nimittäin tule vielä vuosikausiin olemaan sillä tasolla, että sitä voisi leikilläkään sanoa <i>loppuun asti hiotuksi</i> tai <i>valmiiksi</i>. Ei todellakaan.<br />
Koko homma on vielä saatu <i>MMD</i>:n ja kumppaneiden myötä melko vahvasti sidottua 3D-mallinnuksen kehittymiseen, eli tuote on jatkuvasti liikkeessä siinä missä kyseiset alat muutenkin.<br />
Lisäksi itse tuote on pelin tai tarinan sijaan <b>soitin</b> eli sisällöllistä puolta rajoittaa vain ja ainoastaan käyttäjien mielikuvitus, ja tekijänä on <i>KanCollen</i> tapaan kaupallinen, hahmokulttuuria ymmärtävä taho.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.pixiv.net/member_illust.php?mode=medium&illust_id=38124873" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeZWa-TbfVKFADrlgQ6fk-zIhy_xNi3WRin7vPLb2eZ4qhwqY3Pma_k9pdVpHGrThAjnVQj0nK0JO5hn5-IqtP8EvgCkNfywVc2dw6BTHOuIhDQF_56K8jmSa0XnJixZhAv1E8lIeIdCt2/s640/en_ollut_ainoa_e863bb.jpg" width="452" /></a></div>
<br />
<br />
Sanoisin, että melkoisen bueno yhdistelmä. Kehittymisvaraa on,
kehityshalua ja -resursseja on, ja soittimiuden ansiosta päävastuu
sisällön tuottamisesta on faneilla itsellään. Firma vain tarjoaa siihen
piirrettävissä olevan hahmon ja musisointivälineet. Mikun laulua tullaan kuulemaan vielä ihan hyvän aikaa, siitä voidaan olla melkoisen varmoja.<br />
<br />
<br />
On jokseenkin harmillista, miten paljon ohesit painottuvat juuri siihen ikärajattomaan peli- ja ohjelmistopuoleen. Animessa vastaavia ohes-hittejä on todella vähän, animeversiottomissa VN:issä vielä vähemmän ja mangan ja ranoben puolella sellaisia ei joko ole tai ne on piilotettu jonnekin suljettuihin verkkoihin.<br />
Animangapuolelta tulee mieleen lähinnä <b>Precure</b>-saaga<i> Kuroki Reikoineen</i>, <i>fujoshi-Yayoineen</i> ja muine pseudo-konsensuksineen, sekä juuri ne alussa mainitut <b>Inazuma Elevenit</b>, joista en valitettavasti tiedä oikein mitään.<br />
VN-puolella taas ainoana oikeana teoksena tulee mieleen <b>To Heart 2</b>, joskin siitäkin taitaa olla jonkin sortin animersio. Kuitenkin teos on tunnettu nimenomaan pelinä, joten menköön.<br />
Sääli, ettei enempää.<br />
<br />
<br />
Kuitenkin nämäkin teokset pelaavat tismalleen samoilla säännöillä, kuin tunnetummat toverinsa:<br />
Precuresta pukkaa tasaiseen tahtiin jatkokausia uusine hahmoineen ja tarinanpätkineen, ja vanhat hahmot saadaan yhteisleffojen voimin pidettyä kuvioissa mukana. Samaten <i>TH2</i>:sta tulee edelleen ties mitä fandiscejä, add-oneja ja <i>Dungeon Travellereita</i>. Figuista puhumattakaan.<br />
<br />
Liekö sitten tarinoiden laajuuden ja liian tarkkojen hahmokuvausten syytä, ettei tältä puolelta pelikenttää tule koskaan Touhou-KanColle-Vocaloid-tason megailmiöitä? Kiveen hakatut hahmokertomukset kaventavat yhteisön omia muovaus- ja keksimismahdollisuuksia huomattavasti suhteessa hahmoihin, joista tiedetään vain muutama repliikki ja iso läjä historiallisia tosiseikkoja.<br />
Kuitenkaan originaalihahmot eivät pääse koskaan samoihin sfääreihin, joten ilmeisesti hahmoilla tulee olla myös minimoitu taustatarina ja jonkin sortin muodollinen teosympäristö.<br />
Ei tälle oikein muutakaan selitystä keksi.<br />
En minä tiedä.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl21mEaqOGLNUhjDKeKgJT1QkPR08q1Z16k-VnKAsYOoo4zEha81ahlXIEjZkMFjCp_ZYGvRn8oHXlWGINW827_YRNZu0LxPu9JAEXXrSCegGchFjEtIqfx23h9GdW3Q0YCGQrBvCn_qrc/s1600/precure_b7cb22be95aab4ba3d9ffe42341409ce.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="452" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl21mEaqOGLNUhjDKeKgJT1QkPR08q1Z16k-VnKAsYOoo4zEha81ahlXIEjZkMFjCp_ZYGvRn8oHXlWGINW827_YRNZu0LxPu9JAEXXrSCegGchFjEtIqfx23h9GdW3Q0YCGQrBvCn_qrc/s640/precure_b7cb22be95aab4ba3d9ffe42341409ce.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Loppuun vielä fanarttia piirtäviä Yayoi.</td></tr>
</tbody></table>
Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-87735739821770614202013-11-13T18:29:00.001+02:002013-11-13T18:30:22.302+02:00Syyskausi 2013, ajatukset alkupuoliskosta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAL5o2vGEWwXyfk1OsJesGQ7hGE4o43o8dQMfSTuYZsJz-E8SKIW3ej0y54ssMK_xAohJtjoYAgVimBOizh_Z3CU3MP35Jv8QC_NWdJcEw6WtOCmJMukgy78hIzVajoOTsJgmKOFNbQERQ/s1600/otetaan_iisisti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAL5o2vGEWwXyfk1OsJesGQ7hGE4o43o8dQMfSTuYZsJz-E8SKIW3ej0y54ssMK_xAohJtjoYAgVimBOizh_Z3CU3MP35Jv8QC_NWdJcEw6WtOCmJMukgy78hIzVajoOTsJgmKOFNbQERQ/s640/otetaan_iisisti.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kesäkausi tuli ja meni, ja olen lopultakin saanut syyskauden sarjavalinnat lyötyä lukkoon. Viime kausi tosiaan meni aikataulutuskämmien vuoksi omalla kohdalla vähän plörinäksi, joten ajattelin ottaa tällä kaudella hieman rauhallisemmin ja aloittaa tavallista vähemmän sarjoja. Kauden vaihteessa katsottavien lista valahti melkein kokonaan tyhjäksi, joten nyt on oiva hetki iisisti ottamiselle. Ehkä ehdin jopa katsoa joitakin viime kausilta jääneitä sarjoja pois kummittelemasta.<br />
<strike>Tai sitten käytän tämä vapautuneen ajan KanColleen, mikä tuntuu todennäköisemmältä vaihtoehdolta.</strike><br />
<br />
Ylipäätään tuntuu, että tämä kausi on hyvä kausi rauhoittumiseen: ainakaan minuun kolahtavia sarjoja ei tunnu pyörivän mahdottoman montaa, vaan kausi tuntuu paria poikkeusta lukuunottamatta melko tasapaksulta ja yhdentekevältä hötöltä.<br />
Tästä johtuen poikkean hieman yleisestä läpikäymiskäytännöstäni, ja painotan pidemmissä pätkissä katsausta jonkin verran niihin kauden <i>"kinostaviin sarjoihin"<span style="font-size: x-small;"><sup>(?)</sup></span></i> omien lemppareideni lisäksi.<br />
Mutta muutoin tutulla formaatilla:<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Non Non Biyori</b></h3>
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCV40TnCvXHMKNHmnBz2moJ59goTBqKxTAtEZ0fYV36xYFKr2HebTy697xKOcb1iur22UddLgyJRexLdqEtEXsnQ-9ls-zM0gi2dkVAn9wqOOIy6Sb4-vNMUUZaPLXr036KSvHrLF2JE5O/s1600/nanon.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCV40TnCvXHMKNHmnBz2moJ59goTBqKxTAtEZ0fYV36xYFKr2HebTy697xKOcb1iur22UddLgyJRexLdqEtEXsnQ-9ls-zM0gi2dkVAn9wqOOIy6Sb4-vNMUUZaPLXr036KSvHrLF2JE5O/s640/nanon.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Olen varma, että Japanin maaseudulla on suunnilleen tällaista.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Nanon on ehdottomasti kauden lempisarjani, siitä ei ole epäilystäkään. Teos painii omalla listallani aivan eri sarjassa kuin mikään muu nyt alkanut leppoisuutensa ja siten myös viihdyttävyytensä vuoksi. Välillä se on jopa ihan hauskakin, mikä on varsin mieluisa plussa.<br />
<br />
Sarja tuntuu pelaavan oikeastaan kaikki tärkeimmät korttinsa hyvin: kullekin hahmolle on löydetty mitä sopivin ääninäyttelijä, hahmokaarti on yksinkertainen ja pelittävä, ja ennen kaikkea miljöötä käytetään tehokkaasti hyödyksi.<br />
<br />
Sarja nimittäin uskaltaa, ja eritysesti <i>osaa</i> kertoa hahmojen arkisesta hassuttelusta turhia hötkyilemättä ja hätäilemättä. Onkin ihanaa seurata, kuinka riittoisan kokoisia aikaresursseja sarja käyttää maaseudun rauhallistahtisten asioiden, kuten kävelyn ja ulkona pällistelyn kuvaamiseen. Tunnelman tehostamiseen hyödynnetään yleensä leppoisia taustaäänimaisemia, ja esimerkiksi taustamusiikkeja käytetään miellyttävän hillitysti. Ja kaikki tekniset elementit ovat keskenään mukavasti sopusoinnussa.<br />
<br />
Ei sarja kuitenkaan aivan viime kauden <b>Tamayuran</b> tasolle yllä parannus- ja mukavuusvoimassaan, mutta on se silti varsin kelvollinen tuotos ja osuu nimenomaan omaan viihtyvyysalueeseeni varsin tehokkaasti.<br />
Mieluisaa katsottavaa, tässähän ihan paranee.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Gingitsune</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtqz9mMSetTZ_yKZEgn_yLHwwyBflXQtoovflBRcO9Gjk-cjZlZdOvToamLd57-Py2Sf0Y1KG259RHDlsU9td54iMDwkx8wAdh46MAGLeOl0Rtioyro8h8-HTmbx16_hXgyezZAskwcNc1/s1600/gingitsune.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtqz9mMSetTZ_yKZEgn_yLHwwyBflXQtoovflBRcO9Gjk-cjZlZdOvToamLd57-Py2Sf0Y1KG259RHDlsU9td54iMDwkx8wAdh46MAGLeOl0Rtioyro8h8-HTmbx16_hXgyezZAskwcNc1/s640/gingitsune.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Turreja ja mikoja, voi pojat mikä sarja!<br />
En tiedä oliko juuri turreilla osuutta asiaan, mutta tuntuu ettei <i>hopeakettu</i> kiinnosta oikein ketään. Edes meitä harvoja, jotka sarjaa katsovat. Lautoja en oikein seuraa, mutta ainakaan Twitterissä ei ole sarjan tiimoilta näkynyt juuri yhtään huutelua, ja MAL-tutuistanikin näemmä vain yksi henkilö katsoo sarjaa. Jotain kertonee myös se, ettei samaiselle sivustolle ole kirjoitettu hahmokuvauksia kuin päähenkilöstä Makotosta. Yleensähän kaikista hahmoista ikinä kirjoitetaan hahmokuvaukset MAL:iin.<br />
<br />
Tämä on mielestäni vähän sääli, vaikka ymmärränkin ettei edes sarjatyyppi ole useimmille sitä ominta omaa viihtyvyysaluetta. Mutta ei hopeakettu ole koululaisdraamaksikaan mitenkään erityisen heikkolaatuinen teos, ei todellakaan.<br />
Se on hyvin <b>keskiverron</b> tasoinen teos. Se on sitten katselukulmasta kiinni, onko se hyvä vai huono asia.<br />
<br />
Sarjan piirtojälki on tasalaatuista ja mukiinmenevää, eikä suurempia kämmimisiä yleensä osu silmään lainkaan.<br />
Draamapuoli on miljoonaan kertaan nähtyä, tutun turvallista animulukiolaisten<span style="font-size: x-small;"><sup>(vai yläastelaisten?)</sup></span> keskinäistä kanssakäymistä. Ja sitä on aina yhtä mukava katsoa.<br />
Ja onhan siinä <b>Kanemoto Hisako</b> päätytön roolissa, mikä totta puhuakseni taitaa olla omalla listallani se sarjan suurin plussa.<br />
<br />
Oikeastaan sarjan ainoa isompi miinus on sen taustamusiikkivalikoima, joka on kuin suoraan jostain kliseisestä jenkkimallisesta romanttisesta komediasta. Juuri sellaista itkevää huilua pianotilutuksen kera, mitä kyseisenlaisissa nyyhkylässytyksissä yleensä käytetään.<br />
Ei kyseisten rallatusten käyttö varsinaisesti<i> väärin </i>ole, etenkään kun niitä soitetaan juuri oikeanlaisissa kohtauksissa ja oikein ajoitettuina.<br />
Kappaleissa on vain se ongelma, että ne korostavat jo ennestään juustoisten kohtausten tunnelmaa liiankin tehokkaasti, mihin pakahtuu hyvin nopeasti. Itkevissä halishotaturreissa on jo itsessään aivan tarpeeksi yliällöä tulivoimaa, joten taustalle riittäisi jokin vähemmän tunnelmarikas kappale.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Miss Monochrome</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOGeSO-gbi_ergFXB-6YXAD-x_x_fDn6vLHdXEPVRRO82HhevNvV3r67g414oLgq9zqLjFQm8YKmwMgUkHVndqk9gL9DsfaowW8BarenmdXvdNFefzZ73Di8w7TQfCXuVqzuv2_eUg_Wly/s1600/monokromineiti.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOGeSO-gbi_ergFXB-6YXAD-x_x_fDn6vLHdXEPVRRO82HhevNvV3r67g414oLgq9zqLjFQm8YKmwMgUkHVndqk9gL9DsfaowW8BarenmdXvdNFefzZ73Di8w7TQfCXuVqzuv2_eUg_Wly/s640/monokromineiti.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Taisi olla jossain päin uusinta <b>Recorania☆</b> tai <b>Chitose get youta</b>, kun havahduin muuttuneeseen suhteeseeni lyhärisarjoja kohtaan. Sarjojen mittaan niistä on ilmeisesti kutoutunut jonkinlainen lähes välttämätön osa kausittaista animelistaani, vaikken itse formaatista aivan kauheasti pidäkään. Sama homma kävi aikoinaan ranobekakalle: aina kun sellaista tulee, sitä on katsottava ainakin yhden sarjan verran per kausi.<br />
Ne ovat tavallaan mausteistoni kullekin animekaudelle, eräänlainen hauska pieni näpäytys joka pitää animemakuani koko ajan pienessä liikkeessä.<br />
<br />
Lyhärisarjat ovat myös huomattavasti monikäyttöisempiä ja lyhyen jaksopituutensa vuoksi helposti lähestyttävämpiä, kuin normaalipituiset tuotokset. Viitisen minuuttia kun saa aikataulutettua melkein mihin tahansa väliin päivää, mikä luo jonkinasteista vapauden tunnetta. Tai sitten jaksoa voi käyttää eräänlaisena animenallina, jolla voi asennoitua täyspitkien jaksojen katseluun vaadittavaan mielentilaan. Kätevää ja toimivaa, vaikkei varsinainen sisältö oikein mitään antaisikaan!<br />
<br />
Lyhärianimeksi Monokromineiti on varsin kelvollinen teos. Se ei nimittäin yritäkään tunkea jaksoihin liikaa sisältöä, vaan sitoo viikottaiset pätkät tiukasti yksittäisiksi, sopivan lyhyiksi tarinankaariksi. Homma pysyy eheänä ja yhtenäisenä, ja siten myös toimivana. Toisin teki esimerkiksi <i>Chitose</i>, jossa palloteltiin kussakin jaksossa aivan liian monella vitsillä, mikä onkin pääsyy sille miksen sarjasta kauheasti välittänyt. Siitä tulee hyvin helposti pelkkää kaaosta.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Aoki Hagane no Arpeggio - Ars Nova</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYJGbL3NW2EIcT9l_28BvvImVhvszA3Mn-hcTpxMjDbv7W6QjSwFtxbnDbODBXoCVZd4vpyASxOceQMvN9v90C5qgvx-rEHweFKMdGy2xo6Pt8npTgINzikgl67p83smi3z_z_y21PSwQ7/s1600/aohaga_uh.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYJGbL3NW2EIcT9l_28BvvImVhvszA3Mn-hcTpxMjDbv7W6QjSwFtxbnDbODBXoCVZd4vpyASxOceQMvN9v90C5qgvx-rEHweFKMdGy2xo6Pt8npTgINzikgl67p83smi3z_z_y21PSwQ7/s640/aohaga_uh.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
12 jaksoa täyttä 3D-animaatiota ja <b>Seiji Kishin</b> ohjausta. Mihin muuhunkaan sitä aikaansa käyttäisi?<br />
Aina välillä mietityttää, onko tällaisten sarjojen tekeminen itse hra.<i> Kishin</i> jokin kiero mielihyvän lähde, vai onko tällä vain todella sadistisia työnantajia. Tämä teos nimittäin tuntuu yleisfiilikseltään aivan yhtä seijikishiltä, kuin esimerkiksi aiemmin tänä vuonna pyörinyt <b>Devil Survivor 2</b>.<br />
Ja ei, se ei todellakaan ole kehu.<br />
<br />
<i>DS2:n</i> tapauksessa toisaalta ymmärrän osan tarinankerronnallisista ihmeellisyyksistä, sillä pelien sovittaminen animeksi on yleensä vähintäänkin haastavaa puuhaa. Pelissä kuitenkin olisi kuulemma ollut ainesta vaikka mihin muuhunkin, ja teosten yhteiset piirteet vissiin rajoittuivat lähinnä nimeen ja hahmokaartiin. Ainakin kuulemma, en ihan hetkeen aio koskea siihen peliversioonkaan.<br />
Nyt kuitenkin vähän hämmentää, kun alkuteoksena näyttäisi olevan manga ja kaikki tuntuu silti yhtä mitäänsanomattomalta kuin ne kirotut pelisovitukset. Teemakin on suunnilleen samanlainen <i>"koulukaveriporukalla systeemiä vastaan yeah"</i>-pyöritys mukadiipeillä moraali-, voima- ja valtapohdiskeluilla höystettynä. Eikä se kyllä tunnu edes ohjauspuolella juuri sen paremmin toteutetulta, kuin ne aiemmatkaan pläjäykset.<br />
Eikä edes 3D-toteutus tunnu pelastavan sarjaa, ihme kyllä.<br />
<br />
Aohaga onkin kaiken kaikkiaan niin koomisen köykäiseksi kasautunut teos, että tätä katsoo ihan ilomielin eräänlaisena taidehistorian merkkipaaluna. Niin monen asian suhteen ollaan päädytty niin kummalliseen ratkaisuun, että joka jakso tuntuu pieneltä ihmeeltä Maan päällä. Tuskin näemme vastaavanlaista teosta ihan hetkeen, joten pakkohan tämä on katsoa nyt kun siihen kerran on tilaisuus.<br />
<br />
Tai ainakaan toivon mukaan toista tällaista ei tule ihan hetkeen. Otsani painuu syvästi ruttuun, jos esimerkiksi siitä KanCollen animeversiosta tulee jotain tämän tasoista. Siitä ei saa tulla tällaista.<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
*</div>
<br />
<br />
Nämä taitavatkin hyvin pitkälti olla lempparini kauden uutuuksista, sanan laajassa merkityksessä. Kyseiset teokset herättävät minussa eniten mielihyvää, kukin tyylillään. Lisäksi seuraan muutamaa <i>ei-niin-minua</i> sarjaa, joista lyhyesti ja listauksenomaisesti:<br />
<br />
<b>Kyoukai no Kanata</b> on kauden pakollinen KyoAnisarja, ja siksi juuri katson sitä. Kaikki näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä ja niin edelleen. Tekninen osaaminen on edelleen studion tutulla hyvällä tasolla. Tuntuu kuitenkin että sarja painottaa liiaksi ranoben puolelta napattuun juoneen, joka puolestaan ei vaikuta järin kiinnostavalta. Tähän mennessä paras jakso olikin se studion ilmeisesti omakeksimä idolifilleri.<br />
<br />
<b>Kill la Kill</b> on älyttömyydessään ja överiydessään varsin miellyttävää katsottavaa. Hyviä muistoja TTGL:n ajoilta ja roimasti hauskan näköistä piirtojälkeä. Viihdyttävää ja menevää aivonollailua, ei sen enempää eikä sen vähempää.<br />
<br />
<b>Diabolik Lovers</b>, kauden ihana impipelisovitus. Harmi vain, ettei se ole yhtään ihana vaan kaikki on kamalaa ja ahdistavaa. Jossain määrin koomisuuden asteelle yltävää kamaluutta ja ahdistavuutta, mutta silti. Käperryn lattialle joka jakson jälkeen, ei tämä ole sitä mitä otomegeemusarjoiltani haluan.<br />
(lue esim. <a href="http://pilperi.blogspot.com/2013/10/kesakausi-2013-fiilikset-koko-paketista_29.html" target="_blank">viime kauden postauksen</a> <i>Free!</i>-osiosta, mitä sitten haluan otomegeemuanimeltani)<br />
<br />
<b>Noukome</b> puolestaan on se kauden rutiininomainen hömppäranobesovitus. Ei todellakaan lajityyppinsä parhaimmistoa, mutta keskiverto ja ihan OK-tasoinen suoritus. Tarvitsisi kelpo tujauksen lisää övereitä tilanteita ja rivikaupalla lisää repliikkejä dialogeihin.<br />
<a href="http://www.youtube.com/watch?v=o12zU9iYsrA" target="_blank">OP-pätkän</a> alku ja loppusekunnit ovat hurmaavia, kyllä tätä niiden ja Yukihiran voimin jaksaa katsoa.<br />
Paiotsu.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Siinä oli kauden uusien sarjojen puolesta pääasiallinen anti omalta osaltani. Jatkokausien puolelta katson tällä hetkellä vain <b>Aikatsua</b> sekä uutta <b>Yozakuraa</b>, ja <b>Infinite Stratosin</b> yrittänen aloittaa vielä jossain välissä. Saas nähdä, onnistuuko.<br />
<b>Little Bustersin</b> kakkoskauden heitin mäkeen, koska siinä oli liikaa jotain pääjuonen oloista angstidraamaa ja liian vähän turhanpäiväistä hassuttelua.<br />
<br />
<b>Aikatsun</b> kakkoskausi on yhtä Aikatsu kuin edellinenkin: uudet hahmot tuntuvat kivoilta, kaikki on kivaa ja kivoja asioita on ihan kivasti. Uusi OP tosin on selvästi edellistä heikompi, mikä hieman harmittaa. Yleisesti ottaen kuitenkin oke-oke-okay.<br />
<br />
<b>Yozakura Quartet</b> on muun muassa siitä mielenkiintoinen, että sen kuulemma kuuluisi olla uudelleenkerronta ensimmäisestä versiosta. Kuitenkin koko ykköskaudesta skipataan suoraan noin puolet, ja hypätään saman tien sen pääarkin kimppuun, mikä on hieman erikoinen ratkaisu.<br />
Rinin ja kaikkien muidenkin hahmoesittelyiden yli hypättiin, Aolla on satelliittiskilli saman tien käytössään ja sen sellaista <i>ei ihan pientä</i>. Samalla kuitenkin pääarkin sekaan viljellään kaikkea ihmeellistä, mitä ei alkuperäisessä versiossa muistaakseni ollut, kuten nyt käsiteltävät naapurikaupungin pormestarinvaalit. Saatan toki muistaa väärinkin, ensimmäisestä kaudesta kun on jo niin hirveän kauan.<br />
Kuitenkin ihan kelvollinen puoli-jatkokausi. Erityisesti ne kohinaiset ja säröiset äänimaisemat miellyttävät minua suuresti.<br />
<br />
<br />
Tässäpä nämä taisivat ollakin. Kuten tosiaan tuolla ylempää ylempänä totesin: melko tasapaksulta tuntuu, eikä erityisen tunteitaherättäviä sarjoja ole tarttunut haaviin kovinkaan montaa. Tunnerikkaimmat edustajat taitavat olla <i>nanon</i> sekä ns. <i>diabooliset vaimonhakkaajat</i>.<br />
Mutta mikäs siinä, laimeita kausia tulee aina välillä. Pystyypähän ottamaan hieman iisimmin!Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-59757500253577310872013-10-29T08:59:00.002+02:002014-08-05T18:05:27.385+03:00Kesäkausi 2013, fiilikset koko paketista (2/2)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyhVxRENR-jZgYuZeqxbi-uqpNC7lITsNg6sdXYh0H-4t_ilsNL8b-BS29yOWZMfcbCbCpclNw0T3_01LRBwrrLJteXJayfQj2f_ThTeNQxQGC5KtumfLLNv-FMwif5wnMF2cGHvZ3Ub90/s1600/start.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyhVxRENR-jZgYuZeqxbi-uqpNC7lITsNg6sdXYh0H-4t_ilsNL8b-BS29yOWZMfcbCbCpclNw0T3_01LRBwrrLJteXJayfQj2f_ThTeNQxQGC5KtumfLLNv-FMwif5wnMF2cGHvZ3Ub90/s640/start.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
Tässäpä se <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2013/10/kesakausi-2013-fiilikset-koko-paketista.html" target="_blank">aiemmin luvattu</a> kakkososa kesäfiiliksille. Ykköspätkässä höpisinkin jo aivan tarpeeksi yleisistä syistä vetkuttelulle, eivätkä nämä syyt ole siitä mihinkään muuttuneet. Sanotaan vaikka niin, että lippulaivani <i>Murakumo</i> on nyt lv. 66, kun se viime kirjoituksen kohdalla oli 58.<br />
Kuten aiemmin totesin, tällä kertaa vuorossa <b>Free!</b>, <b>C<sup>3</sup>-kerho</b> ja <b>WataMote,</b> sekä lyhyesti muutama sananen kaudella pyörineistä jatkokausista:<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b><a href="https://www.blogger.com/null" id="Free"></a>Free!</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCQaiHBQ1MR_OreK4fFY6BTDcfCGvv6aHTioxLMIEiH9qqJr4uPOkHh5-NKQ4H-qfGPKDAImYJps-BLp3z57GunZUMwU48QhYNLUKWa_ABnxuFcswQbmTkdN3o_dIZHUYWVqrxJYSDUhuN/s1600/Free!.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCQaiHBQ1MR_OreK4fFY6BTDcfCGvv6aHTioxLMIEiH9qqJr4uPOkHh5-NKQ4H-qfGPKDAImYJps-BLp3z57GunZUMwU48QhYNLUKWa_ABnxuFcswQbmTkdN3o_dIZHUYWVqrxJYSDUhuN/s640/Free!.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
Söpöjä poikia tekemässä söpöjä asioita. Jos maailma jotain tarvitsee, niin tätä.<br />
<b>Free!</b> oli kaikin puolin raikas ja tervetullut tuulahdus yleiseen animetarjontaan, muutenkin kuin kyseisen kauden skaalalla tarkasteltuna. Ylipäätään söpöpoikasarjoja tehdään aivan liian vähän, mikä on jokseenkin harmillista.<br />
<br />
Sarja saikin minut huomaamaan eräitä uusia, aiemmin piilossa olleita piirteitä omasta animeharrastuksestani. Ei, ne <i>eivät</i> liity seksuaaliseen suuntautumiseen.<br />
Sarjan myötä nimittäin tajusin, miksi oikeastaan katson otomepelien animesovituksia niin paljon:<br />
Ne ovat parhaita korvikkeita <i>Freen</i> kaltaisille leppoisille hengailu- ja kerhosarjoille, joissa päähahmokaarti koostuu yli-idealisoiduista lukiopojista. Sarjoille, jotka ovat käytännössä invertoituja söpötyttö-hengaus-kakunsyöntisarjoja.<br />
Sarjoille, joita tulee keskimäärin noin 0,2 kpl per vuosi.<br />
<br />
Samalla tietenkin tajusin, miten surkeita korvikkeita ne ovat kyseisenlaisille teoksille. Mutta minkäs teet, kun vaihtoehtoja ei ole oikeastaan lainkaan, tai ne ovat vähintäänkin köykäisiä toteutuksiltaan? Esimerkiksi muutaman ajan takaisen <i>Kimi to Bokun</i> droppasin melkoisen kovaa heti alkumetreillä, sen laimean ja tylsän kerrontatekniikan vuoksi. Enkä nyt muista, olisiko sen ja Freen välissä tullut joku samaan kategoriaan laskettava sarja. <i>Danshikoukin</i> on enemmänkin "ihan aito komediasarja", joten sitäkään ei voi oikein laskea.<br />
<br />
Toinen, vähemmän valaiseva piirre Freessä olikin sen miellyttävä toteutus. Onnistuneen lepostelufiiliksen lisäksi sarja näytti ja kuulosti KyoAnille tuttuun tapaan upealta, mikä lisäsi katsomisnautintoa entisestään. Kirkkaan valoisat tapahtumapaikat pelasivat todella hyvin yhteen läiskyväksi ja lainehtivaksi animoidun veden kanssa. Ja jos jotain liikettä on miellyttävää katsoa, niin hyvin animoitua, liikkuvaa vettä. Siihen kun vielä yhdistää hillittömät määrät kaunista anatomiapornoa, niin tulee melkein kyynel silmäkulmaan.<br />
Todella kaunista, panderoiduin lähes joka jaksossa.<br />
<br />
Sarja osoittikin pitkään miettimäni hypoteesin todeksi: lukiohengaus-söpöstelysarjat toimivat yhtä hyvin tyttö- kuin poikahahmoillakin toteutettuna, kun vain on osaavaa porukkaa tekemässä. Mukavuutta ja leppoisuutta arvostavana harrastajana toivoisinkin kernaasti, että tällaisia sarjoja tulisi jatkossa hieman enemmän. Jos ei muuten, niin edes lasketulla animointitasolla. Kiitos.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Stella Jogakuin Kotouka C<sup>3</sup>-bu</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm9MUNn4I8IExx5BGSPCvPk91FeK1fX7yan3wy6YgnpaKau0JB9fu1U85uK5sth9upvJfha3L80inXr0USm-SEup4w1JIFqyGUEeI8idLpBlMe94gsJDkQyLnDL7LcENoAs8gFoBjecmUn/s1600/C3-kerho.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm9MUNn4I8IExx5BGSPCvPk91FeK1fX7yan3wy6YgnpaKau0JB9fu1U85uK5sth9upvJfha3L80inXr0USm-SEup4w1JIFqyGUEeI8idLpBlMe94gsJDkQyLnDL7LcENoAs8gFoBjecmUn/s640/C3-kerho.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Tämä on virallinen Heisa Kuukan -ilmeeni.<br />
<b><a href="https://www.blogger.com/null" id="C3bu"></a>C3-kerho</b> tuli, C3-kerho meni. Netissä huudelluista, säälittävän pienistä levymyynneistä päätellen sarja meni vieläpä ihan lopullisesti, eikä jatkoa varmaankaan ole tiedossa ikinä koskaan.<br />
Oikeastaan havahduin C3-kerhon maistuvuuteen kunnolla vasta, kun <a href="http://6reenroom.wordpress.com/2013/10/03/anime-kevat-kesa-2013/comment-page-1/#comment-30" target="_blank">kommentoin blogistikollegani 6reenin kausitekstiin</a>. Sarjan maistuvuudesta olimme ilmeisen eri mieltä, mutta argumentit taisivat olla samoja, mutta eri suuntiin käytettyinä.<br />
<br />
Monasti piirrettyjä katsellessa olenkin miettinyt ja tuuminut ennakko-odotusten minimoinnin, maksimoinnin sekä sarjan olemuksen keskeisiä suhteita. Tuntuu, että on aina vähän riskipeliä hypettää teoksia etukäteen ja että pitkällä tähtäimellä varmin linja on se, että odottaa kauden tarjonnalta niin vähän kuin suinkin mahdollista. Mutta ennakkohypetyksen pettymysriskiin liittyy mahdollisuus sitä vastaavaan voittoputkeen, kun kauden ennakkosuosikki onkin vielä parempi kuin sen odotti olevan. Ja onhan se tylsää elää, jos ei ikinä odota miltään mitään. Ikuinen dilemma on ikuinen.<br />
<br />
C3-kerhon kanssa kävi omalla kohdalla varsin mukava sattuma. Etukäteen en odottanut sarjalta yhtään mitään, ja olin saanut laskettua odotukseni sitä kohtaan tasolle "siinä on joku kerho ja tyttöjä, eiköhän se ole sitä samaa tuttua."<br />
Siksi olikin riemastuttavaa huomata, että sarja kertoikin ihan eri asioista kuin odotin sen kertovan, ja teki sen täysin eri tyylillä kuin odotin. C3-kerho ei todellakaan ollut se perus <i>"tyttöjä koulun kerhossa X tekemässä kaikkea muuta kuin asiaa X"</i> -sarja, vaan paljon enemmän.<br />
Se oli melko yleismaailmallinen tarina <i>harrastamisesta</i>. Se oli tarina harrastamisen varjopuolista. Se oli tarina kusipäisyydestä. Sellaiseksi kasvamisesta, sellaisena elämisestä ja siitä ylipääsystä.<br />
Ja kehtaisin väittää, ettei tällaisia sarjoja tule kovin usein. <br />
<br />
Minusta oli hienoa, kuinka sarjan mittaan sarjan päähenkilö Yura irtautui yhä enemmän ja enemmän airsoftin hauskanpitoaspektista ja <i>"harrasti yhä oikeammin"</i>, ainakin omalla mittarillaan mitattuna.<br />
Hienoa oli myös se, kun Yuralle jossain vaiheessa tarjottiin hyvää syntipukkia koko ylivakavoitumisprosessille (<span style="font-size: x-small;">kaikki se häslinki Rinin kanssa)</span>, mutta koko homma oli startannut varsin tehokkaasti jo ennen tätä <span style="font-size: x-small;">(saarileiri ja kukkientallomiset)</span>. Kaikki siis punoutui tehokkaasti yhteen, ja tarinasta saatiin kasaan <span style="font-size: x-small;">(enimmäkseen)</span> eheä ja katselukelpoinen kokonaisuus.<br />
<br />
Toisaalta tästä seurasi se, että siinä kohtaa kun Yura kasvoi yli överivakavasta harrastamistyylistään, sarja oli jo Valmis. Enempää tarinaa tai "tarinaa" ei tarvita missään formaatissa, ikinä milloinkaan koskaan. Tämä tarina oli tässä, ja tarina oli mielestäni ihan onnistunut ja toimiva. En olisikaan halunnut toista kautta, sillä se olisi väkisinkin ollut huonompi kuin se ensimmäinen.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b><a href="https://www.blogger.com/null" id="Watamote"></a>Watashi ga Motenai no wa Dou Kangaetemo Omaera ga Warui!</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-yEumwtWQEBw4YMkSBc14lCanrHYe6DQgfiNXYkC8fUSM_xZ1xb8Wx0opiKBvnx37l-zbFO2ALyiP_4Vd875GzNSGto8VFwgDu5yCtuVBm9vD4KZJuHg6eKAiDiyOj5QqwsAuOCu_XNRx/s1600/watamote_kyashikuneeshi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-yEumwtWQEBw4YMkSBc14lCanrHYe6DQgfiNXYkC8fUSM_xZ1xb8Wx0opiKBvnx37l-zbFO2ALyiP_4Vd875GzNSGto8VFwgDu5yCtuVBm9vD4KZJuHg6eKAiDiyOj5QqwsAuOCu_XNRx/s640/watamote_kyashikuneeshi.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
「悔しくないし」, suom. <i>"Ei edes vituta."</i><br />
<b>WataMote</b> animoitui juuri sopivaan aikaan, mukavasti kaudesta toiseen jatkuneen betasarjaketjun <span style="font-size: x-small;">(<i>Haganai NEXT</i> → <i>Oregairu</i> → <i>WataMote</i>)</span> viimeiseksi lenkiksi. Ja tähän on oikein hyvä lopettaa, meno kävi sarja sarjalta elämänilottomammaksi.<br />
<br />
Siinä missä <i>Haganai</i> ja <i>Oregairu</i> olivat saman pseudoystävättömyyskolikon kääntöpuolia, tuntui Watamote olevan eräänlainen luonteva jatke jälkimmäiseltä takaisin ensimmäiseen päin:<br />
Haganain pointti oli ystävien tavoittelu, Oregairussa kyyninen Hikigaya halusi todistaa kuinka paljon helpompaa on olla yksin ja watamote... watamote...oli jokin sanoinkuvaamaton välimuoto näistä kahdesta. Vähän kuin Haganain Kodakaan yhdistettäisiin Hikigayan kyynisyys ja sarjasta poistettaisiin se kerho ja ne ympärillä läähättävät kerhotoverit.<br />
Tomoko kuitenkin aina välillä yritti tavoitella suosiota, joskin teki tätä vain silloin kuin huvitti ja silloinkin yleensä melko väärillä toteutustavoilla. Mikä tietenkin näkyi yleensä tuloksissa ja loppupäätelmänä olikin useimmiten riemastuttava <i>"ei enää ikinä."</i><br />
<br />
Tuntui, että sarjan myötä löysin aivan uuden tunneskaalan sisältäni. Tai en ainakaan tiennyt, että näin montaa erilaista tunnetta voi tuntea samaan aikaan. Skaala keskittyi yleensä vieläpä eri ääripäiden fiiliksiin, pääpainoina lähinnä huvittuneisuus, epätoivo ja myötähäpeä.<br />
Ylipäätään se, että sarja herättää edes jotain tunteita on varsin hieno saavutus, joten laaja-alaisen tunneskaalan onnistunut pyöritys joka jaksossa on herkuista harvinaisinta.<br />
<br />
Kokonaisuudessaan varsin menevä ja erinomaisen kelvollinen teos. Hyvät ääninäyttelijävalinnat, tunnelmaan sopiva graafinen jälki ja didgeridoomusiikit pelasivat hyvin yhteen läpi koko sarjan, ja käsiteltävät tarinankaaret olivat mukavan yhtenäisiä ja eheitä kokonaisuuksia.<br />
Sarja myös teki sen, missä hyvin harva sarja onnistuu: se sai minut ostamaan alkuperäistä mangaa.<br />
Levymyynneistä en tiedä mitään, joten minulla ei ole minkäänlaista tietoa onko kakkoskautta edes teoriassa tulossa <i>"joskus myöhemmin."</i> Tarinaa en kuitenkaan halua jättää tähän pisteeseen, joten vähän pakko siirtyä mangan puolelle. Mikäs siinä. <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Tähän loppuun ne luvatut jatkokausilyhärit:<br />
<br />
<b>Genshikenin</b> kolmas<sup>(?)</sup> kausi oli ehkä vähän turhankin erilainen aiempiin nähden. Ensimmäiset kaksi käsittelivät selkeästi enemmän <i>"yleistä animenörttiyttä"</i> ja alan sivuhaaroja aina mechapienoismallien rakentelusta cosplayaamiseen ja pornodoujinshiprojekteihin, joten en oikein tykännyt dominoivasta fujoshipainotuksesta. Ehkä se sitten kuvaa nykyaikaa, ja japanilaisten yliopistojen animangakerhoissa on vain jotain ylisosiaalisia naisharrastajia ja moeotakut ovat siirtyneet koteihinsa harrastamaan. En tiedä, en ole koskaan käynyt japanilaisen yliopiston animangakerhossa.<br />
<br />
<b>Recorder to Randoseru Mi☆</b> näytti varsin rumalta kahteen aiempaan nähden, enkä ole ihan varma olivatko vitsitkin jonkin verran jäisempiä. Oli niin kiire kauhistella piirtojälkeä, etten oikein kerennyt keskittymään huumoripuoleen hirmu tarkasti. Onneksi en välittänyt aiemmistakaan kausista erityisemmin, muuten olisi saattanut <i>harmittaa</i>.<br />
<br />
Siinä missä Genshiken oli lähinnä erilainen kuin halusin ja RecoRan ei koskaan erityisemmin kiinnostanutkaan, oli uusin <b>KamiNomi</b> <i><span style="font-size: x-small;">(Megami-hen)</span></i> suora ja rehellinen pettymys aiempiin kausiin nähden. Monen kivan oloisen hahmon reitit skipattiin suoraan, ja itse sarja oli lähinnä outoa angstaamista vanhojen hahmojen kautta. Eikä tällainen suuren skaalan vakavoituminen ja kamaluus todellakaan kuulu hauskan ihanaan kaminomiversumiin. Olihan se Chihirojuttu surullisuudessaan ihan liikuttavaa tavaraa, mutta paheksun silti syvästi tätä valittua toteutustapaa.<br />
Hmpfh ja murr.<br />
<br />
<b>Railgun S</b> pelitti jokseenkin niin hyvin kuin odotinkin, enkä odottanut sen pelittävän erityisen hyvin. Kyllähän se kevyenä välipalakatsomisena meni ja oli, ja Indexin ykköskauden parhaiden palojen muistelu oli kaikin puolin mukavaa puuhaa. Ykköskausi kun oli aikoinaan kaikin puolin oikein maittava teos, ja erityisesti kiihdyttäjäarkki tuntui menevältä ja siistiltä. Menevä ja siisti se oli nytkin.<br />
<br />
Jatkokausien kruununjalokivi oli kuitenkin ihanaakin ihanampi <b>Tamayura ~More Agressive~</b>. Ja oli se kyllä muutenkin koko kauden parasta antia, näin tarkemmin ajateltuna. Ihanaa Satou Junichia, ihanaa rauhallisuutta, ihanaa ihanaa. Uusi hahmo Kanaekin oli hirmu söpö <i>mutta-mutta-muttineen</i> ja <i>juupa-juupa-juineen</i>. Harvoja sarjoja, joista katsoin joka ikisen jakson kokonaan alku- ja lopputeksteineen.<br />
Paranin sarjan myötä ainakin 9000 valopallon verran, taas kerran. Seuraavaa pätkää innolla odotellessa.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9hMgK-GUEUkQnlUn8ykwFHWITulkLa09rA8hErPXVv2WbkcBd9IplTsqlfIc4dm3L-U1zQHIGpT5qeNQ02kWkIar0yl5gYr5SqbCtLp5iMw1A_1WGI-dMKbc45FZasbIhHlQNLnyGzb2h/s1600/tamayura.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9hMgK-GUEUkQnlUn8ykwFHWITulkLa09rA8hErPXVv2WbkcBd9IplTsqlfIc4dm3L-U1zQHIGpT5qeNQ02kWkIar0yl5gYr5SqbCtLp5iMw1A_1WGI-dMKbc45FZasbIhHlQNLnyGzb2h/s640/tamayura.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">minä vain</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan katsomislistaltani katosi kauden vaihtuessa 13 tai 14 teosta, laskemistavasta riippuen. <i>Aikatsun</i> toinen vuosi kun tosiaan starttasi heti seuraavalla viikolla ensimmäisen päättymisen jälkeen, joten sen laskeminen päättyneisiin on jossain määrin kyseenalaista.<br />
<br />
Listaa katsellessa sanoisinkin, että kausi oli varsin onnistunut ja mieluisa. Samaan aikaan pyöri monen monta omaan makuun sopivaa, mukavuus- ja hauskuuspainotteista teosta, ja lopuistakin sarjoista monet olivat vähintäänkin kelvollisia.<br />
Olisikin näin jälkiviisaana katsellen ollut hirmu kivaa, jos olisin saanut katsottua ne katsomatta jääneetkin teokset samaan syssyyn ja rauhalliseen tahtiin. Kokemuksesta nimittäin tiedän, että <i>"talteen ladatut"</i> sarjat odottelevat yleensä ihan hyvän aikaa siellä tallessa, ennen kuin koskenkaan niihin. Ehkä vielä joskus <i>Prisma Illyaa</i> ja <i>Uchouten Kazokua</i> ja ties mitä. Ehkä ja joskus.<br />
<br />
Noh, ehkä syyskauden kanssa menee paremmin!Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-74747955150680614162013-10-11T07:28:00.001+03:002013-10-29T09:00:38.633+02:00Kesäkausi 2013, fiilikset koko paketista (1/2)<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGBImN8CPwLCUL-sGUlqy2W8a8RzgbHgEufck572wf6dytc-sQdGQ6DDc7cbxjERQsvgdJWUdEKpymxzplxh276Scz85-MWXtQVfVnigmnn_vxDYVOBXoRz8_s4Hg9BdQ-ocrDCMqd5VpJ/s1600/yurikabileet.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGBImN8CPwLCUL-sGUlqy2W8a8RzgbHgEufck572wf6dytc-sQdGQ6DDc7cbxjERQsvgdJWUdEKpymxzplxh276Scz85-MWXtQVfVnigmnn_vxDYVOBXoRz8_s4Hg9BdQ-ocrDCMqd5VpJ/s640/yurikabileet.jpg" width="640" /></a>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Ilmeeni, kun yllättäen onkin taas aikaa piirretyille</i></div>
<br />
Kesäkausi ei tänä vuonna mennyt omalta osaltani ihan sataprosenttisen putkeen, mikä näkyy muun muassa siinä, etten kirjoittanut siitä lainkaan alkupuolen postausta. Ikävää, mutta nyt kävi näin.<br />
Syynä tähän oli yksinkertaisesti se, että pääsin hyppäämään kauteen mukaan todella myöhään ja todella verkkaiseen tahtiin: muistaakseni ainoat sarjat, joita seurasin alusta asti viikottaisina olivat <b>Free!</b> sekä <b>Fantasista Doll</b>. Loppuihin tartuin vasta jossain jaksoissa 5-9, sarjasta riippuen. Tästä johtuen muutama alun perin katsomislistalle suunniteltu sarja ehti kokonaan loppua, ennen kuin olin katsonut niistä jaksoakaan. Esimerkeiksi näistä heitettäköön vaikkapa <b>Fate/kaleid liner Prisma☆Illya</b>, <b>Gen'ei wo Kakeru Taiyou</b> sekä <b>Brothers Conflict</b>.<br />
Onneksi RSS-laturi kuitenkin puski näistä kaikista joka viikko jakson kovalevylle, joten saan ne helposti maratoonattua. Tai helposti ja helposti, aikaa kun ei ikinä ole käytettävissä ihan rajattomasti.<br />
<br />
Syy kauden kämmimiseen oli melko yksinkertainen: tehtaaseen sijoittuvat kesätyöt veivät kaiken ajan ja energian, eikä kahdeksan ja puolen aivonnollaustunnin jälkeen riittänyt jaksaminen piirrettyjen katsomiseen tahi mihinkään muuhunkaan ajattelua vaativaan. Onneksi pääsin takaisin opintojen pariin, joten vaikka aikaa on vähemmän kuin töissä käydessä, on päivän päätteeksi yleensä huomattavasti virkeämpi ja elinvoimaisempi.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
Ylemmät sepostukset ovat muuten 85%:sesti täyttä potaskaa. Oikeastihan syy piirrettyjen väliinjäämiseen on se, että leikin kaiken vapaa-aikani virtuaalityttölaivastoni kanssa.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5OyWFCxYRHhgZPbaO3IdsXdwegZQpDrTRvLdmycjQTSxQAdkaDMbnyDCssu_bKd8Ce0GtuSRKmK7qaPpjIMzffFKOABkaTd5cV1fVKFuUtRP605TAem9xS60Plc91oTGgzYeL7ba7R0Bs/s1600/kanteam_1_3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="384" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5OyWFCxYRHhgZPbaO3IdsXdwegZQpDrTRvLdmycjQTSxQAdkaDMbnyDCssu_bKd8Ce0GtuSRKmK7qaPpjIMzffFKOABkaTd5cV1fVKFuUtRP605TAem9xS60Plc91oTGgzYeL7ba7R0Bs/s640/kanteam_1_3.jpg" width="640" /></a>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>Kuva liittyy. Lv. 50+ ei napsahda ihan äkkiseltään, eli hups.</i></div>
<br />
<br />
En halua edes spekuloida, montako tuntia olen tähän mennessä käyttänyt <i>KanColleen</i>. Tässä ajassa olisi kuitenkin varmaan lukaissut jo keskiverron VN:än kokonaan. Onneksi peli on kuitenkin tasapainotettu sen verran hyvin, että leveleiden kasvaessa pelaamisesta tulee vaikeampaa ja pelitunnit vähenevät tai vähintään siirtyvät passiivisiksi huoltotunneiksi. Jää siis aikaa muihinkin hommiin, mukaanlukien piirretyille!<br />
<br />
Tällä kertaa tekstit lipsahtivat vähän TL;DR:n puolelle, johtuen osittain juurikin niiden perinteisten alkufiilistelyiden puutteesta. Nyt kun en voi joka sarjan kohdalla vain todeta <i>"kaikki oli kuten alussakin." </i>Sääli.<i><br /></i>Tästä johtuen jaan postauksen ihan suosiolla kahteen osaan. Tällä kertaa ohjelmassa Shingekiä ja söpöstelyä, kauden sesonkituotetiivistelmien kera. Aikanaan ilmaantuvassa kakkososassa sitten päinvastoin, eli vuorossa on Free! ja sufferointisarjoja <i><span style="font-size: x-small;">(C<sup>3</sup>-kerho, Watamote)</span></i>, ja lisukkeena jokunen sana nyt pyörineistä jatkokausista.<br />
Mutta muuten tuttuun tapaan:<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Shingeki no Kyojin</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLMlYQflzYnRuDzAfX47WKg4F8tRrlV2aTMD-AqKTBcUyyxD0VNybtKVDLFFk8evMQpBtPPvQnZAR93qarEJhnE3kEkj_1YUEvIEd3woo9AIfjNnS452eRwlUrjNNzB2WUFRNYkrf_CEYg/s1600/shingeki.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLMlYQflzYnRuDzAfX47WKg4F8tRrlV2aTMD-AqKTBcUyyxD0VNybtKVDLFFk8evMQpBtPPvQnZAR93qarEJhnE3kEkj_1YUEvIEd3woo9AIfjNnS452eRwlUrjNNzB2WUFRNYkrf_CEYg/s640/shingeki.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kuvassa tuotantotiimiläinen sarjan loputtua.<br />
Shingekistä kirjoitin alkupostauksessa <span style="font-size: x-small;">(<a href="http://pilperi.blogspot.fi/2013/05/kevatkausi-2013-fiilikset.html" target="_blank">kevät 2013</a>)</span> jotain sen suuntaista, että sarja pelaisi melkoisen vahvasti yleisellä fiiliksellä ja toteutustavoilla varsinaisen juonellisen annin ja <i>"sisällön"</i> sijaan. Ja saattaa olla niinkin, että olisin tuuminut sarjan myös onnistuvan tässä melkoisen hyvin, ja että kyseisen tyyppisiä teoksia katsoo oikein mielellään aina silloin tällöin. Aivot narikkaan ja volaa kovemmalle.<br />
<br />
Se oli se päällimmäisin fiilis koko sarjasta, ja se fiilis kesti läpi koko teoksen.<br />
Nimenomaan sarjan parhaimmat elementit pysyivätkin kutakuinkin samoina alusta loppuun, erityisesti Arakin ja Sawanon ohjaaja-taustamusisoijakombo pelasi tässäkin sarjassa kiitettävän hyvin, ja sai tapahtumiltaan mitäänsanomattomatkin kohtaukset tuntumaan intensiivisiltä ja mukaansatempaavilta. Esimerkiksi nyt ne iänikuiset muistelupätkät jaksojen alussa ja Erenin oikeudenkäynti, joka oli vähintään liikkeen kannalta kovin staattinen tilanne. Siinäkin kuitenkin onnistuttiin hyvin kuvaamaan tilanteen jännittyneisyyttä ja eri osapuolten kuumotuksia asian tiimoilta.<br />
<br />
Vaikka sarjan tärkeimmät ja parhaimmat piirteet pysyivätkin alusta loppuun suhteellisen samoina alusta loppuun, ei sarja kuitenkaan ihan samanlaisena pysynyt. Puhuvien päiden määrä lisääntyi ja varsinaista juonenkuljetusta oli jakso jaksolta vähemmän, mutta samapa tuo koska kuka nyt Shingekiä juonen takia katsoi? Minä en ainakaan.<br />
Eniten silmään kuitenkin pisti graafisen <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Varianssi" target="_blank">varianssin</a> huima kasvu jälkipuoliskolle mentäessä.<br />
<br />
Alkujaksoista muistan, kuinka paikottaiset stillikuvat erottuivat aina vähän turhankin selvästi niiden poikkeavan piirtojäljen ja liikeaiheiden yleisyyden vuoksi. Täten liikkeen puutetta tavallaan alleviivattiin ja korostettiin, mikä ei välttämättä ole kauhean hyvä asia animaatiosarjoista puhuttaessa. Jollei sillä sitten haluttaisi sanoa jotain <i>Tärkeää</i>, jolloin se on olennainen osa ilmaisua. Nyt joko ei haluttu, tai Tärkeät Asiat menivät minulta täysin ohi.<br />
Loppupuoliskolla mukaan alkoi kuitenkin tulla kaikenlaista muutakin sählinkiä: värittämättä jääneitä osia ruuduissa, luonnottoman liikkumattomia ja outonaamaisia jättejä ja sen sellaista <i>ei-niin-pientä</i> kämmäilyä.<br />
Onneksi sarjan keskivertojälki kuitenkin pysytteli tukevasti vähintään kohtuullisella tasolla, etenkin tiili- ja taivaspainotteisten taustojen osalta. Samaten 3D-manöövereillä lentelyä sisältävät kohtaukset olivat aina mieluista katsottavaa upeine taistelukoreografioineen ja niihin sopivine liikeruutumäärineen. Ja ennen kaikkea taustamusiikkeineen.<br />
<br />
Toisin sanottuna: siistit jutut pysyivät siisteinä, vaikka sekaan heitettiin hieman lisää ei-siistejä juttuja jaksojen edetessä. Yleisesti ottaen tuotantotiimi teki oikein hyvää työtä, mitä oli ilo katsoa. Valmistaudun toiseen kauteen kuuntelemalla sarjan OSTia uudestaan ja uudestaan.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Kiniro Mosaic</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhidEqlsNrsvBsA_qVmxihjqNPR3otqHrdDFcqbZQWaj3v9URVbuuLyIIxoPWIVjmvXn93YVu1mIFg1bY1_SmzVocd7VDS9xvjlgT1RF-K0Qcb1tGGcMH192bVgwwf-Z0dNUs0e_3_Lq2lL/s1600/kinmosa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhidEqlsNrsvBsA_qVmxihjqNPR3otqHrdDFcqbZQWaj3v9URVbuuLyIIxoPWIVjmvXn93YVu1mIFg1bY1_SmzVocd7VDS9xvjlgT1RF-K0Qcb1tGGcMH192bVgwwf-Z0dNUs0e_3_Lq2lL/s640/kinmosa.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Lyh. <b>Kinmosa</b>. Kauden aidoin ja rehellisin <i>"söpöt tytöt tekemässä söpöjä asioita"</i>-sarja.<br />
...ilman sitä tekemistä, kylläkin. Pääpaino tuntui olevan lähinnä söpönä olemisessa ja epämääräisessä hengailussa.<br />
Ja söpöjä ne hahmot olivatkin, siitä ei käy kiistäminen!<br />
<br />
Taakse jääneellä kevätkaudella pyörinyt <i>Yuyushiki</i> teki jännän tempun. Se onnistui pitkästä aikaa herättämään minussa toiveita neliruutusarjojen animesovitusten tulevaisuuteen, ja palautti uskoni niihin. Tai palautti ja palautti, en nimittäin ole ihan varma milloin minulta olisi viimeksi uskoa edes löytynyt. Ehkä joskus silloin taannoin Keijoja tuijottaessa, mutta se nyt oli niin vapaasti tulkittu sovitus ettei sitä voi oikein laskea.<br />
<br />
Yuyushikissä nimittäin oli korjattu suunnilleen kaikki, mikä neliruutuanimaatiossa oli aiemmin työntänyt poispäin. Sen hahmot liikkuivat reilusti, sen vitsit olivat yleensä jopa ihan hauskoja, mutta ennen kaikkea se tuntui yhtenäiseltä. Sellaiselta... jatkuvalta. Ei-diskreetiltä ja derivoituvalta. <i>Kaikin puolin sulavalta setiltä</i>.<br />
<br />
Heti perään alkanut <i>Kinmosa</i> kuitenkin palautti tehokkaasti maan pinnalle ja neliruutuanimaatioiden arkeen. Juuri tätä ne ovat 90% ajasta, ja ovat varmaan niin kauan kuin söpötyttö-neliruutumangaa vain tehdään. Söpöjen tyttöjen irtonaista ja kömpelöä tilannekomiikkaa jakso jakson perään. Ja välillä vähän söpöjä tyttöjä ilman sitä tilannekomiikkaa.<br />
<br />
Lukaisin tuossa äskettäin Comptiquesta pari haastattelua <span style="font-size: x-small;">(8/2013 ohjaaja Tenshou=Tanaka Motoki ja 9/2013 pääkäsikirjoittaja Ayana Yuniko)</span> sarjaan liittyen, jotka valottivat animen kasautumista jossain määrin.<br />
Kyseinen sarja on Tenshoun ensimmäinen oma, suurempi ohjausprojekti, eikä <a href="http://myanimelist.net/people/21471/" target="_blank">MAL-listan</a> perusteella aiempaa kokemusta muidenkaan sarjojen puolelta ole mitenkään aivan mahdottoman paljoa.<br />
Kokemattomuuden piikkiin voi toki pistää melkein mitä tahansa, mutta siitäkin huolimatta tämän haastattelussa pisti eräs pätkä silmään. Tenshou nimittäin kertoo joskus kyseistä mangaa lukiessaan miettineensä, <i>kuinka hieno teos se on ja kuinka siistiä olisi, jos sen saisi joskus saisi ohjata omin kätösin animeksi</i>.<br />
<br />
Siksi onkin jokseenkin mielenkiintoista, kuinka sarjan pääkäsikirjoittaja kertoo ohjaajan antaneen ohjeiksi, <i>ettei sarjaa tarvitse väkisin vääntää erityisen yhtenäiseksi paketiksi</i>.<br />
Liekö sitten käynyt niin, että Tenshou on sarjaa lukiessaan ajatusleikkinä miettinyt erilaisia animepuolen toteutustapoja ja lopulta todennut että <i>paskat, ei tätä kyllä saa nidottua kasaan mitenkään fiksusti</i>. Tai sitten tämä vain rehellisesti uskoi sarjan irtovitsien vetovoimaan, ken tietää.<br />
<br />
Ei <i>Kinmosa</i> tietenkään mitenkään erityisen huono ollut, ei edes neliruutuasteikolla. Ei todellakaan. Visuaalinen pehmonaamatyyli oli mieluisaa katsottavaa jaksosta toiseen, aloitusjakson brittiläarkki kovin hellyyttävä ja näin edelleen.<br />
Se vain oli tiivistettynä niin neliruutuisa sarja, kuin Kirara-mangasta tehty anime suinkin vain voi olla. Juuri sellainen <i>"kaikki oli söpöä, 6/10"</i>-tasoinen puolimitäänsanomattomuus. Seuraavaa edustajaa odotellessa, tiedän kuitenkin katsovani.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Fantasista Doll</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTGpKZ9-cXceMMQqhNlpoI3m1t0b7SW7pFmO2aphM0MNvO1MfjnXwx6LzE8k8k0i4Hn7v8Hp30sfcg_X82zGXJZ1vRPzK74lc5jBjEOziH27rNSblHhxKlDLWtF_Apl9K_COpe_dNPt6t8/s1600/Fantasista+Doll.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTGpKZ9-cXceMMQqhNlpoI3m1t0b7SW7pFmO2aphM0MNvO1MfjnXwx6LzE8k8k0i4Hn7v8Hp30sfcg_X82zGXJZ1vRPzK74lc5jBjEOziH27rNSblHhxKlDLWtF_Apl9K_COpe_dNPt6t8/s640/Fantasista+Doll.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Toriman kirjoitti kauden alussa <a href="http://blog.toriman.net/?id=45" target="_blank">varsin näppärän postauksen</a> Fantasistasta ja <a href="http://blog.toriman.net/?id=46" target="_blank">toisen kerran</a> teoksen suhteesta niihin kahteen muuhun sarjaan, mitkä minun piti tällä kaudella katsoa mutten katsonut. Totuuden sanoja molemmissa teksteissä, kannattaa lukaista.<br />
<br />
Sarjana Fantasista on vähintäänkin omituinen tekele, eräänlainen taikatyttöilyn <i>"meidän täytyy mennä syvemmälle"</i>-tempaus. Se nimittäin tempaisi parodisesti koko taikatyttösarjojen kehityskaaren mielenkiintoisella tavalla sekaisin ja nykyään <span style="font-size: x-small;">(melkoisesti tiivistetty)</span> historiakaari näyttää suunnilleen tältä:<br />
<br />
<b>1.</b> Aikuiset miehet seurasivat pikkutyttöjen piirrettyjä<br />
<b>2.</b> Näille tehtiin omat, räätälöidyt yöversiot kyseisistä sarjoista fanipalveluineen kaikkineen<br />
<b>3.</b> Fantasista sekoitti aikuisten taikatyttöilyt takaisin pikkutyttöjen taikatyttöilyihin, ja syntyi hauska 3:1-sekoitus lastensarjoista ja yöanimesta.<br />
<br />
Kolmannen askeleen ottaminen on jokseenkin ovela temppu, sillä eihän kukaan nyt seinen-taikatyttöilyjen tulemisen myötä lopettanut pikkutyttöversioiden katsomista, joten kaikki elementit olivat vähintäänkin tuttuja taikatyttöotakuille.<br />
Syntyi fantasistinen kyhäelmä, jossa modernin visuaalisiin hahmoelementteihin, kylpykohtauksiin ja muuhunkin aktiiviseen fanipalveluun oli yhdistetty lastenpiirrettyjen <i>"persoonallinen"</i> kerrontatyyli ja sisäinen logiikka.<br />
<br />
Fantasista olikin vahvan intertekstuaalisena parodiateoksena todella miellyttävää katsottavaa. Lastensarjaelementtejä käytettiin tehokkaasti ja niillä uskallettiin leikitellä: esimerkiksi väriviisikon keltaisen kirjoittaminen sekä porukan päätähdeksi että äksypuksu-pseudotsundereksi oli varsin ovela veto.<br />
Ainakin oma mielikuvani keltaisista taikatytöistä on niin päinvastainen, kuin mikään mielikuva vain suinkin voi olla.<br />
<br />
Juuri tällaiset rivien välistä luettavat pikkujutut yhdessä yleisen kohderyhmä-kuluttajakuntapiikittelyn kanssa olivat sarjan parasta antia. Itsenäisenä taikatyttösarjana ei ehkä ihan sitä rautaisinta kamaa, millään asteikolla mitattuna, mutta rivienvälisenä parodiana iskevä ja napakka teos.<br />
<br />
Olen kyllä kuullut villejä huhuja sellaisistakin ihmisistä, jotka muuten välttelevät taikatyttösarjoja henkeen ja vereen, mutta jotka kuitenkin katsoivat Fantasistaa ilomielin. Tai ainakin yhdestä sellaisesta olen kuullut. Jokseenkin käsittämätön näkemys, mutta olkoon ja menköön. Mikäs siinä jos maittaa muutenkin!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Näiden yllä kuvailtujen lisäksi katsastin kauden uutuussarjoista <b>Servant x Servicen</b>, <b>Gin no Sajin</b> sekä vuosi sitten startanneen <b>Aikatsun</b>, joskin näistä viimeisen listaaminen päättyneisiin on vähintäänkin kyseenalaista. Sarjan seuraava vuosi kun starttasi lajityypille jokseenkin ominaisesti heti seuraavalla viikolla.<br />
Mainittakoon näistäkin sananen jos toinenkin. Samaisessa järjestyksessä:<br />
<br />
<br />
<b>Makrillianimelta</b> odotin ennakkoon <i>Workingin</i> tasoista hauskuutta ja leppoisaa meininkiä, koska sama naama molempien alkuperäisteosten takana ja aiheena työpaikka ja A-1 animoimassa ja Monaca musisoimassa. Näillä lähtötiedoilla odottaa väkisinkin samaa.<br />
<br />
Harmi vain, etteivät makrillit yltäneet läheskään samalle tasolle kuin <i>Töissä</i>. Lähinnä omaan katselusilmään sattui sarjan neliruutuisuus, jota kylläkin yritettiin jossain määrin sievennellä, kuitenkin heikoin tuloksin. Vitsit jäivät kovin kylmiksi ja staattisiksi ääneenlausumisiksi, eikä hahmoillekaan siten meinannut oikein lämmetä. Läpänheitto ja tilannekomediat kun olivat etenkin sarjan alkupuoliskolla suunnilleen ainoita kommunikointikeinoja, mitä hahmojen välillä käytettiin.<br />
Loppupuoliskon romanssijutut toki paransivat sarjaa huomattavasti, mutta siinä vaiheessa oli ainakin omalla kohdalla jo liian myöhäistä. Mielenkiinto oli jo menetetty.<br />
<br />
Syytän tästä kaikesta huoletta ja perstuntumalta sarjan ohjaajaa, <a href="http://myanimelist.net/people/12517/Yamamoto_Yasutaka" target="_blank"><b>Yamamoto Yasutakaa</b></a>. Ihan sillä perusteella että kyseinen herra oli ohjaamassa myös <i>Ika Musumen</i> kakkoskautta, josta en muista muuta kuin sen että se oli <i>käsittämättömän laimea ja tylsä</i> suhteessa ensimmäiseen. Ja näköjään sama perinne jatkuu: sekä Workingilla että Ika Musumen ykköskaudella on listoillani 8/10, Makrilleilla ja Ikan kakkoskaudella 5/10.<br />
Näin käy joskus.<br />
<br />
<br />
<b>Gin no Sajin</b> kanssa kävi jokseenkin köpelösti, enkä ole täysin varma miksi. Jäi vähän sellainen mielikuva, etten oikeastaan odottanut sarjalta etukäteen yhtään mitään, ja ettei sarjasta olisi loppujen lopuksi jäänyt käteen yhtään sen enempää. Kaikki, mitä sarjassa tehtiin, tuntui nimittäin hirmuisen <i>antiklimaattiselta</i> ja eniten liikutuin niistä kohdista kun hahmot söivät jotain hyvää.<br />
Ei kun ei, nälkää ei välttämättä lasketa liikutukseksi tai muutenkaan tunteeksi, jolla sarjoja pitäisi arvostella.<br />
<br />
Sarjan huumori, hahmokemiat ja ylipäätään kaikki tärkeimmät elementit tuntuivat ihmeen taskulämpöisiltä ja tutun kuluneilta. Edes Hachikenin kasvutarina ja etiikkapohdiskelut eivät kauheasti jaksaneet liikuttaa, saati sitten kaikki ne nirsoiluelementit.<br />
<br />
Mutta ehkä vain olen liian pönde ja tunnekuollut tälle sarjalle, ja minun olisi ihmisenä pitänyt samaistua vähintään niihin Hachikenin luokkakavereihin, jotka alkoivat miettiä uudestaan elämäntyyliään.<br />
Lihajutut olen kuitenkin päässyt miettimään jokseenkin moneen kertaan läpi, ja päätynyt aina samaan lopputulokseen Hachikenin kanssa, joten nyt en enää jaksanut. Nirsoilullekaan ei ole kauheasti ollut elämässä tilaa, kiitos kasvatuksen nimellä tunnettujen sosiaalisten paineiden. <i>Se mitä lautaselle otetaan, niin myös syödään. Ja kaikkea, mitä tarjotaan täytyy vähintäänkin maistaa.</i> Helppoa kuin heinänteko!<br />
<br />
Taidan siis suosiolla jättää kakkospuoliskon kokonaan välistä. Joko tätä sarjaa ei oltu tehty minulle, tai minua ei oltu tehty tähän sarjaan. Jommin kummin, tai sitten päinvastoin.<br />
Juustotyttö oli kuitenkin ihan söpö, eli kyllä sarjasta jotain ±0-tason yläpuolistakin jäi mieleen!<br />
<br />
<br />
<b>Aikatsun</b> alkamisesta tosiaankin on jo jokunen tovi aikaa, kokonainen vuosi. Ja ainakin toinen samanmoinen edessä, mikä on kaikin puolin varsin riemastuttava ja juhlimisen arvoinen asia. Kyllä se aika kiitää, kohta tuo toinenkin kausi on loppumaisillaan.<br />
<br />
Eli kyllä, viihdyin Aikatsun parissa varsin hyvin ja aion viihtyä toisenkin kauden verran.<br />
Muistan, kuinka aikoinaan kirjoitin <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2012/10/shokkipaljastus-syyskaudesta-kaikki-on.html" target="_blank">alkujaksojen postaukseen</a>, miten en ole yhtään varma jaksanko kautta loppuun asti. Ja kuinka tötterössä kauhistelin, kun sarjalle luvattiin pituudeksi 50 kokonaista jaksoa odotetun 12:sta sijaan.<br />
<br />
Hieman tarkemmalla tarkastelulla huomaa, että pääargumenttini droppaamisen puolesta oli sarjan järseän näköinen 3D-animaatio tikkukäsineen ja outoine huitomisineen.<br />
Joskus viimeisten parinkymmenen jakson kohdilla aloin sitten miettiä, olinko vain turtunut käytettyihin mallinnuksiin, vai oliko sarjan taso parantunut sitten alkujaksojen.<br />
Olihan se, kuva liittyy:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiELSotgeqwiKMN_5V1k7yiHWTiUQYoFDpJ2QUJ6utqPuz1zZiFd7_Ai7OruaGoNKphKo93E4t91huGIhlaemw-qznYMVjRLd2NfS_14rngK8sA2KdcAaSqh2b96uVHWlzN75QWZ_p49L2r/s1600/aikatsu_3D_vertailu_AApS50.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiELSotgeqwiKMN_5V1k7yiHWTiUQYoFDpJ2QUJ6utqPuz1zZiFd7_Ai7OruaGoNKphKo93E4t91huGIhlaemw-qznYMVjRLd2NfS_14rngK8sA2KdcAaSqh2b96uVHWlzN75QWZ_p49L2r/s1600/aikatsu_3D_vertailu_AApS50.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sarjan 3D-tanssipätkien vakionaama eri jaksoissa, viimeinen alkaa<br />
olla jo lähellä 2D-sisartaan.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Koosteen kasannut <a href="https://twitter.com/Dsuke83" target="_blank">@Dsuke83</a>.<br />
Tanssimallien lisäksi sarja kehittyi monella muullakin mittarilla tarkasteltuna: keikkojen tanssikoreografioista tuli sulavampia ja niissä käytettiin kamera-ajoja paljon tehokkaammin, mutta myös tarinan puolella hauskanpitoon löydettiin uusia aspekteja ja hahmodynamiikka saatiin pidettyä eloisana ja kiinnostavana.<br />
<br />
Tiivistettynä: Aikatsu osoitti minulle, että idolisarjoistakin on johonkin. Ainakin näistä hyvän mielen pseudotaikatyttöilyteoksista kivoilla hahmoilla. Ensimmäinen kausi oli siis varsin antoisa ja miellyttävä katselukokemus, oikein hyvää toimintaa tuotantotiimiltä.<br />
<br />
<br />
<br />
Ensi kerralla sitten ne loput. Ja se ensi kerta tulee aivan pian, ihan varmasti tulee!<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>EDIT:</i> <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2013/10/kesakausi-2013-fiilikset-koko-paketista_29.html" target="_blank">Ja tässähän se onkin</a>. Ei mennyt kuin pari viikkoa! </blockquote>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZdP4UPdl7E4BWsgGjjZ3ukdAbB8Y_BmmG56alSYEOKOwHKGWxmPPEZy_yoqbLgk2_HKsSZSGCWKBDEc8KeSDfZ2z-6wWtBSonjYbcrbu4OiZ3aN3KEpdlNgHKhTR8MaMzln62nBA2a_2p/s1600/c3bu_kankore_crossover_38118961.png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="336" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZdP4UPdl7E4BWsgGjjZ3ukdAbB8Y_BmmG56alSYEOKOwHKGWxmPPEZy_yoqbLgk2_HKsSZSGCWKBDEc8KeSDfZ2z-6wWtBSonjYbcrbu4OiZ3aN3KEpdlNgHKhTR8MaMzln62nBA2a_2p/s640/c3bu_kankore_crossover_38118961.png" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hauskanpidonkin koetan pitää kohtuuden rajoissa, niin<br />
pysyy hauskat asiat hauskoina.<br />
<i>Tästä lisää ensi kerralla</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-29900348285294204592013-09-14T12:45:00.000+03:002013-09-14T12:45:06.664+03:00Jos vain kaikki pikkusiskohahmot olisivat kuten Sakura ja tämän luokkalaiset<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdG1iw4Vx455yb1ewPsf7ddkUmBDMGUHJT9niULBDmvI80ZTiy5WTBsqefQY27-0C9Ednd4SxhopnVSqGGtxW503iywECA4ZuvnRLEFnj0c6um6GZ7A8paiPVXVCQYQjxbnTeRvHylNXEx/s1600/CCS01.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdG1iw4Vx455yb1ewPsf7ddkUmBDMGUHJT9niULBDmvI80ZTiy5WTBsqefQY27-0C9Ednd4SxhopnVSqGGtxW503iywECA4ZuvnRLEFnj0c6um6GZ7A8paiPVXVCQYQjxbnTeRvHylNXEx/s640/CCS01.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Silloin katsoisin varmasti enemmän pikkusiskosarjoja.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
Kyllä, nyt eletään 2010-lukua eikä suinkaan ysäriä tai niin sanottua nollakymmentälukua.<br />Ei, en ollut tähän mennessä saanut Cardcaptor Sakuraa katsottua. Vaan nyt olen.<br />
Päätin tosiaan painottaa tämän vuoden animeohjelmaani mahdollisuuksien mukaan jo tulleisiin taikatyttösarjoihin, ja päädyin <i>Heartcatch Precuren</i> jälkeen toiseen yleisesti ikiklassikoksi myönnettyyn teokseen, <b>Cardcaptor Sakuraan.</b> <span style="font-size: x-small;">(myöhemmin tekstissä <b><i>CCS</i></b> tai <b><i>CC-Sakura</i></b>)</span><br />
Etukäteen tiesin sarjasta suunnilleen vain sen maineen ja muutaman OP/ED-biisin videoineen Stepmanian kautta. Joitakin fanart-kuvia joskus nähnyt ja kenties pari MAD-pätkää, mutta mitään sen tarkempaa mielikuvaa teoksesta ei etukäteen ollut.<br />
Jos nyt sarjan aikana yhtään viisastuin, niin ainakin sen verran, että tajusin CC-Sakuran todellakin ansaitsevan sen maineen, jolla siitä edelleen puhutaan. Yksittäisiä screenshotteja katselemalla tai kyynel silmäkulmassa intoilevan kirjoittajan fiilistelyjä lukemalla sitä ei välttämättä ihan hahmota, mutta sarja on myös nykymittakaavassa varsin katsomisen arvoinen teos ja ansaitsee paikkansa yleissivistys- ja klassikkolistoilla.<br />
<br />
Sarjaa on varmastikin kehuttu jo sen esitysajoista <span style="font-size: x-small;">(1998-2000)</span> lähtien, mutta kehutaan nyt vielä vähän lisää. Nyt kun kerran voin sen tehdä ja sarja on minulla vielä tuoreessa muistissa.<br />
Teksti saattaa analyyttisen burgerointitarkastelun sijaan painottua henkilökohtaiseen fiilistelyyn ja riemuun sarjan olemassaolosta, mutta niinhän suurin osa kaikista muistakin blogini teksteistä tekee joten ei mitään uutta sillä saralla. <br />
Mukana lienee myös jokunen <span style="font-size: small;"><b>spoilerinpoikanen</b></span>, mutta niillä nyt ei ole väliä sillä kaikkihan me olemme jo nähneet kyseisen sarjan, emmekös olekin? Jos emme ole, katsokaamme. Jos ei huvita, kelatkaamme muutama rivi ylöspäin ja päättäkäämme katsoa. Sillä se jos mikä kannattaa, vaikka 70 jakson pituus aluksi kauhistuttaneekin. Niitä kaikkia ei ole pakko katsoa kerralla.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
Mikä sarjassa sitten oikein jaksaa iskeä, vielä näin kymmenkunta vuotta ilmestymisen jälkeen? Eihän siinä edes ole Ufotablemaisia digitaalisia valoefektejä 16:9 kuvasuhteella ja 1080p-resoluutiolla! Pelkkää rösöistä, käsinpiirrettyä jälkeä ja ihmeellisiä nappisilmänaamoja, joita kukaan ei enää käytä missään! Kaikki tutut ääninäyttelijätkin puuttuvat!<br />
Tästä 60% oli sarkasmia ja 60% viittauksia omiin animenkatsomistottumuksiin. Jokainen saa sitten ihan itse miettiä, kuinka suuri osa näistä kahdesta totuusalueesta on päällekäin. Venn-diagrammeja kehiin!<br />
Mutta kyllä, CC-Sakura todellakin on 90-luvun lopun sarja ja se näkyy piirtojäljessä. Omasta puolestani voin myöntää, että näin nolkytluvun jälkipuoliskolla harrastuksen aloittaneena käsinpiirrettyn jäljen sietokyky <i>on puhtaasti totuttelukysymys</i>. Ei siinä ole mitään sen kummempaa, ei sen enempää tai sen vähempää. Totuttelun voi joko tehdä tai olla tekemättä.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzIHbKRm0PjP4ysFOj6a0kThuKNtwsieU-lLyjp0DglmHVWZLfiiWqriu83suOfDN_9eURVmGzhTJNQlyuPZpKb6SKgUHfGNjaJk3opxsNwDczqchldt39Hkqw-MHq0yDPv4lxxYKFwg91/s1600/CCS02.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzIHbKRm0PjP4ysFOj6a0kThuKNtwsieU-lLyjp0DglmHVWZLfiiWqriu83suOfDN_9eURVmGzhTJNQlyuPZpKb6SKgUHfGNjaJk3opxsNwDczqchldt39Hkqw-MHq0yDPv4lxxYKFwg91/s640/CCS02.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hoee, minä vahingossa 90's</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<i>Mutta ensinnäkin</i>. Käsinpiirtotyyliin totutteluun menee menevässä sarjassa ehkä noin kolme jaksoa. Se ei ole ihan hirmuisen monta minuuttia, ainakaan näin pikaisesti laskettuna. Itse taisin tehdä sen Initial D:llä ja syvensin osaamistani Princess Tutulla.<br />
<br />
<i>Mutta toisekseen</i>. CC-Sakura ei ole pelkkä kasa viime vuosituhannen piirroksia. Piirrokset on nimittäin liitetty toisiinsa kiitettävän kompaktisti, yhtenäisiksi kuvasarjoiksi joista voi halutessaan muodostaa illuusioita liikkeestä pläräämällä kuvia riittävän nopeasti.<br />
Asian toisin ilmaistakseni: CCS:ssä on aika tuhottomasti niin sanottua <b>sakugaa</b>. Tasokasta animointia on muistaakseni jok'ikisessä jaksossa, tai vähintään <i>lähes jokaisessa</i>. Madhousen toimittamana.<br />
<br />
<i>Mutta kolmannekseen</i>. Sarjan varsinainen hohto on jossain aivan muualla, kuin siinä miltä se näyttää.<br />
Ei, ei nyt varsinaisesti ohjauksessa. Sekin oli kyllä keskimäärin vähintään perushyvin toteutettua.<br />
Ei, ei myöskään musiikeissa. OP:issa ja ED:issä oli toki paljon iki-ihanaa <i>Hirose Koumia </i>säveltämässä, sanoittamassa ja joskus jopa laulamassa ja taustamusiikit sopivat sarjaan ihan riittävän hyvin. Mutta ei, sekään ei ollut ihan se juttu.<br />
Se juttu oli lähinnä niissä hahmoissa.<br />
<br />
Väittäisin, että nimenomaan hahmojen käsittely on sarjan upeinta antia. Pysähdyin tässä piakkoin sarjan jälkeen miettimään ja olin ainakin toistaiseksi päätyvinäni sellaiseen lopputulokseen, että CCS:ssä olisi näkemistäni sarjoista parhaiten kirjoitettu hahmokaarti. Sitten käytin muutaman tovin lisää asian miettimiseen, mutta ei. En keksinyt mitään, missä hahmot yltäisivät ainakaan yli CCS:n tasosta. En vain kyennyt, saa toki hihkua jos sellaisen sarjan sattuu tietämään.<br />
<br />
Toki 70 jaksoa +elokuvat antaa reilusti keskivertoa enemmän pelivaraa hahmojen kasvuun ja kiinnittymiseen katsojan sydämeen, mutta CCS:ssä hahmojen taso ei ollut ihan niin tiukasti aikaresurssien varassa. Ne toki helpottivat kerrontaa huomattavasti, mutta enemmänkin viittaan nyt hahmojen <i>"tasokkuudella"</i> siihen <b>aitouteen</b>, jota ne huokuvat läpi koko sarjan. Katsojalle vain annetaan jokunen jakso enemmän aikaa sen huomaamiseen.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm6zG7VtNkFZXbI8h5OPvjTOOvzN1GV7JqYZLo68TXMcNufAQyel7U39qACeTKwcowKo0jBmhuEQLsnixohHXapvcvYIYcqgytS0URsiCaqAngOUJfhMuOJqs2lcBJOGwaNKrWhyphenhyphenjVPMQi/s1600/CCS03.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm6zG7VtNkFZXbI8h5OPvjTOOvzN1GV7JqYZLo68TXMcNufAQyel7U39qACeTKwcowKo0jBmhuEQLsnixohHXapvcvYIYcqgytS0URsiCaqAngOUJfhMuOJqs2lcBJOGwaNKrWhyphenhyphenjVPMQi/s640/CCS03.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kun puhun <i>hahmoista</i>, luonnollisestikin pääpaino on itse Sakurassa sekä tämän luokkalaisissa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
Mielestäni sarja kuvasi hahmojen kautta ala-astelaisuutta varsin tehokkaasti ja uskottavasti, mutta kuitenkin hellävaraisten ja luontevin ilmaisukeinoin.<br />Ei, vastoin yleistä uskomusta taikatyttösekvenssit eivät ole ihan se luontevin toimintaympäristö ala-astetytölle, mutta ne olivat sarjan kontekstissa hyväksytty oikotie. Taikatyttösarjuuden piikkiin voi ja kannattaa laittaa yhtä sun toista.<br />
Ala-astelaisista annettu kuva on toki vähän kaunisteltu sellainen <span style="font-size: x-small;">(eikä ihan vähääkään)</span>, mutta kukapa nyt mitään inhorealistista kuvausta ala-asteajoista haluaisikaan katsoa? En minä ainakaan.<br />
Näkyvin osa-alue kaunistelussa lienee se, ettei Sakuran koulun poikia näytetä oikeastaan yhtään. On vain kypsä ja rauhallinen <b>Shaoran</b>, Chiharun hillitsemä <b>Yamazaki</b> ja <b>Eliol</b>, jonka lapsiparametrit ovat monessa mielessä vähintäänkin kyseenalaiset. Kaikki ne oikean elämän kusipäisesti käyttäytyvät, mölyävät kymmenvuotiaat pikkupojat puuttuvat täysin. <i>Ja ihan hyvä niin.</i><br />
Todella harvassa kuitenkin ovat sarjat, joissa kyseisen ikäiset hahmot todellakin tuntuvat edes jossain määrin ikäisiltään. Yleensä ne tuntuvat olevan niitä samoja lukion ykkösluokkalaisia, joiden fiktiivistä ikää on vain laskettu nopan silmäluvun verran. Saattaa toki olla niinkin, että animen lukiolaisten luonteenpiirteitä on laskettu lähemmäs ala-astelaisia, eikä toisinpäin. Mutta ei paneuduta siihen ainakaan nyt sen tarkemmin.<br />
<br />
<br />
Mutta niin.<br />Kyseinen <i>hellävarainen kuvaamisarsenaali</i> pelaa hyvin pitkälti sen voimin, että sarjan ala-asteikäiset hahmot hengaavat lähinnä toisten ala-asteikäisten hahmojen kanssa. Lisäksi mukana tietenkin pyörii ikivanha <b>Kerberos</b>, mutta kyseinen herra Kero-chan nyt tuntuu olevan henkiseltä tasoltaan suunnilleen samalla tasolla Sakurajengin kanssa, joten menköön. Hahmojen iän ollessa riittävän homogeeninen, näiden yhteiset piirteet saadaan tuotua tehokkaasti esiin.<br />
Ala-astelaisten kohdalla nämä ilmenevät pääosin kolmen arkisen asian kautta, joita sarjassakin tehokkaasti käytetään. <b>Hahmojen välisten keskustelujen</b>,<b> ongelmaratkaisukyvyn</b> sekä ihan vain <b>yleisen ajattelutavan</b> kautta. Loppujen lopuksi kaikki voidaan toki niputtaa näistä viimeiseen, mutta käytettäköön kahta ensimmäistä vaikka havainnollistavina esimerkkeinä ja erikoistapauksina.<br />
<br />
<b>Dialogin</b> kohdalla hahmojen ikä tulee esille jo puheenaiheista ja puhetyylistä. Tai enemmänkin: <i>puuttuvista puheenaiheista ja puhetyyleistä</i>. Kaikki, mistä Sakuran luokkalaiset toisilleen puhuvat, on puolin ja toisin puhdasta, viatonta tai muuten <i><b>lapsenomaista</b></i>. Korttijuttujen ohella puheenaiheet painottuvat lähinnä eri oppiaineisiin, näihin liittyviin kotitehtäviin tai vaikkapa kaupungin uuteen lelukauppaan. Juuri sellaisiin asioihin, mistä pikkulapset nyt yleensäkään toisilleen puhuvat.<br />
Tietenkään nämä eivät voi puhua toisilleen mistään maailman oikeasti ikävistä asioista, sillä he eivät yksinkertaisesti tiedosta näiden asioiden olemassaoloa vaan näkevät lähinnä oman elämänsä valoisat puolet. Mikä onkin se hirmuisen lohdullinen ja kiva puoli lapsissa.<br />
Toisaalta kukapa nyt aikuisenakaan haluaisi näistä asioista jutella kavereidensa kanssa, joten havainnollisempaa lienee se, että keskusteluista puuttuu kokonaan kaikki pervo tai ylipäätään seksuaalisuuteen viittaava puhe ja siitä punastelu. Toista se on vaikkapa lukioon sijoittuvissa sarjoissa.<br />
Ja se, jos mikä on lapsena olemista.<br />
<br />
<b>Ongelmanratkaisukyky</b> on osa-alue, johon sarja tuntuu käyttävän lähes kaikki taikatyttöilyresurssinsa. Korttinappaamistilanteet eivät ole pahan nujertamista tai synkkyneen sydämen entisöintiä, kuten monessa muussa taikatyttöilyssä, vaan temppuilevat kortit ovat loogisia ongelmia jotka tulee ratkaista.<br />Katsojan silmissä suurin osa korttikaappauksiin liittyvistä ongelmista on ilmeisiä ja triviaaleja, suurin osa niistä kun liittyy erinäisten elementtien ja luonnonilmiöiden keskinäisiin suhteisiin. Jotka nyt tunnetusti ovat melkoisen yksinkertaisia. Varjo katoaa valon kohdatessaan ja sen sellaisia.<br />
Kuitenkin Sakura tovereineen käyttää näiden ratkomiseen ja pähkäilyyn tuhottoman kauan aikaa.<br />
Eivätkä he nyt mitenkään tyhmiä ole, vaan <u>lapsia</u>. Looginen päättelykyky kun sattuu olemaan ominaisuus, joka kehittyy lähinnä iän myötä ja käytettäessä. Itse asiassa kehittyy kuulemma koko iän ajan, tai ainakin siihen asti että ns. vanhuudenhöperöys alkaa viedä voiton.<br />
Sen takia katsoja ei missään vaiheessa turhaudu hahmojen pähkäilyyn, vaan seuraa vierestä lempeän kannustavasti ja iloitsee yhdessä Sakurajengin kanssa, kun ongelma vihdoin on saatu ratkottua. Ihan itse osasivat!<br />
<br />
<b>Yleiseen ajattelutapaan</b> voidaankin sitten käytännössä ympätä kaikki muu sekalainen ja lapsille ominainen, mitä sarja tulee jaksojen aikana esitelleeksi. Päällimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen se kohtaus, missä Sakuran isän tärkeä työtietokone meni kortinnappauksen yhteydessä rikki.<br />
Mitä teki Sakura?<br />
Sakura itki, ja yritti epätoivoisena pyydellä anteeksi tapahtunutta.<br />Koko pätkästä suorastaan huokui se voimakas, lapsuudesta tuttu tunne. Se tunne, kun on tehnyt jotain väärää, eikä tiedä yhtään miten asian saisi korjattua. Se mielenkiintoinen yhdistelmä katumusta, turhautuneisuutta ja häpeää.<br />
Sakuran koko olemus kyseisessä pätkässä hohkasi tätä fiilistä, ja ainakin minuun se iski melkoisen kovaa ja herätti kaukaisia muistoja lapsuudesta.<br />
<br />
<br />
Samassa kohtauksessa kuitenkin esiteltiin paljon Sakuran isän reaktiota tilanteeseen. Aluksi tämä oli hieman hämmentynyt ja yllättynyt tilanteesta, mutta kääntyi sitten lohduttamaan tytärtään.<br />
Totesi, ettei mitään tietokoneen mukana oikeastaan mennyt mitään tärkeää, ja että jos tämä vaikka auttaisi huoneen siivoamisessa.<br />
<br />
Omasta vinkkelistä katsottuna tämä onkin sarjan hauskimpia iskupointteja. Samaan aikaan teos tuo mieleen kaunisteltuja muistoja lapsuuden hyvistä ja viattomista ajoista ja tunneskaaloista, ja aina välillä palauttaa katsojan ikälinjan toiselle puolelle. Kannustamaan pientä lasta, joka ganbaroi parhaansa mukaan.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjweUTVUOr9xcspcZQOeHss7icjFHY3_t62YfMLFBhpVvS4wIgsgCCbstA6Pu457vmdJQSI3r-J_RID2kezW3jH3LmDvBSnJ2Anhk6C8YdPkZE3V4Kn1zf3nZ5YmhtvNweRbmELXJdsrAPw/s1600/CCS04.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjweUTVUOr9xcspcZQOeHss7icjFHY3_t62YfMLFBhpVvS4wIgsgCCbstA6Pu457vmdJQSI3r-J_RID2kezW3jH3LmDvBSnJ2Anhk6C8YdPkZE3V4Kn1zf3nZ5YmhtvNweRbmELXJdsrAPw/s640/CCS04.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Touya, jos et huomannut niin sinulla on muki ihan siinä nenäsi edessä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Ainakin omalla kohdalla nimenomaan Touya olikin sarjan sisällä selvästi samaistuttavin hahmo. Omakin pikkusiskoni oli vielä tähän syksyyn asti ala-astelainen ja tunnistin monia tuttuja piirteitä Touya-Sakura -dynamiikasta.<br />En toki ole yhtä siscon kuin Touya, enkä näe aaveita tai ravaa töissä, mutta pienimuotoinen kiusoittelu tuntuu olevan ihan universaali ilmiö isoveli-pikkusiskosuhteissa. Ainakin näin minun omalla, lähipiirin otannallani mitattuna.<br />
Samalla tapaa oli huomattavasti luontevampaa lähestyä Sakuran kokuhaku-kohtausta ennemmin Yukiton näkökulmasta kuin Sakuran. <i>"Mitenköhän tämän nyt sanoisi mahdollisimman kiltisti?"-</i>fiilis oli varsin ymmärrettävä ja saatiin kuvattua hyvin. <br />
Ja kiltisti Yukito sen saikin sanottua, oikein mainio suoritus.<br />
Molemmilla puolilla ikälinjaa toki voi olla samaankin aikaan, jos vain löytyy tarpeeksi multitaskaamiskapasiteettia. <br />
<br />
<br />
<br />
Mutta edes CC-Sakurassakaan kaikki ei mennyt ihan putkeen. Ehei!<br />
Sarjan juoni nimittäin alkoi mielestäni yhdessä vaiheessa ns. kusta kaiken sen päälle, mitä siihen asti oltiin saatu rakennettua verkkaiseen tahtiin ja kaikessa rauhassa. <br />
Tarinassa kaikki toimi varsin mainiosti aina sinne asti, kunnes Sakura vihdoin pääsee unissa lupaillulle Tokyo Towerille korttimestaruuden lopputenttiin. Yukiton pyöräytys Yueksi oli vielä varsin menevää kamaa, samoin Yuen liittyminen Sakuratiimiin. Kaikki kortit oli saatu kasaan, koko sählinki oli jo hallinnassa ja kaikki olisi enemmän daijoubu kuin koskaan.<br />
Sitten tuli <i>Clow Reed</i>.<br />
Sitten tuli ensimmäiset <i>Sakurakortit</i>.<br />
<br />
Tähän asti kaikki vielä menetteli, vaikka oli varsin selvää ettei tarina enää toisi mitään uutta kehiin. Ensimmäisten viidenkymmenen jakson aikana kerättyjä Clowkortteja vain pyöriteltäisiin uudestaan läpi ja muuteltaisiin Sakurakorteiksi, mikä on kyllä turhaa paikallaan junnaamista mutta olkoon.<br />
Ensimmäiset viitisenkymmentä jaksoa olivat niin mahtavaa ja iloista tavaraa, että kyllähän tämän nyt kestää ihan hyvin!<br />
<br />
Sitten tuli <i>punasteleva Shaoran</i>.<br />
Nope.<br />
Sitten tuli kaikki ihmeellinen draama <i>katoavasta Yukitosta</i> ja <i>punastelevasta Shaoranista</i> ja <i>Nakurujutut</i> ja ties mitä.<br />
Nope, nope nope.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd9QEx8eRU6UArwnY41n_XG1upAnxZ9j3aM_bYTHYj6CXqg_UdxkINwPFnvr_cycBzWFJ_05MZ_qN2WM0U4pCs5Xz7KsgaZezlSYIf8MnAR1p9Y4emXIpSfMTqG1eUwG3XxH71z4arP7yK/s1600/CCS05.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd9QEx8eRU6UArwnY41n_XG1upAnxZ9j3aM_bYTHYj6CXqg_UdxkINwPFnvr_cycBzWFJ_05MZ_qN2WM0U4pCs5Xz7KsgaZezlSYIf8MnAR1p9Y4emXIpSfMTqG1eUwG3XxH71z4arP7yK/s640/CCS05.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja sinä päivänä sain synkän muistutuksen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
Tuntui vähän siltä, kuin kaiken sen alkupäässä esitetyn hienovaraisen <i>Shaoran x Sakura</i> -dynamiikan suhteen oltaisiin vain luovutettu hyvin tyynesti. Siihen käännöskohta tuntui iskevän kaikista koviten. <i>Ikään kuin aidan päälle oltaisiin jo ehditty kiivetä, ja vasta sieltä nähty kohta, jossa aitaa ei ole laisinkaan ja siirrytty mielummin sinne.</i><br />
"Alkupään" Shaoranin kasvatus lähemmäs Sakuraa oli rauhallisuudessaan niin hyvin toteutettua, että yllättäinen laiskuus kurpaisi vähän turhan kovaa. Vaivaa oltiin jaksettu nähdä jo niin pitkään ja niin paljon aina Shaoran-Yukito-Sakura -kolmiodraaman pyörittelystä asti. Sääli, että kaikki sitten kääntyi sellaiseksi kuin kääntyi.<br />
Ehkä CC-Sakuran lopun romanssidramatiikka olisi toiminut jossain muussa teoksessa ihan hyvin, ken tietää. Mutta itse sarjan tahditukseen nähden se käänsi aivan liikaa asioita päälaelleen aivan liian nopeasti.<br />
<br />
<b>Mutta.</b><br />
Yhteensä sarjassa oli 70 jaksoa. Niistä parisenkymmentä viimeistä käsitteli <i>Sakurakortteja</i> ja <i>Yukito-Clow Reed-Shaoranhäslinkiä</i>.<br />
Niistä paristakymmenestä alkupuolisko taisi vieläpä käsitellä pelkkiä<i> Sakurakortteja</i>.<br />
Yhteensä siis viitisenkymmentä jaksoa kultaa ja kivaa, kymmenkunta jaksoa ihan ok:ta ja kymmenkunta jaksoa kummallista derppailua.<br />
<br />
Eli näin äkkiseltään laskettuna:<br />
<b>Sarja jää loppusählingeistä huolimatta reilusti plussan puolelle.</b><br />
Ylipäätään sarja oli kokonaisuudessaan kovin <i>iyashikeimäinen</i> ja parantava teos. Jatkuvasti oli varsin selvää, ettei juuri kukaan tai mikään sarjassa halua tehdä pahaa oikein kellekään. Osaa hahmoista ja korteista vain välillä hieman pelotti ja huolestutti, eivätkä ne oikein tienneet mitä tehdä. Kuten yleensäkin maailmassa: suurin osa pahoista jutuista on nimenomaan tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden aikaansaannosta, eikä varsinaisesti pahaa tahtoa.<br />
Esimerkiksi nyt Yuen asenne Sakuran loppukokeessa. Tämä ei vain tuntunut vieläkään hyväksyvän edellisen mestarinsa poismenoa, ja käytös oli siksi lähinnä itsepäisyyttä eikä Sakuran kiusaamista.<br />
Ja sekin saatiin lopulta käännettyä hyväksynnäksi ja hyväksi mieleksi. Mainiota, mainiota!<br />
Ja onneksi elämässä kaikkeen muuhunkin auttaa se Sakuran oma, voittamaton loitsu:<br />
<br />
<b>絶対大丈夫だよ</b><i>kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin</i>.Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-5668949359962398692013-08-02T00:38:00.002+03:002013-08-02T00:38:37.815+03:00Kevätkausi 2013, loppufiilikset (?)<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvEF44r_pBfAA1dgAxDqsR_RIERcgBLLc5LxKv4Mq0mNRwnMSptC_qYqg1QtklbND74e66gR9pjcxYqXEFBKKT4ZXZSUJPgQPlDTG8gykd3B4Uwz9CoxZl0Cd-L1uZOJr8f62Su9erLPKZ/s1600/yleisfiilis.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvEF44r_pBfAA1dgAxDqsR_RIERcgBLLc5LxKv4Mq0mNRwnMSptC_qYqg1QtklbND74e66gR9pjcxYqXEFBKKT4ZXZSUJPgQPlDTG8gykd3B4Uwz9CoxZl0Cd-L1uZOJr8f62Su9erLPKZ/s640/yleisfiilis.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yleisfiilikseni koko kaudesta olivat suunnilleen tätä tasoa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Kevätkausi... Se oli. Se oli jonkin aikaa, ja nyt se ei enää ole.<br />
Kaiken kaikkiaan kausi oli perin erikoisella tapaa jakautunut, ainakin omasta näkövinkkelistäni kurkittuna. Tutkiskelin tuossa taannoin kauden sarjalistaani, ja tajusin että koin noin puolet katsomistani sarjoista lähinnä mitäänsanomattomiksi ja toisen puolen varsin miellyttäviksi teoksiksi. Hämmentävää, yleensä on kuitenkin prosentuaalisesti huomattavasti enemmän sarjoja, jotka herättävät edes jonkinlaisia tuntemuksia.<br />
Asian voi toki nähdä siltäkin kannalta, että kausi oli keskimäärin varsin hyvä, sillä suoranaisten <b><i>do not want</i></b> -tasoisten teosten osuus katsotuista sarjoista jäi marginaaliseksi sivuhuomioksi.<br />
Tai ehkä kaikki vain oli liian DIIPPIÄ kaltaiselleni <i>kasuaalikatsojalle</i>, mistäs sitä tietää!<br />
Alkufiilikset kirjoitin silloin taannoin <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2013/05/kevatkausi-2013-fiilikset.html" target="_blank">tänne näin</a>.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Yuyushiki</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGGUHY253gVJgmuUFVxXBJ16a0EEGO7NtsXTP8uMv6KLegg4RZWuarTIx33SaNZByGs7O264BzdyrF-l-iWzn5y1bjJ0r67l7P6qg2sxNEOlhCNupCiG7FsGJr6xAGoZB-jNJ0yez5uOiy/s1600/Yuyushiki.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGGUHY253gVJgmuUFVxXBJ16a0EEGO7NtsXTP8uMv6KLegg4RZWuarTIx33SaNZByGs7O264BzdyrF-l-iWzn5y1bjJ0r67l7P6qg2sxNEOlhCNupCiG7FsGJr6xAGoZB-jNJ0yez5uOiy/s640/Yuyushiki.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
Yuyushiki todellakin tuntui jokseenkin hyvältä. Kauden alkupäässä julistin, kuinka Yuyushiki on listallani kauden ehdotonta parhaimmistoa <i>Shingeki no Kyojinin</i> ohella. Shingeki tunnetusti lähti paikoin vähän derppailemaan tuotantopuolella, mutta Yuyushiki onnistui kunniakkaasti pitämään kärkisijastaan kiinni.<br />
<br />
Sanoisin, että Yuyushiki onnistui erinomaisesti kaikessa mitä kehtasi yrittää. Yritettyjen asioiden lista ei ole erityisen pitkä ja persoonallinen, mutta vähintäänkin riittävä komediasarjalle.<br />
Lähtöteoksen ansioksi luettaneen sellaiset seikat, kuin että päätrion hahmokemiat pelittivät erinomaisesti ja että sarjan sketseistä selvä enemmistö jaksoi naurattaa ihan kunnolla.<br />
Enemmän sarjassa kuitenkin miellytti se, kuinka hyvin manga oli saatu sovitettua animemuotoon: esimerkiksi vitsien tahditus ja näiden linkittäminen toimivaksi jatkumoksi oli toteutettu mitä erinomaisimmin. Vähät väliä täytyi ihan käydä tarkastamassa, onko alkuteos varmasti 4-koma vai sittenkin jotain ihan muuta. Huumori sinänsä tuntui varsin mangatyyppiinsä sopivalta, mutta tämän kiepsauttaminen animepuolelle oli tehty melkein jo häiritsevän toimivasti.<br />
<br />
Toinen mieluisa animepuolen tempaus oli se, että sarjaa oli <b>animoitu</b>. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kuka nyt animea animoisi? Liikkuvaa kuvaa oli käytetty kiitettävissä määrin ja soveliaissa kohdissa, vaikka suuren osan sarjan sanaleikkipainotteisista vitseistä olisi voinut esittää tyynesti erilaisilla puhuvilla päillä eikä juuri kukaan olisi valittanut. Iso plussa siis <i>"ylimääräisestä vaivannäöstä"</i>, liikkuvien kuvien katsomisella kun yleensä on jonkinasteinen itseisarvo sarjassa kuin sarjassa.<br />
<br />
Ylipäätään Yuyushiki oli varsin hyvä esimerkki siitä, etteivät kaikki kerhotyttökomediat ole yhtä hyviä. Suureen osaan toteutuksillisista puutteista vain havahtuu ani harvoin, kun joku teoksista osaa tehdä nämä oikein. Yuruyuri teki sen, ja niin teki myös Yuyushiki.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Aiura</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibyUnqasApKlNisG9ncUXPihf62CTKS2PymCzNyfIPRM-qV1sAQ611YG_-sYbMXwzLOPKzmGd0TiNuRMDaLRxYNN-aU67oOBj6Xv581PrtqcksoTysYfazNSaBbNTTc5prmXNOGTR3Sgg6/s1600/Aiura.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibyUnqasApKlNisG9ncUXPihf62CTKS2PymCzNyfIPRM-qV1sAQ611YG_-sYbMXwzLOPKzmGd0TiNuRMDaLRxYNN-aU67oOBj6Xv581PrtqcksoTysYfazNSaBbNTTc5prmXNOGTR3Sgg6/s640/Aiura.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<i>6reen</i> kirjoittikin tästä jo huomion jos toisenkin. Ihan hyviä havaintoja esim. valonkäytöstä sarjassa, lukaisehan <a href="http://6reenroom.wordpress.com/2013/06/26/anime-aiura-lyhyesta-virsi-kaunis/" target="_blank">täältä</a> jos et ole jo lukaissut. Saa kyllä lukea uudestaankin, jos haluaa!<br />
<br />
Lukaisin tuossa oman alkupään postaukseni sarjasta ja noh... sanottakoon että se oli reilusti värittyneempi kuin aikoinaan todennäköisesti oli tarkoitus. Asiat tuli ilmaistua kovin oiotun suorasukaisesti ja yksipuolisesti, joten ainakin minulle olisi välittynyt kuva, etten olisi <i>viihtynyt</i> Aiuran parissa.<br />
Asia kun ei ole ihan niin, eikä tainnut olla tuolloinkaan. Lähtökohtaisesti en edes heitä blogiini kuvallista settiä sarjasta, josta en pidä. Kivoista asioista kun on huomattavasti kivempi kirjoittaa kuin ei-kivoista.<br />
<br />
Mitä varmaankin <b>piti sanoa</b> oli se, että sarja kalpenee vertailukelpoisten teosten rinnalla monessa suhteessa: jaksokohtaiset huumorielementit eivät päässeet lähellekään <i>"oikean huumorisarjan"</i> tasoa eivätkä leppoisuusaallot resonoineet kanssani yhtä voimakkaasti kuin esimerkiksi vuoritytöissä, jossa mukavuuttakin käsiteltiin yhtenäisen ja selkeän aiheen kautta. Selkeän aiheen avulla myös teemat saavat selkeämmän muodon ainakin minun päässäni.<br />
<br />
Mutta ei Aiura erityisen huono ollut näilläkään osa-alueilla. Se vain olisi voinut kutitella reilusti mukavammin, joten siinä tuntui olevan huomattavasti ns. <i>hukattua potentiaalia</i>. Sentään kuvamateriaalit miellyttivät silmää huomattavissa määrin, mikä oli suuri plussa. Jos sarjasta jotain jäi mieleen, niin ne kivasti piirretyt jalat.<br />
<b>Hirmuisen kivasti piirretyt jalat.</b><br />
<br />
Mutta ikävä kyllä juuri, kun niihin vähemmänkin hohdokkaisiin kohtiin sarjassa oli ehtinyt tottua, sarja loppui. Minuuttimäärä sinällään oli sarjalle tavallaan sopiva, mutta sanoisin ettei jaksomäärä vain riittänyt tehokkaaseen rentoutumiseen. Vertailuesimerkkinä: muutaman kauden takaisessa lyhärisarjassa <b>Poyopoyo Kansatsu Nikissä</b> viihtyvyysaste nousi ensin kymmenkunta jaksoa tasaiseen tahtiin ja pysyi loput nelisenkymmentä saavutetulla korkealla tasolla. Nimenomaan <u>tällaisia</u> lyhärisarjoja saisi tulla lisää, jos minulta kysytään.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Hataraku Maou-sama!</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2gHJCcwzWFqORbJfuqeoqIzKt-a4-fCIJg7WW-ERhoOzQrDh2R5th4p-XXhihaSfuYHO8Uei09p9NCfM-RNVqNsLXHJDq1YY2y2riMPse7dBcvbv6K4h0l3hqPngM4KP7yFwsIpur1SIB/s1600/ei_mulla_ole_maousamasta_screenshotteja_ottakaa_emipuoli_CMsta.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2gHJCcwzWFqORbJfuqeoqIzKt-a4-fCIJg7WW-ERhoOzQrDh2R5th4p-XXhihaSfuYHO8Uei09p9NCfM-RNVqNsLXHJDq1YY2y2riMPse7dBcvbv6K4h0l3hqPngM4KP7yFwsIpur1SIB/s640/ei_mulla_ole_maousamasta_screenshotteja_ottakaa_emipuoli_CMsta.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
Kauden alkupuoliskon postauksessa kirjoitin Maou-samasta jotain sen suuntaista, että sillä olisi niin sanotusti jokunen todella hyvä tiili aloituskädessään, ja että jo niiden avulla sarjan parissa viihtyy erittäin hyvin. Ja että alkuasetelma on sopivan päätön ja ääninäyttelijät sopivat rooleihinsa ja tilannekomediat on toteutettu onnistuneesti ja että muitakin sellaisia miellyttäviä juttuja löytyy.<br />
<br />
Taisin myös kirjoittaa jokusen sanan siitä, että sarja ei ihan välttämättä jaksa loppuun asti pelkästään näiden muutaman kivan jutun avulla. <i>"Dora nomi"</i> ei ole mikään käsi, vaan alkuasetelman ja toteutustason osaamisen lisäksi tarvitaan myös<b> <i>jotain muuta</i></b>. Jotain, mikä jaksaa pitää yllä mielenkiinnon sarjaa kohtaan myös sen alkuinnostuksen jälkeen. Esimerkkinä saatoin mainita, että ehkäpä jo uusien ja yhä uusien hahmojen tuominen tarinaan saattaisi riittää tähän.<br />
<br />
Nyt onkin vähän hankala kirjoittaa sarjasta minkään sortin loppufiiliksiä, kun kaikki meni niin tarkasti ennakko-odotusten mukaisesti.<br />
Tilannekomedia pysyi läpi sarjan tasokkaana ja hyvin toteutettuna, ja aina tasaisin väliajoin mukaan heitettiin uusia hahmoja joilla toteutettiin uusia hyvin toteutettuja ja koomisia tilanteita.<br />
<br />
Sarja siis pysyi läpi kauden viihdyttävänä ja hauskana, joskaan se ei tuntunut etenevän yhtään missään kohtaa yhtään mihinkään. Millään saralla.<br />
Mikä oli paikoin jokseenkin häiritsevää, kun juonta kuitenkin yritettiin aina välillä tuoda takaisin mukaan tarinaan. Juonikuljetus nyt ei vain tuntunut olevan ihan sieltä vakuuttavimmasta päästä, kun loppupuoliskon <i>"etenemisetkin"</i> tuntuivat lähinnä alkupään kertaukselta uusien hahmojen kautta.<br />
Tämä tunne iski viimeistään siinä kohtaa, kun Mao väänsi Suzunolle <b>tismalleen</b> samat sodankäynnin moraalirautalangat, kuin Emille kymmenisen jaksoa aiemmin. Ei näin.<br />
Ylipäätään kuitenkin lopussa yhtä mieluisa teos kuin alussakin, katsoisin toisenkin kauden. Vaikka se olisikin tismalleen samaa tavaraa, kuin ykköskausikin.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Yahari Ore no Seishun RabuCome wa Machigatteiru.</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-ALazWDwgE09SPDzJIOIhZ75elkJhlim3dUApX8yABFgvDGsWsIm1KyUBQlHo8sDVC5mG6YRy7WWIRjoqyuMViHF7_QbW6f2VLh24UFnBaoi3RNI5gt6m6Wcn804RQUwthDEFvkh7u_GM/s1600/oregairu_masa_ni_gedou.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-ALazWDwgE09SPDzJIOIhZ75elkJhlim3dUApX8yABFgvDGsWsIm1KyUBQlHo8sDVC5mG6YRy7WWIRjoqyuMViHF7_QbW6f2VLh24UFnBaoi3RNI5gt6m6Wcn804RQUwthDEFvkh7u_GM/s640/oregairu_masa_ni_gedou.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Oregairun</b> piti aluksi olla pelkkä keventävä lopetus Haganain kakkoskaudelle. Sellainen leppoisa, vähän samanhenkinen sarja helpottamaan arkeen palaamista. Kävi kuitenkin niin, että sarja osuikin keskelle jatkumoa: nyt meneillään olevalla kesäkaudella kun pyöriikin paljon puhuttu <b>Watamote</b>, joka ainakin käsittääkseni pyörii pitkälti samanlaisten sosiaaliaiheiden ympärillä kuin Haganai ja Oregairu.<br />
Lienee merkki siitä, että tällaisille sosiaalikämmisarjoille on kysyntää. Se onkin sitten asia erikseen onko kysynnän löytyminen erityisen hyvä tai huono merkki kuluttajakunnasta, mutta tosiasia on että hylkiöydestä lieveilmiöineen saa revittyä toimivaa huumoria vielä vaikka kuinka pitkään.<br />
<br />
Ei siis oikeastaan mikään ihme, että Oregairun letkautukset ja hahmokontrastit jaksoivat viihdyttää lähes loppuun asti. Käsiteltävät aiheet käytiin läpi huomattavasti raadollisemmin ja kyynisemmästä näkökulmasta tarkasteltuna kuin vaikkapa Haganaissa, joten pahemmilta sarjapäällekkäisyyksiltä vältyttiin tehokkaasti. Lisäksi aiheet saatiin kuitenkin pidettyä jokseenkin hillittyinä ja kyllin <i>"fiktiomaisina"</i>, joten myös suuremmilta omakohtaisilta mielipahamuistoilta säästyttiin.<br />
<br />
Kuitenkin teoksessa esitetyistä ajatusmalleista ja yleensäkin <b><i>lähestymistavoista elämään</i></b> suuri osa oli vähintäänkin riittävän tuttuja ainakin allekirjoittaneelle, joten samaistumiskohtia löytyi ihan tarpeeksi. Eikä se mitään haittaa, että nämä kohdat sijoittuvat lähinnä yläasteelle, eivätkä lukioon kuten sarjan hahmoilla. <br />
Kuriositeettinä mainittakoon, että allekirjoittaneen kohdalla ehkä eniten kirpaisi Hikigayan tapa käyttää välitunnit nappikuulokkeilla musiikin kuunteluun ja silmät kiinni hengaamiseen. Ei kannata.<br />
Lähteenä: minä.<br />
<br />
Loppua kohti Hikigaya ja muut kerholaiset lähtivät kuitenkin mielestäni pehmenemään vähän liikaakin. Viimeisessä jaksossa päästiin jopa lähelle toimivaa tiimityötä ryhmäkilpailun muodossa, vieläpä siten, että Hikki oli vetävänä jäsenenä! Tuntui niin kovin hahmosta irralliselta.<br />
Kyseisenlainen hahmokehitys on toki hahmojen kannalta mitä toivottavin asia, mutta ei välttämättä sarjan toimivuuden ja katsojan näkövinkkelistä kovin suotuisaa. Sarjan koko kantava idea kun tuntuu olevan juuri Hikkin ylikyyninen asenne kaikkea ja kaikkia kohtaan, joka on hauskaa juuri sen (pseudo-)totisuuden vuoksi. Jos hahmo ei sisimmässään enää ole välinpitämättömän suorasukainen, sarja saa luvan olla jo loppusuoralla. Tai halua olla, miten sen nyt sitten haluaakaan nähdä.<br />
<br />
Kokonaisuudessaan <b>Oregairu</b> olikin yksi kauden suosikeistani, mutten aivan välttämättä halua tälle jatkokautta. Kaikki olisi siinä kuitenkin turhanpäiväistä lässytystä muiden ihmisten hyväksymisestä omaan elämään, jollain kumman melodramaattisella Yui-Yukinon-Hikki -kolmiodraamalla maustettuna. Ei kiitos.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Suisei no Gargantia</b></h3>
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5VhGBqSNgL_JtaAzrZII_x-kQauV2K5GeaY7-7qbYrl54JmFzqwDCNKYyyDhN3gC0EnRO19pp5GClwmWuTE0HKq4XbPSbaHbYRydfOzzRwbHjVH2YBdxQFbk2g2TR230svmMs4ETEmCAi/s1600/Gargantia.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5VhGBqSNgL_JtaAzrZII_x-kQauV2K5GeaY7-7qbYrl54JmFzqwDCNKYyyDhN3gC0EnRO19pp5GClwmWuTE0HKq4XbPSbaHbYRydfOzzRwbHjVH2YBdxQFbk2g2TR230svmMs4ETEmCAi/s640/Gargantia.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Gargantia, miksi aina niin DEEP?</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kokonaiskuvaa katsoessa Gargantia tuntuu vähän siltä, kuin jos Urobutch olisi päättänyt kirjoittaa spin-offin vanhalle kunnon lepostelusarjalle <b>Arialle</b>. Leppoisaa hengailua vesiplaneetalla, mutta seassa epämääräistä tarkastelua sufferointiyhteiskunnasta ja yksilönvapaudesta. Ja sitten vähän parannutaan, kun ei jouduta elämään kyseisenlaisessa yhteisössä. Hip-hip-huraa ja niin edelleen.<br />
<br />
Ensimmäisten neljän jakson ajan olin vielä kuumottunut loppusarjan käänteistä ja tulevasta, varman oloisesta kärsimyksestä. Skifimonsutausta pyöri yhä vahvasti mielessä ja asetti selvän uhan Gargantian pasifistiselle maailmankuvalle. Ledo nimittäin muistutti itseään ja katsojaa jatkuvasti aiheesta.<br />
Mutta sitä mukaa, kun Ledo hengasi chillaajaporukan keskuudessa, tämä alkoi vähitellen päästä irti uhkaavasta tunteesta takaraivossaan. Kuten katsojakin.<br />
<br />
Kaikki oli tähän asti sarjassa ihan hyvin. Jatkuva kuolemanpelko oli vaihtunut pienempiin murheisiin, esimerkiksi merirosvojen ja kanssalaivalaisten kanssa toimeentulemiseen ja sen sellaiseen <i>arkiseen</i>. Kaikki oli sulautunut jonkinlaiseksi isoksi virraksi, jonka mukana pystyi vain ajelehtimaan sen kummemmin mitään murehtimatta.<br />
..mikä osoittautui hieman ongelmalliseksi siinä kohtaa, kun viimeisissä jaksoissa sarja osoitti sormella asioita, joita olisikin yht'äkkiä <b>pitänyt</b> murehtia.<br />
Eiväthän ne asiat siinä vaiheessa enää jaksaneet kiinnostaa, kun katsomisasento oli jo mennyt virran mukana kellumiseen sopivaksi lötkömakaamiseksi. Siinä tunnetussa <b><i>heikompi aines mereen</i></b> -kohtauksessakin ilmeeni taisi olla yhtä chilli, kuin kyseisillä mereen heitettävillä. Sen varmaankin olisi pitänyt viimeistään siinä kohtaa olla samalla tasolla Ledon kauhistuksen kanssa. Ehkä?<br />
<br />
Eli kyllä, Gargantialle sitten lopulta taisikin käydä vähän sama kuin <i>Robonolle</i>, mitä alkupuolen postauksessa pelkäsinkin. Kymmenen jaksoa epämääräistä pyörimistä ja loppuun jonkin sortin päätösrykäisy, niin sarja on valmis. Tässä vain ne kymmenen hengausjaksoa tuntuivat jossain määrin rennommilta kuin robonon vastaavat. Tai ainakin niistä jää päällimmäisenä mieleen ne grillibileet ja yleinen hauskanpito, mikä on jo huomattavasti parempaa kuin Robonon isä-poikariidat ja mitkälie.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Ja ne lyhyemmät:<br />
<br />
<b>Valvrave</b> meni ohimennen ja ajankuluksi, kuten oli tarkoituskin. Hirmuinen määrä todella tyhmän tuntuisia juonenkäänteitä siihen oli saatu mahdutettua, mikä ei välttämättä ollut plussaa eikä miinusta vaan pelkkää hämmennystä. Nyt sitten mietin pari kuukautta kuumeisesti, haluanko oikeasti katsoa myös jälkipuoliskon vai annanko sarjan vajota unholaan.<br />
<br />
<b>Devil Survivor 2</b> on.. Se tosiaankin on. Lainattakoon <a href="https://twitter.com/Keltainen/status/350692512236699649" target="_blank">twitteristä</a> niin ei tarvitse itse kirjoittaa:<br />
<i>"Devil Survivor 2.............. oli. Hiroshi Kamiya, Daisuke Namikawa, Takahiro Sakurai ja Rikiya Koyama olivat siinä, mikä oli mukavaa."</i><br />
<br />
<b>Henneko</b> täytti paikkansa ja oli yhtä hömppäpömppä ranobehaaremikomedia kuin moni muukin vastaava teos. Ei edes lajityypissään erityisen hyvä tekele, mutta viikottaisena ihan katsottava. Voiko näistä edes sanoa enempää? Azuki oli paras Henneko.<br />
<br />
<b>Miyakawa-ke</b> loppui huomattavasti aiemmin, kuin odotin. Ehkä ihan hyvä niin, kymmenenkin jaksoa surkealla nettilaadulla ja vähintään yhtä karmeilla ääninäyttelijöillä ei välttämättä ole sitä millä animeteollisuus pelastetaan. Ei enää ikinä Miyakawaa ennen toista kautta, jos sellainen jostain ilmaantuu. Hieman epäilen, että jättää ilmaantumatta.<br />
<br />
<b>Red Data Girl</b><br />
<i>(tarkoituksella tyhjä)</i><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Postaus venyi vielä myöhemmäksi, kuin yleensä. Enkä ole vielä edes aloittanut suurinta osaa kesäkauden sarjoista, pitäisi varmaan vähän skarpata. Yritän yrittää!<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDs9pebNyHklcLcIom8RXCZUtEmP_Jq-KIQhEkIsItHBENFOYzKElQQ6fV7lAq1u8g9OXQiYq0amCLumQHBjmV9xf_cqM2PQWFE3pw1v3i8Kw4iwQTQB-TN00aShVWdPDDVUk2Y40uR02V/s1600/%5BCommie%5D+Free!+-+04+%5B0D8C6BB2%5D.mkv_snapshot_14.02_%5B2013.07.25_22.15.43%5D.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDs9pebNyHklcLcIom8RXCZUtEmP_Jq-KIQhEkIsItHBENFOYzKElQQ6fV7lAq1u8g9OXQiYq0amCLumQHBjmV9xf_cqM2PQWFE3pw1v3i8Kw4iwQTQB-TN00aShVWdPDDVUk2Y40uR02V/s1600/%5BCommie%5D+Free!+-+04+%5B0D8C6BB2%5D.mkv_snapshot_14.02_%5B2013.07.25_22.15.43%5D.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ennakko-odotukseni kesäkaudesta</td></tr>
</tbody></table>
<br />Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-44118232690740723112013-05-05T22:27:00.003+03:002013-05-05T23:35:16.892+03:00Kevätkausi 2013, fiilikset alkupuoliskosta (+talven päättyneet)Uusi kausi hyrrää jo hyvää tahtia ja suurin osa sarjoista alkaa olla jo melkeinpä puolessavälissä.<br />
Taitaa siis olla aika minunkin avata hieman omaa katselulistaani!<br />
Tälläkin kertaa teen tämän tuttuun tapaan, tutulla formaatilla:<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Yuyushiki</b></h3>
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXhPg7qhGrTEblNWlYm-yTS4P5Ig_9K2YW6u2EVPGO3GvbUr0Rmw7-hQ4TRrg5kVIBxB2zPwD0oXkGIFKj35rPIVPVFFovIjFT_D7uBYlHK0_5uvOarLzC0p8ANQn4nqY3ndjNG-aRe0-2/s1600/yuyushiki.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXhPg7qhGrTEblNWlYm-yTS4P5Ig_9K2YW6u2EVPGO3GvbUr0Rmw7-hQ4TRrg5kVIBxB2zPwD0oXkGIFKj35rPIVPVFFovIjFT_D7uBYlHK0_5uvOarLzC0p8ANQn4nqY3ndjNG-aRe0-2/s1600/yuyushiki.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tästä on parhaat sarjat tehty.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kauden annos söpöjä tyttöjä tekemässä söpöjä asioita, tällä kertaa söpöinä asioina googlen ja wikipedian selailu ja knoppitiedon kaivelu netistä. Sarja toisaalta kehtaa käyttää tätä lähinnä sivuelementtinä ja suurin osa jaksoista menee siihen, että hahmot heittävät läppää ihan muuten vain luokkahuoneissa tai kotona tai milloin missäkin. Varsin hyvä ratkaisu, turha vääntää väkisin vitsiainesta googlekerhon aktiviteeteista. Saattaisi äkkiä loppua ideat kesken.<br />
Jos totta puhutaan, sanoisin että Yuyushiki on <i>Shingekin</i> ohella kauden lempisarjani. Molemmat henkilökohtaisella asteikollani kauden parhaimmistoa, omissa kategorioissaan.<br />
Idealtaan Yuyushiki on juuri sitä iänikuista boke-tsukkomihuumoria, mutta onnistuu sen toteuttamisessa harvinaisen hyvin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sarjan vitsit kolahtavat <i>minuun</i> varsin hyvin ja joka jakso on yhtä hauskanpitoa. Viikottainen hymyannokseni ja huvittuneiden tuhahdusten lähde!<br />
Huumorisarjojen avaaminen ulkopuoliselle tekstin kautta on aina yhtä kamalaa puuhaa, eikä siten saa yleensä välitettyä minkäänlaista kuvaa itse sarjasta. Siksi voinkin jälleen kerran vain suositella, että itse kukin antaa sarjalle edes <b>mahdollisuuden</b> ja kurkkaa siitä ensimmäisestä jaksosta edes osan, ja harkitsee sitten maistuuko sarja vai ei. Kannustinvinkkinä voin heittää korkeintaan jotain <i>"huumoriltaan vähän kuin Yuru Yuri +LS +jokin_muu_mikä, muttei kuitenkaan ihan"</i>-tasoista. Kokeile itse!<br />
<u><i>Korjaan:</i></u> kurkkaa ensimmäisen jakson. Sen alkupuoli kun on tuttuun tapaan pelkkää hahmojen esittelyä katsojalle.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Aiura</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSgolQ3neZhT97yE2F1ChsoiyvaUTZa2VrIuEfirg-lXfrxjrS_UrbcOKXMk2fZm-6n9fGrqY6wbY3BqzNEPVDtTSPfDnPOoNAS8-gc1dBiPoZcfNi26kQx7ZI_pVnb1zyIBUsmihZugPB/s1600/aiura.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSgolQ3neZhT97yE2F1ChsoiyvaUTZa2VrIuEfirg-lXfrxjrS_UrbcOKXMk2fZm-6n9fGrqY6wbY3BqzNEPVDtTSPfDnPOoNAS8-gc1dBiPoZcfNi26kQx7ZI_pVnb1zyIBUsmihZugPB/s1600/aiura.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
Söpöt tytöt löytyy, mutta vielä ei ole ihan selvää mikä se <i>söpö asia</i> on. Openingissa pyörii paljon rapuja, mutta itse jaksoissa ei ole näkynyt mitään niihin liittyvää. Eipä se sinänsä <i>haittaa</i>, mutta tuntuu ihan siltä kuin jotain olennaista puuttuisi.<br />
Aiura olisi muuten ihan leppoisa söpöstelykomedia, mutta jos sitä vertaa esimerkiksi yllä kuvattuun <i>Yuyushikiin</i>, siinä on pielessä ainakin kolme asiaa:<br />
<br />
<b>1)</b> Se ei ole hauska<br />
<b>2)</b> Jaksot ovat liian lyhyitä yhtään mihinkään<br />
<b>3)</b> Päähenkilöiden ääninäyttelijät kuulostavat kauheilta<br />
<br />
Kohdasta <b>1)</b> voi toki olla montaa eri mieltä, mutta jo ne kaksi muuta seikkaa riittävät viemään sarjalta turhan paljon kaikkea hyvää pois.<br />
Vuoritytöissä oli vielä lyhyemmät jaksot (3min/ep), mutta sitä saatiin kompensoitua varsin tehokkaasti ihanilla ääninäyttelijävalinnoilla. Toisekseen vuoritytöissä joka jaksosta löytyi jokin konkreettinen tapahtuma, joka saatiin jakson aikana käsiteltyä kutakuinkin loppuun. Aiurasta tämä puuttuu ja jaksot jäävät epämääräiseksi hengaukseksi, mikä ei ihan pelitä viiden minuutin aikarajoituksen kanssa. Ehkä saadaan kerrottua pari vitsinpoikasta, mutta joko ne eivät ole kovin kummoisia tai hukkuvat hahmojen nuhaäänten alle.<br />
Ei siis ihan vahvin komediasarja, mutta 5min/viikko ei ole pois yhtään mistään. Voi vaikka laittaa volyymit nollaan jakson ajaksi ja katsoa vain kuvat, jos siltä tuntuu!<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>EDIT: kuulemma tämän pitäisi olla iyashikeitä eikä komediaa. Hyvä tietää, mutta ei se kyllä iyashikeinäkään toimi. Ei viidessä minuutissa ehdi rauhoittua tai parantua yhtään. Saati sitten näitä ääniä kuunnellessa.</i></blockquote>
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Hataraku Maou-sama!</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvfZpmqG6wg8dtSWJT9sFgx2B-6jJHDrG8kWxwaGc9AABzoXa9ZszyLbRiJ8_4nvFcNIglOxeVNZf9eZRJ_cowY49unpJiIQiENXXuZqCttcs_ZzljO20i4QtV7_T42luA2y9rfhX0BJWp/s1600/maousama.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvfZpmqG6wg8dtSWJT9sFgx2B-6jJHDrG8kWxwaGc9AABzoXa9ZszyLbRiJ8_4nvFcNIglOxeVNZf9eZRJ_cowY49unpJiIQiENXXuZqCttcs_ZzljO20i4QtV7_T42luA2y9rfhX0BJWp/s1600/maousama.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
Jos Saatana tulisi maan päälle töihin, mihin yritykseen hän menisi? Kaikkihan me tiedämme, että kaksi vaihtoehtoa erottuu selvästi edukseen: Microsoft ja mäkkäri. <i>Maou-sama</i> päätyi näistä vaihtoehdoista jälkimmäiseen.<br />
Jo sarjan idea itsessään on päättömyydessään viihdyttävä ja hauska, ja köyhästä duunari-Saatanasta saa revittyä huumoria vähintäänkin riittävästi. Sarjasta puolet hoituukin helposti pelkällä fantasia- ja arkimaailman Saatanasta saatavalla gappihauskuudella sekä niillä Emin ja Chihon hillittömän näköisillä poskipullisteluilla.<br />
Ainakin minä viihdyn näiden elementtien voimin sarjan äärellä melkeinpä kohtuuttoman hyvin! Sekä sarjan vitsit että poutit osataan toteuttaa visuaalisesti kiitettävän tasoisesti ja ääninäyttelijät tuntuvat sopivan rooleihinsa mitä mainioimmin.<br />
Pelkästään näillä elementeillä ei kuitenkaan pötkitä loputtomiin, eikä edes sitä kolmeatoista jaksoa jotka sarjalle on luvattu. Näillä päästään jo pitkälle, mutta ei kuitenkaan ihan sinne loppuun asti.<br />
Uskon kuitenkin vakaasti, että sarjalla on vielä loppupuoliskollekin vaikka mitä tarjottavaa. Vähintäänkin uusia hahmoja, joiden toilailuja on hauska seurata!<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Yahari Ore no Seishun RabuCome wa Machigatteiru.</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx5O-usYdu56wUs73iciBRxX0M5myQEmDdm8wY8eLDd4DeSmr8CdRkljo0zZBu2WPe0_tkvQeMDPUgnSKy_vpnPPiNPvOJSE4e1pbYwjhX-4MwaWhrAX9MZEJY59_HxqLdeDVBp4ZXRZAw/s1600/SNAFU_02.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx5O-usYdu56wUs73iciBRxX0M5myQEmDdm8wY8eLDd4DeSmr8CdRkljo0zZBu2WPe0_tkvQeMDPUgnSKy_vpnPPiNPvOJSE4e1pbYwjhX-4MwaWhrAX9MZEJY59_HxqLdeDVBp4ZXRZAw/s1600/SNAFU_02.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
Lyh. <b>Oregairu</b>. Koskettava ja kaunis tarina nuoruudesta, ihanan kyynisen näkökulman kautta tarkasteltuna! Itsenäisenä teoksena en välttämättä arvostaisi Oregairua erityisemmin, mutta se toimii varsin mainiona vertailukohteena vanhalle kunnon <i>Haganaille</i>. Molemmissa kun käsitellään juuri sosiaalisia alfoja ja ei-alfoja sekä näihin liittyviä lieveilmiöitä.<br />
Teokset vain lähestyvät aiheita täysin eri puolilta: siinä missä Haganaissa "naapurikerhon" tarkoituksena oli <span style="font-size: x-small;">(edes muodollisesti)</span> yrittää ymmärtää sosiaalialfojen ajatusmaailmaa ja tapakulttuuria siihen soluttautumisen helpottamiseksi, Oregairun MC yrittää parhaansa mukaan pysytellä siitä erillään.<br />
Eipä Haganai tähän teemaansa kyllä ihan hirmuisesti keskittynyt, vaan oli lähinnä kerholaisten toilailujen seuraamista.<br />
Vastaavasti myöskään Oregairu ei tarjoa mitenkään hirmu syvällistä burgerointia sosiaalisesta tapakulttuurista, vaan keskittyy lähinnä esittelemään Hikigayan ylikyynistä ajatusmaailmaa ja erinäisiä katkeria yläastemuistoja.<br />
Mutta mikäs sen hauskempaa? Tämä toimii mielestäni sarjassa varsin mainiosti! Esiteltävät toilailut ja maailmankuvat ovat sopivan helposti lähestyttäviä tarinoita arkisista tilanteiden väärin tulkitsemisista, friendzonaamisesta ja muusta yhtä tutusta ja hilpeästä. Aiheet kuitenkin saadaan tuotua esiin riittävän överisti, jolloin niihin osaa suhtautua vaadittavalla määrällä huumoria. Näistä aiheista kun jää helposti vain paha mieli, jos ne esitetään sarjassa väärin.<br />
Kyllä tämä katsomislistalle sopii hyvin, etenkin nyt kun Haganain kakkoskausi loppui. Keveä lasku arkeen.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Shingeki no Kyojin</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDKx2ins92tKYUo2BYP6cpI2ZT4fsfsfHFBunn_5XGwLWY_oXle1J289fIe3Oj9n4vvr9y5iq4mVcZZ6gHmDxL7T725OtPG0UWN0KbvEx7CZwukzPjCkwY5Oi2Cirk60XMKh9D5Oo56c04/s1600/shingeki.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDKx2ins92tKYUo2BYP6cpI2ZT4fsfsfHFBunn_5XGwLWY_oXle1J289fIe3Oj9n4vvr9y5iq4mVcZZ6gHmDxL7T725OtPG0UWN0KbvEx7CZwukzPjCkwY5Oi2Cirk60XMKh9D5Oo56c04/s1600/shingeki.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Shingeki</b> on näitä hauskoja sarjoja, jotka pelaavat hienovaraisesti rakennettujen juonikuvioiden ja maailmankuvien sijaan <b>siisteillä toteutuksilla.</b> Näiden sarjojen ei varsinaisesti tarvitse kertoa oikein mistään, kunhan niissä vain on tarpeeksi <b>sitä hyvää meininkiä</b>. Vertailuesimerkkinä saman teostyypin edustajista tulisi äkkiseltään mieleen ainakin <i>Sengoku Basara</i> ja <i>Tengen Toppa Gurren Lagann</i>. Ja voin rehellisesti myöntää pitäväni juuri tällaisista sarjoista.<br />
Shingekissä nämä siistit toteutukset näkyvät mielestäni selviten sarjan mahtavassa musiikin ja ilmeiden käytössä. Koska jos tästä sarjasta jotain löytyy niin musiikkia ja ilmeitä!<br />
Taustamusiikeista sarjassa vastaa esim. <i>Guilty Crownista</i> ja <i>Sengoku Basarasta</i> tuttu <b>Sawano Hiroyuki</b>, joka on juuri omiaan luomaan sarjan tilanteisiin niiden vaatimaa mahtipontisuutta ja eeppisyyttä. Millainen musiikki sopisikaan vihamielisiin jättiläisiin paremmin, kuin isot jousisoitinkokoonpanot ja kuorot?<br />
Tähän kun vielä ympätään ohjaajaksi <b>Araki Tetsurou</b> ja studioksi <b>Production I.G</b>, niin mitä saadaan aikaan? Joka jakso on vähän kuin Guilty Crownin ykkösjakso. Ja se oli ihan siisti jakso.<br />
Ei Shingekikään toki täydellinen ole, edes toteutuksensa puolesta. Aina välillä ruutuun nimittäin pyörähtää melkoisen tökerösti toteutettuja stillikuvaratkaisuja. Tökeröjä siinä mielessä, että niissä kuvataan yleensä nimenomaan <i>liikettä</i>, samalla kuitenkin korostaen kuvan liikkumattomuutta erinäisillä tyylimuutoksilla <span style="font-size: x-small;">(esimerkiksi filttereillä ja poikkeavilla ääriviivoituksilla)</span>. Annettakoon tämä kuitenkin anteeksi, ihan jo sillä perusteella että kaikki kaapelilentelyt ja katoilla juoksemiset on toteutettu niin kiitettävästi. Lienee oma taitolajinsa saada liike vauhdikkaan näköiseksi siten, että katsoja kuitenkin pysyy perillä siitä, mitä ruudulla tapahtuu.<br />
Eniten Shingekissä häiritseekin se, että se muistuttaa niistä sarjoista jotka olisivat voineet olla yhtä siistejä, mutteivat olleet. Esimerkiksi nyt <i>Muv-luv Alternative: Total Eclipse</i>, joka oli jo aiheeltaankin hyvin samankaltainen. Ihmiskunnan rippeet puolustautumassa luonnostaan ylivoimaista vihollista vastaan jne jne. Ja sanotaan vaikka näin, että <i>TE</i> ei ollut sarjana missään mielessä ihan sieltä parhaasta päästä.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Suisei no Gargantia</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhN6bJH8W9m_fPRDnJgL3zhot4SYeF6sZFHj2Tdve6sC_6yWdgaMA1-IiaohNzCEN-fWHh_W6zdfvmgfvFD58l6bO_B-LsTCa7jgGRDvGBGw-ZLipodQ6kzbETHwxsbzLssTGijUnZfh-hr/s1600/gargantia.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhN6bJH8W9m_fPRDnJgL3zhot4SYeF6sZFHj2Tdve6sC_6yWdgaMA1-IiaohNzCEN-fWHh_W6zdfvmgfvFD58l6bO_B-LsTCa7jgGRDvGBGw-ZLipodQ6kzbETHwxsbzLssTGijUnZfh-hr/s1600/gargantia.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
Aurinkoista ja hilpeää Urobuchia! Oikeastaan jo epäilyttävän aurinkoista ja hilpeää, ei kai 'butch tosissaan ruvennut kirjoittamaan niitä parantavia tarinoita?<br />
En oikein usko. Juuri tämän takia sarjan koko pasifistinen aatemaailma ja pirteys tuntuu jokseenkin pahaenteiseltä. Urobutchin brändi synkkänä kirjoittajana on siis saanut vakiinnutettua itselleen vahvan aseman, ainakin minun mielessäni. Tämä saattaa toki ennen pitkää kostautua Urobutchille tavalla tai toisella, mutta se on sen ajan murhe. Toivottavasti se aika ei ole nyt.<br />
Gargantiasta on siis vähän paha sanoa mitään, koska se ei ole vieläkään <span style="font-size: x-small;">(4/12)</span> startannut ihan kunnolla. Miljöö on sentään saatu kunnolla kasaan ja hahmot tutustutettua toisiinsa, joten eiköhän kohtapuoliin ala tapahtua. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Ledo saa sisäistettyä sekä kielen että paikallisen ajatusmaailman edes jollain tasolla.<br />
Ainakin toivon mukaan jotain tapahtuu. Saisi luvan tapahtua. Jaksomäärä tuntuu uhkaavan pieneltä, joten voi vain toivoa ettei tässä käy samalla tavalla kuin viime- ja toissakauden <i>Robonossa</i>, joka ei missään vaiheessa startannut ihan kunnolla.<br />
<br />
<br />
<br />
Tähän väliin tiivistelmäversiot lopuista, tuttuun tapaan:<br />
<br />
<b>Kakumeiki Valvrave</b> on Sunrisen mechasarja. Periaatteessa jo tämä varmaankin riitäisi kuvaukseksi.<br />
Se ei siis ole mikään Gargantia, vaan siinä keskitytään johonkin ihan oikeisiin avaruusmechailuihin. En ole mikään hirmuinen mechafani, mutta kai tästä ainakin tuon ensimmäisen puoliskon katsoo. Ohimennen ja ajankuluksi.<br />
<br />
<b>Devil Survivor 2</b> <b> </b>olisi muuten hyvä, mutta.. se ei ole. En tiedä, ehkei siitä vain saisi mitenkään hyvää. Hillitön ääninäyttelijäkaarti sentään pelastaa paljon, joten en kehtaa pudottaa. <a href="http://myanimelist.net/anime/16512/Devil_Survivor_2_The_Animation/characters" target="_blank">Tällä äänivalikoimalla</a> ei vain voi.<br />
<br />
<b>Hentai Ouji to Warawanai Neko</b> täyttää listani jo vakioksi muodostuneen hömppäpömmppä-ranobeslotin, joten katsotaan nyt sitten. Yksi tällainen kuuluu joka kauteen, vaikkei tällä kertaa olekaan mikään pitkäniminen imoutosarja.<br />
Tähän hätään en osaa sanoa, onko se huono juttu vai ei.<br />
<br />
<b>Miyakawa-ke no Kuufuku</b> mietityttää vielä. Sen vitsit ovat jopa lyhyeen jaksopituuteen nähden tökerösti tahditettuja ja pieniresoiset ONA-sovitukset ovat aina vähän epämieluisia, saati sitten jos niissä on pääroolissa täysin tuntemattomia nimiä. Hikagen ääninäyttelijä <i>Kawasaki Koto</i> ei ole minkään näkemieni listojen mukaan tehnyt aiemmin <i>mitään rooleja</i> <span style="font-size: x-small;">(edes VN)</span> ja se kuuluu vähän turhankin selvästi.<br />
<br />
<b>Red Data Girl</b> on listani toinen nettilevityksinen sarja. Tahditukseltaan ja muutenkin toteutukseltaan parempi kuin Miyakawa-ke, mutta se ei itsessään ole mikään laadun takuu. Ei todellakaan.<br />
Tässä tapauksessa sarjan täyspitkä jaksonpituus nimittäin tarkoittaa sitä, että jokainen jakso on vain lukemattoman monta kertaa pitkäveteisempää katsottavaa, kuin Miyakawan neliminuuttinen.<br />
<br />
<br />
<br />
Jatkokausista seuraan <b>Oreimon</b> ja <b>Railgunin</b> kakkososia, joista molemmat tuntuvat suunnilleen samoilta kuin edeltäjänsä. Ja koska MAL-listani sanovat, että viihdyin molempien parissa edes jotenkuten, niin ilmeisesti sitten viihdyn näidenkin parissa. Näin yksinkertaista se on, kiitos MAL!<br />
<b>Aku no Hanasta</b> ja <b>Sparrow's Hotellista</b> latasin molemmista aloitusjaksot, katsoin netistä pari screenshottia ja poistin kyseiset jaksot koneeltani. Tyyni <b>Ei</b> on tyyni. Samaten uusin <b>Hayate</b> jää kokonaan väliin, ihan vain koska edellinen kausi oli niin järkyttävän surkeaa katsottavaa. Eiköhän tämä saaga ollut jo tässä.<br />
Melkeinpä kaikista lopuista kauden sarjoista katsoin aloitusjaksot ja jätin homman siihen. Ei niistä sen enempää.<br />
<br />
Mielestäni siis varsin tasapainoinen kattaus, sopivan monta toimivaa huumorisarjaa, muutama vakavampi mechailu ja x kappaletta kaikkea muuta. Kyllä tällä kesään asti pärjää!<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>**PS**</b></h3>
</div>
Ja kuten skarpeimmat saattoivat huomata, skippasin viime kauden päättyvien blogauksen. Anteeksi vain, jos joku tosissaan olisi halunnut lukea niistä tarkemmin. Tässä lohdutuksena TL;DR-versiot kauden vaihteessa päättyneille:<br />
<br />
<b>Shirokuma Café</b> oli liian pitkä. Aivan liian pitkä. Olisin katsellut tätä oikein tyytyväisin mielin sen 12-13 jaksoa, 24-26 olisi vielä menetellyt, mutta <b>50</b>? Hyi ei. Ei näin saa tehdä. Kestin kuitenkin loppuun, lähinnä katsomalla uusimmat jaksot aamuisin pienessä tokkurassa. Ei enää ikinä valkokarhukahvilaa.<br />
<br />
<b>Little Busters</b> jäi lievästi sanottuna mitäänsanomattomaksi pläjäykseksi. Paljon siinä tapahtui ja suurin osa tapahtumista oli jopa mieleenjääviä <span style="font-size: x-small;">(mittakaavalla pari animekautta)</span>, mutta mikään näistä ei yksinkertaisesti <i>tuntunut yhtään miltään</i>. Tämä ei välttämättä ole kauhean hyvä asia tämän lajityypin teoksessa. Jatkokautta odotellessa, koska pakkohan se on katsoa.<br />
<br />
<b>Sakurasou</b> oli mielenkiintoisilla tavoilla inha sarja. MC:n asuntolakumppaneiden alkujaksojen kusipäinen käyttäytyminen jäi kummittelemaan koko loppusarjan ajaksi, mikä vähän nakersi näiden keskinäistä draamailua. Jokseenkin vaikea samaistua hahmoihin, joista ei tykkää yhtään. Loppusarja käsittelikin sitten teematasolla kaikenlaista masentavaa ja omakohtaista, mikä ei sekään miellyttänyt.<br />
Eli mitä? Sarja oli aluksi inhottava ja lopuksi masentava? Ei, tämä ei ole ihan se minun juttuni. Ainakaan näin helposti samaistuttavien aiheiden kautta esiteltynä. Osaanpahan varoa jatkossa.<br />
<br />
<b>Robotics;Notesin</b> suhteen olin lievästi sanottuna pettynyt, enkä käsittääkseni ollut ainoa. Ongelmana Robonossa ei yllättäen ollutkaan se, että Steins;Gate olisi asettanut riman liian korkealle. Näin aluksi uumoilin käyvän, mutta ei. Sarja alitti monta muutakin rimaa, kuin sen edeltäjänsä asettaman. Harmi. Oli se sentään I.G ja näytti varsin siedettävältä. Ehkä seuraava Tiede;Anime osaa taas?<br />
<br />
<b>Zetsuen no Tempest</b> lämpeni vähän hitaasti, mutta lämpeni ihan kuumaksi asti. Siinä oli sarja, joka vaati ennakkoluulottoman aloittamisen lisäksi ennakkoluulotonta mukanapysyttelyä <span style="font-size: x-small;">(saako näin edes sanoa?)</span>, ja kävi vasta sitten palkitsevaksi. Jossain vaiheessa sitä vain huomasi odottavansa uutta jaksoa innolla. Toiminee kyllä viikottaisena sarjana huomattavasti paremmin kuin maratoonattavana, mikä on vähän sääli, koska monet ilmeisesti jättivät sarjan joko kesken tai kokonaan aloittamatta.<br />
<br />
<b>Psycho Pass</b> ei toimittanut ihan niin paljoa kuin toivoin, mutta toimitti tarpeeksi. Koko Sibylin kuvaus tuntui jäävän vähän pintaraapaisuksi ja itsestäänselvyyksien hokemiseksi, olisin ehkä toivonut vähän tuoreempia ajatuksia juuri yhteiskunnan kontrollista ja vaikkapa ihmisen ja koneen suhteesta. Mutta eiköhän näihin törmää jotain muutakin kautta, joten olkoon. Luen vaikka kaikki ne kirjat, joiden nimet sarjan aikana heitettiin.<br />
<br />
<b>Shinsekai Yorin</b> toivoin käyttävän jaksonsa fiksusti ja ymppäävän mahtavaan miljööseensä muitakin mahtavia asioita. Ja kas miten kävikään, sarja oli tismalleen niin upea kuin antoi ymmärtää! Miljöötä käytettiin todella tehokkaasti ja koko esperaihe tuli käsiteltyä riittävän laajasti. Taustatietojen toimiva esiintuominen kietoutui tehokkaasti kerrottavaan tarinaan ja... ja kaikki <b>toimi</b>. Tämä on jo itsessään hieno ja jokseenkin harvinainen asia.<br />
<br />
Muut sarjat olivat oikeastaan lopussa sitä samaa mitä ne olivat alussa. <b>Magi</b> ei kiinnostanut jaksossa 25 sen enempää kuin jaksossa 3, <b>vuoritytöt</b> olivat joka jaksossa leppoisia ja söpöjä ja <b>Sasami-san</b> yksi iso hämmennys. Kaikista aloitetusta sarjoista selvisin loppuun asti, joten henkilökohtaiset tavoitteet saavutettiin.<br />
<br />
Ehkä tämän kauden lopussa jaksan kirjoittaa edes vähän pätevämmän lopputiivistelmän. Lupaan ainakin yrittää!Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-61333018099597538082013-03-23T13:46:00.003+02:002013-03-24T13:10:32.512+02:00Reittiteorian jatkoa: vektorianalyysiä ja animesovituksia<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBXB85Fd92ZmV8Hhg9lQwJr9k9kKm5o93B7V2WYsH8z9BwXRc4671GOW8taDqyRxkeo6SZdsV0TsvI0cY3GjuzdypbTsdbdyGLDc0qLEznxfrdg_dYhSOvItRD2iH-aUx9tJKOExaxDSMX/s1600/kent_mita_oikein_hourit.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBXB85Fd92ZmV8Hhg9lQwJr9k9kKm5o93B7V2WYsH8z9BwXRc4671GOW8taDqyRxkeo6SZdsV0TsvI0cY3GjuzdypbTsdbdyGLDc0qLEznxfrdg_dYhSOvItRD2iH-aUx9tJKOExaxDSMX/s1600/kent_mita_oikein_hourit.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jos uskomme ns. <b>Belts-kunin lauseen</b> todeksi, voimme olettaa että sama pätee myös toiseen suuntaan.<br />
Ja miksi <i>emme</i> uskoisi Belts-kunia? </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Olen jo jonkin aikaa haudutellut ideaa alkuperäisen <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2012/12/reittiteorian-perusteet.html" target="_blank"><i>Reittiteorian perusteiden</i></a> jatkolle, jossa lähestyisin kevyesti reittien keskenäistä vuorovaikutusta teoksissa. Ja joka kerta, kun edes harkitsin aiheen aloittamista, kohautin vain olkapäitäni ja tokaisin itselleni: <i>"eiköhän se yksi hokema itsestäänselvyyksistä riitä jo vähäksi aikaa"</i> tai <i>"tämähän on vielä ilmeisempää kuin se aiempi höpinä."</i><br />
<br />
Tässä sitä sitten ollaan, ei se näköjään riittänyt saati ollut ilmeistä!<br />
Törmäsin nimittäin netissä vääriin lausumiin, aiheesta <i>VN:ien sovittaminen animeksi</i>. Voitteko kuvitella?<b> MINUN Internetissäni!</b> Eihän sellainen vetele, jonkun tämä asia täytyy oikaista! Eikä oikaisu tapahdu alkuperäiselle lausujalle kommentoimalla, vaan omaan blogiin ulisemalla. Tietenkin.<br />
<br />
Alkuperäiset Väärät Lausumat löytyvät <i>That Guy With The Glasses</i> -sivuston videobloggauksesta<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="http://thatguywiththeglasses.com/videolinks/ir/jo/jar/38548-jo-anime-reviews-anime-derby-winter-season-2013-round-2-part-1" rel="nofollow" target="_blank">JO Anime Reviews: Anime Derby Winter Season 2013 - Round 2, Part 1</a></div>
<br />
Kohdassa Amnesia, suunnilleen kohdasta 16:30 alkaen.<br />
<br />
<a name='more'></a>No hyvä on, myönnetään. Eipä kyseinen blogaaja <b>niin hirveän</b> väärässä ole itse sovitusosuuden suhteen, mutta kuitenkin silleen vähän. Monessa muussa asiassa toki omaa hieman... erikoisia mielipiteitä ja on ehkä käsittänyt osan Amnesian juonenkuljetuksesta jokseenkin persoonallisella tavalla, mutta eipä niistä nyt niin väliä. Pikkuseikkoja, pikkuseikkoja! Keskityttäköön siihen vähiten väärään osaan, <i>VN:ien sovittamiseen animeksi.</i><br />
Tiivistettynä: JO jakaa VN:ien animesovitukset neljään eri kategoriaan.<br />
Kategoriat esittelyjärjestyksessä, omilla kommenteillani ja selityksilläni varustettuina:<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
(1) <b>Yhden pääreitin malli</b>.</div>
Tarinaan heitellään palasia melko tasaisesti pelin jokaiselta reitiltä, mutta pääpaino siirtyy vähitellen kohti tietyn valintakaavan antamaa loppuratkaisua. Perinteisesti näissä sarjoissa on siis ollut runsaasti hauskoja tai <i>"hauskoja" </i>sivuhahmoja + 1kpl romanttisesta näkökulmasta lähestyttäviä hahmoja.<br />
Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa KyoAnin <b>Clannad</b> sekä Mangloben <b>Mashiroiro Symphony</b>, joissa molemmissa MC päätyy lopulta nimenomaan sen tietyn tytön kanssa yhteen.<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
(2) <b>Tämä sarja ei lähtenyt mistään eikä päätynyt mihinkään -malli</b>.</div>
Muuten sama kuin (1), mutta tarinasta ei oikein tahdo löytyä yksittäistä päätyttöä/-poikaa. Joka reitiltä heitellään palasia koko 12 jakson ajan, ja lopputuloksena on yleensä jonkinasteinen pseudohaaremi tai leikkisän huvittava kolmiodraama. Nämä on juuri niitä turhimpia sarjoja sieltä jostain takavuosilta, äkkiseltään muistelisin ainakin <b>Futakoin</b> olleen juuri tällainen. Eipä niistä paljoa muista, kun ei niissä päästy mistään mihinkään.<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
(3) <b>Hybridimalli / oudot sovitukset</b></div>
Yhdistää piirteitä sekä malleista (1) että (2). Yritin kovasti hahmottaa mitä JO tällä halusi sanoa, mutta sain aikaiseksi vain epämääräisiä spekulaatioita. Esimerkkeinä puhuja mainitsi ainakin <b>Steins;Gaten</b>, joten ilmeisesti tässä haettiin jonkinlaista <i>"joka reitiltä heitellään kamaa ja kaikki nitoutuu yhtenäiseksi loppuratkaisuksi"</i>-mallia. Niitä tarinallisesti hyviä ratkaisuja!<br />
Ja ennen kuin yksikään lukija höhöttelee mielessään jotain<br />
<i>"tä, oliko tuossa muka jotain epäselvää? Ei musta ainaskaan!"</i>-suuntaista, sanottakoon: <b>Tilanne seis!</b><br />
Nimenomaan tästä puhun hieman myöhemmin, tuolla jokusta kappaletta alempana ↓↓. <br />
<br />
<div style="text-align: left;">
(4) <b>N reittiä, N minisarjaa sarjassa -malli.</b></div>
Oma lempparini näistä klassisista sovitustavoista. Jokaiselle pelin reitille omistetaan oma pieni pätkä sarjasta, jonka aikana kyseinen reitti käydään alusta loppuun. Tämän jälkeen tilanne nollataan ja aloitetaan sama pyöritys seuraavalle reitille. Vahvuutena tässä on se, että jokainen reitti saadaan edes jollain tapaa loppuun asti, eikä sarja jää sellaiseksi oudoksi sekametelisopaksi kuin vaikkapa toteutustavassa (2). <b>Amagami</b> lienee tästä tuorein esimerkki, vaikka kyseinen puhuja väittikin Amnesiaa tällaiseksi. Tiedä sitten, mitä sieniä oli katsoessaan napostellut.<br />
<br />
<br />
<i>Yleensä</i> yllä esitetty nelijako on ihan toimiva ja kuvaa eri lähestymistapoja jokseenkin hyvin.<br />
<i>Ennen wanhaan tämä kuvasi tilannetta lähestulkoon aina</i>.<br />
Nykyään ongelmia alkaa tuottaa lähinnä juuri tuo kohta (3), joka rikkoo niin kauniiksi hioutunutta systeemiä.<br />
<br />
Homma ei siis toimi ihan niin yksinkertaisesti, kuin JO:n listaus antaisi ymmärtää. Ei se ikinä ole ollut näin yksinkertaista, eikä se kyllä tule ikinä olemaankaan.<br />
<br />
Animeksi sovitettaessa prosessi kun ei mene ihan niin, että otetaan alkuteos X ja heitetään noppaa siitä käytetäänkö sen animeversiossa vaihtoehtoa (1) , (2) vai (4), vai ollaanko <i>Studio Rohkea</i> ja kokeillaan jotain täysin uutta ja uranuurtavaa lähestymistapaa. Se ei vain ole mahdollista.<br />
Puhuja saattoi toki vain valita sanansa hieman huolimattomasti, mutta tällainen kuva videosta kuitenkin jäi. Väännetään siis tilanne kuntoon ns. rautalangasta, ihan sen varalta että joku oikeasti kuvittelisi tilanteen tällaiseksi. <br />
<br />
Otetaan havainnollistava ajatusleikki. Kaikkihan me olemme nähneet vuodelta 2011 tutun <b>Steins;Gaten</b>, emmekös olekin? Olemme.<br />
Hyvä, voidaan jatkaa.<br />
Mietitäänpä hetki, millainen S;G olisi ollut, jos se olisikin toteutettu tavalla (4) tavan (3) sijaan?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQRy_8nnRuz5axsFaafJIjcqrgRTjGo_zJnDC-S-VQfzkLWr7uqmNh1a3WGYQcPUy0rrAk6PsjgrYoer1zL0DiGpwvzKkN3Cn1O4zUYcb8Ie-0xD9JBw43i_mzp_09wBy7SYgFG4khgk8Y/s1600/131214277210.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQRy_8nnRuz5axsFaafJIjcqrgRTjGo_zJnDC-S-VQfzkLWr7uqmNh1a3WGYQcPUy0rrAk6PsjgrYoer1zL0DiGpwvzKkN3Cn1O4zUYcb8Ie-0xD9JBw43i_mzp_09wBy7SYgFG4khgk8Y/s1600/131214277210.png" width="320" /></a></div>
<br />
Niin, en keksi minäkään. Okabe olisi aluksi käynyt jonkinlaisen johdatusreitin läpi ja sinä aikana keksinyt mikro_hommat ja-- Ja sitten mitä?<br />
Kärjistävä esimerkki on tietenkin kärjistävä, mutta niin on tarkoituskin.<br />
S;G on nimittäin visual novelliksikin kirjoitettu jokseenkin omalaatuisesti. Varsinaista peliä en ole pelannut kovin pitkälle, mutta teen nyt törkeästi ja spekuloin tilannetta kirjoittajatiimiläisen <i>Shimokura Vion</i> toisen teoksen <b>Sumagan</b> ja animesovituksen pohjalta. Suonette anteeksi, näin ei kai saisi ikinä tehdä.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9tyelyw6fbWAgL4NqF_EOSmViL4Alnq0UYKTLEwwwJ89FH2PqDQznID1vK8XKT_znA_Psb-v2J2wscn1XomMIk6DUjlAe81WvcGWohSQ917bhy8DRtusRwK-sCPw-FdtwfRhRcPBnChKt/s1600/Sumaga003.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9tyelyw6fbWAgL4NqF_EOSmViL4Alnq0UYKTLEwwwJ89FH2PqDQznID1vK8XKT_znA_Psb-v2J2wscn1XomMIk6DUjlAe81WvcGWohSQ917bhy8DRtusRwK-sCPw-FdtwfRhRcPBnChKt/s1600/Sumaga003.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jos S;G maistui, suosittelen lämpimästi Sumagaan tutustumista.<br />
Sen käännöskin on tulossa markkinoille "joskus myöhemmin."</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ainakin Sumagassa reitit on nimittäin rakennettu niin, että kaikki myöhemmät reitit ovat samaa jatkumoa edellisten kanssa. En nyt puhu mistään unlockattavista valintakohdista vaan ihan puhtaasti siitä, että tarinan juoni on joka pelikerralla hieman erilainen. Se lähtee eri lähtöasemasta riippuen siitä, mitä edellisellä pelikerralla on tapahtunut ja mitä valintoja pelaaja on tuolloin tehnyt. Jos nyt haluaa hienoja sanoja käyttää niin voi puhua vaikkapa rekursiosta. Silti jokainen pelikerta on oma reittikokonaisuutensa, joka lähtee aloitusvalikon start-nappulasta ja päättyy lopputeksteihin.<br />
<strike>Uskaltaisin väittää, että S;G olisi toteutettu jokseenkin samalla tapaa. Koeta sellaista sitten sovittaa animeksi, jossa jokainen reitti aloitetaan tyhjältä pöydältä ja käydään loppuun.</strike><br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>EDIT: okei eihän se kuulemma S;G:ssä ihan näin mene. Toisaalta eipä se tilannetta kovin paljoa muuta, (4) ei vieläkään sovellu kyseisen teoksen sovitustavaksi ja Sumaga toimii kutakuinkin kuten yllä on kuvailtu. Ks. kommentit.</i></blockquote>
<br />
Onhan se toki itsestäänselvää, että alkuperäisteos tuo mukanaan omat rajoituksensa. Tämähän pätee kaikkiin mediamuotoihin, mistä animesovituksia vain tehdään. Oleellista tässä on kuitenkin se, miten eri tavalla tämä tapahtuu nimenomaan visual novelleja sovitettaessa. Ero on todella huomattava, vaikka tilannetta verrattaisiinkin mangan sijasta vaikka toisiin videopeleihin, jotka periaatteessa saattaisivat olla verrattavissa VN:iin. Sille on syynsä, miksi tätä samaistusta ei yleensä tehdä.<br />
Tälle on mielestäni hyvä uhrata ajatus jos toinenkin.<br />
<br />
<br />
Itse hahmotan yleisen reititysilmiön parhaiten iki-ihanan <b>vektorianalyysin</b> kautta. Pahoittelen syvästi, jos tätä lukee joku sellainen, joka saa näppylöitä mistä tahansa matematiikkaan liittyvästä. Tämä on kuitenkin se tapa, jolla maailmaa hahmotan ja yritän asioita ymmärtää, joten <b>deal with it.</b><br />
Tutkittakoon teosten juonen kasautumista erillisten <i>reittivektorien</i> kautta. Oletetaan, että jokainen reittivektori on tavallaan jaettavissa yleisjuonelliseen sekä reittikohtaiseen osaan ns. <i>projisoimalla tämä pääjuonivektorille/-tasolle.</i><br />
<span style="font-size: x-small;">(Eihän näitä tietenkään oikeasti voi niin vain erotella, tämä on nyt vain ajattelua helpottava abstraktio.)</span><br />
Oheisessa <b> upeassa graafissa</b> olen havainnollistanut, kuinka hahmokohtaiset reitit <span style="font-size: x-small;">(sininen, pinkki ja oranssi nuoli)</span> kytkeytyvät toisiinsa yhteisen pääjuonen <span style="font-size: x-small;">(vihreällä)</span> kautta. Katsokaa ja ihailkaa!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOeQ1V1MFFD3kB8Dugd6cWa-abrpyFTgVp6cCCXwpSAt0UV9xPYe71YnyQhdJ6HOeDx4q-evf-3S_dJLMlnUfviwEfABeTSo9VRho8voqyDJ19fHcD93MDjnOKlYNvVtygIp_XHPW4NlGA/s1600/vektoriprojektiot2_png.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOeQ1V1MFFD3kB8Dugd6cWa-abrpyFTgVp6cCCXwpSAt0UV9xPYe71YnyQhdJ6HOeDx4q-evf-3S_dJLMlnUfviwEfABeTSo9VRho8voqyDJ19fHcD93MDjnOKlYNvVtygIp_XHPW4NlGA/s1600/vektoriprojektiot2_png.png" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Kuvassa jokainen reittivektori on tismalleen yhtä pitkä, mikä vastaa niiden lukemiseen kuluvaa aikaa. Niiden vihreänsuuntaisen osan suuruus kuitenkin vaihtelee, mikä kuvaa niiden linkittymistä toisiinsa ja pääjuoneen. Esimerkiksi kuvan esimerkkitarina ei kärsisi melkeinpä yhtään, vaikka Fuhiton reitin jättäisi kokonaan väliin.<br />
<br />
Perinteisesti teokset kuitenkin keskittyvät enemmän nimenomaan hahmoihin, jolloin niiden reittivektorit sojottavat selvästi enemmän ylös- tai alaspäin. Suurempi tarina saattaa siis olla hyvinkin turha ja tynkä, tai peräti puuttua kokonaan. Näin on esimerkiksi ns. deittipeleissä ollut yleensä tapana tehdä. Ja koska VN:t pohjautuvat deittipeleihin, tämä näkyy teoksissa edelleen, ainakin jossain määrin.<br />
<br />
Nimenomaan tämä pääjuonen mitättömyys on mahdollistanut perinteisen valinnanvapauden animesovitusten kasaamisessa. Deittisimitausta on laahannut galgetuotannossa vahvasti mukana, joten teokset ovat oleet lähinnä hahmokohtaisten tarinoiden esittelyä ja näihin tutustumista.<br />
Eipä sillä animen sovitustavallakaan silloin ole mitenkään massiivista painoarvoa, kun tehtävänä on lähinnä esitellä erilaisia hahmoja katsojalle. Joskus näiltä löytyy koskettavia taustatarinoita, mutta eipä sekään mitenkään erityisen välttämätöntä ole. Kyse on lähinnä siitä, miten hahmot saa katsojalle mahdollisimman tutuiksi sen käytettävissä olevan 12 jakson aikana.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixgpZGGLgIHBpPbGaAOoFVo0Z1WM8Xsm9FR-0kmzql5hZPHmN8_TdGD3Z_B8Iiz0lJs1Hj8pyXXQWW4e3bzJvTj1F14mTOH1Jdx-pPKEv3YPktQ92To5JCdEM7vuWhKdSbW6nPSwF9bP2X/s1600/niin_ihana_Ruuko.png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixgpZGGLgIHBpPbGaAOoFVo0Z1WM8Xsm9FR-0kmzql5hZPHmN8_TdGD3Z_B8Iiz0lJs1Hj8pyXXQWW4e3bzJvTj1F14mTOH1Jdx-pPKEv3YPktQ92To5JCdEM7vuWhKdSbW6nPSwF9bP2X/s1600/niin_ihana_Ruuko.png" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vanha kunnon To Heart 2, nykynäkökulmasta katsottune klassisen galgen aatelistoa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
On kuitenkin selvää, että peliteollisuus on näiltä osin vähitellen muuttumassa. Muutosta? Japanissako? Se on todennäköisempää kuin luuletkaan.<br />
Joka vuosi ilmestyy yhä enemmän ja enemmän teoksia, jotka painottuvat johonkin laajempaan juonikokonaisuuteen. Suuret hittituotteet (Tiede;Jutut, Fate-sarja jne) ovat tehokas houkutin kyseiseen toteutustapaan tarttumiseen. Kenelle nyt raha ei kelpaisi?<br />
Toisinaan tämä jaksetaan jopa toteuttaa moniulotteisesti usealla eri pääjuonella, jotka linkittyvät vahvasti toisiinsa ja yksittäisiin reitteihin. Kuitenkin usein helpoin ratkaisu on tyytyä yhteen tarinaan, mikä näkyykin kyseisen ratkaisun suosiossa.<br />
<br />
Mielestäni tämä on varsin suotuisa asia, etenkin näin animesovituksia ajatellen! Peliteollisuus on muutenkin suuntaamassa hieman valtavirtaisemmille (otaku-) markkinoille, mikä näkyy mm. R15-teosten selvänä yleistymisenä. Muutos tapahtuu varsin verkkaiseen tahtiin, mutta tapahtuu kuitenkin.<br />
Kun tämän summaa helpommin summattaviin juonikokonaisuuksiin, alkaa kuvio vaikuttaa ihan lupaavalta. Se nimittäin lisää kyseisen mediaformaatin näkyvyyttä myös meillä täällä lännessä, joka saattaa merkitä kaikkea kivaa. Esimerkiksi sitä, että yhä useampi tarttuisi näihin teoksiin. Visual novelleissa nimittäin on kerrontamuotonsa puolesta paljon upeaa potentiaalia, jota kuitenkin hyödynnetään edelleen harmillisen laiskasti.<br />
<br />
Väittäisinkin, että visual novellien animesovitukset lähtevät vähitellen uuteen nousuun, sitä mukaa kun alkuperäisteokset suostuvat tulemaan niitä muita kerrontaformaatteja vastaan.<br />
Ehkä pelien käännöksetkin siitä sitten hieman yleistyvät, ja teosten kulutuksesta tulee täällä meilläkin hieman yleisempää..<br />
Aina voi toivoa!Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-64569306002692556412013-02-10T21:59:00.001+02:002013-02-10T22:49:10.875+02:00Talvi 2013, alkuosaTällä animekaudella tein jotain <u><b>radikaalia</b></u> ja <u><b>erilaista</b></u>.<br />
Ei, en nyt viittaa siihen että postaan alkukatsauksen vasta sarjojen puolessavälissä. Siinä nyt ei ole mitään erikoista, onhan se aiemminkin vähän lipsunut.<br />
Erikoista on se, että aloitin kauden tarjonnasta tavallista marginaalisemman osan. Vielä tavattomampaa on se, etten edes antanut mahdollisuutta suurimmalle osalle sarjoista, ts. en kurkannut näistä edes ensimmäisiä jaksoja. Tiedän, tiedän, se on huonoa harrastamista ja silkkaa laiskuutta.<br />
Välillä kuitenkin on ihan hyvä ottaa tälläkin puolen elämää vähän iisimmin ja rauhoittua. Etenkin, kun aiemmilta kausilta pyörii vielä vaikka mitä kiinnostavaa katsottavaa.<br />
Tässä nyt kuitenkin fiilikset katsomieni sarjojen alkupuoliskoista:<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Tamako Market</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX9vwXYX-nkK59WGjc5G9AynXV6jmiCwom6OUVQbRplXIEUBxE_c2kDxsHHHgd4FD-apEVEGvNczFiNE4c5rnBid-m3qfLwwsk_Te4tUlwMzXEyIA48HedMHO2sZRRrzXpwLJk8gBNd8HF/s1600/Tamako.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX9vwXYX-nkK59WGjc5G9AynXV6jmiCwom6OUVQbRplXIEUBxE_c2kDxsHHHgd4FD-apEVEGvNczFiNE4c5rnBid-m3qfLwwsk_Te4tUlwMzXEyIA48HedMHO2sZRRrzXpwLJk8gBNd8HF/s640/Tamako.jpg" width="640" /></a></h3>
</div>
<br />
Koska maailma tarvitsee lisää söpöjä tyttöjä tekemässä söpöjä asioita. Siis ihan oikeasti tarvitsee, kaikkialla on ihan liiaksi asti kaikkea negatiivista ja ei-kivaa meneillään.<br />
Ja aina kun maailma tarvitsee lisää söpöjä tyttöjä tekemässä söpöjä asioita, KyoAni toimittaa sellaisia. Toimittaa niitä vahvalla ammattitaidolla ja osaamisella.<br />
<br />
Kauden uusista sarjoista viihdyn parhaiten juuri Tamako Marketin äärellä. Teemoina pyörii paljon vanhaa, tuttua kamaa, jota on aina mukava seurata. Pääpaino tematiikassa on vahvasti ystävyydessä ja ystävystymisessä, jokusen pienen romanssiripauksen kera. Lisäksi teema- ja aihearsenaalista löytyy runsain mitoin mukavuutta, hauskuutta ja kaikkea kivaa. Myös sarjan toteutustapa pirteine väreineen ja monine pehmeine piirteineen miellyttää silmääni mitä suurimmissa määrin, tykkään erityisesti mochin valitsemisesta keskeiseksi elementiksi. Mochi on vaaleaa, pehmeää ja pyöreää ja tuo ihmisille hyvän mielen. Aivan kuten Tamako Market.<br />
Sarja todellakin saa otettua itsestään irti kaiken sen leppoisuuden ja hyvän mielen, mitä sillä suinkin on katsojalle tarjota. Se on sitten katsojasta itsestään kiinni, ottaako tämä tämän mukavuuspaketin vastaan vai ei.<br />
<br />
Minä ainakin otan, otan jok'ikinen viikko. Tamako on yksi viikottaisista irtautumisistani arjen stressistä ja huolista. Tamakoa itseään on aina yhtä hauskaa morjenstaa takaisin OP-pätkässä ja kyseisen klipin aikana huulille noussut hymy yleensä viihtyy paikallaan jakson loppuun asti. <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Sasami-san @ Ganbaranai</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6riobplrT5LE1VwZuMLdPtx_VqmP5m3Y1FSWRRz7ITeEmcOCMk0GBIPKkkfvUdtxrcpYxcikVilu5K7Bzps1d5Od4KOTGLf5rwYTLZ_dsmmgHQMXEJZcWcDHliJcKjIxdy5YfCZ3di-La/s1600/sasami@eijaksais.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6riobplrT5LE1VwZuMLdPtx_VqmP5m3Y1FSWRRz7ITeEmcOCMk0GBIPKkkfvUdtxrcpYxcikVilu5K7Bzps1d5Od4KOTGLf5rwYTLZ_dsmmgHQMXEJZcWcDHliJcKjIxdy5YfCZ3di-La/s640/sasami@eijaksais.jpg" width="640" /></a></h3>
<br />
Sasami-san on vähän kuin animesovitus siitä, millainen on mielikuvani SHAFTista ja tämän tuotoksista näin ylipäätään. Käytännössä siis sienisyysnupit on lyöty kaakkoon ja niska niin takakenoon kuin sen vain saa.<br />
Näin neljän jakson jälkeen täytyy myöntää, etten osaa olla Sasami-sanista oikein mitään mieltä. Suurin osa joka jaksosta tuntuu menevän lähinnä siihen, että tuijotan ruudulla paukkuvia kuvia suu ammollaan ja annan tapahtumien soljua eteenpäin. Pitkin jaksoa voin sitten yrittää kasailla mukaan tarttuneita palasia yhteen ja muodostaa niistä jonkin sortin kokonaiskuvaa.<br />
<br />
Tavallaan sarja on siis todella rasittavaa katsottavaa, kun suurimmassa osassa jutuista ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Tavallaan taas sarja on helppo, sillä jaksot voi vain imeä sellaisinaan silmistä läpi ja miettiä vasta lopuksi, mitä oikein tuli katsottua. Yleensä jakson aikana mukaan tarttuu kuitenkin sen verran paljon palasia, että niistä saa muodostettua edes jonkinlaisen kuvan siitä, mikä koko puolituntisessa nyt oli pointtina. Hyvällä tuurilla sen saa vieläpä yhdistettyä johonkin aiemmasta puolituntisesta saatuun kokonaiskuvaan.<br />
<br />
Eikä niiden loppujen palasten varmaan ole tarkoituskaan sopia mihinkään, vaan ne nyt vain on päätetty pistää tarinaan mukaan ihan muuten vain. Esimerkiksi nyt se koko avaruusolentoarkki nelosjaksossa. Tai sitten kaikki tämä on vain ihan liian DIIPPIÄ minulle.<br />
<br />
En tiedä mitä katson ja miksi, mutta katson silti. Ehkä kaikki selviää vielä joskus.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Kotoura-san</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWB41qhGeATQbrD3a7PVC2TO8XJDoZJ2FAkU_xiOshEHZHwgIaOcO_HQVe_FIWUpNFxt3v1oxqyN_3a8u9fdonJZQY-AIm6BrSD3ybpvKhuQpEIds5k1p2Xs-GQEZLbFQj9S2Dwjrc-0_r/s1600/kotoura_ei_mulla_ole_tasta_screenshotteja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWB41qhGeATQbrD3a7PVC2TO8XJDoZJ2FAkU_xiOshEHZHwgIaOcO_HQVe_FIWUpNFxt3v1oxqyN_3a8u9fdonJZQY-AIm6BrSD3ybpvKhuQpEIds5k1p2Xs-GQEZLbFQj9S2Dwjrc-0_r/s640/kotoura_ei_mulla_ole_tasta_screenshotteja.jpg" width="564" /></a></h3>
Kotoura on heti Sasamin jälkeen kauden röllein ja hämmentävin sarja, joskin sarjat rölläävät ja hämmentävät täysin eri tyyleillä. Sasamin ollessa lähinnä random ja outo, Kotoura leikittelee tyylikeinollisilla ristiriidoilla.<br />
<br />
Kotoura on pikaisella vilkaisulla katsottuna kaikin puolin geneerinen koulukomedia. Piirtotyyli ja hahmodesignit suorastaan huokuvat sitä miljoonaan kertaan nähtyä, mukahauskaa fiilistä mitä löytyy muun muassa Kill Me Babysta ja muista vastaavista taidonnäytteistä.<br />
Lyhykäinen juonikuvauskin puhuu puolestaan ja suorastaan työntää luotaan. <i>"Ajatuksia lukeva tyttö ja pervoja ajatteleva poika istuvat koulussa vierekkäin, höhö"</i> ei ainakaan omaan korvaan kuulosta mitenkään erityisen houkuttelevalta ja originaalilta. <i>Ei taas, ei todellakaan jaksaisi.</i><br />
<br />
Onkin tavallaan ihme, että jaksoin edes tarttua sarjaan noin kolmannen jakson kohdalla. Tarkoituksena oli kurkata pari minuuttia ekasta jaksosta, ihan vain oikeuttaakseni sarjan väliin jättämisen. Hämmennys oli melkoinen, kun päädyin katsomaan kaikki kolme jaksoa putkeen. Ne kolme jaksoa, jotka olikin täytetty hahmojen <b>maksimaalisella sufferoinnilla, pelolla </b>ja<b> inholla</b>. Kehoni ei todellakaan ollut valmis tälle kaikelle.<br />
<br />
Kotouran graafiset ratkaisut eivät todellakaan miellytä silmääni, mutta eiköhän tätä sen 12 jaksoa jaksa. Koen tarpeelliseksi selventää itselleni, voiko tällaista sarjaa edes olla. Ei tältä näyttävä sarja yksinkertaisesti <i>voi</i> käsitellä näitä teemoja ja aiheita, ainakaan <i>näin raadollisesti</i>. Ei se vain voi.<br />
<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Amnesia</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnK-hHpuytnfUDWdau-eqMLwL7K2Y-oI0TVgtI022aSGYx0G0BpCsDhfJXpHBuxp8hwyMf22p3QJDr4jvnsiJyNrfaGnK6yVUnFZOY9xZjo31r1bURKubMGbSNdRWVe7TRCDaTQ2bmcxiA/s1600/Amnesia.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnK-hHpuytnfUDWdau-eqMLwL7K2Y-oI0TVgtI022aSGYx0G0BpCsDhfJXpHBuxp8hwyMf22p3QJDr4jvnsiJyNrfaGnK6yVUnFZOY9xZjo31r1bURKubMGbSNdRWVe7TRCDaTQ2bmcxiA/s640/Amnesia.jpg" width="640" /></a></h3>
<br />
Sanoisin, että tästä tulee paras otome game -adaptaatio sitten <i>Arcana Famiglian</i>. Väitän jopa, että tästä tulee vielä AF:n animesovitusta parempi teos. Sen ei pitäisi olla liikaa vaadittu.<br />
Otomepelien animesovitukset herättävät minussa nykyään melko ristiriitaisia tunteita, ainakin näin post-Arcana -aikakaudella. En nyt tarkoita mitään seksuaalista epävarmuutta bishipoikien säihkyessä näytöllä, vaan useiden juonenkuljetuksellisten valintojen tuomaa hämmenystä.<br />
<br />
Jotenkin nimittäin on alkanut tuntua, että otomepelien sovitukset olisivat vielä härskimpiä mainosanimeita kuin galgen vastaavat. Härskimpiä siinä mielessä, että niissä yleensä esitetään galgeteoksia huomattavasti mielenkiintoisempi alkuasetelma, jolla ei sitten kuitenkaan tehdä yhtään mitään. Vähän kuin Steins;Gatesta olisi jätetty koko Mayuri-kiertokulku pois ja keskitytty vain tyttöjen kanssa hengailuun. Selvemmin tämä ehkä näkyi Arcana Famigliassa, jonka alkuperäisteoksesta olisi kuulemma löytynyt vaikka miten paljon kaikkia siistejä juttuja, joihin ei kuitenkaan kajottu animessa missään vaiheessa.<br />
Tästä kaikesta tulee sellainen fiilis, että animeksi päätyvissä otomepeleissä olisi jotenkin parempi juoni kuin vastaavissa galgeissa, ja että ne jotenkin madallettaisiin näiden kanssa samalle tasolle.<br />
<br />
Tai ehkä sitä on vain tullut sokeaksi, kun suurin osa galgesta ja näiden sovituksista on juuri sitä geneeristä kouluhengaus-romanttista_komediaa. Tämän kun vielä yhdistää siihen, että lyhyellä aikavälillä on sattunut tulemaan pari vähän eksoottisempaa otomepelisovitusta, kaikki kävisi järkeen. Se on ihan mahdollista. Ehkä Nitro+ näyttää Tiede;Saagallaan muille valmistajille esimerkkiä ja rohkaisee näitä sovituttamaan animeksi myös muunlaisia teoksia kuin sitä geneeristä rabukomehömppää.<br />
<br />
Jään vartomaan, millaisiin ratkaisuihin Amnesian animesovitus päätyy. Alkuperäisteoksen sisällöstä en ole kuullut sanaakaan, mutta ainakin animen esittämän alkuasetelman perusteella se saattaa sisältää vaikka mitä. Ehkä joitakin hyviäkin juttuja. Aikahyppely on kuitenkin yksi selvimmistä heikkouksistani, joten katsoisin sarjan jo ihan senkin vuoksi. On siinä toki myös kivasti kuvioituja sukkahousuja, Yanagi Nagin OP ja ihanan överi vyöviitta-kyhäelmä.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Yama no Susume</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2PqJA74dMtVMyCWXvc044UuuFtiCN_PO-nm2WBchXaPJS9VBU78ykWaTJJgnqGcnQFWIROtFFLSdnbIa_zd1BSBm_UDQPbGmP0ZtflHQGsvmFd4TYmt5qanzx9bFwdDSILkmFiRWl7U4K/s1600/yama_no_susume.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2PqJA74dMtVMyCWXvc044UuuFtiCN_PO-nm2WBchXaPJS9VBU78ykWaTJJgnqGcnQFWIROtFFLSdnbIa_zd1BSBm_UDQPbGmP0ZtflHQGsvmFd4TYmt5qanzx9bFwdDSILkmFiRWl7U4K/s640/yama_no_susume.jpg" width="640" /></a></h3>
<br />
Lisää söpöjä tyttöjä tekemässä söpöjä asioita, tällä kertaa vuorikiipeilemässä.<br />
Yama no Susumessa on hyvin pitkälti samat vahvuudet ja miellyttävät piirteet kuin Tamakossakin, ja suurin osa Tamakosta mainitsemistani mukavuustekijöistä pätee myös tähän. Selvimpiä näistä piirteistä ovat leppoisa tunnelma, mukavuus ja rauhallisuus. Sarjojen teematkin käyvät hyvin yhteen, sillä myös Yama no Susume kertoo nimenomaan ystävyydestä ja ystävystymisestä. Romanssipuoli on sarjasta jätetty ainakin toistaiseksi kokonaan pois, mutta tilalla on yhtä vahvana elementtinä uuden kokeileminen ja siihen liittyvä into ja innostus, mitä seuraa vähintään yhtä innolla kuin kevyen romanttista juonikaartakin.<br />
<br />
Lyhyet, noin viiden minuutin jaksot ja energiset ääninäyttelijät <span style="font-size: x-small;">(Iguchi Yuka, As<span style="font-size: x-small;">u</span>mi Kana)</span> eivät tee sarjasta mitenkään turhan hektistä, vaan asioille uskalletaan antaa niiden ansaitsema aika ja rauhallinen tunnelma. Viiteen minuuttiin ei tietenkään rauhallisia hetkiä mahdu kovinkaan montaa, mutta ei siihen välttämättä ole tarvettakaan. Jaksot toimivat aivan hyvin sellaisinaan, viikottaisina lyhyinä pätkinä rauhaa ja mielihyvää.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Mondaiji-tachi ga Isekai kara Kurusou Desuyo</b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9vYT2_V8vXCecD9JhUQNCAzDQh7lKKAHEWjxKZnKPRsM_OqRkKcm9yZh6kgJYBNyON5i-sKzB_vBDhRzgV_6CiQP-0rS5lhV1a6eTXbNefwEVXz_m4eWzSh8nnwDvnfmrkKhrQsppaKjt/s1600/mondaiji.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9vYT2_V8vXCecD9JhUQNCAzDQh7lKKAHEWjxKZnKPRsM_OqRkKcm9yZh6kgJYBNyON5i-sKzB_vBDhRzgV_6CiQP-0rS5lhV1a6eTXbNefwEVXz_m4eWzSh8nnwDvnfmrkKhrQsppaKjt/s640/mondaiji.jpg" width="640" /></a></h3>
<br />
Älkää kysykö miksi katson tätä, en ole itsekään ihan varma. Laitetaan vaikka siihen piikkiin, että tarvitsen joka kaudelle vähintään yhden ns. hömppäsarjan. Hömppäsarjat kuuluvat hömppäslottiin, johon puserran joka kausi jonkun sellaisen sarjan, jota en muuten varmaankaan ikinä tulisi katsoneeksi. Slotti toimii tavallaan omana mielenverrykkeenäni ja aktiivisena muistutuksena siitä, että uusiakin asioita voi ja pitää kokeilla kun siihen on mahdollisuus. Ja mielummin teen sarjamuotoiset kokeilut muutaman kerran viikossa tasaiseen tahtiin, kuin maratoonaisin kerralla ison läjän jaksoja.<br />
<br />
Mondaiji on hömppäslottisarjaksikin jokseenkin erikoinen. Se ei nimittäin tunnu herättävän tunteita oikein mihinkään suuntaan. Se ei näytä mitenkään huomattavan rumalta, muttei kyllä erityisen loisteliaaltakaan. Hahmot ovat niin onttoja, etteivät herätä oikein minkäänlaisia tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisiakaan. Jotenkin jaksot siis vain soljuvat ohi, eikä niistä tunnu jäävän käteen yhtään mitään.<br />
Ehkä tällainenkin sarja on ihan hyvä olla katsomislistalla, edes joskus. Uuden jakson voi esimerkiksi tuijottaa aamulla eräänlaisena aivojen herätteenä, tai päivemmällä porrasaskeleena paremmille sarjoille. Helppo tarttua teokseen, jolta ei odota yhtään mitään!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Lisäksi kaudella alkoi iso kasa erinäisiä jatkokausia. Näistä omalle listalleni valikoitui <b>Chihayafurun toinen kausi</b>, <b>Minami-ke Tadaima</b>, <b>Haganai NEXT</b> sekä <b>Dokidoki! Precure</b>.<br />
<br />
<b>Chihayafuru</b> tuntuu yhtä vankalta ja voimakkaalta kuin aiempikin kausi. Otteluihin saadaan luotua aivan mielettömän onnistunut tunnelma ja niiden seuraaminen jaksaa kiinnostaa matsista toiseen. Kuten kaikki muutkin pelin piirteet, joita sarjassa esitellään. Ihan korttien merkityksistä ja lukutavoista lähtien. Jok'ikinen palanen tätä sarjaa suorastaan huokuu tunnetta, tunnelmaa ja ennen kaikkea sitä, että katsoja voi tuntea sarjan omakseen ja samaistua suunnilleen kaikkeen ja kaikkiin. Jopa uudet hahmot onnistuttiin tuomaan sarjaan hämmästyttävän nopeasti ja luontevasti, ja kuitenkin vanhemmat hahmot saatiin samalla pidettyä vahvasti menossa mukana.<br />
<br />
<b>Minami-ken</b> joka kausi on tuntunut vähän erilaiselta kuin edelliset, lähinnä graafiselta jäljeltään. Kyse ei mielestäni ole pelkästään studioiden vaihtelusta vaan jossain määrin myös siitä, että alkuperäinen manga on melkoisen rumaa luettavaa. Anteeksi vain, Sakuraba Koharu.<br />
Nyt pyörivästä <i>Tadaimasta</i> huomaa erityisesti sen, mikä Minami-ken mangan sovittamisessa lienee ollut joka studiolle karseinta puuhaa. Mangassa kun ei ole taustoja oikeastaan missään ruuduissa, joten studioiden täytyy keksiä ne lähes kokonaan itse. Tadaiman sovittajat päätyivät lyömään taustaksi <a href="http://www.kyon.pl/img/21887,Minami-ke,screencap,.html" target="_blank">abstrakteja kuviointeja</a>, mikä on mielestäni melkeinpä hyväksyttävä ja ymmärrettävä päätös. Melkein. On se ainakin parempaa kuin tyhjän valkoiset taustat!<br />
<br />
<b>Haganain</b> kakkoskausi tuntuu olevan huomattavasti lähempänä Itachin mangan lähestymistapaa tarinaan, kuin ykköskausi. Ja tuntuu se muutenkin huomattavasti paremmalta teokselta, esimerkiksi naamat eivät tunnut sulavan ihan niin paljoa kuin ensimmäisessä kaudessa ja kaikki näyttää paljon pehmeämmältä. Ei tämä vielä lähellekään mangan tasoa tunnu yltävän, mutta on sentään paranemaan päin.<br />
<br />
Sitten on <b>Precure</b>. Precure tuo elämääni valoa ja hauskaa ja kaikkea kivaa. Samalla tapaa kuin Tamako Market ja Yama no Susume, mutta noin miljoona kertaa räikeämmillä väreillä ja tuhatkertaisella pirteydellä. Taikatytöt ovat universumin ihme ja valo pimeydessä. Ei mulla muuta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBAqD8k-runh4vDvlI-wKMjf-4Aiv41XqUAd2R0ZOWP-8BZOh4X15kS52hpKj5syxw_YFmJllI954Lbuj8sTmGdjfDASJEcHKNy0-4eu0zMDOOOmVXy5824fKhmhoV9sJM9W-Vd3foCHYd/s1600/dokidoki_precure_katso_kuinka_iloisia_he_ovat.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBAqD8k-runh4vDvlI-wKMjf-4Aiv41XqUAd2R0ZOWP-8BZOh4X15kS52hpKj5syxw_YFmJllI954Lbuj8sTmGdjfDASJEcHKNy0-4eu0zMDOOOmVXy5824fKhmhoV9sJM9W-Vd3foCHYd/s1600/dokidoki_precure_katso_kuinka_iloisia_he_ovat.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<i> Hyvää talvikautta, otetaan iisisti!</i></div>
Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-47827598756470376062013-01-20T23:23:00.000+02:002013-01-20T23:25:51.328+02:00Syyskausi 2012, loppufiilikset<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRqCrbqwHHnwOQkI6Z8-Ex7QHRWpcJLT3VQTUUwENXAKwnDyuduttH8Z4yO0HdXYxeKkAdTvZd5fAphc6mUVqGrUbyXJqe9g3dqwlVODUlP8fVfMYPYLBmxVuvYNMGRF6nCwKAALSm0gcC/s1600/myohainen_hups.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRqCrbqwHHnwOQkI6Z8-Ex7QHRWpcJLT3VQTUUwENXAKwnDyuduttH8Z4yO0HdXYxeKkAdTvZd5fAphc6mUVqGrUbyXJqe9g3dqwlVODUlP8fVfMYPYLBmxVuvYNMGRF6nCwKAALSm0gcC/s640/myohainen_hups.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ilmeeni kun animekausi vaihtui juuri, kun minulla oli muuta elämää meneillään</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Vuosiluku vaihtui, maailma loppui ja syyskauden sarjojen tilalle tuli iso kasa talvikauden tarjontaa.<br />
Tiedän, nyt on jo 20. päivä ja kohta 21.<br />
Tiedän, se tarkoittaa sitä että olen kaikissa näissä asioissa vähintäänkin myöhässä.<br />
Mutta minkäs teet, aina ei yksinkertaisesti jaksa tai huvita tai voi tehdä mitään, mitä pitäisi. Niin vain käy joskus, aina se ei edes ole minun vikani.<br />
Tässä kuitenkin loppu- ja kokonaisuusfiilikseni edesmenneestä syyskaudesta:<br />
<span style="font-size: x-small;">(Alkupään postaukset ovat <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2012/10/shokkipaljastus-syyskaudesta-kaikki-on.html" target="_blank">tässä</a> ja <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2012/11/syyskausi-2012-episode-of-side-b.html" target="_blank">tässä</a>.)</span><br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Kamisama Hajimemashita</b></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6wYyEKYRK7KWxQp5c_j88roANo75c9FrHRPBNbLOj7MPmiw6a3XixjD2bmN46FCAaUTq1N9oXRzaH5lL3WH1my4zalUXIF1zpVIAikEjMPSXDq8PmB4ntuoIwMiENpprhXZIf6IADkr4U/s1600/mikagesha_nanami_niin_player.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6wYyEKYRK7KWxQp5c_j88roANo75c9FrHRPBNbLOj7MPmiw6a3XixjD2bmN46FCAaUTq1N9oXRzaH5lL3WH1my4zalUXIF1zpVIAikEjMPSXDq8PmB4ntuoIwMiENpprhXZIf6IADkr4U/s1600/mikagesha_nanami_niin_player.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Tässä oli nimensä mukaisesti jumalainen teos. Ei ihan yllä nyt päättyneistä sarjoista parhaaksi ainakaan omalla listallani, mutta läheltä liippaa. Todella läheltä.<br />
<br />
Kuten alkupään postauksessa ehdinkin jo todeta, oli <b>Mikagesha</b> hurjan paljon parempi sarja kuin olisin ikinä osannut odottaa. Jo ensimmäinen jakso tempaisi minut mukaansa rohkealla asetelmallaan, jonka jälkeen pari seuraavaa jaksoa täsmensi kuviota sulatettavampaan muotoon.<br />
Alun kolme-neljä jaksoa sarja käytännössä looppasi samaa kuviota uudestaan ja uudestaan. Jostain ilmestyi kiero ja paha bishipoika, joka haluaa syödä Nanamin. Bishipoika sitten selätetään jollain koomisella tavalla, bishipojalle annetaan anteeksi ja kaikki ovat yhtä sadistisen onnellisia kuin ennenkin. Hauskaa ja viihdyttävää, ainakin minä olisin jaksanut seurata jo tätä koko kauden ajan.<br />
Kiertokulku kuitenkin tyssäsi jo muutaman ensimmäisen loopin jälkeen, kun sarja päättikin keskittyä ihan muihin asioihin.<br />
<br />
Esimerkiksi sellaiseen kauniiseen asiaan kuin rakkaus. Jos tämä sarja ei olisi missään välissä kääntynyt rakkaustarinaksi, olisivat maailmankirjat pahasti sekaisin. Näkeehän sen jo pääpojasta, siitä kettukorvaisesta Tomoesta. Ei noin äkäistä ja nättiä poikaa muuten voi sohjotarinaan laittaa!<br />
Alun rakennetta käytettiinkin lähinnä huijaamaan tarinaan lisää hahmoja, kunnes näitä oli suunnilleen tarpeeksi ja voitiin käydä itse asiaan. Muutos koomisesta tappelemisesta herkkään romanssiin oli ehkä vähän turhankin selvä ja näkyvä, mutta koska kumpainenkin osa toimi omana kokonaisuutenaan niin hyvin, annettakoon tämä anteeksi.<br />
<br />
Sarjan romanssipuoli oli esitetyn miljöön puitteissa varsin suoraviivainen, mutta mielestäni juuri siksi niin toimiva. Sivupoikien ja Nanamin väliset suhteet pidettiin tehokkaasti kurissa ja pääpaino saatiin lyötyä onnistuneesti Tomoen ja Nanamin välisten jännitteiden käsittelyyn. Yksinkertainen on joskus parasta, sohjosarjojenkin ihmissuhdekartat saavat toisinaan olla yksinkertaisia. Ei sokkeluudella mitään varsinaista itseisarvoa ole, ainakaan minun mielestäni.<br />
Samaan aikaan mukana pyöritettiin myös paljon hauskoja asioita sarjan alkupuolelta, eivätkä esimerkiksi hahmojen luonteet tai ilmeskaalat muuttuneet mitenkään turhan radikaalisti pinkkien tunteiden tullessa mukaan tarinaan.<br />
<br />
Onkin todella harmillista, että niin moni droppasi sarjan jo kesken ensimmäisen jakson. Moni myös menetti paljon. Toisaalta eiväthän kaikki edes pidä sohjosta, niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin.<br />
Ainakin minä haluan tästä toisen kauden, sillä tästä saisi irti vielä vaikka mitä. Lisää eläinhahmoisia bishijumalia, ilmeikkäitä tilanteita tai vaikkapa muutaman aikaparadoksin, näin esimerkiksi!<br />
<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Tonari no Kaibutsu-kun</b></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeacwwbvm-V7k2VYNbWdPcKQfLiRFyHZmbkB4SjGq0kNJd0Kd9UuF6-Vmd4D65WB-J_G6zCQXL7NSQUaLHqEh93OAyGYXmmT2d6WfJ1jjYkKmEC7u9Tq1JqnVA643mYWKlk4_34iZcar5K/s1600/tonari.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeacwwbvm-V7k2VYNbWdPcKQfLiRFyHZmbkB4SjGq0kNJd0Kd9UuF6-Vmd4D65WB-J_G6zCQXL7NSQUaLHqEh93OAyGYXmmT2d6WfJ1jjYkKmEC7u9Tq1JqnVA643mYWKlk4_34iZcar5K/s640/tonari.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Tässä on sitten se sarja, jonka listaan näistä nyt päättyneistä parhaaksi. <br />
Tounis kirjoitti sarjasta joulukuun puolella <a href="http://tounis.fi/?p=294" target="_blank">tällaisen kivan pätkän</a>, lukaiskaa vaikka se. Ei minulla siihen kauheasti mitään lisättävää ole.<br />
<br />
Sarjassa on aivan mahtavat hahmot, se näyttää alusta loppuun mahtavalta, se on hauska, mukaansatempaava ja harvinaisen liikuttava tekele. Kaikkia näitä elementtejä sekä uskallettiin että osattiin käyttää läpi koko sarjan. Sivuhenkilöt olivat persoonallisia ja kiinnostavia, ja näille myönnettiin täysin oikeutettu määrä ruutuaikaa.<br />
<br />
Etenkin tämä hahmojen käyttötapa on jotenkin todella upeaa, kun muistelee kaikkia niitä sarjoja joissa juuri siitä kaikkein kiinnostavimmasta sivuhenkilöstä ei kerrota missään vaiheessa kauheasti mitään. Katsoja jää siinä sitten yksin spekuloimaan, mitä kaikkea omasta lempihahmosta olisikaan saanut irti, jos fokus olisi välillä jaksettu siirtää pois pääparista. Ja ei muuta kuin doujinsheja kehiin.<br />
<br />
Tätä ongelmaa ei Kaibutsu-kunissa todellakaan ollut, vaan jokainen hahmo kylpi spottivaloissa juuri sopivan verran, eikä tylsille hahmoille edes yritetty kasata sen kummempia taustatarinoita. Jos tässä nyt edes oli tylsiä hahmoja alkuunsakaan.<br />
<br />
Kaibutsu-kun selvästi luotti vahvimpien osastensa toimivuuteen ja myös uskalsi panostaa niihin sen mukaisesti. Jos jostain päin sarjaa muka jotain fiksattavaa löytyisi, täytyisi se ihan kaivamalla kaivaa esiin kaiken onnistuneen kaman alta. Tämä sarja jäi mieleen, erittäin positiivisessa valossa.<br />
<br />
Jos et katsonut Kaibutsu-kunia silloin kun se tuli, katso se nyt heti välittömästi. Tai jos et ihan nyt, niin vähintään heti kuin suinkin kykenet. Muuten tulen kummittelemaan uniisi.<br />
<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Chuunibyou Demo Koi ga Shitai!</b></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibCW0alnClHvTawEtfsROrW4ItJ0tHgNKJONX45Vztk7T4HGWxVBOzPjPAn8aRwFmYXoiygkFASSU1U7e8fQMCgVy82cj0kDAQJSsxQLO0mT850nwtHWWAkfrCcr28yVTuyes4_cf4juuv/s1600/chuunikoi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibCW0alnClHvTawEtfsROrW4ItJ0tHgNKJONX45Vztk7T4HGWxVBOzPjPAn8aRwFmYXoiygkFASSU1U7e8fQMCgVy82cj0kDAQJSsxQLO0mT850nwtHWWAkfrCcr28yVTuyes4_cf4juuv/s640/chuunikoi.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Chuunikoi</b>, tai tuttujen kesken <i>Tsuunipöö</i>, tuntui olevan kauden ylivoimaisesti ennakkohehkutetuin teos. Ainakin sen perusteella, mitä kamaa twitterini TL:ään pursusi viikkojen ajan ennen itse sarjan alkua.<br />
<br />
En ehkä saanut Chuunikoista ihan niin kovia kiksejä, kuin kyseiset tötterimölisijät, mutta ei mikään ihmekään: väittäisin, että tuolle fiilistasolle pääseminen vaatii nimenomaan tuon tietyn boostausprosessin. Ei boostauksen tarvitse välttämättä tarvitse tapahtua viikkokausia ennen itse sarjaa, vaan sen voi toteuttaa esimerkiksi jaksojen välissä ja niiden aikana. Kunhan sen vain tekee.<br />
<br />
Toimiakseen tämä tietysti vaatii myös sen, että sarja toimittaa edes suunnilleen sen tasoista kamaa, kuin boostaava katsoja kultakin jaksolta toivoo. Huonoa sarjaa ei esimerkiksi saa itselleen valehtelemallakaan hyväksi, vaikka kuinka yrittäisi. Yleensä ainakaan. (Katso alempaa kohta <b>「K」</b>.)<br />
Anteeksi nyt vain, jos tämä katsomisfilosofiani loukkaa jotakuta <span style="font-size: x-small;">(笑)</span>, mutta tämä on minun näkemykseni katsomisprosesseihin ylipäätänsä.<br />
<br />
Minulla ei energia riittänyt Chuunikoin boostaamiseen, oikein millään tasolla. Kyllä, tykkäsin sarjasta kovastikin, mutta en saanut siitä erityisemmin niitä <i>erinomaisen</i> sarjan fiiliksiä vaan jätin pisteet sinne kiitettävän tasolle. Sanon tämän ihan vain koska antamani 8/10 tuntuu olevan niin paljon muiden pisteitä vähemmän. En ole ihan varma, miltä nyt pitäisi tuntua kun perustelen näin korkeiden arvosanojen pienuutta.<br />
<br />
Sarja jaksoi toimittaa alusta loppuun KyoAnin iki-ihanaa, laadukasta ja liikerikasta kuvitusta, johon ei kyllä kyllästy ikinä. Ainakin minun täytyy välillä muistutella itselleni että kyllä, tällä on tietty itseisarvo vaikka studion jokainen peräkkäinen sarja näyttäisi samalla tapaa hyvältä.<br />
<br />
Romanssipuoli oli sarjassa miellyttävän suoraviivainen ja kevyt, juuri sellainen missä pysyy hyvin kärryillä eikä tarvitse tuntea mitään liian suurta. Ehkä vähän laimea suhteessa Kaibutsu-kuniin ja Mikageshaan, mutta minkäs teet. Sohjo on sohjoa, ranobesovitukset ranobesovituksia.<br />
<br />
Kuitenkin sarjan ilmeinen pääpointti, eli koko <i>normihomoilun suhde minuuteen</i> jäi omalla kohdalla vähän etäiseksi, eikä oikein hetkauttanut suuntaan tai toiseen. Ehken vain osannut samaistua hahmoihin kylliksi, kun omana lukioaikanani mistään tuollaisista paineista ei ollut tietoakaan, kiitos Helsingin Kuvataidelukion ja värikkäiden opiskelutoverien.<br />
<br />
Kokonaisuudessaan siis näpsäkän toimiva ja kaunis paketti, vaikkei ainakaan omalla kohdallani ihan se kauden mieleenpainuvin sarja. Pojot kuitenkin chuunibyou-hahmojen tehokkaasta käytöstä, ties vaikka kyntäisi vahvemmalle trendille tilaa.<br />
<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>K</b></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj8r9m_HwKSrVk4DVLKw-kMsTbnnpss1JRTp-JCnU0znNJ78cUHcnFY5Y6SqHNezTF6Cdtc4arIV3xZoYWU8bJunvhWel-3nr6MPcNG1GtgfK3zVnGsWL0PW_i8DDvLDwkJTz7lp8b6wZ1/s1600/K_joskus_vahan_fag.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj8r9m_HwKSrVk4DVLKw-kMsTbnnpss1JRTp-JCnU0znNJ78cUHcnFY5Y6SqHNezTF6Cdtc4arIV3xZoYWU8bJunvhWel-3nr6MPcNG1GtgfK3zVnGsWL0PW_i8DDvLDwkJTz7lp8b6wZ1/s640/K_joskus_vahan_fag.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Se on <b>「K」</b>. <br />
Se on sininen ja ehkä välillä vähän fagin oloinen.<br />
Näin jälkikäteen herää ehkä ajatus, ettei <b>「K」</b> välttämättä aina ollut ihan sitä kovinta kamaa ikinä.<br />
Ehkä <b>「K」</b>:sta tuntui välillä löytyvän joitakin piirteitä ja juonielementtejä, mitä ei aina perusteltu mitenkään kovin fiksusti.<br />
Ehkä myös sellaisia, mitkä eivät tuntuneet johtavan oikein mihinkään. <br />
Mahdollisesti mieleen jopa putkahtaa ajatus, että tämän projektin voisi jättää ihan vain yhden kauden kokeiluksi ja siirtyä seuraavan originaalisarjan tuotannon pariin. Tai miksei vaikka jonkun kivan adaptaation.<br />
<br />
<b>「K」</b>:sta löytyi kyllä vaikka mitä hienoa ja upeaa, kuten alkujaksojen postauksessa totesin. Upeat taustakuvitukset, laumoittain kuumia miesääninäyttelijöitä +Sawashiro, liikettä on käytetty keskimäärin varsin kiitettävissä määrin ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta kuten vanha sanonta tietää: <i>"Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä." </i>Kuvaavampaa sanontaa on vaikea keksiä.<br />
Legendaarisen toisen jakson jälkeen en enää uskaltanut toivoa sarjalta mitään varsinaista sisältöä, eikä se sitä olisi kyllä toimittanutkaan. Osasipahan kertoa asian suoraan, niin ei tarvinnut pettyä yhtään mihinkään!<br />
Ja kyllähän <b>「K」</b>:lta juoni-ideoita tuntui löytyvän. Vaikka millä mitalla ja läpi koko sarjan! Harmi vain, että näistä ideoista jokainen tuntui olevan joko<br />
<br />
a) Turha ja tarpeeton, eikä tuo mihinkään mitään lisää <b>tai</b><br />
b) Irrallinen, eikä liity mihinkään aiempaan tai myöhempään ideaan mitenkään.<br />
<br />
Yleensä vähän molempia, erityisesti esiteltyjen hahmojen ja näiden taustatarinoiden kohdalla. Esimerkiksi Anna. Kuka edes oli tämä Anna ja miksi se pyöri ruudulla jatkuvasti? Eihän se edes vaikuttanut tapahtumiin mitenkään, leikki vain veri-lasikuulillaan. Eikä niilläkään saanut mitään ikinä aikaan!<br />
Toisaalta mitäpä kukaan hahmo mihinkään voisi vaikuttaa, kun koko pääjuonikin on yhtä tyhjän kanssa? Jos sellaisen nyt jostain rivien välistä onnistuu löytämään. Oli siinä se Weissmann, joka... Niin mitä se edes..? Oli Weissmann ja halusi hengata rauhassa? Ja sitten oli ne miljoona muuta tyyppiä, jotka myös halusivat hengata rauhassa. Siisti tarina on siisti.<br />
<br />
Mutta ei se mitään. Ei mikään ikinä mitään. Odotan rauhassa toista kautta ja katson sen ihan rauhassa, tarjosi se mitään uutta tai ei. Sitten odotan rauhassa vuoden-pari ja katson läpi koneelta löytyviä <b>「K」</b>-screenshotteja. Ihailen niiden yksityiskohaisuutta ja sinisyyttä, siematen hieman punaviintä aina kun kuvaan on osunut Homuran jäsen. Sitten olen oikein tyytyväinen ja muistelen sarjaa lämmöllä, ihmetellen miksi sillä on niin alhaiset pisteet.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Ja perinteiseen tapaan <i>"emmä jaksa näistä kauheasti mitään sanoa"</i>-palsta:<br />
<br />
<b>OniAi</b> oli kiitettävän haaremiranobemainen. Se ei kertonut oikein mistään, siinä ei päästy mistään mihinkään ja siinä oli tosi paljon tyttöjä jotka kaikki puhuivat todella paljon. Arvateenkaan se ei yltänyt NakaImon tasolle alkujaksojen jälkeenkään, koulupuvut pysyivät yhtä kivoina ja suut vääntyivät aina yhtä muikeisiin hymyihin. Eli samaa OK-kamaa alusta loppuun, en katsoisi uudestaan mutta nähty mikä nähty. Ja Ginbei oli paras <i>OniAi</i>.<br />
<br />
<b>Hayaten</b> uusi kausi oli lopussa jopa karseampi, kuin mitä alkupää antoi ymmärtää. Päät olivat outoja, draamailu oli outoa, mikään ei ollut hauskaa ja joka jakso olisi saanut minun puolestani olla viimeinen. Kestin silti loppuun, saanko nyt sen mitalin? Ai en?<br />
<br />
<b>Hidamari</b> oli taas oikein miellyttävä katselukokemus, tarjosi ihan samaa leppoisuutta ja leveitä naamoja kuin kaikki aiemmatkin kaudet. Vanhempien opiskelijoiden valmistumisdraamailu osattiin toteuttaa osuvasti ja hyvin ja sarja säilytti positiivisen yleiskuvansa. Hidamari tuntuu juuri sellaiselta saagalta jonka pariin voi aina palata hyvillä mielin. Katsoa uusiksi jakson sieltä, toisen täältä ja ihan vain ottaa iisisti.<br />
<br />
<b>Sukitte ii na yon</b> katson vielä joskus loppuun. Olen yhä jaksossa 3/13, hups.<br />
<br />
<br />
Seuraavaksi pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja kurkata talvikauden tarjontaa tarkemmin läpi. Ehkä siitä saan kirjoitettua jotain melkeinpä ajoissa.. As if.Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-62020081902991994172012-12-10T12:24:00.004+02:002012-12-10T12:24:56.152+02:00Reittiteorian perusteet<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNqqQ9vg8goCVuVaSYtDAK5PK2_q8LraUQeXnzba9CvmPb8HiFKTudu_bmVNBZjV5d_RzL3-uI_VANrqH-n1dP3UDlqvDQlJ69SnG1QbaJD9KuSQcq-ZQd-sX__rVUDaDDT7EEV3tAYl5r/s1600/smile_precure_tietaa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNqqQ9vg8goCVuVaSYtDAK5PK2_q8LraUQeXnzba9CvmPb8HiFKTudu_bmVNBZjV5d_RzL3-uI_VANrqH-n1dP3UDlqvDQlJ69SnG1QbaJD9KuSQcq-ZQd-sX__rVUDaDDT7EEV3tAYl5r/s1600/smile_precure_tietaa.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kyllä Precure tietää!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Viihdettä voi tunnetusti kuluttaa lukemattomilla eri tavoilla, riippumatta viihteen formaatista. Jo itse sanaan sisältyy idea <i>viihtymisestä</i>, joka on käsitteenä eräänlainen subjektiivisuuden huipentuma. Jokainen kun viihtyy nimenomaan omalla tavallaan, mikä näkyy fiktiivisissä teoksissa siten, että kukin saa parhaat kiksit teosten tietyistä osa-alueista. Galgen ja yleensäkin visual novellien tapauksessa näitä ovat lähinnä graafinen laatu, ääninäyttely, tarina sekä kirjoitustyyli. Jokainen osa on tietenkin tärkeä ja teos on näiden kaikkien palasten summa, joten lähtökohtaisesti lukija seuraa jokaista osa-aluetta edes vähän. Oli seuraaminen sitten tietoista tai tiedostamatonta. Varmasti on kyllä ihmisiä, jotka ns. <i>"katsovat vain kuvat"</i> eli käytännössä lataavat pelien CG-packit koneillensa.<br />
Eikä se varsinaisesti väärin ole.<br />
<br />
Välillä on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, millainen koneisto tarinan, hahmojen ja nättien kuvien takana oikein pyörii. VN on kuitenkin melkoisen omalaatuinen kerrontaformaatti, jos verrataan vaikkapa animeen, paperiseen mediaan tai peleihin. Teoksissa on jotain outoa ja uniikkia, mikä jaksaa vetää puoleensa eri tavalla kuin mikään muu visuaalinen viihde. Mutta mitä se jokin on?<br />
Sanoisin, että suurin tekijä tässä on teosten <b><i>reittijako</i></b>.<br />
Reittijako nimittäin on se tekijä, jolla saadaan kytkettyä peleille tyypillinen monitarinaisuus kirjalliseen kerrontatapaan. Vieläpä mahdollisimman mutkattomasti ja luontevasti! <br />
On nimittäin täysin eri asia lukea viisi kirjaa, joista jokainen kertoo saman tarinan hieman eri vinkkelistä, kuin lukea viisireittinen VN. Molemmat suoritustavat ajavat tarinan kannalta prikuulleen saman asian, mutta kirjat eivät tarjoa samaa <b>fiilistä</b> vuorovaikutuksesta lukijan ja teoksen välillä.<br />
Suurin osa fiiliksestä on toki illuusiota, sillä lukija voi ainakin nykypeleissä vain <i>valita</i> ohjelmaan syötettyjen tarinapätkien väliltä, eikä siis varsinaisesti tuota omanlaistaan tarinaa. Onneksi päämme ovat kuitenkin sen verran yksinkertaisia koneistoja, ettei mieltä oikeastaan kiinnosta onko kyseessä illuusio vai ei.<br />
<br />
Yksi tapa viihtyä visual novellien parissa onkin tarkastella pelikohtaisia reititysvalintoja. Miten paljon ja millä keinoin lukija oikein voi vaikuttaa tarinan haarautumiseen? Onko valintoja paljon vai vähän, pakkautuneena vai tasaiseen tahtiin pitkin peliä? Vaikuttavatko valinnat tarinan kehittymiseen, vai ovatko ne vain täyteainesta, jolla saadaan peli tuntumaan nimenomaan visual novellilta? Puolia löytyy, kun pysähtyy katsomaan.<br />
<br />
Tämän kunniaksi avaan nyt joitakin omia näkemyksiäni eri reittimalleista. Saattaa kuulostaa itsestäänselvyyksien ääneen hokemiselta, mutta niin käy joskus. Liitettäköön mukaan siis sana teoria sekä epämääräistä tiedejargonia, jotka toimivat taikatemppuina itsestäänselvyyksien oikeuttamiselle.<br />
<i>Asiat ovat itsestäänselvyyksiä vasta, kun joku on sanonut ne ääneen.</i><br />
<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
Itse suosin reittityyppien hahmottamisessa jakoa kolmeen perusmalliin: <b>seittimalliin</b>, <b>pyramidimalliin</b> sekä <b>puolilooppaavaan systeemiin</b>. Lisäksi on <b>nolla-alkio</b>, johon sisältyy kaikki valinnattomat visual novellit. Yleensä nämä tuppaavat olemaan NVL-tyyppisiä teoksia <span style="font-size: x-small;"><a href="http://i790.photobucket.com/albums/yy190/Pilperi/Random/NVL_ADV_SLG.jpg" target="_blank">(informatiivinen graafi VN-perustyypeistä)</a></span>, eli ne näyttävät lähinnä kirjoilta joissa on nätisti kuvioidut sivut. Kun teos mainostaa itseään kirjamaisena tuotoksena, on täysin perusteltua kuljettaa tarinaa kuten kirjassa. Lukijan anti tarinalle on siis lähinnä sivujen kääntäminen.<br />
Jokainen malli toimii nimenomaan omassa perusympäristössään kiitettävästi, ja on ajan saatossa hioutunut yhä toimivammaksi.<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Seittimalli</b></h3>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu1P-SR4b34o546QaOjY3n5fUwyv2Zh-QCzweFijbOlAP0LnhaxsP9RrISWrKV3O_7HbykxpAVmZUavdgnn7rzneStLB60hGN4n1ctUBKHr3bzeIb_sL3J_eeUb9RR5M-BmQc_91g8xxqs/s1600/seittimalli.png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu1P-SR4b34o546QaOjY3n5fUwyv2Zh-QCzweFijbOlAP0LnhaxsP9RrISWrKV3O_7HbykxpAVmZUavdgnn7rzneStLB60hGN4n1ctUBKHr3bzeIb_sL3J_eeUb9RR5M-BmQc_91g8xxqs/s1600/seittimalli.png" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Esimerkki-flowchart kolmella hahmolla ja neljän valinnan reiteillä</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Seittimalli tuntuu olevan nyky-VN:issä suosituin tapa hoitaa juonenkuljetus, etenkin ADV:iden puolella. Puumalli on ehkä yleisemmin käytetty termi tällaisille väkermille, mutta se ei mielestäni tee oikeutta pelillisille ominaisuuksille. Seittimallin koko idea on nimenomaan sen <b>sotkuisuus</b>.<br />
<br />
Seittimallissa nimittäin mahdollisten reittien lukumäärä kasvaa eksponentiaalisesti suhteessa valintakohtien määrään, joten tarinoista tulee helposti sokkeloisia seittikyhäelmiä.<br />
Esimerkiksi jos yläpuolen kaaviosta jätettäisiin BAD ENDIT <span style="font-size: x-small;">(mustat boksit, joissa punainen risti)</span> ja turhat valinnat <span style="font-size: x-small;">(tummanharmaat boksit)</span> pois ja ne korvattaisiin normaaleilla kahden vaihtoehdon valinnoilla, saataisiin tarinalle yhteensä 3*2<sup>4</sup>=48 erilaista endingiä. Ei kukaan jaksa kirjoittaa tarinaan niin montaa vaihtoehtoista lopetusta, joten käytännöksi on muodostunut malli jossa kysymysten määrää on lisätty, mutta niistä suurin osa ei joko vaikuta mihinkään mitenkään tai johtaa yhteiseen BAD END -slottiin. Äkkiseltään ajateltuna melko pöhkö ratkaisu, helpointahan olisi vain pudottaa valintakohtien määrää! Mutta on sekavalla seittirakennelmallakin puolensa. <br />
<br />
Jatkuva interaktiivisuus nimittäin tuo teoksiin mukaan juuri tämän <b>pelifiiliksen</b>, joka on kuitenkin erilainen kuin ns. "oikeiden pelien" vastaava. Peleinä seittimalliset teokset ovat lähinnä <i>harkittuihin arvauksiin pohjaavia arpajaisia</i>: riittävän harjautuneella pelisilmällä lukija voi suunnilleen seurata, mihin päin flowcharttia on etenemässä, muttei voi edes arvailla, mitä tuleman pitää. Yllättäen ruutuun saattaa pamahtaa kannibaali-bad end, ihan vain koska pelaaja päätti ottaa tytön reppuselkään prinsessakannon sijaan. Tai selviää, ettei omalla lempparitytöllä olekaan pelissä omaa reittiä ja on sen vuoksi eksynyt reittikartalla jonnekin, minne ei olisi todellakaan halunnut. Varmasti tuttua monelle. ;_;<br />
Täten lukukokemuksiin tulee myös tietty jännitys siitä, monestako valintakohdasta on päässyt siihen suuntaan, mihin halusikin. Jos sitten sadan valinta-askeleen jälkeen saa lempihahmonsa true endingin, on voittotunne huomattavasti vahvempi kuin jos alussa oltaisiin vain valittu tyttö A, B tai C.<br />
Kääntöpuolena koko leikillä on se, että peleihin tulee paljon save-load -ravaamista, joka saattaa käydä rasittavaksi. Etenkin jos mukaan on lyöty riittävän monta bad end -vaihtoehtoa, riittävän myöhäisiin valintakohtiin.<br />
Onneksi nykyään alkaa peleistä löytyä vakiona hyppynappi, jolla pääsee suoraan seuraavaan valintaan tai lukemattomaan tekstinpätkään, eikä jo luettuja tekstejä tarvitse manuaalisesti pikakelata.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Pyramidimalli</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMF9_Kb1vDV7GEke3JmH611pVgxo9jgPfl5TZhRBUjz8hgxwFh08ArhVSvWZhOavnevjOXNxHf0CL1_JbAm0D1ojhyVnykpS3frBFkOeP2FuHEcJ6GoYJp94i4Xc5uh0lD8NrXNEmaDLHq/s1600/pyramidimalli.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMF9_Kb1vDV7GEke3JmH611pVgxo9jgPfl5TZhRBUjz8hgxwFh08ArhVSvWZhOavnevjOXNxHf0CL1_JbAm0D1ojhyVnykpS3frBFkOeP2FuHEcJ6GoYJp94i4Xc5uh0lD8NrXNEmaDLHq/s1600/pyramidimalli.png" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
Pyramidimallin voi nähdä eräänlaisena rajusti yksinkertaistettuna seittimallina, tai toisin päin seittimallin laajennettuna pyramidimallina.<br />
Pyramidimallissa jokaisella valinta-asteella päätetään lähinnä, lähteekö kyseisen tytön matkaan vai jääkö odottamaan jonkun muun tarjousta. Ending-vaihtoehdot siis hupenevat jokaisen merkitsevän kysymyksen kohdalla, saaden aikaan käännetyn pyramidin muotoisen kaavion. <i>"Lähdetkö tytön matkaan vai et?"</i> -kysymystä siis toistetaan, kunnes pelaaja lähtee jonkun matkaan. Yleensä jos ei lopulta lähde kenenkään matkaan, peli joko lyö naamalle BAD ENDINGIN tai pakottaa pelaajan viimeisenä tulleen hahmon reitille.<br />
<br />
Pyramidimallin vahvimpana charmipointtina on sen yksinkertaisuus ja suoraviivaisuus. Yleensä pyramidipeleissä kysymykset esitellään vieläpä niin, ettei pelaajalle jää epäselväksi kenen reittiä tälle kulloinkin tarjotaan. Tämän ansiosta malli sopiikin erityisen hyvin nukigeihin tai muuten vain vahvan hahmopainotteisiin teoksiin, joissa ei ole tarkoituksenmukaista kikkailla miljoonan ja yhden vaihtoehtotarinan kanssa.<br />
<br />
Pelillisenä puolena pyramidimalli tarjoaa hauskan itsehillintäleikin: kun jokaista hahmoa tarjotaan vuorotellen, saattaa heikompi sielu antaa jossain vaiheessa periksi ja hypätä eri reitille kuin oli alun perin tarkoitus. Etenkin, jos kaikki ehdokkaat ovan kyllin charmikkaita ja oma ennakkosuosikki tulee vasta valinta-arkin loppupuolella.<br />
Voittofiiliksen saa siis lähinnä siitä, että on jaksanut vasta valinta-arkin loppupuolella tuleviin valintoihin asti. Kieltäytynyt kaikista kiusauksista, ja lopulta löytänyt ihanan tsunderen. Yleensä tunne on varsin palkitseva.<br />
<br />
On kuitenkin huomattava, ettei mallin näennäinen yksinkertaisuus takaa sitä, että siinä olisi vähemmän valintoja. Usein näin toki on, mutta poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi teos <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2012/09/tokeijikake-no-ley-line-tasogaredoki-no.html" target="_blank"><i>Tokeijikake no Ley Line</i></a> <span style="font-size: x-small;">(Unisonshift:Blossom, 7/2012)</span> on lohkotasolla tarkasteltuna selvästi pyramidimallinen, mutta siinä on valintoja ns. aivan törkeä määrä. Ensimmäinen hahmo vaatii kahden vaihtoehdon valintoja 26 kpl, toinen 35 kpl ja kolmas 53 kpl. Reittimallit siis kuvaavat valintojen määrää dominoivampia ominaisuuksia teoksissa, eräänlaista ylemmän tason dynamiikkaa.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Puolilooppaava systeemi</b></h3>
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTS1pnP81knvcy2znyQtlBl5yJTX6yRUC3rL4uVvaFd8JzsG5UTA_bD6jm-kMDi1BQ46QlzZiKg4aY5LC_BfsjSf0I69uW2aLE_v8A2ejElNgSbl_dSVScdnBuOrn87liBieWWy5uIciD0/s1600/puolilooppaava.png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTS1pnP81knvcy2znyQtlBl5yJTX6yRUC3rL4uVvaFd8JzsG5UTA_bD6jm-kMDi1BQ46QlzZiKg4aY5LC_BfsjSf0I69uW2aLE_v8A2ejElNgSbl_dSVScdnBuOrn87liBieWWy5uIciD0/s1600/puolilooppaava.png" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yleisen mallin graafittaminen on käytännössä mahdotonta, joten tässä yhden reitin esimerkki</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Malleista viimeinen on puolilooppaava systeemi, joka tulee vastaan lähinnä SLG- ja ACT+RPG -peleissä. Tavallaan myös vanhat ToHeart2 -tyyppiset NVL:ät ja deittisimut voi mieltää puolilooppaaviksi systeemeiksi.<br />
<br />
Kyseessä on luonnollinen vastakohta edellä kuvatulle pyramidimallille, jossa ehdokkaista pudotetaan joka valinnalla yksi pois: puolilooppaava systeemi tarjoaa samaa ehdokasta pelaajalle uudestaan ja uudestaan, kunnes tämä joko suostuu valitsemaan sen tai päättää tarinan jollain muulla tapaa. Yleensä "valintakohdat" ovat skriinejä, joissa valitaan seuraava questi. Kaupunki, johon hyökätä, mahjong-vastustaja, kylä jossa kaupata tuotteitaan... Tai mistä peli nyt ikinä kertookaan!<br />
Osa tehtävistä saattaa olla unlockattavia tai riippua muista questeista, ja osa tehtävistä saattaa kuolettua muiden questien vaikutuksesta tai riittävän ajan kuluttua. Varianssia löytyy paljon. <br />
Yleensä SLG:issä ja vastaavissa BAD ENDIT ympätään niihin tilanteisiin, joissa pelaaja häviää valitsemansa questin. Tällöin vaihtoehtoina tarjotaan useimmiten pelin lopetusta, uudelleen yrittämistä ja paluuta valintakohtaan. Sitten grindataan tyttöarmeijaansa vielä muutama tunti ja yritetään tehtävää uudestaan. Näin esimerkiksi<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Ja koska tässä postauksessa on muuten kauhean tylsät kuvat, laitan tähän lohdutukseksi vielä yhden Fuhiton. Olkaa hyvä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxMI68Mb9jFCTLTcjoEp_Tr4Lo37fg8lufQJfRMzl9XY-YpQQsxpFEkSIpwB_8HexuNcsvaJu7uNo0xhpWgvqVOWJy6eWvKjuK734bnHbcUPAlJmm3rmx2C2kSckaWDrcoZJ9kSjDG6-ak/s1600/EV029A.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxMI68Mb9jFCTLTcjoEp_Tr4Lo37fg8lufQJfRMzl9XY-YpQQsxpFEkSIpwB_8HexuNcsvaJu7uNo0xhpWgvqVOWJy6eWvKjuK734bnHbcUPAlJmm3rmx2C2kSckaWDrcoZJ9kSjDG6-ak/s1600/EV029A.png" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
Yllämainituista kolmesta perustapauksesta löytyy paljon eri variaatioita ja yhdistelmiä, esimerkiksi lukittavien reittien ja järjestysriippuvaisten puolilooppaavien systeemien osalta. En nyt kuitenkaan pura näitä sen tarkemmin, sillä ne ovat lähinnä erityistapauksia kolmesta yllämainitusta. Ja koska tämä teksti on jo nyt aivan liian TL;DR.<br />
<br />
On kuitenkin tärkeää tietää, millaisen rakenteen omaavaa peliä on pelaamassa. Joko tiedostetusti tai tiedostamattaan, mutta kunhan tietää. Täten välttää ainakin osan <i>"Oho ei mun tälle reitille pitänyt mennä, mites tässä pelissä vain yksi valintakohta oli...?"</i>-kämmeistä. Niistä kun saattaa seurata katkeria muistoja.<br />
Katkeria, katkeria muistoja..<br />
<br />
Yksi keino tämän realisoimiseen on se, että pelin edetessä laatii yksityiskohtaista flowcharttia. Itse kirjaan jokaisen valintakohdan vaihtoehdot sekä valitsemani vastausalkion erilliselle paperille.<br />
Reittikartta antaa hyvän visuaalisen kuvan siitä, miten pelissä on tullut edettyä ja miten peli on rakentunut. Ei esimerkiksi tarvitse ulkoa muistella, missä valinnassa oikein olisi saattanut tulla väärä valinta, kun löytää itsensä tuijottamasta bad endiä. Ja jää ihan konkreettisia muistoja teoksesta, jotain mitä tuijottaa vuosien päästä nostalgialasien läpi.<br />
Kannattaa kokeilla, suosittelen lämpimästi!Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-81489395082182011692012-11-03T00:35:00.001+02:002012-11-03T00:35:47.344+02:00Syyskausi 2012 - Episode of side-BTässä lupaamani kakkososa syyskauden alkupuoliskosta. Tällä kertaa tosiaan niitä aikuisia sarjoja aikuiseen makuun. Kaikki on diippiä kamaa ja parhaita sarjoja sitten Akiran ja mitä lie.<br />
Yleisön toiveesta jätin hashtagit omaan rauhaansa, yhden kerran kokeiluksi. Mistähän sekin idea tuli.<br />
Ykkösosa on <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2012/10/shokkipaljastus-syyskaudesta-kaikki-on.html" target="_blank">täällä näin</a>. <br />
<br />
<br />
<a name='more'></a><br /><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Shinsekai Yori</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB1WGxYr8cngKv00deTH84qpqoFLLPaoVAEVebCJKzBUP-dEim5fKRGsHNj06vwOaA0R6VOwIeAp6uaRO5iYRplzGvQPQWcruT5ryAjWyzXTnHvXMfNKxOs-c5EAaGxOR5eT8PSpz6-v1d/s1600/shinsekai.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB1WGxYr8cngKv00deTH84qpqoFLLPaoVAEVebCJKzBUP-dEim5fKRGsHNj06vwOaA0R6VOwIeAp6uaRO5iYRplzGvQPQWcruT5ryAjWyzXTnHvXMfNKxOs-c5EAaGxOR5eT8PSpz6-v1d/s1600/shinsekai.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Post-apokalyptisyys maistuu aina. Etenkin teokset, jotka sijoittuvat riittävän kauas tulevaisuuteen. Aikaan, jolloin uudet yhteiskuntarakenteet on jo saatu vakiinnutettua ja homma alkaa olla uudella ihmiskunnalla jo hanskassa. Viime kauden Jintai oli tällainen, kuten tämän kauden Shinsekai Yori. Genreltään ja tunnelmaltaan toki melkoisen erilaisia teoksia, mutta miljöön kannalta löytyy selviä yhteneväisyyksiä.<br />
<br />
<b>Shinsekai</b> pelaa miljöönsä todella hyvin: maailma on rakennettu uskottavaksi, kiinnostavaksi ja juuri sopivan yksityiskohtaiseksi. Etenkin uuden maailman biodiversiteettiin on selvästi panostettu: peltojen liepeiltä ja metsistä löytyy jos jonkinlaisia vipeltäjiä ja kasvilajeja, mistä sarja ei kuitenkaan jää burgeroimaan mitenkään tarpeettoman pitkäksi aikaa. Luonnolliset asiat onnistutaan kuvaamaan nimenomaan <i>luonnollisina</i>, eivätkä esimerkiksi sarjan hahmot tunnu kiinnittävän erikoisiin eläinlajeihin sen enempää huomiota kuin vaikkapa stadilainen puluun.<br />
<br />
Onkin riemastuttavaa seurata, kuinka sarjassa kaikki on niin erilaista, mutta silti niin <i>arkista</i>. Arkiset asiat ovat aina olleet arkisia ja tulevat myös aina olemaan arkisia. Vain nämä asiat itsessään muuttuvat ajan myötä.<br />
Tässä mielessä sarja tuo jossain määrin mieleen <b>Dennou Coilin</b>, jonka virtuaalimaailma oli hahmoille yhtä itsestäänselvyys kuin telekineettisyys tuntuu olevan Shinsekain lapsille. Kumpikaan sarja ei myöskään pelaa turhan paljoa hahmojensa varaan, vaan lähes kaikki tuntuvat animeskaalalla todella taviksilta ja keskenään samanlaisilta persoonilta. Eikä se minusta väärin ole, sillä kun saa hahmoista helposti uskottavampia ja helpommin samaistuttavia. Lapset kun tunnetusti on kaikki ihan yhtä pöhköjä. Eiku-<br />
<br />
Ehkä kovimmat miinukset Shinsekai Yorille tulee graafisesta laadusta. Ultratasaiset, harmaat väripinnat kun eivät yleensä oikein miellytä hienostunutta värisilmääni. Tätä on jonkin verran onnistuttu paikkaamaan väliin lyötävillä, filtterispämmityillä tarinakohtauksilla, mutta ne eivät tunnu oikein riittävän.<br />
Mutta onneksi sarja tarjoaa niin paljon muuta kivaa, mikä paikkaa puutteita. Esimerkiksi se alun kuoromölinä on aina yhtä siistiä kuunneltavaa. Kuten se ihana ED:kin.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Psycho-Pass</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw3_3AKcoQmN6lSY2Gekvs9A4ujaZ28R928jIUtKa3gmfufEZ0wCGnbjGA3wOMOAngK-I5p5rYAjMwT-bs6BQdhhRAbiSSmoZcK1OTsMpGfQFhXskE5BbMUO0WSX_jyBOc4e3b0CFqUef9/s1600/PP.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw3_3AKcoQmN6lSY2Gekvs9A4ujaZ28R928jIUtKa3gmfufEZ0wCGnbjGA3wOMOAngK-I5p5rYAjMwT-bs6BQdhhRAbiSSmoZcK1OTsMpGfQFhXskE5BbMUO0WSX_jyBOc4e3b0CFqUef9/s1600/PP.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Eli kuinka Urobuchi Gen vihaa maailmaa ja kaikkea siihen liittyvää.<br />
Kuulostanee jenkkiläisen vanhahomon Akira-pölinältä, mutta minua <b>PP</b>:n cyberpunkahtava dystopia-asetelma kutkuttaa jo melkoisesti. Yhteiskunta, jonka lähtökohtana on kansalaisten henkinen hyvinvointi, on jo itsessään varsin mielenkiintoinen idea. Yhtenä osasyynä tähän on lähiaikoina yleistyneet <i>"en päässyt hoitoon, vaikka hain"</i>-perustelut kouluammuskeluissa ja vastaavissa rähinöissä. Entä jos kaikki terapiaan joutavat pääsisivät terapiaan, kokivat sitä tarvitsevansa tai eivät? Tällä on puolensa ja puolensa.<br />
Viimeistään siinä vaiheessa ideasta tulee riemastuttava, kun asetelman hahmottelusta ja toteutuksesta laitetaan vastaamaan vanha kunnon Urobuchi. Parantava, hyvän mielen tarina on taattu!<br />
<br />
Urobuchilla tuntuu välillä vain olevan se ongelma, että tämä on ensisijaisesti kirjailija eikä TV-käsikirjoittaja. Myös erogen kirjoittaminen laskettakoon tässä kirjailijan työkuvaksi. <b>PP</b>:hen tuntuukin vähät väliä lipsahtavan irrallisia ja kömpelöitä infodumppauskohtauksia, joissa hahmot kertaavat toisilleen miljöön kannalta itsestäänselviä asioita. <i>"Me kaikki tiedämme tämän jo, mutta kerrataan nyt kuitenkin!"</i><br />
Nämä dialogit eivät tietenkään toimisi yhtään sen paremmin kirjallisinakaan, mutta paperi- ja softaformaatissa on reilusti enemmän tilaa vaihtoehtoisille selitysreiteille ja asiaa valottavien tilanteiden toteutuksille. 22*25min on todella lyhyt aika tarinankerrontaan.<br />
<br />
Hahmopuolella <b>PP</b> toimittaa kylmyyttä ja kyynisyyttä miellyttävän onnistuneesti. Niin sarjan latenttikriminaalit kuin kokeneet poliisitkin tuntuvat aivan yhtä paatuneilta ja sydämettömän konemaisilta. Muuten hyvä, mutta hahmoihin ei saa oikein otetta kun nämä eivät avaa sydäntään toisilleen. Ja koska hahmot eivät avaa sydäntä toisilleen, ei sydän aukene katsojallekaan. Hahmoista kun ei tiedetä oikeastaan mitään, mistä nämä eivät keskenään suostu puhumaan. Kaikkien ollessa tuppisuita jää katsojalle helposti vaikutelma, ettei kukaan tule sarjassa yhtään vastaan. Ruudun takaa ei kuulu vastauksia, vaikka sille kuinka huutelisi.<br />
Tämä toisaalta tehostaa vaikutelmaa päähenkilön Akanen kuplastamaailmasta. Tämä selvästi odotti pääsevänsä vahvan yhteishengen omaavaan, motivoituneeseen ja järjestäytyneeseen työyhteisöön, mutta vastassa odottikin lauma kylmäverisiä tappajia. Yritä siinä sitten sulautua positiivisen asenteen voimin joukkoon. Jossain määrin odotan sitä hetkeä, kun Akane murtuu ja siirtyy tiiminsä kanssa samoille kyynisille aallonpituuksille.<br />
Tämän kirjoittajan kohdalla se ei todellakaan tunnu mahdottomalta ajatukselta.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Zetsuen no Tempest</b> (ja <b>BTOOOM!)</b></h3>
<h3>
</h3>
</div>
<br />
<div style="text-align: right;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdkVDvwo5DZPeF4Ja2APm7YoTqcPHdDd870TIgjBsKxOOZY75m5k1MBvEFOBEWmVC4RZgfKHHvjg8FNiBBSTppPxyWLtufl4Lu-rlvLVSrJc4Kzm-fd0tDK6d0QZZ-x1_XeI8lzKwKxUuy/s1600/Zetsuen.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdkVDvwo5DZPeF4Ja2APm7YoTqcPHdDd870TIgjBsKxOOZY75m5k1MBvEFOBEWmVC4RZgfKHHvjg8FNiBBSTppPxyWLtufl4Lu-rlvLVSrJc4Kzm-fd0tDK6d0QZZ-x1_XeI8lzKwKxUuy/s1600/Zetsuen.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Rakastan <b>Zetsuen no Tempestiä</b> ja <b>BTOOOM!</b>:ia. Ne ovat niin övereitä, tuovat ihan mieleen rakkaita muistoja Muv-Luvin alkupuoliskolta. Niiltä vanhoilta hauskoilta ajoilta, kun Yuuya vielä raivostui suunnattomasti jok'ikisestä asiasta. Good times.<br />
<br />
Todennäköisesti katsoisin kummankin sarjan alusta loppuun, jos minulla olisi käytettävissäni rajaton määrä vapaa-aikaa koko kauden ajan. Valitettavasti kuitenkin omaan myös piirrettyjen ulkopuolisen elämän, joten ainakin toinen näistä saa luvan väistyä. Näillä näkymin<i> se toinen</i> on <b>BTOOOM!</b>, se ei vain yllä samalle tasolle kuin Tempest.<br />
<br />
Tempestissä on selvästi <i>sitä jotain</i>. Jotain...upeaa. Ainakin siinä on:<br />
<b>-tumman harmaa värimaailma</b><br />
<b>-tiukkoja taikataisteluita salaisten velhojärjestöjen kesken</b><br />
<b>-maailmanloppu tai vähintään Pahoja Suunnitelmia</b><br />
<b>-paljon DIIPPEJÄ Shakespeare-lainauksia</b><br />
<b>-taustamusiikkina eurooppalaisen klassisen sävyistä viulunvengutusta </b><br />
<b>-hahmoja, jotka näyttävät aina joko vihaisilta tai alakuloisilta</b><br />
<b>-Koyama Rikiya</b><br />
<br />
Toisin sanoen suosin <b>Zetsuen no Tempestiä</b> BTOOOM!:in yli lähinnä, koska se on näistä kahdesta chuunimpi vaihtoehto. Mieluummin seuraan tahattoman koomista tummaa taikateemaista animea, kuin vastaavaa väkivalta- ja sufferointimässäilyä.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Chuunibyou demo Koi ga Shitai!</b></h3>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmXr0M92PJZdODQ-9qSeE9orOscUg8zTZR7KzQvD9JPh1YLGMi8kOcMOmqT89731WGJ6n-CdZblcDMOzIvXq5CghO4A-XMfMKAvwnCGnTAfgSit5nomBXTRF1_1La_o8zfu_lBDL8fNPVZ/s1600/chuunikoi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmXr0M92PJZdODQ-9qSeE9orOscUg8zTZR7KzQvD9JPh1YLGMi8kOcMOmqT89731WGJ6n-CdZblcDMOzIvXq5CghO4A-XMfMKAvwnCGnTAfgSit5nomBXTRF1_1La_o8zfu_lBDL8fNPVZ/s1600/chuunikoi.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Se sarja, joka selventää hyvin eron chuunin ja chuunibyoun välillä. Olen kuullut villejä huhuja, että jotkut tosissaan odottivat PV:iden pohjalta saavansa menevän chuunisarjan, mutta joutuivat tyytymään koulukomediaan chuunibyou-hahmoilla. Niin käy joskus, kyllähän Hyoukankin odotettiin esittelevän ennen pitkää tarinan päämysteerin, jota sitten pyöritettäisiin lopun sarjaa. Kaikki ne <i>"Onhan tämä kieltämättä lähtenyt melko verkkaisesti käyntiin, mutta onneksi näitä jaksojakin on vielä vaikka kuinka!"</i>-kommentit, ah!<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table>
Chuunikoi suoriutuu tässä mielessä selvästi paremmin, sillä se nollaa jo ensimmäisessä jaksossa kaikki toiveet taikavoima-asetelmasta. Ketään tuskin haittaa sekään, että sarjan nimessä mainittu romanssipuoli jätetään hautumaan ja pääpaino lyödään vaihtelevaan hassutteluun ja yleiseen hengailuun. Rakkaustarinoiden kertomisessa kun on vähintäänkin suotavaa, että asiat käydään läpi verkkaiseen tahtiin. Hahmot on hyvä tutustuttaa ensin katsojalle sekä toisilleen, ja vasta sitten lähteä kytkemään näiden välille pinkkiä kipinöintiä.<br />
<br />
Eikä ainakaan minua haittaisi yhtään, vaikka romanssipuoli unohdettaisiinkin teoksesta lähes kokonaan. Sarja jaksaa viihdyttää minua jo tällaisenaan mitä mainioimmin, lähinnä vahvoilla hahmoillaan, huumorillaan sekä KyoAnin hurmaavilla kuvituksilla. Niillä pääsee jo pitkälle.<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
*</div>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Näiden sarjojen ohella listallani pyörii <b>Robotics;Notes</b> sekä <b>Sakurasou no Petto na Kanojo</b>, sekä ainakin miljoona aiemmilta kausilta jatkunutta sarjaa.<br />
<br />
Näistä <b>Robonon</b> uskon toimittavan jotain mielenkiintoista, kunhan sille vain antaa aikaa. Olihan saman saagan Steins;Gatessakin melko hidas startti, jonka jälkeen joka jakso oli täyttä voittoa. Tai hidas ja hidas, mitä nyt yksi päähenkilöistä kuoli jo ensimmäisessä jaksossa.<br />
Tähän mennessä Robotiikan;Muistiinpanot on kuitenkin tuntunut melko tylsältä ja näyttänyt turhan pelkistetyltä. Mutta vielä jossain jaksossa tämä sarja pyöräyttää tapahtumat kunnolla käyntiin. Vielä jossain...<br />
<br />
<br />
<b>Sakurasousta</b> fiilikseni voi tiivistää melko hyvin yhteen screenshottiin:<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-TefVW7awYabTvLl6zsrzfKlNKR4YfNj650wf8nZeY1w3JmhrHeNtlinIhHCna38YTrlwRkS0U9rRMznADN-2GRvKkPos8bqosyYGrh5JTD1yIXb7xXRF6b7hyzygOt4WKsgsd2w_5fX6/s1600/sakurasou.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-TefVW7awYabTvLl6zsrzfKlNKR4YfNj650wf8nZeY1w3JmhrHeNtlinIhHCna38YTrlwRkS0U9rRMznADN-2GRvKkPos8bqosyYGrh5JTD1yIXb7xXRF6b7hyzygOt4WKsgsd2w_5fX6/s640/sakurasou.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Voi MC:tä</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Joka jaksosta tuntuu jäävän päällimäisenä mieleen se, kuinka muut asuntolalaiset rääkkäävät päähenkilöä. Ilmeisesti ihan vain koska voivat niin tehdä. Tilanteet on ilmeisesti yritetty kasata hauskoiksi, mutta ainakin minulle niistä tulee lähinnä paha mieli. Ei ole kiva seurata vierestä, kun pahaatahtomatonta hahmoa höykytetään täysin perusteetta. Eikö pelkkä MC:n alemmuuskompleksi kämppiksiään kohtaan olisi riittänyt myötätunnon lähteeksi? Täytyikö näistä muista hahmoista muka oikeasti tehdä tällaisia kusipäitä? En ymmärrä logiikkaa tämän takana.<br />
Kidutan itseäni, mutta katson tätä silti viikottain.<br />
<br />
<br />
Lisäksi odottelen yhä taikatyttösarjaa Haitai Nanafaa sekä uutta Initial D:tä. Enköhän kuitenkin keksi jotain, mitä katson näitä kahta odottaessa. Tarjontaa ainakin löytyy.Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-85971727464017650682012-10-22T11:53:00.004+03:002012-10-22T12:01:05.777+03:00Shokkipaljastus syyskaudesta: Kaikki on parasta!<br />
Kävi niin, että syksy saapui.<br />
Jälleen kerran se saapui.<br />
Syksyn myötä saapui myös arki.<br />
Kouluineen kaikkineen saapui arki, pisti pisteen vapaapäiville ja velttoudelle. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyzk5j7MhyDx2gqBI2ZI6lfqOSy0yx3cqF31tMA4LmAvp1nDNRqJ-cew25VQtXmQKfZebnVyuYWt2YVBDWd2VzC0oco-S9X4FTIBjkJ9LCon-Xrjb0QgQ6wW-R9khCzVWdFKLpsS_4pUQX/s1600/BYEBYE_MOE.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
Saapuivat myös syysanimet, veivät viimeisetkin rippeet vapaa-ajasta.<br />
<div style="text-align: center;">
<b>Bye Bye, luppoaika.</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyzk5j7MhyDx2gqBI2ZI6lfqOSy0yx3cqF31tMA4LmAvp1nDNRqJ-cew25VQtXmQKfZebnVyuYWt2YVBDWd2VzC0oco-S9X4FTIBjkJ9LCon-Xrjb0QgQ6wW-R9khCzVWdFKLpsS_4pUQX/s1600/BYEBYE_MOE.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyzk5j7MhyDx2gqBI2ZI6lfqOSy0yx3cqF31tMA4LmAvp1nDNRqJ-cew25VQtXmQKfZebnVyuYWt2YVBDWd2VzC0oco-S9X4FTIBjkJ9LCon-Xrjb0QgQ6wW-R9khCzVWdFKLpsS_4pUQX/s1600/BYEBYE_MOE.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
Syyskausi vaikuttaa monella tapaa mielenkiintoiselta. Hirmuinen määrä viihdyttäviä sarjoja, jonka lisäksi myös kauden rakenne on jännää katsottavaa. Pääpaino tuntuu menevän ns. tyttöjen sarjoille: lähinnä nyt lukuisiin sohjosarjoihin ja siihen siniseen chuuni-fujoshipanderointiin. Pyörii seassa pari taikatyttösarjaakin, Precure ja Nanafa.<br />
Syksy on siis jo tässä mielessä parasta kamaa ikinä, hyvää ihmissuhdesohjoilua ja taikatyttöilyä kun katsoo vähintäänkin mielellään.<br />
Hyvänä kakkosena kauden jakaumassa pyörii sitten läjä synkkiä, diippejä sarjoja "aikuiseen makuun." Psycho Passit, Btoomit ja sen sellaiset. Halukkaille on siis tarjolla vaihtoehtoja kaikelle tunnepelleilylle, joka ehkä joillakin aiheuttaa epävarmaa oloa ja ahdistusta.<br />
Uusia moe- ja otakusarjoja tuntuu alkaneen aavistuksen verran vähemmän, ainakin jos laskuihin otetaan mukaan vain hyvät moe- ja otakusarjat. <br />
Ruudussa pyörii myös sata ja yksi lelusarjaa, mutta niitä nyt ei kukaan katso. Tai minä ainakaan.<br />
<br />
Katsomislista näyttää tällä kaudella sen verran pitkältä, että taidan suosiolla jakaa postauksen kahtia. Ei tästä muuten tulisi mitään. Hashtagien kera:<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Tonari no Kaibutsu-kun</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNQ1Aib6eTUesKLblsLlfFfWNBAzz84nzLnFeuXyjYZDRRxJFr1mJQUhrpt33nPvN5Z0XY1KHfaSKj1mBz2feErsNJIGVgXVljf6C9dEY4_NQu5tmc4pAuN3SVxWh4ncv2J7gZuMq4oeN_/s1600/kaibutsu.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNQ1Aib6eTUesKLblsLlfFfWNBAzz84nzLnFeuXyjYZDRRxJFr1mJQUhrpt33nPvN5Z0XY1KHfaSKj1mBz2feErsNJIGVgXVljf6C9dEY4_NQu5tmc4pAuN3SVxWh4ncv2J7gZuMq4oeN_/s1600/kaibutsu.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ihana katsoa taas sohjosarjaa, josta tulee lämmin fiilis sisälle ja hymy huulille. <b>Kaibutsu-kunin</b> tapauksessa suuri osa tästä lienee <i>Kimi ni Todokesta</i> tutun ohjaajan Kaburaki Hiron ansiota, herra todellakin osaa hommansa. Erityisesti laajan ilmeskaalan taitava hyödyntäminen jaksaa viihdyttää jaksosta toiseen.<br />
Loput sarjan nerokkuudesta tulleekin sitten tiiviistä ja mahtavasta hahmokaartista. Pääkolmikkoon on saatu miellyttävän monenlaisia persoonallisuuksia, jotka pelaavat hyvin yhteen. Selviten jako näkyy koulumenestyksessä, jota sarjassa alleviivataan ahkeraan tahtiin: on raa'an työnteon ja treenin kautta menestyvä, kylmä Shizuku, väärinymmärretty nero Haru sekä suosittu, mutta yksinäinen toope Asako. Hahmoista jokainen tuntuu olevan yhtä lailla hukassa sekä itsensä, että ympärillä pyörivän maailman ja ihmisten suhteen, mitä on aina hauska seurata. Tällainen hahmokaarti alkaisi helposti elää omaa elämäänsä ihan itsestään, ja pienillä virikkeillä ruokittuna siitä saisi irti vaikka mitä. Niin komediaa kuin draamaakin.<br />
<i>"Team sosiaalisesti kyvyttömät"</i>-teema sotkettuna romanttiseen komediaan on oikein herkullinen asetelma, joka tuntuu jossain määrin kimitodolta johon heitetty ripaus haganaita. Ehkä vähän ruma vertaus, haganain animesovitus kun oli mitä oli, mutta ideana tämä on oikein maukas ja toimiva.<br />
Kolmen ensimmäisen jakson perusteella kauden parhaimmistoa, lähinnä komediapuolen ja dynaamisen hahmokaartin ansiosta. Ehkä draamapuolikin pyörähtää jossain välissä vahvemmin käyntiin. Kolmosjakso ainakin lupaili jotain sen suuntaista.<br />
<a href="https://twitter.com/search?q=%23tk_anime&src=hash" target="_blank">#tk_anime</a><br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Sukitte Iinayo</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZQpBRkuk35aZOK4DS50Q_jw7IayEcl8eWEvelN1uPn6K1GqvpW0ql4H8Tc08Gl8wNuGEA4tv2Y12nnUQzRmCobdyPk_f-4jZ6BMaBnEkfmQcyAFzAnLbhftQHXnLLukEiBWaN4qXkmcSm/s1600/sukitte.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZQpBRkuk35aZOK4DS50Q_jw7IayEcl8eWEvelN1uPn6K1GqvpW0ql4H8Tc08Gl8wNuGEA4tv2Y12nnUQzRmCobdyPk_f-4jZ6BMaBnEkfmQcyAFzAnLbhftQHXnLLukEiBWaN4qXkmcSm/s1600/sukitte.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Sukittesta</b> irtoaa paljon samansuuntaisia fiiliksiä, kuin <b>Kaibutsu-kunista</b>. Pitkälti ihan jo siitä, että molemmat ovat alkufiiliksiltään suorasukaisia romanssisohjoja kouluasetelmalla. Päähenkilötytötkin ovat molemmat eristäytyneitä ja ulospäin kylmän oloisia. Kouluarvosanat sentään on tässä jätetty pois kuvioista, ainakin näin toistaiseksi.<br />
Sukitte on kuitenkin monessa suhteessa aivan erilainen teos. Tuntuu nimittäin, kuin tästä olisi otettu kaikki hauska pois ja tilalle olisi lyöty vakavan oloisia ihmissuhdesotkuja. Tänne se Kaibutsu-kunista unohtunut draama siis katosi!<br />
En välttämättä ole ihan OK tämän kanssa. Toisaalta katsoisin koskettavaa ja vahvaa ihmissuhdedraamaa oikein mielelläni, mutta toisaalta taas haluaisin että päähenkilöllä olisi edes toisinaan hyvä olla. Ainakin parin ekan jakson ajan on tuntunut siltä, että Mei kokee itsensä <i>voimattomaksi</i> ympärillä jyllääviä voimia ja ihmisiä vastaan. Tämä tunne sitten tarttuu katsojaan siten, että päähenkilöä käy lähinnä sääliksi ja pahoittaa itsekin mielensä. Tämä on mielestäni tärkein ero Sukitten ja Kaibutsu-kunin välillä: suurin osa jälkimmäisen hauskuudesta tulee nimenomaan siitä, että sitä mukaan kun Shizuku löytää kapuloita rattaistaan, tämä siirtää niistä osan muiden rattaisiin. Kuin bossi. Mei taas tuntuu luovuttavan tilanteessa kuin tilanteessa lähes välittömästi, mennen vain virran mukana. <i>"Valitanpas pojalle, ettei tyttöjä saa noin vain pussailla! Ai nyt se pussas lisää, oh well.."</i> nyt esimerkiksi.<br />
Toisaalta eihän sarjojen aina tarvitse olla hilpeän iloisia ja hauskoja, on ne negatiivisetkin tunteet kokemisen arvoisia. Viime kaudella esimerkiksi pyöri sellainen sarja kuin Natsuyuki Rendesvouz, jos kukaan muistaa. Ongelmana on lähinnä se, että tällä kaudella pyörii näitä masentavia sarjoja muutenkin ihan tarpeeksi. Hilpeää Urobuchia ja sen sellaista.<br />
Tai mistä sitä tietää, vaikka Sukittesta parin jakson sisään kehkeytyisikin lämminhenkinen ja kiva sarja. Toivon hartaasti. <br />
Tällä hetkellä jatkan Sukitten tuijaamista lähinnä siksi, että se tukee sisarsarjaansa Kaibutsu-kunia niin hyvin. Ei ehkä itsenäisenä teoksena yhtä vaikuttava, mutta katsoisin tämän ilman Kaibutsu-kuniakin. Vähintäänkin iki-ihanan Okazaki Ritsukon OP:n vuoksi.<br />
<a href="https://twitter.com/search?q=%23suki1174&src=hash" target="_blank">#suki1174</a><br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Kamisama Hajimemashita</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGffaklDEtzrZbrSSNPVjf1_WOIUodW73qrBmHntFXmY9eJuNUcLnn-fh3JaTqoAnluKgG7_Dh2JF19xhA3H9IFuxj9tehzMvCRx291Y4nJkabILxE9g52fwxcuzEt4efI4E652iiI5UVJ/s1600/mikagesha.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGffaklDEtzrZbrSSNPVjf1_WOIUodW73qrBmHntFXmY9eJuNUcLnn-fh3JaTqoAnluKgG7_Dh2JF19xhA3H9IFuxj9tehzMvCRx291Y4nJkabILxE9g52fwxcuzEt4efI4E652iiI5UVJ/s1600/mikagesha.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb6JwS_vfhTddOpT6El2AHfPuJXHMfjzNolDl2pFQlWBRBJPjXebU9LmO1ah2vVj6ktXRtZG4tfyK2AH_w1ijPk-_A36ewO8tFBfgpowiiHqNyFAdWaBAyeoDk0J505IYLDt9n0rQcUji9/s1600/K.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><br /></a>Ja jos puhutaan ilkeiden hahmojen suhteesta päähenkilöön, vie <b>Mikageshan </b>tiimi voiton. Tässä sarjassa hahmot tuntuvat tunkevan kapuloita kilpaa toistensa rattaisiin, eikä päähenkilö Nanami todellakaan ole kisassa häviöllä. Nanami saattaa jopa röllätä pahiten kaikista. Esimerkiksi tekemällä sarjan pääbishistä kettupojasta elinikäisen<sup><span style="font-size: xx-small;">(?)</span></sup> orjansa ja muita "pieniä tempauksia."<br />
Sarjan huumori on jokseenkin mielenkiintoista. Pääpaino on eräänlaisessa verbaalisessa ja henkisessä slapstickissä, yllättävän kovilla panoksilla pelattuna. Esimerkiksi koko orja-asetelma on moraalisesti vähintäänkin kyseenalainen. Yleisenä juonikuviona tuntuu myös olevan se, että yllättäen ilmaantuu verenhimoinen bishidemoni, joka himoitsee päähenkilön henkeä, kunnes tämän henkilökohtainen kettupoika pelastaa tilanteen. MC toruu molempia ja kaikki ovat onnellisia.<br />
Vakavatkin tilanteet osataan siis kääntää hauskoiksi ja meneviksi, yleisemmälläkin tasolla kuin vain esittämällä hahmojen <i>"Ai henki meinasti mennä? Haha, ei siinä mitään! Sattuuhan näitä!"</i>-reaktioita. Lähinnä tehokeinona käytetään juuri aiemmin mainittua tasapuolisuutta ja sitä, että hahmot taistelevat vastaan. Yksipuolisesta höykytyksestä kun tulee monessa sarjassa paha mieli, vaikka tilanne olisi yritetty esittää kuinka koomisena hyvänsä.<br />
Mikagesha on kyllä kauden positiivisin yllättäjä, joka meinasi alun perin jäädä kokonaan väliin fägin promokuvan ja turhan oloisen juonikuvauksen vuoksi. Niiden alta kuitenki paljastui riemastuttavan ilmeikäs ja menevä sohjokomedia hauskoilla hahmoilla varustettuna. Voittoa!<br />
<a href="https://twitter.com/search?q=%23Mikagesha&src=hash" target="_blank">#mikagesha </a><br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>K</b></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb6JwS_vfhTddOpT6El2AHfPuJXHMfjzNolDl2pFQlWBRBJPjXebU9LmO1ah2vVj6ktXRtZG4tfyK2AH_w1ijPk-_A36ewO8tFBfgpowiiHqNyFAdWaBAyeoDk0J505IYLDt9n0rQcUji9/s1600/K.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb6JwS_vfhTddOpT6El2AHfPuJXHMfjzNolDl2pFQlWBRBJPjXebU9LmO1ah2vVj6ktXRtZG4tfyK2AH_w1ijPk-_A36ewO8tFBfgpowiiHqNyFAdWaBAyeoDk0J505IYLDt9n0rQcUji9/s1600/K.jpg" width="640" /></a><b> </b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtv3Px3-iNiYrZAk86SJYrATFkQ1MKte-W5spbb_CZOo-DiCWTxbAYWzRhy2FJvdnKWkmgbvOAwpWsoaA2jX8kjpZJxffUTBU8i8qt7Ol36CVLvUvnbYrAmwCpweJA7KjG4u8ohuirx-vq/s1600/K01.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtv3Px3-iNiYrZAk86SJYrATFkQ1MKte-W5spbb_CZOo-DiCWTxbAYWzRhy2FJvdnKWkmgbvOAwpWsoaA2jX8kjpZJxffUTBU8i8qt7Ol36CVLvUvnbYrAmwCpweJA7KjG4u8ohuirx-vq/s1600/K01.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJd9OJZxQF4uU6D_zEFL8voQ1YnX2gahswUFrmU9RhQ2XzIw6mAUHV1_DmQFdiBtH7-r2IUfkjFqmfUbFVYfflkOrJt2PplFTY9cx-MtDwyKEIM4cB9TH4Gpd5lfz9rpiQl-Kbf4xTu9_a/s1600/K02.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJd9OJZxQF4uU6D_zEFL8voQ1YnX2gahswUFrmU9RhQ2XzIw6mAUHV1_DmQFdiBtH7-r2IUfkjFqmfUbFVYfflkOrJt2PplFTY9cx-MtDwyKEIM4cB9TH4Gpd5lfz9rpiQl-Kbf4xTu9_a/s1600/K02.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJhCToP-ZSz-ZZIh6Fr4YD6jigJADdnZ2mvs4Ud06e8m1REMIdKAf1AKG2TvjsKQy6gTiFltMqbFupGm-awKO9y8oIkTmAI83owotZXcGsJhgozd_6K8YY4mLaz1LNJf96LU_yp-S5Jtep/s1600/K03.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJhCToP-ZSz-ZZIh6Fr4YD6jigJADdnZ2mvs4Ud06e8m1REMIdKAf1AKG2TvjsKQy6gTiFltMqbFupGm-awKO9y8oIkTmAI83owotZXcGsJhgozd_6K8YY4mLaz1LNJf96LU_yp-S5Jtep/s1600/K03.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-T5YQ1MNOBMFXN99S78v9cK9K32uoKECyIcucy54KmNjOPptHeeBLs1VhOai5j25_6KyX9S9VQlUo8wOSHbQToSRBrjtZDNbnu_4FRxKCmrW70QEo-fbW0DioNhU1aL3tLA3tayJvN-vs/s1600/K04.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-T5YQ1MNOBMFXN99S78v9cK9K32uoKECyIcucy54KmNjOPptHeeBLs1VhOai5j25_6KyX9S9VQlUo8wOSHbQToSRBrjtZDNbnu_4FRxKCmrW70QEo-fbW0DioNhU1aL3tLA3tayJvN-vs/s1600/K04.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaHmN4uTCrwDo8DdNwOmyxArrRmyNvpFHIBibrRRNKJ91BxAb6DZoCTxPCBz-avuuxCPWRqAY4Fmg4e0ftP1MUzCf6IuweK__yHXaPmG5w0AvqwKcAWCVjUv_HVY0r7PXx46sIsFCIWW_I/s1600/K05.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaHmN4uTCrwDo8DdNwOmyxArrRmyNvpFHIBibrRRNKJ91BxAb6DZoCTxPCBz-avuuxCPWRqAY4Fmg4e0ftP1MUzCf6IuweK__yHXaPmG5w0AvqwKcAWCVjUv_HVY0r7PXx46sIsFCIWW_I/s1600/K05.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i><tähän chilliä pianopimputusta> </i></div>
<br />
<b>K</b>:ssa on upeat taustat. Ei luoja, katso nyt kaikkia noita taustoja. Tuossa ylhäällä noin. Yksityiskohtaiset, kauniisti valaistut taustat. Siistin viileä sinisen lähiväriharmonia, jossa tyylikäs kontrasti valkoiseksi asti ylivalottuneiden kohtien ja pikimustien sydänvarjojen välillä. Jokaisen teräspalkin ja tiilenpään piirtämiseen on upotettu tonneittain rakkautta.<br />
<b>K</b> uhkuu myös sulavaa, huoliteltua animaatiota. Yksityiskohtaisten liikekohtausten taustalla paistaa yhtä upeita taustoja, kuin sarjassa muutoinkin ja framerate paukkuu silti taivaallisissa lukemissa. Ei näitä voi edes gifuttaa, kun tiedostokoot räjähtäisivät käsistä.<br />
<b>K</b> pyörittää upeiden taustojen ja liikesarjojen ohella myös tunnelmallisen rauhallista musiikkia. Pianomelodiat hivelevät korvia ja sarjan maailmaan on siten helppo uppoutua, antaa virran viedä mukanaan. <i>境界線Set me free.</i><br />
<b>K</b>:n ääninäyttelijäkaarti on niin upea, että sen käytön voisi laskea erilliseksi, taustamusiikkeihin verrattavaksi musiikkilajiksi. Tästä löytyy Sawashiro Miyuki ja ainakin miljoona toinen toistaan kuumempaa miesääntä. Matalia ja vähän korkeampia ääniä löytyy kyllä riittämiin, ihan mikä omaan makuun parhaiten sopii.<br />
<b>K</b> on aivan mahtava sarja. En vain vielä kolmen ensimmäisen jakson perusteella osaa sanoa, mitä se yrittää sanoa ja miksi. Mikään kun ei ole vielä edennyt oikein mihinkään, hyvä kun mitään on edes alettu käsittelemään. Kevyeen juonikaareen, joka normaalisti olisi käyty ensimmäisessä jaksossa kokonaan läpi, uhrattiin kolme kokonaista jaksoa. Poikien ruoanlaittoa ja hippaleikkejä ja sen sellaista. Ja hahmoistakin tuli tässä ajassa tutuiksi noin kaksi kappaletta ja muutama melkein tutuksi. Ensi jaksossa päästäänkin sitten takaisin kouluun valmistelemaan kulttuurijuhlaa ja hassuttelemaan hiemän lisää.<br />
<b>K</b> on 13:sta jakson originaalisarja. Jos tämä haluaa vielä jostain kertoa, tullee ennen pitkää kiire.<br />
<b>K</b> on silti upea. Kertoi se mistä tahansa, tai oli kertomatta mistään. ;_;<br />
<a href="https://twitter.com/search?q=%23anime_K&src=hash" target="_blank">#anime_K </a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Näistä en pitkiä pätkiä jaksa kirjoittaa: <br />
<b>Aikatsu</b> olisi muuten ihan keskiverto-jees 5-6/10, jos siinä vain ei olisi näin käsittämättömän rumaa 3D-animointia. Näyttää lähinnä siltä, kuin kyseiset kohtaukset olisi napattu suoraan alkuperäisestä pelistä. Se voi pelistä riippuen olla hyvä tai huono asia, mutta nyt ei oikein toimi. Katson silti, lähinnä koska en ole yhtään idolianimea vielä kestänyt loppuun. Ehken tätäkään, mutta se on sen ajan murhe.<br />
<b>Magista </b>en näin parin jakson perusteella ole saanut muodostettua kovin vahvaa mielipidettä. Fantsushounen kun ei tarkalleen ottaen ole minulle ihan se rakkain osa-alue animessa ja mangassa, joten katson tätä jokseenkin sivusilmällä. Eiköhän tämä kuitenkin tule loppuun asti vilkaistua, kunhan ei venähdä miksikään vuoden pituiseksi rallatukseksi.<br />
<b>Onii-chan dakedo ai sae areba kankeinai yo ne</b>, eli <b>OniAi</b>. Mistä näitä pitkänimisiä imouto-ranobesovituksia oikein tulee? Vaikka Oniaista ei näyttäisi kehkeytyvän nakaimoon verrattavaa mestariteosta, tuntuu se vähintäänkin katsomisen arvoineselta sarjalta. Vähintäänkin, koska se taitaa myös olla kauden ainoa Aito haaremisarja. On siinä myös kivoja koulupukuja ja hillittömän näköisiä hymysuita, joten pakkohan se on katsoa.<br />
<b>Girls und Panzer </b>mahtuu kauden hömppäslottiin juuri sopivasti, yhdessä oniain kanssa. Näköjään tätä jaksaa jopa katsoa, toisin kuin erästä rynkkysarjaa parin kauden takaa. WWII-tankit kun tunnetusti ovat paljon kiinnostavampia kuin mitkään tylsät käsiaseet. Nyt jos vielä joku hahmoista olisi edes vähän kiinnostava.<br />
<b>Little Busters</b> tulee katsottua ainakin parista syystä: 1) se on kauden ainoa VN-sovitus ja 2) Key:n teos joltain muulta studiolta kuin KyoAnilta mitä tämä on minä en edes. Parin ensimmäisen jakson perusteella en kyllä ole kovin vakuuttunut sarjasta, oikein millään osa-alueella. Suurimmalle osalle hahmoista en lämpene oikein yhtään, eikä tämä nyt mitään silmä- tai korvakarkkiakaan ole. Huumoripuolikin jää melko keskiverroksi ja mitäänsanomattomaksi. Saa nähdä kestänkö kaikki 26 jaksoa, yritän ainakin.<br />
<b>Hidamarin</b> neljäs kausi on vähintään yhtä hauskan leppoisaa katsottavaa, kuin kaikki aiemmatkin kaudet. Leveät naamat tuovat kasvoilleni leveän hymyn viikko toisensa jälkeen ja jokaisen 25-minuuttisen jälkeen maailma tuntuu vähän vähemmän pahalta paikalta elää. Tätä on onni.<br />
<b>Hayaten</b> uuden kauden katsominen sattuu ja tekee kipeää, lähinnä koska sen uudet hahmodesignit ovat niin käsittämättömän rumia. En kuitenkaan kehtaa dropata, koska on se yhä Hayate no Gotokua. Ei Hayate no Gotokua dropata. Ei ainakaan näin pian, vaikka näyttäisi miltä. Mutta jos muutkin osa-alueet riistäytyvät käsistä, saattaa sarja lipsahtaa katsomislistalta teille tuntemattomille.<br />
<br />
<br />
<br />
Siinä kaikki tältä erää. Lähipäivinä kakkososa, jossa <b>Diippejä sarjoja Aikuiseen makuun</b>.Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-90185373419723239832012-10-08T09:20:00.001+03:002012-10-22T12:01:17.837+03:00Kesäkausi 2012, se päätösosa<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh87bBpWonU4A-_sKqoi4gn_ixdlI9EGO2JQS_ZN0zWVBaVuSaoie5qcOcQae4_4v9V9-l3DvPi4CpwGbLUdIknaLTXB2cx409nYPnk9wma3_aBZtn5s2ZWjjWybWcW-b4c-a5LkAm_uQzw/s1600/minaenedes.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh87bBpWonU4A-_sKqoi4gn_ixdlI9EGO2JQS_ZN0zWVBaVuSaoie5qcOcQae4_4v9V9-l3DvPi4CpwGbLUdIknaLTXB2cx409nYPnk9wma3_aBZtn5s2ZWjjWybWcW-b4c-a5LkAm_uQzw/s640/minaenedes.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tiivistetyt fiilikset kaudesta.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kesä loppuu, kesän sarjat loppuu. Syyslukukausi alkaa, kaikkia syyskauden sarjoja ei vain ehdi katsoa mitenkään.<br />
;_;<br />
Mutta syyskaudesta lisää myöhemmin, tässä välissä on hyvä vilkaista menneisiin. Miettiä, mitä kaikkea sitä tulikaan tuijattua.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<br />
<a name='more'></a><br /></div>
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Jinrui wa Suitaishimashita</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8066bmuk6eBK8FmB4CIM5yhYJRTr8mYlhZeLpUlFWs_uJdlII1C-yq2k9KbaBXdY0Rw_BvYAevf-6JgUXVSYKRJyN9Kv6fx_Oayv0zLb5KUBtHm5Z2oTkWqMKeoN6T_ZlQwBpxz6KG4wY/s1600/tonttu.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8066bmuk6eBK8FmB4CIM5yhYJRTr8mYlhZeLpUlFWs_uJdlII1C-yq2k9KbaBXdY0Rw_BvYAevf-6JgUXVSYKRJyN9Kv6fx_Oayv0zLb5KUBtHm5Z2oTkWqMKeoN6T_ZlQwBpxz6KG4wY/s1600/tonttu.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Jintai </b>jaksoi kuin jaksoikin olla loppuun asti miellyttävä seurattava. Satiiri oli osuvuudessaan ja ennen kaikkea <u>hauskuudessaan</u> varsin toimivaa tavaraa. Ääriviivaton, kirkkaan pastellivärinen väritystyyli toi jossain määrin mieleen kesäisen Tsuritaman, mutta oli silti selvästi ihan oma juttunsa. Äänikaartikin oli varsin kiitettävälle tasolle kasattu.<br />
Jokainen arkki oli mielestäni viihdyttävä, joskin välillä taso putosi ehkä askeleen verran. Ei se mitään, sillä <i>"erittäin viihdyttävästä"</i> alempi askel on vielä <i>"viihdyttävä."</i><br />
Lisäksi monologivetoiset teokset saavat allekirjoittaneelta lähes automaattisesti plussapisteitä. Monologit yksinkertaisesti on jo itsessään tehty voitosta. Saati sitten, jos ne on kirjoitettu näin toimivasti ja niitä puhutaan näin miellyttävällä äänellä.<br />
Omalla listalla kauden paras, nautin todella. Totta vie. Niinkin paljon, että melkein jo harkitsen alkuperäisiin tutustumista.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Koi to Senkyo to Chocolate</b></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVVthrPcl-9WftO_RIAeqhZaUPhKYrFoWiAlo5UrAJMz7wWn56rhE89EoqxQ9eLCiIDKVc8mItrvQa6tRm64Zq6CrAWZYTzw29C5FnsTW3uZbCBL21BOAALnOZETVFk8ZuF8XjyYThCYjs/s1600/koi-imouto.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVVthrPcl-9WftO_RIAeqhZaUPhKYrFoWiAlo5UrAJMz7wWn56rhE89EoqxQ9eLCiIDKVc8mItrvQa6tRm64Zq6CrAWZYTzw29C5FnsTW3uZbCBL21BOAALnOZETVFk8ZuF8XjyYThCYjs/s1600/koi-imouto.jpg" width="640" /></a></div>
</div>
<b>Koichocoa</b> tosiaan kauhistelin jo animesovituksen julkistuksesta asti. Ennakkoon näin ongelmana lähinnä iänikuisen VN:ien reittijako-ongelman sekä sen, ettei kyseinen tarina ollut alkuperäisessäkään kovin kummoinen. Graafinen taso oli pelin paras puoli, eikä AIC Build ole oikein omiaan sen toteuttamiseen.<br />
Pitkän matkaa anime oli kuitenkin kiitettävän uskollinen alkuperäisteokselle, niin juonellisestikin kuin musiikin, ääninäyttelijöiden ja sen sellaisten osalta. Kerrontaratkaisu oli ymmärrettävistä syistä <i>"palanen tältä reitiltä, toinen tuolta"</i>-tyylinen. Monta, monta jaksoa. Lopulta sillisalaatista siirryttiin ainakin osittain originaaliin loppuratkaisuun, joka oli varsin kohtuullisesti toteutettu. Ei tätä olisi oikein fiksumminkaan voinut päättää, ei näillä jaksomäärillä. Ja tällä alkuperäisteoksella.<br />
Mainossarja oli mainossarja. Koichoco kusi suunnilleen niin paljon kuin sen odotinkin kusevan, vieläpä samoilla osa-alueilla kuin odotin. Hyvänä puolena oli lähinnä se, että sarja kultasi peliin liittyviä muistoja varsin tehokkaasti. Nostalgialasit auttoivat, muuten olisin varmaankin dropannut alta aikayksikön.<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Natsuyuki Rendezvous</b></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1huFIrG4UIMtoYExTSx_khyrVi7JAaYeton7vkhBeyHOhj-JEbTnzO80RW_Pn8Vpwn4PsUR8u1ZLNpFDD8gYl_P-ZNP6H0QSlwggkDf1wE58bw8632ElDbycbXFK1ua_KwEd0TTNUtX82/s1600/natsuyuki.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1huFIrG4UIMtoYExTSx_khyrVi7JAaYeton7vkhBeyHOhj-JEbTnzO80RW_Pn8Vpwn4PsUR8u1ZLNpFDD8gYl_P-ZNP6H0QSlwggkDf1wE58bw8632ElDbycbXFK1ua_KwEd0TTNUtX82/s1600/natsuyuki.jpg" width="640" /></a></div>
<b>Natsuyukia </b>sanoin alkufiilistelyissä <i>"ihanaksi, katkeraksi ja kyyniseksi romanssisufferoinniksi"</i> ja uskoin vahvasti, että tämä toimittaa iki-ihanaa noitaminAa parhaimmillaan.<br />
Tavallaan näin kävi, mutta tavallaan ei sitten kuitenkaan. Natsuyuki ei nimittäin toimittanut sitä <i>ihanaa</i> oikeastaan missään välissä, vaan keskittyi lähinnä siihen sufferointiin ja pahan mielen tuottamiseen. Kaikki alkoi ikävästä asetelmasta, sitten yhdeksään jaksoon kellään ei ollut kivaa ja lopulta hahmot päättivät edes esittää onnellisia, itkien kuitenkin hiljaa sisällään. Kai näinkin rakennettuja sarjoja saa tehdä, en näe tässä sinällään mitään väärää. Aina välillä olenkin harmitellut, että fiktiossa on yleisesti ottaen aivan liikaa onnellisia loppuja. Erityisesti liikkuvien kuvien puolella. Toisinaan on aika ns. värjätä tulevaisuus mustaksi, tunne on nimittäin yllättävän raikas.<br />
Etenemistahtinsa puolesta Natsuyuki jaksoi puurtaa eteenpäin tasaista, varmaa tahtia. Jopa Hazukin seikkailut ihmemaassa tuntuivat sopivan tahdiltaan muuhun sarjaan. Tämän monotonisuuden voi tietenkin nähdä missä valossa haluaa, mutta itse kallistun lähinnä ±0 -kannalle. Ei ainakaan minua haitannut, vaikka itsemurhakohtaus tuntui suunnilleen samalta kuin treffit huvipuistossa. Mutta jotkut arvostavat virikkeitä ja Suuria Tunteita yli tasapainoisuuden, jotkut toisin päin. Makuasioita ja mitä lie.<br />
Saatoin siis pitää Natsuyukista. Ei se missään vaiheessa kiva ollut eikä erityisen koskettava, mutten todellakaan kadu sen katsomista. "Ihan kiva", eikä siis haittaa vaikkei tästä oikein mitään jäisikään mieleen.<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Tari Tari</b></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0kjddUgG2Jw-2fhlCk-Pbzp870Tmw1KqDgLMbDCkkYD73u8fl03eIc_KnAJ7_OhsI9BLEw4S-sKh-TEWB2HKt0rqkDhH44HyLailQTpLOKTu94n7bYHYyZzqnqSlFEsxMrXMO_McnfE9j/s1600/taritari.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0kjddUgG2Jw-2fhlCk-Pbzp870Tmw1KqDgLMbDCkkYD73u8fl03eIc_KnAJ7_OhsI9BLEw4S-sKh-TEWB2HKt0rqkDhH44HyLailQTpLOKTu94n7bYHYyZzqnqSlFEsxMrXMO_McnfE9j/s640/taritari.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Pyörikö kesällä joku tällainenkin sarja? Jos pyöri, se ei ainakaan ollut näin...noh, menevä.<br />
<b>Tari Tari</b> oli lievästi sanottuna mitäänsanomaton.Tylsä vain useimmiten, mutta lähes poikkeuksetta <i>mitäänsanomaton</i>. Hahmot eivät oikein erottuneet edukseen, minkään isomman juonen kanssa nyt ei edes yritetty pelata, ja draamailut joko olivat tosi väljyjä tai niitä ei ollut lainkaan. Ihan kivaltahan se yleensä näytti koska P.A Works, mutta muistikuvat sarjan sisällöstä ja tapahtumista ovat jo nyt hataria. Se kertoo jo paljon.<br />
<br />
<b>Kokoro Connect</b> eriytyi Tari Tarista pian alkujaksojen jälkeen, myös siellä mitäänsanomattomuuden puolella. Juoniasetelmat ja perusideat näissä nyt olivat täysin eri päistä alun pitäenkin, mutta turhuus tuntui alkuun yhdistävältä tekijältä. Näinhän ei sitten lopulta ollut. Kokoro Connect nyt jatkuu vielä jokusen jakson, mutta samapa tuo. Siinä missä Tari Tari tuntui siltä ettei se edes yritä sanoa katsojalle mitään tähdellistä, kokoroco heitti kehään ihan hyviä ideoita ja pilasi ne sählätyllä draamailulla ja rasittavilla hahmoilla. Tai lähinnä rasitti jeesusmaisen uhrautuva Taichi ja tämän ympärillä pyörivä kolmiodraama. Turhan alleviivattu hahmo ja kaikki ne <i>kuka putoaa seuraavaksi ja mistä??</i> -hetket. Hyi.<br />
Suurin anti kokorocossa olikin lähinnä se, että se tarjosi katsojalleen erinäisiä ajatusleikkejä. Ei siis niinkään se, mitä ruudulla tapahtuu vaan se, mitä voisi tapahtua jos itse joutuisit vastaaviin tilanteisiin. Tässä mielessä minua lähinnä oleva arkki oli lopun nuorentumispelleily, sillä se oli ajatusleikeistä kuumottavin.<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<h3>
<b>Sengoku Collection</b></h3>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKj45iaepTs_Cc2P5deObBZtjGHSHEbgS9_avA7jV0bkvv-UokT6FdzZu7_-DMfK5__wbhPWTZUt7VSS9FUS4GDsx8jBpP-IotONsG98OTc0aS61CY1FNlJUAol-R-BKPPl0G-GHwtYUXI/s1600/senkore.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKj45iaepTs_Cc2P5deObBZtjGHSHEbgS9_avA7jV0bkvv-UokT6FdzZu7_-DMfK5__wbhPWTZUt7VSS9FUS4GDsx8jBpP-IotONsG98OTc0aS61CY1FNlJUAol-R-BKPPl0G-GHwtYUXI/s1600/senkore.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Senkore </b>teki erikoisen tempun. Se löi aloitusjaksossaan kehiin geneerisen, puhkikulutetun <i>"tyttö putoaa taivaalta ja pojan luo asumaan ja kylpyamme"</i>-asetelman, mutta hylkäsi sen täysin eikä antanut tilalle mitään. En ole ihan varma, olisiko typerältä tuntuva juoniasetelma ollut parempi vaihtoehto kuin juonettomuus, vai ei. Ehken olisi halunnut kumpaakaan. Toki mukana pyöri se epämääräinen aarteidenkeruuhomma, mutta sekin tuntui kovin päälleliimatulta. Ero näiden aarrejaksojen ja pääjuoneen liittymättömien jaksojen välillä oli nimittäin lähinnä se, putkahtaako jakson lopussa Nobunaga nappaamaan jakson tytöltä aarteen vai ei. Hauskimpia jaksoja olivat ne, joissa Nobunaga pyöri mukana, mutta aarteista ei silti puhuttu sanaakaan. Lähdeteoksena toisaalta on mobage, joten ei tältä alun perinkään tullut odotettua pahemmin mitään. Turha mikä turha.<br />
<br />
<br />
Ja <strike>sillä verukkeella, että</strike> koska käsittelin nämä sarjat aluksikin vain lyhyesti, teen niin nytkin.<br />
<b>Arcana Famiglia</b> oli enemmän turha ja tylsä, kuin se oli huono. Ei tämän näin pitänyt mennä, nyt tuntuu lähinnä siltä että olisin heittänyt 12 jakson edestä aikaa ihan vain hukkaan. Ei jää edes muistoja typeristä juonenkäänteistä, kun niitä ei juurikaan ollut. Muistanen tämän kuitenkin ikuisesti sarjana, joka ei kertonut mistään eikä johtanut mihinkään. Huoh.<br />
<b>Campione!</b> Onneksi pelasti kauden ja oli aivan hävyttömän surkea. Alkujaksojen perusteella astetta kehnompi haaremimättö, mutta tarkemmin tutkittuna epälooginen ja kaoottinen kokemus. Yllättäen tarinaan putkahtavat hahmot vielä menettelivät, mutta kun mukaan tuotiin spontaanit portaalit astraalitasoille, homma lähti ihan käsistä. Also <a href="http://i790.photobucket.com/albums/yy190/Pilperi/Random/DIVINE_PRETOCTION.jpg" target="_blank">DIVINE PROTECTION</a> ja mitähän minä katson.<br />
<b>Nakaimo</b> ylitti kaikki odotukset ja oli aivan omaa luokkaansa. Annan tälle kompleksisen 10i/10, koska ei Nakaimoa voi pisteyttää reaalisesti. Viihdyttävä se kuitenkin oli joka jaksossa, joskin omalla persoonallisella tavallaan. Ei silti enää ikinä.<br />
<b>Oda Nobuna no Yabou</b> yllätti positiivisesti, muutenkin kuin "sinä parempana senkorena." Sarjasta ei edes huomannut, että gokumi oli tekijätiimissä mukana. Se siis näytti varsin kelvolliselta alusta loppuun ja hahmoista ainakin osa tuli läheisiksi sarjan aikan. Katsoisin toisenkin kauden.<br />
<b>Dakara boku wa, H ga dekinai</b> MOU...baka.<i> >\\\\\\< </i>Diippiä kamaa. <br />
<br />
Jatkokaudet olivat..jatkokausia.<br />
<b>Yuru Yurin</b> toinen kausi oli vähintäänkin yhtä kivaa katsottavaa kuin ensimmäinenkin, vaikka keskittyikin enemmän Sakurakoon ja Himawariin. Odotan kolmatta, tasapainotettua kautta.<br />
<b>Moyashimon Returns</b> oli varsin mukava, yhtenäinen paketti. Leppoisa tahti, ei liian suurta draamailua ja mukavat hahmot. Kiva oli tätäkin sarjaa seurata pitkän tauon jälkeen.<br />
<b>Rinne no Lagrangen</b> toinen puolisko päätti teoksen mielestäni varsin tyydyttävästi. Siinä missä ensimmäinen kausi jätettiin tilanteeseen, jossa ihmissuhteet oli puitu tyydyttävään pisteeseen ja juoni_hommat jätetty aukinaisiksi, totesi toinen kausi ettei juonikuviolla ole oikeastaan mitään väliä vaan pääasia on se että kaikilla on kivaa. Minulla ainakin oli.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0_Btv_knvmV2FX95ZvhFFvlFpiBrtGVRJNcqFwdn7vw6C2RBWWfJ2q0pij5hndQbYtkYRjWWdkyQzOj7vGo7edSxBeFEBUKk5njkhTrPEDIaoGum1JKqxDcglNK2rAFxn6YS3qcQGZNQ0/s1600/jaajibu.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0_Btv_knvmV2FX95ZvhFFvlFpiBrtGVRJNcqFwdn7vw6C2RBWWfJ2q0pij5hndQbYtkYRjWWdkyQzOj7vGo7edSxBeFEBUKk5njkhTrPEDIaoGum1JKqxDcglNK2rAFxn6YS3qcQGZNQ0/s1600/jaajibu.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mikseivät kaikki mechasarjat ole tällaisia?</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
Lisäksi ruudussa pyöri <b>Accel World</b>, jonka haluaisin vain unohtaa koska <i>jäätävää kuraa</i> sekä <b>Joshiraku</b>, jota en ole vielä saanut loppuun koska <b>subit missä</b>? Tytöt puhuu jo liian nopeasti ja liian leikittelevästi, jotta voisin raakileitakaan tuijata<br />
<br />
Nämä sarjat taisivat olla jo tässä. Kohti syksyä!Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-22605685407846873112012-09-23T19:27:00.000+03:002012-09-23T19:27:06.221+03:00Tokeijikake no Ley Line -Tasogaredoki no Kyoukaisen-<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlPMCMpQ4DjRvRz6wXSzWk4kCpkK9rdboYiQCC_3pcvYoEo6FUU7_u0MN84Cte2KuEMkxiqViA3lV0zsR9YDxvNAYXTaly9r-QurYtN3cPfJlOnoVYtiodGLL-bZkTFAm9a4FUj4RCiYhu/s1600/tallaista_CGta_ei_muuten_pelista_loydy.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlPMCMpQ4DjRvRz6wXSzWk4kCpkK9rdboYiQCC_3pcvYoEo6FUU7_u0MN84Cte2KuEMkxiqViA3lV0zsR9YDxvNAYXTaly9r-QurYtN3cPfJlOnoVYtiodGLL-bZkTFAm9a4FUj4RCiYhu/s1600/tallaista_CGta_ei_muuten_pelista_loydy.png" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
時計仕掛けのレイライン ~黄昏時の境界線~</div>
<div style="text-align: center;">
Unisonshift: Blossom 7/2012 </div>
<br />
Ley Linen alku- ja yleisfiiliksistä kirjoitin tuossa jokunen kuukausi sitten demoversion pohjalta, kyseinen pätkä on luettavissa <a href="http://pilperi.blogspot.fi/2012/06/eroge-oli-oma-keksima-tunisonshift.html" target="_blank">täältä</a>.<br />
Kokonaisuutena peli kuitenkin tarjosi ainakin allekirjoittaneelle paljon muutakin, kuin mitä alkupostauksessa toin esille. Peli toki oli yhtä nätti ja <i>Unisonshiftmainen</i> alusta loppuun, mutta osa teknisemmistä ratkaisuista oli vähintäänkin omaperäisiä. Niin hyvässä kuin pahassakin, sekä tavalla joka ei ole oikein kumpaakaan.<br />
Tiivistettynä peli kertoo päähenkilöpojasta Koga Michirusta, joka saa kutsun erikoislaatuiseen kouluun, jossa tämä sitten hengaa erilaisten nättien tyttöjen kanssa ja ratkoo taikuuteen liittyviä ongelmia. Vähän kuin ottaisi <i>Flyable Heartin</i> ja vaihtaisi kokkausleikit taikuuteen. All the same shit ja niin edelleen.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
Mainitsemistani "omaperäisistä ratkaisuista" oikeastaan kaikki liittyvät tavalla tai toisella pelin pituuteen.<br />
Ley Line on yllättävän lyhyt teos, omalla lukutahdillani koko hommaan kului vain noin 28h. Tämä on kolmenkin reitin peliksi melkoisen lyhyt aika, varsinkin kun ottaa huomioon ettei lukutahtini ole mitään maailmanmestaruusluokkaa. Tästä noin 30h pätkästä vieläpä kului noin yhdeksän tuntia johdatus- ja hahmoinesittelyarkkeihin, joten tarinan varsinainen asia jäi ajallisesti melko lyhyeksi pätkäksi.<br />
Ei lyhyissä visual novelleissa tietenkään ilmiönä ole mitään ihmeellistä, vaikka brändi olisikin tuottanut aiemmin minkä pituisia teoksia hyvänsä. Olennainen ja erikoinen huomio tässä on juuri tuo mainittu aikamääre <b>9h</b>, joka nyt sattuu olemaan hyvinkin tarkasti demoversion kesto. Kyllä, ne <i>ovat</i> sama asia, demoversio kattoi johdatusarkin oikeastaan kokonaan.<br />
Jokseenkin omalaatuinen ratkaisu lätkäistä alle 30h pelille ilmainen, yhdeksän tunnin pituinen demo. Sehän on jo noin kolmasosa pelin kokonaiskestosta!<br />
Tämä sai ennestään lyhyen pelin tuntumaan vielä lyhyemmältä, sillä enhän minä nyt uudestaan jaksa demossa käytyjä asioita lukea. Herran jestas.<br />
Itse pelin tarina alkoi siis melkeinpä suoraan tärkeistä juonenkäänteistä, mikä tuntui vähän erikoiselta. Suotavaa olisi ollut antaa demon lukeneille edes hetki hengähdysaikaa.<br />
<br />
Tavallaanhan idea pitkistä demoversioista on varsin fiksu, sillä yhdeksän lukutunnin aikana teos kuin teos kykenee antamaan jo melko tarkan yleiskuvan itsestään. Täten myös potentiaalinen ostaja saadaan paremmin miljöön, tarinan tai hahmojen pauloihin ja ostokynnys laskee. Tai warekynnys, ihan miten vain. Jos peli taas ei kiinnosta, demon pelaaja todennäköisesti droppaa teoksen tiettyyn minuuttimäärään mennessä. Kesti demo sitten vartin, tunnin tai n tuntia. Mutta harva kuitenkaan lähtee arpomalla ostamaan 70-100 euron peliä, joten on ihan hyvä idea antaa asiakkaalle mahdollisimman tarkka kuva tuotteesta. Ainakin näin äkkiseltään ajateltuna.<br />
<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgci2FaXpaFDVzSPHOiAB6Qxr7MIxB-gwJDT3OM_8Y6wxg5j8k46DeyUEBzNtxSYV0xuUl2DNnW_H8ucVlNcFO0bRbpaTFghVgr90VllJDZ1T_WN0N9rWF4zfwXmvIWDHfLo1wQIKky54UC/s1600/juonikartta_leylineos.png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgci2FaXpaFDVzSPHOiAB6Qxr7MIxB-gwJDT3OM_8Y6wxg5j8k46DeyUEBzNtxSYV0xuUl2DNnW_H8ucVlNcFO0bRbpaTFghVgr90VllJDZ1T_WN0N9rWF4zfwXmvIWDHfLo1wQIKky54UC/s1600/juonikartta_leylineos.png" height="320" width="272" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">*Nuolten pituudet <u>eivät</u> kuvaa lukutunteja</td></tr>
</tbody></table>
Pelin lyhyt kesto on osittain selitettävissä reittikartan rakenteella. <span style="font-size: x-small;">(ks. upean informatiivinen graafi vasemmalla)</span><br />
Periaatteessa pelissä on siis tarinan jälkeen tuleva "päätytön" Ushion reitti, sekä kaksi muuta reittiä jotka pätkäisevät tarinan ennen kuin se ehtii alkaakaan.<br />
Nekon ja Tsubakin reitit voi siis tavallaan ajatella romanttisen onnellisiksi bad endeiksi.<br />
Ushionkin varsinainen reitti tulee tosiaan vasta tarinan ja lopputekstien jälkeen, eikä liity juoniarkkeihin missään määrin. Eikä oikeastaan mihinkään muuhunkaan.<br />
Jos Ley Line olisi anime, Ushion loppuarkki olisi DVD/BD:n kylkiäisenä tuleva rantajakso.<br />
Kullakin loppuarkilla on pituutta vain pari-kolme tuntia, eli pelin pituudesta kuluu <span style="font-size: x-small;">(mustilla nuolilla merkittyihin)</span> tarinan kannalta olennaisiin arkkeihin 2/3 ja 1/3 tyttöjen kanssa pariutumiseen ja flirttailuun. Jako muuten näkyy teoksessa juurikin näin selkeästi, en vain vedä näitä hatusta. Ainakaan toivottavasti.<br />
<br />
Onneksi juoniarkki loppuineen on yhtenäinen ja parsii kaikki aiemmat palaset toimivaksi kokonaisuudeksi. Olisikin huolestuttavaa, jos näin ei olisi. Helppohan se on saada yhtenäinen tarina kasaan, kun Nekon ja Tsubakin omissa reiteissä ei ole mitään ideaa vaan ne ovat ihan omia kokonaisuuksiaan. Tällöin voidaan keskittyä vain yhteen tarinaan, eikä tarvitse miettiä sellaisia vaikeita asioita kuten "mitä lukija tietää minkäkin reitin pohjalta."<br />
Kääntöpuolena tässä toisaalta on se, että kyseisten reittien lukeminen tuntuu täysin turhalta, kun niillä ei ole osaa eikä arpaa itse tarinaan. VN-formaatiksi tavallaan laiska rimanalitus, mutta toimiipahan edes osittain.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXl-mX6uq234QxKXV50ZArr3-VFWH59x07wq2HBpUy3eNdG7xhAsHOgRrhoqhNOWtmb3NyX_3Cz70FgtGU6mzFPdYDMbSXLAwKe-bHzNLuPYx2qFL0pQ2_5Goto763yc4WXdtq6lRAZjpU/s1600/kuvat_on_kivoja_kuvia_ei_voi_olla_liikaa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXl-mX6uq234QxKXV50ZArr3-VFWH59x07wq2HBpUy3eNdG7xhAsHOgRrhoqhNOWtmb3NyX_3Cz70FgtGU6mzFPdYDMbSXLAwKe-bHzNLuPYx2qFL0pQ2_5Goto763yc4WXdtq6lRAZjpU/s1600/kuvat_on_kivoja_kuvia_ei_voi_olla_liikaa.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ley Linestä oppii muuten tsekkiä. <b><i>Na shledanou</i></b> esimerkiksi on "näkemiin"</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Lyhyet, irralliset hahmoarkit saattavat toisaalta liittyä siihen, että <i>Tokeijikake no Ley Line</i> on alun perinkin suunniteltu saagaksi. Tasogaredoki no Kyoukaisenille on jo luvattu jatko-osa <i>"Zan'ei no Yoru ga Akeru Toki"</i> sekä taustatarinaa valottava spinoff-ranobe <i>"Unmei no Meguru Mori"</i>.<br />
Pelissä jätettiinkin lukuisia juonielementtejä kokonaan auki, mikä on jatko-osien kannalta varsin suotavaa. Auki jättäminen osattiin jopa tehdä tyylillä, eli se näkyi ainakin minulla suunniteltuna ja tarkoin harkittuna. Ei nimittäin tarvinnut jäädä itsekseen miettimään, miksei jotain asiaa käsitelty loppuun, vaan hahmot harmittelivat ihan samaa ja asialle lyötiin "eiköhän se aikanaan selviä"-leima. <br />
Jännää on myös se, että yksi auki jätetyistä juonikaarista oli Ushion ja MC:n välinen suhde. Eihän näin voi tehdä, galge ei toimi näin! Parhaimmillaan Ushio ilmaisi Michirulle voivansa työskennellä tämän kanssaan, ja siihenkin meni se parikymmentä tuntia.<br />
Ei se mitään, itse tykkään enemmän juuri näistä hitaista hahmokehityksistä. Arkeeni kuuluu muutenkin ihan riittävästi kiirettä.<br />
<br />
<br />
Pituisekseen peliksi Tokeijikake no Ley Line oli siis varsin kelvollinen suoritus: sisällön määrä suhteessa teokseen kuluvaan aikaan oli ihan kohdillaan ja huumorikin maistui ainakin välillä. Ääninäyttelykin oli varsin tasokasta korvakarkkia.<br />
Päätarina pysyi ylempänä mainituista syistä hyvin kasassa, eteni loogisesti ja ylläpiti mielenkiinnon vielä jatko-osiinkin asti.<br />
Ja näyttäähän tämä nyt tosi kauniilta. Kiitos, urabi.<br />
<br />
<br />
<br />
<u>Teoksesta muutalla:</u><br />
<a href="http://vndb.org/v10016" target="_blank">VNDB</a><br />
<a href="http://beautyplanets.web.fc2.com/VADB/game/g_16921.html" target="_blank">VADB</a><br />
<a href="http://seiya-saiga.com/game/unisonshift/leyline.html" target="_blank">Reittikartat laiskoille</a><br />
<a href="http://erogamescape.dyndns.org/~ap2/ero/toukei_kaiseki/game.php?game=16921" target="_blank">Erogamescape</a>Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1722410413624740130.post-61111675797309293042012-08-09T22:12:00.000+03:002012-08-09T22:12:01.301+03:00Visual novellien isä, poika ja paha henki<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRNdBV9JsQXmsryxCj2ONwslCNgwlTZya2g5EmCiQoelTdUwQ6TNFIj05_SIjh4bRp1_2l5NPjp4naBXWLasciMcoTxmboDvtoaad4_aSh3SDLTxkVYUBA0pSxJE9H7oR5v5YxS9bg6eXb/s1600/sori_en_keksinyt_hyvaa_aloituskuvaa_ota_jeesus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRNdBV9JsQXmsryxCj2ONwslCNgwlTZya2g5EmCiQoelTdUwQ6TNFIj05_SIjh4bRp1_2l5NPjp4naBXWLasciMcoTxmboDvtoaad4_aSh3SDLTxkVYUBA0pSxJE9H7oR5v5YxS9bg6eXb/s1600/sori_en_keksinyt_hyvaa_aloituskuvaa_ota_jeesus.jpg" height="640" width="438" /></a></div>
<br />
Tuossa jokunen tovi sitten huomasin twitterini aikalinjassa kahden herrasmiehen keskustelevan SAO:n pahamaineisesta seksikohtauksesta ja sen merkityksestä animeversiota tuijotellessa.<br />
Tai merkityksettömyydestä tai jostain, jos totta puhutaan niin en ihan jokaista keskustelun viestiä lukenut ajatuksella läpi.<br />
Jossain vaiheessa keskustelua toinen osapuoli kuitenkin toi esiin sen, kuinka VN-adaptaatioiden kohdalla kyseiset kohtaukset sivuutetaan varsin tyynesti, eivätkä ne vaikuta katselukokemukseen lainkaan. Olivat ne kuinka huonoja hyvänsä. Ja näinhän se tosiaan menee ja on todennäköisesti aina mennyt.<br />
Kävi kuitenkin niin, että unohdin itseni ajattelemaan asiaa tarkemmin, ihan vain koska ajattelu ja ennen kaikkea <i>määritelmien haeskelu</i> on oikeastaan ihan hauskaa puuhaa. Sekä SAO että keskiverto VN ovat nimittäin molemmat ensisijaisesti kirjallisia teoksia, toinen nyt vain sattuu olemaan julkaisultaan ja <i>"käyttöliittymältään"</i> lähempänä perinteistä käsitystä kirjasta. Miksi siis H-kohtaus ranobessa olisi yhtään sen kummallisempi asia kuin missään muussakaan <u>kirjassa</u>? Tai oikeastaan muussakaan taiteellisessa tuotoksessa?<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
Avainsana koko hommalle on mediakohtaisuus. Jokainen mediatyyppi pelaa hyvin pitkälti omilla säännöillään ja käytännöillään siitä, mitä tehdään ja miten tehdään. Selviten tämä näkyy kirjallisia medioita vertaillessa, lähinnä eroavaisuuksissa kerrontatavoissa. Näin kärjistettyä animepuolen esimerkkiä käyttäen: yleensä sarjaa katsoessa erottaa, onko alkuperäisteoksena romaani, ranobe vai manga. Ja sama pätee toki länsimaiseenkin sarjakuvaan ja kaunokirjallisuuteen, ainakin sen vähän pohjalta mitä olen saanut luettua.<br />
<br />
Visual novellit kuitenkin tuntuvat sotkevan kuvion niin hyvin kuin osaavat, olemalla mahdollisimman outoja sekasikiöitä kaunokirjallisuudesta, peleistä, kuvataiteesta ja suorasta pornosta. Jokaisella näistä on täysin omat pelisääntönsä ja on tavallaan ihme, että VN-teollisuus on edes saanut kasaan tällaisen mediahirviön, joka noudattaa näistä jokaisen sääntökirjoa edes vähän.<br />
Ajan mittaan tämä hirviö on kuitenkin alkanut ratkeilla liitoksistaan, sitä mukaa kun sen osasten rakenteet ja painoarvot ovat muuttuneet. Osa teoksista karsii peliominaisuuksia ja painottaa kaunokirjalliseen puoleen, kun taas osa pyrkii saamaan aikaan visuaalisesti mahdollisimman eroottista ja miellyttävää jälkeä.<br />
Ongelmana on se, että mediatyypin omien sääntöjen puitteissa kaikkien osa-alueiden ja näiden sisäisten sääntöjen pitäisi tulla esiin edes jossain määrin: VN-tyylisen minäkertojan, H-kohtauksiin johdattelun ja niiden kulun ja sen sellaiset.<br />
Mikä ei todellakaan toimi, joten konsensus siitä <i>mitä VN oikeastaan on</i>, on pakon edessä muuttumassa.<br />
Viime aikoina tämä on näkynyt lähinnä seksuaalivallankumouksena, kun "pakollisia" pornopätkiä on pudotettu teoksista pois jotta muut osa-alueet saataisiin pelaamaan keskenään fiksusti.<br />
<br />
<br />
Yleensä tykkään jaotella visual novellit karkeasti kolmeen ryhmään näiden H-kohtausten asiaankuuluvuuden ja tyylin perusteella:<br />
<br />
<h3>
<b>1. Oikeutettu H</b><br />
<b>2. Awkwardit</b><br />
<b>3. Pelit, joista kyseinen materiaali jätetty suosiolla pois</b><br />
</h3>
<br />
Kohtausten itsensä kerronnallinen laatu on listalla täysin toissijaista, vaan tarkoituksena on tarkastella kohtauksen itsensä olemassaoloa ja merkitystä teoksen kannalta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGQe-ncgV1UOxBCJD_pXW9_09ohHG1KlEHXKP_Z0gsGSGcWn8HMQRYa2zcHCDw4g_nH8adEiydth8vwUWCUxW6VEjPDVc1dlTWtMVZK86bMLFJToVaAx5cSr68bwnE0kK4vooghRgxAXsg/s1600/Flyable+Heart013.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGQe-ncgV1UOxBCJD_pXW9_09ohHG1KlEHXKP_Z0gsGSGcWn8HMQRYa2zcHCDw4g_nH8adEiydth8vwUWCUxW6VEjPDVc1dlTWtMVZK86bMLFJToVaAx5cSr68bwnE0kK4vooghRgxAXsg/s1600/Flyable+Heart013.jpg" height="479" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Oikeutetulla H:ll</b>a en nyt tarkoita pelkästään nukigea, jonka pääasiallinen tehtävä on olla pornoa VN-formaatissa. Toki myös sitä, mutta ensisijaisesti kaikkia niitä kliseisiä/perinteisiä rakkaustarinoita, joissa on tyhjänpäiväinen MC, tämän pervo kaveri ja keskimäärin viitisen kappaletta oman reitin omaavia söpöjä tyttöjä. Kyllä, juuri <i>niitä</i> pelejä.<br />
Oikeutettavuudella tarkoitan nyt sitä, että jos kerran pelin ideana on kertoa tytön ja pojan rakkaudesta, parisuhteesta ja siitä miten näihin on päädytty, olisi oikeastaan outoa jättää seksi pois kuvioista. Se kun ainakin minun käsittääkseni kuuluu parisuhteisiin ainakin jossain kulttuureissa. Riippuu toki hahmokaartin iästä ja mistä lie, mutta näin yleisesti ottaen.<br />
Tämän tyyppisiä teoksia on vähintäänkin paljon, mutta esimerkkeinä mainittakoon <i>Unisonshift:Blossomin</i> tuotokset ja <i>To Heart 2 (X-rated)</i>. <i>TH2</i> on itse asiassa oikein hyvä esimerkki siitä, miten tämän tyyppiset pelit tulisi toteuttaa: pelissä oli kohtuullisen rauhallinen etenemistahti ja kyseiset kohtaukset tulivat melkeinpä luonnollisesti kuvioihin mukaan tarinan loppupuolella. Oli se kyllä muutenkin hyvä peli, enkkupatchikin tulossa aikanaan. <u>Vinks vinks</u>.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmLE1qhmaSPB_LYiLUWl1Ec1x1y9yYaO7ak_LWVwUn6wGMvV_rFXU1N6vI5VjXPa7DodR8zUqedi65JlBN22fMC-Z7SHIlMhVgPgCttWYe1qY-8u9phSG8GVkn3AjeA46pJ_jNfwDW6LqW/s1600/sumaga.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmLE1qhmaSPB_LYiLUWl1Ec1x1y9yYaO7ak_LWVwUn6wGMvV_rFXU1N6vI5VjXPa7DodR8zUqedi65JlBN22fMC-Z7SHIlMhVgPgCttWYe1qY-8u9phSG8GVkn3AjeA46pJ_jNfwDW6LqW/s1600/sumaga.jpg" height="480" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Awkwardit</b> teokset kertovat ensisijaisesti jostain aivan muusta kuin parisuhdedraamasta, mutta niihin on syystä tai toisesta liitetty myös pornopuoli. Äkkiseltään ajateltuna syynä lienee puhtaasti raha: deittisimutaustan vuoksi kuluttaja odottaa saavansa peliltään myös erotiikkaa. Ja seksi nyt on muutenkin todella helppo ja varma myyntikikka.<br />
Yleensä tällaisissa teoksissa jo romanssipuolen mukanaolo tuntuu irralliselta, saati sitten jos hahmot alkavat sekstailla todella oudoissa kohdissa tarinaa. Esimerkiksi keskellä vakavaa ja juonen kannalta merkittävää taistelua, juuri kun lukija on saatu tohkeisiinsa päähenkilön uudesta erikoisvoimasta.<br />
Yleensä tilanteet edes yritetään sulauttaa jotenkin osaksi juonta, kuten esimerkiksi <i>Fate/Stay Nightin</i> ja <i>Sumagan</i> <span style="font-size: x-small;">(kuvassa)</span> manapumppaukset. Tavallaan siis liikuttavia yrityksiä, mutta vastaavat lähinnä sitä että kohtausten tarinaan liittämiseen on käytetty jesarin sijaan erikeeperiä. Pahaltahan se edelleen näyttää.<br />
Ensisijainen ongelma SAO:n seksikohtauksessa piilekin mielestäni juuri tässä: se ei yksinkertaisesti tunnu kuuluvan tarinaan nähtyjen animejaksojen pohjalta. <i>En minä tämän takia tätä seuraa, haluan toimintaa enkä mitään juustoisia romansseja!</i> Olihan kohtaus muutenkin toki huono, juuri sellainen mitä VN-puolellakin näkee aina välillä. Sillä puolella kirjallisuuskenttää on vain totuttu siihen, että muuten hyvissä tarinoissa vain sattuu välillä olemaan todella huonoja pornopätkiä seassa. Deal with it.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiC1QDLRgoIxvdUNPdDBqgeRmvoWs_obTfYIah9zW3VcZFyqr0ceoS0Pb8ay91izOL9ud3S4NvWBv9q4DJmAWkKRQEjRZgV1Rm9QJd4u8hTab0dLBWY_FN5KHgCb5XfHXALCDMIOq1EKD5_/s1600/evco009b.bmp" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiC1QDLRgoIxvdUNPdDBqgeRmvoWs_obTfYIah9zW3VcZFyqr0ceoS0Pb8ay91izOL9ud3S4NvWBv9q4DJmAWkKRQEjRZgV1Rm9QJd4u8hTab0dLBWY_FN5KHgCb5XfHXALCDMIOq1EKD5_/s1600/evco009b.bmp" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Sitten on pelejä, joista aikuisviihdepuoli on jätetty ihan suosiolla pois</b>. Toivottavaa olisi, että nämä olisivat Awkwardeja pelejä sellaisina, kuin ne parhaiten toimisivat. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että ikärajattomia pelejä tuntuvat tekevän vain firmat, jotka ovat saaneet geneerisillä rakkaustarinoilla tarpeeksi rahaa ja riittävän vahvan brändin kasaan. Lopputuloksena on "<b>Oikeutetun H:n</b>" pelejä, joista on vain poistettu se H. Kuinka ironista.<br />
Tällaisia pelejä alkaa vähitellen putoilla markkinoille yhä enemmän ja enemmän, viimeaikaisista ja tulevista mainittakoon Circusin <i>Da Capo III</i>, KoiChocon spinoffi <i>Ima sugu onii-chan ni imouto datte iitai!</i> Fairysiltä sekä Minorin <i>Supipara</i>.<br />
Onneksi on pari poikkeusfirmaa, jotka uskaltavat toteuttaa (muutoin) Awkwardeja teoksia työturvallisina: Nitro+ on tehnyt tätä jo jonkin aikaa <i>Tiede;Saagallaan</i> ja tänä vuonna onneaan kokeilee myös Propeller <i>Tokyo Babelillaan</i> <span style="font-size: x-small;">(kuvassa)</span>. Propsit siitä.<br />
<br />
Työturvallisissa peleissä olisi firmankin kannalta omat hyvät puolensa. Esimerkiksi se, että pornottomaan peliin saa huomattavasti helpommin isoja ääninäyttelijöitä, kuten juuri ImaImossa ja Tokyo Babelissa. Normaalioloissa se tarjoaisi myös laajemman lukijakunnan ja siten isommat markkinat teokselle, mutta käytännössä ikärajattomia visual novelleja ostavat ihan samat tyypit kuin ikärajallisiakin, joten se siitä.<br />
<br />
Jännä osa-alue työturvallisissa visual novelleissa on pelit, jotka ovat ikärajattomia koska niiden alkuperäisteoskin on ikärajaton. Olisihan se jokseenkin outoa tieten tahtoen lisätä sellaisiin tyhjästä aikuisviihdepätkiä. Yleensä nämä ovat kehittyneet ranobesta ensin mangaksi ja animeksi ja siitä edelleen AVG:ksi, esimerkiksi <i>Oreimo</i> ja <i>Itsuka tenma no kurousagi</i>. Tavallaan ihan ymmärrettävää, sillä ainakin animesovitusten pohjalta nykyiset ranobet tuntuvat olevan lähinnä geneeristä galgea paperilla.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBa9cVv9gkI2ueVM2OsCLqtY2RvB01bkNPXjSXI2IgJ4_M7nuPgGUDYWjH7U1G7yR1d6KVaFWIrWJ9bIcfXewQoFU-Xi4lOeEXTH0Yvf9Fso4xyX4TWTJX6pbJZdUL32DuQDe8-XCoP4xC/s1600/oreimo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBa9cVv9gkI2ueVM2OsCLqtY2RvB01bkNPXjSXI2IgJ4_M7nuPgGUDYWjH7U1G7yR1d6KVaFWIrWJ9bIcfXewQoFU-Xi4lOeEXTH0Yvf9Fso4xyX4TWTJX6pbJZdUL32DuQDe8-XCoP4xC/s1600/oreimo.jpg" /></a></div>
<br />
Ehkä mielenkiintoisempaa ranobe-AVG:issa on kuitenkin se, että ne sovitetaan poikkeuksetta PSP:lle. Miksiköhän?<br />
<b>Ehkä se liittyy siihen, ettei konsoleille tehdä pornopelejä muutenkaan.</b><br />
Tämä on hämmentävää. Uudet pelit jopa jaotellaan alan lehdissä ryhmiin <i>PC adult</i>, <i>PC muut</i>, <i>PSP</i>, <i>Xbox </i><i>360</i> jne jne, eikä esimerkiksi ryhmää <i>PSP adult</i> <u>yksinkertaisesti ole olemassa</u>.<br />
Tällaisia pelejä toki on olemassa kourallinen mutta sanotaan vaikka näin, ettei niitä ole tänä vuonna tullut vielä yhtäkään ja viime vuonna yhteensä 12kpl. Se on jo todella vähän, saati sitten kun katselee DS:lle julkaistuja nollaa kipaletta.<br />
VN-teollisuus on siis kierolla tapaa jakautunut kahtia. On PC-puoli, jolle tehdään oletusarvoisesti aikuisviihdettä, sekä konsolipuoli jolle sitä ei todellakaan tehdä. Tästä syntyy jokseenkin erikoisia lieveilmiöitä kuten se, että alun perin k-18 -leimalla PC:lle tehty VN sovitetaan myöhemmin työturvalliseen muotoon PSP:lle. Eikä kyseistä versiota todennäköisesti tulla ikinä samaan tietokoneelle. Esimerkkinä mainittakoon <i>Koichoco Portable</i>, johon on lisätty huomattava määrä uutta materiaalia<strike> ja josta olen jokseenkin katkera</strike>.<br />
Jos joku löytää pelin, jossa on tehty toiseen suuntaan <span style="font-size: x-small;">(työturvallisesta konsoliversiosta PC:lle k-18 -leimalliseksi)</span>: saa sanoa. Tarjoan vaikka kahvit tai jotain.<br />
<br />
En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi näin tehdään. Pitääkö konsolifirmoille kenties maksaa pornopeleistä käsittämättömiä summia saadakseen niihin luvan? Vai onko näiden tekeminen muuten vain tappiollista, koska ihmiset eivät ole tottuneet pelaamaan tällaisia pelejä konsoleillaan?<br />
Outoa se kuitenkin on, oli syy mikä hyvänsä.<br />
<br />
Toisaalta kaksijakoisuudella voi olla omat hyvätkin puolensa: jos konsolipuoli saa osoitettua, että myös pornottomat pelit voivat menestyä, saattaa PC-puoli ottaa tästä mallia ja vähitellen irtautua H-kohtausten <u>pakottamisesta</u> peleihinsä.<br />
Ja näin on pikku hiljaa tapahtumassakin, H:ttomien romanssipelien yleistyessä. Tavallaan on täysin ymmärrettävää, että murrosvaihe alkaa juuri näistä vanhimman tyylin peleistä. Eiköhän se ajan mittaan laajene muihinkin genreihin, todennäköisesti toimintagenreen kunhan Urobuchi Gen saa päähänsä kirjoittaa pornottoman VN:nnän. Ja minulla on vähän sellainen kutina, että näin tulee piakkoin tapahtumaan.<br />
Hauskaa olisi myös nähdä muitakin genrejä, kuin toimintaa ja romanttista draamaa. Mutta kaikki aikanaan. Kaikki aikanaan..<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
PS: Todettakoon vielä, että irralliset ja muuten vain huonot
H-kohtaukset häiritsevät myös japanilaisia kuluttajia, eikä kyseessä ole
mikään ns."jenkkiläisten vanhahomojen juttu." Tai ainakin joku sanoi
2ch:ssa, että näin olisi. Varma lähde on varma.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
PPS: Pyry Kontio kirjoitti viime vuonna proseminaarityön visual novellien suhteesta muihin peleihin. <a href="http://ebookbrowse.com/kontio-proseminaari-pdf-d166804605" target="_blank">Kannattaa lukaista</a>.<br />
<br />
<h2 style="text-align: center;">
<u><span style="font-size: x-large;"><b>TL;DR:</b></span></u></h2>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbGE3qF_ZPaudrDfyck43rnnHYgD-zJWBhUxOxQkx1gGhx2PP2C9W5R7dGkPiv_5pzhW6sbUwtxFWHnaOe8Q5w05bDuyMMHgmHn7su72X-2F89-zGAEQaAh86DE4wT1ofeudiY11U6QWVc/s1600/ero_H.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbGE3qF_ZPaudrDfyck43rnnHYgD-zJWBhUxOxQkx1gGhx2PP2C9W5R7dGkPiv_5pzhW6sbUwtxFWHnaOe8Q5w05bDuyMMHgmHn7su72X-2F89-zGAEQaAh86DE4wT1ofeudiY11U6QWVc/s1600/ero_H.jpg" height="496" width="640" /></a></div>
<br />Pilperihttp://www.blogger.com/profile/16054926891318729991noreply@blogger.com6