20.4.2012

Kevätkausi 2012

Viime kauden kanssa kävi hupsusti. Katsoin vahingossa turhankin montaa eri sarjaa, tai tarkemmin ilmaistuna turhan montaa huonoa sarjaa. Papakikiä ja Area no Kishiä ja sen sellaista.
No, päätin ottaa tästä opikseni ja dropata tämän kauden tarjonnasta suoraan kaikki vähänkään ei-kiinnostavat sarjat. Kurkkaan vain ekat pari jaksoa ja jos ei innosta, en jatka!
Turha se on itseään kiduttaa.
Ongelmana tässä kuitenkin on se, että suuri osa sarjoista innostaa eikä niitä haluakaan dropata... Katsotaan sitten, saatana.
Tällä hetkellä kauden uutuuksista saldona on 15 katsottavaa+12 dropattua +pari viime kaudelta jatkuvaa, mutta kirjaan näistä tähän vain mielestäni olennaisimmat. Fate/Zeronkin lasken nyt jatkuviin sarjoihin enkä turise siitä sen kummemmin.
Anteeksi, kun olen niin laiska.




Uchuu Kyoudai


Tästä löytyy nyt sitä tekemisen fiilistä ja ganbarointia. Päähenkilöistä on onnistuttu saamaan riittävän symppiksiä, jotta näitä jaksaa kannustaa sarjan edetessä sekä jännittää näiden puolesta. Tai ainakin näin parin ensimmäisen jakson aikana. Visuaalinen yleisilme on ihan kohdillaan ja ääninäyttelijät tuntuvat tukevan mono- ja dialogien tunnelmaa varsin mallikkaasti.


Tsuritama


Kalastusta, värejä ja avaruusolioita. Tykkään, tykkään ja tykkään. Erityisesti niistä väreistä!
Ja toisaalta graafisesta ilmeestä muutenkin, joskin tämä kulminoituu loppupeleissä värien käyttöön: käytännössä kaikki on toteutettu väripintoina, eikä esimerkiksi liukuvärejä näy juuri missään.
Tällaisessa ratkaisussa lienee helppoa möhliä, joten on ihan hyvä tietää mitä tekee. Ilmeisesti Tsuritaman tekijätiimillä riittää tietotaitoa, sillä tämä näyttää kerrassaan mahtavalta!
Juonellisesti kahdesta ensimmäisestä jaksosta tavallaan sai paljon irti, muttei sitten kuitenkaan. Jonkinasteinen yleiskuva sarjan asetelmasta on jo kasassa, mutta se on niin outo ja epämääräinen, ettei sen pohjalta oikein voi vetää päätelmiä lopuista jaksoista. Ja se on hieno asia se.


Saki: Achiga-hen episode of side-A


Ensimmäinen TV-mahjonganime sitten..Sakin. Minne tämä maailma on menossa.
Sakin ensimmäinenkään kausi ei ollut erityisen hohdokas, joten suhtaudun tähän Studio Gokumin lapsispinoffiin vähintäänkin epäilevästi. Toivottavasti tällä kertaa sarjan painotukset lyödään ns. "fiksummiksi" keskityttäisiin enemmän mahjongin pelaamiseen eikä esimerkiksi kylpylässä lesboiluun tai turnauksesta kotiin kävelemiseen tai vastaavaan pelleilyyn.
Tähän mennessä on kuitenkin näyttänyt ehkä jopa paremmalta kuin ensimmäisessä kaudessa. Tai ainakin kuulostanut, Yuuki Aoi on suuri plussa sarjassa kuin sarjassa. Nyt jos tytöt vielä saisivat ne pelit pystyyn.


Shirokuma Café


Taitaa olla kauden chillein sarja. Iisisti ottamista ja kahvia ja eläinhahmoja. Tähän asti sarja on ollut oikein kelvollista katsottavaa raikkaine hahmoineen ja hauskoine sketseineen. En nyt ihan räkänaurua nauranut, mutta "hymyilin ääneen." Good enough.


Acchi Kocchi


Moe! Kuolen!
Acchi Kocchi on kerta kaikkiaan ihana. Näyttää Lucky☆Starin ja Nekogami Yaoyorozun risteytykseltä, tuntuu sydäninfarktilta. Ja sehän kelpaa. Kelpaa oikein hyvin!
Sarjan kerronta on miellyttävän rauhallista, animaatiojälkeä katsoo oikein mielellään ja tunnelma on saatu siellä täällä luvattomankin ruusuisen ihanaksi. Täten ainakin minun puolestani on täysin yhdentekevää, naurattaako sarja vai ei. Vaikka onkin olevinaan komedia. Mukavat asiat kun tuppaavat olemaan mukavia, olivat ne hauskoja tai eivät. Enimmäkseen eivät.


Sengoku Collection


Kauden pakollinen pöhköilysarja, tällä kertaa taivaalta putoavia naisversioita sengoku-kauden suurmiehistä. Sellainen kutina takaraivossa, että tällaisia olisi tullut joskus aikaisemminkin, mutta olisin tuolloin kiertänyt ne kaukaa. Ehkä nyt on aika kokea tämäkin.
Ei tämä ainakaan avausjakson pohjalta kovin hauska tule olemaan, mutta tavallaan nautin tämän *krhm* "pelkistetystä" piirtojäljestä. Jollain kierolla logiikalla, en tiedä oikein itsekään miksi tai miten. Ehkä se on ihan hyvä lepuuttaa silmiään välillä, kaiken tämän graafisen loiston lomassa.



Droppilistalta erityisesti säväyttäneet teokset:

Gakkatsu näytti tökeröltä, eikä ideakaan ollut kovin kummoinen. Katsoin flash-animointia ihan tarpeeksi jo viime kaudella, ei enää kiitos.
Hiiro no Kakerassa näyttäisi löytyvän kiinnostavia teemoja japanilaisista perhesuhteista ja varmaan naiskuvasta ja sen sellaisesta, mutta animaatiolaatu oli paikoin niin järkyttävää katsottavaa, että jätän tällä kertaa ihan suosiolla väliin. Hyhhyh.
Medaka Boxin ensimmäisen jakson katsominen tuotti melkein fyysistä kipua. Ikivanha(?) idea harvinaisen surkealla toteutuksella: näytti graafisesti kehnolta, leikkaus oli "mielikuvituksellista" ja tapahtumat etenivät muutenkin kaoottisesti.
Nyaruko-san on kuitenkin se todellinen kaaoksen ruumiillistuma. Tai ainakin lolrandomiuden. Katsoin enimmäisen jakson eikä missään ollut mitään järkeä ja koko jakso oli pelkkää huonojen vitsien sarjatulitusta.
Upotte. Laukeavia rynkkytyttöjä ja Xebec. Näytti juuri niin typerältä kuin premissi antoi ymmärtää.
Jormungand painottuu myös asepornoon, joskin eri kantilta kuin upotte. Ehkä se joillekin on suuri plussa, muttei ainakaan minulle. Aloitusjaksossa en pitänyt musiikeista, ohuista hahmoista enkä jatkuvasta alleviivaamisesta. Eikä "Hei Jonah, herää! Sun vartiovuoro alkaa!" ainakaan parantanut katselukokemusta. Ei enää ikinä.
Ozuma näytti vanhalta, kuten varmaan oli tarkoituskin. Ehkä se joidenkin tosi_vanhahomojen mielestä on hieno ja mahtava asia, mutta ei minusta. Eikä kyllä miljöö-juoniasetelmakaan oikein kolahtanut.
KoreZombien toiselle kaudelle en anna edes mahdollisuutta. Ensimmäisessä kaudessa oli aikoinaan ihan tarpeeksi kestettävää.


Vielä pitäisi Hyoukaa kurkata, kunhan tuo alkaa. Ja katsoa pari vanhaakin sarjaa varastosta. Ja lukea VN:iä. Ja ehkä jossain välissä opiskellakin...
Tiedän jo nyt, ettei tämä tule toimimaan. Ellei sitten ajan rakenne muutu tässä piakkoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti